Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[Keltainenkukka92]

Varmasti raskas merkkipäivä, mutta sen jälkeen olet todella voiton puolella!

Onko vuoto jatkunut @Iik88 ?

Täällä on parin päivän aikana ollut sellainen "onkohan jotain tapahtumassa ". Tosi raskasta, en haluaisi aloittaa tätä vielä - laskettuun on kuitenkin 6 viikkoa! On siis ollut epämääräistä menkkajomotusta, tunne että vauva on laskeutunut ja eilen illalla limatulppa saattoi mennä (tai jotain vitivalkoista, _erittäin_ sitkeää ja paksua tuli ulos . Toivottavasti ei nyt ihan vielä, ihan vauvan takia tietenkin ja mulla asiat pahasti kesken, esim 10 työpäivää jäljellä. Ylihuomenna nla-lääkäri, toivottavasti hän osaa sanoa jotain tilanteesta.

34+0 (aina meinaa unohtua )

 

[Iik88]

Varmasti raskas merkkipäivä, mutta sen jälkeen olet todella voiton puolella!

Onko vuoto jatkunut @Iik88 ?

Täällä on parin päivän aikana ollut sellainen "onkohan jotain tapahtumassa ". Tosi raskasta, en haluaisi aloittaa tätä vielä - laskettuun on kuitenkin 6 viikkoa! On siis ollut epämääräistä menkkajomotusta, tunne että vauva on laskeutunut ja eilen illalla limatulppa saattoi mennä (tai jotain vitivalkoista, _erittäin_ sitkeää ja paksua tuli ulos . Toivottavasti ei nyt ihan vielä, ihan vauvan takia tietenkin ja mulla asiat pahasti kesken, esim 10 työpäivää jäljellä. Ylihuomenna nla-lääkäri, toivottavasti hän osaa sanoa jotain tilanteesta.

34+0 (aina meinaa unohtua )

Oho, onpa jännittävää! Ja kiva kun on taas eloa tässäkin ketjussa. Ei oo tullu enempää verta kuin mitä eilen. Kuitenkin sellanen olo että se on vaan tuo cyclogest kun pitää sen poissa. Ei sitä kyllä tiiä, edellinen keskenmeno alkoi samalla tavalla ja samaan aikaan. Vielä en sairaalaan soitellu, soitan jos jatkuu tai alkaa sattumaan.

5+1

 

[Karhurouvanen]

Moi kaikki Oon ahkerasti lukenu kyllä melkein päivittäin tätä palstaa mutta ollu niiiiin kiiiiire ettei ole kerenny kirjottaa, hankaluutta myös sisäänkirjautumisen kanssa! @Iik88 onpa kenkkua kyllä, voin vaan kuvitella fiilikset mutta toivon kovasti että kaikki olisi kuitenkin kunnossa!

@Keltainenkukka92 laitoin sun kommentille sydänsilmähymiön, vaikka siellä fiilikset ei nyt ehkä niin riemukkaat oo mutta kun itellä kuitenkin tuli ekana fiilis että WOW että täällä me nyt vaan toden totta ollaan raskaana ja niin pitkällä että voi synnytystäkin miettiä ja varautua Mutta siis toivottavasti ei nyt vielä sulla synny vauva, tosin nuo monet merkit ja tuo limatulppa-asia kyllä varmasti hätkähdyttää. Itsellä tuli esikoisesta tosi selkeesti limatulppa mutta se oli/alkoi sellanen limaverinen vuoto että se oli tosi selkee ja myös supistukset alko melkein siinä heti ja sillon olikin 41+2. Mitkä on fiilikset nyt synnytystä ajatellen? Siis jos ja kun syntys nyt sitten kuitenkin vasta muutaman viikon päästä?

Itellä ollu siis toooosi kiire koko ajan kun nyt 8. viikkoa töissä ja lapset (vuoro-)päiväkodissa. Sinänsä tää homma nyt on menny ihan hyvin, vaikka edelleen kyllä mieluummin hoitaisin lapsia ihan kotosalla Mutta siis tämä minkä olin yrittänyt itselleni selittää että ei näin varmastikaan käy niin tietty käy, nuoremman lapset unet on menny aivan sekasin ja hullummaksi menee vaan. Mulla on molemmille lapsille nukkuminen ollu siis tosi vaikeeta ihan synnytyssairaalasta alkaen, kaikki mahdolliset nukkumiseen liittyvät ongelmat (nukahtamisvaikeus, erittäin runsas heräily, esikoinen heräs vielä 3-vuotiaana vähintään 10 kertaa joka ikinen yö, liian varhainen herääminen ”kesken unien”, nukkuminen molemmilla ihan yhtä vaikeeta sekä päivin että öin, kumpikaan ei ole edes vastasyntyneenä eikä siis isompanakaan nukahtanu autoon tai rattaisiin jne jne ja samaan aikaan ovat molemmat olleet tosi väsyneitä vauvoja/lapsia ja siis esikoisellahan on kilpparivajis ja nuoremmallakin arvot olleet jo kaksi vuotta koholla ja seurataan.

Noh nyt vihdoin vuosi sitten nukkuminen molemmilla helpottui ja näin ollen näin viiden vuoden nukkurumban jälkeen myös minullakin mutta päiväkodin myötä ollaan jälleen samassa tilanteessa Poika, joka täytti juuri 3-v, ei osaa nukkua päiväkodissa päiväunia, jonka takia on aivan yliväsynyt, jonka takia ei nukahda illalla, heräilee miten sattuu keskellä yötä tai aamulla kesken unien kukonlaulun aikaan. Sitten taas entistä huonommin nukkuu kun univaje koko ajan kasvaa ja kasvaa. Valittaa koko ajan väsymystä mutta nukkuminen ei onnistu. Ennen päiväkotia nukku 13 h /vrk ja nyt nukkuu 8,5-10 h/vrk, lukuunottamatta joitain vapaapäiviä jolloin nukkuu enemmän. On menny päiväkotiin jopa 7,5 h unilla ja sitten nukkuu siellä esim 10 min päiväunet ja illalla ei taas nukahda tai herää keskellä yötä tai tai tai. Oon ihan tosi surullinen toisaalta pojan puolesta kun on niin väsynyt ja myös ärsyyntynyt siitä että tän nukkumisen pitää vaan aina vaan olla niin vaikeeta Ja molemmat lapset siis väsyneitä, tyttökin vaikka pärjäilee kyllä ja sentään nukkuu yöt hyvin vaikka ei myöskään nuku ollenkaan päiväunia päiväkodissa vaikka kotona on siis päiväkodin aloitukseen asti nukkunut joka päivä 2-2,5 h päiväunet.

Mulla siis vuorotyö, jota itse rakastan mutta toki ei helpota tätä lasten nukkujuttua vaikka muuten vuorohoidossa lasten puolesta myös paljon hyviä puolia onkin, varsinkin pieni ryhmäkoko.

No mutta siis muuten on ollut nyt niin IHANAA, siis niin IHANAA olla raskaana Mä niin rakastan tätä raskaana oloa ja nyt kun jo liikkeet tuntuu niin hyvin niin kyllä se vaikuttaa että on pystyny heittäytyy tähän ”olen oikeesti raskaana” -moodiin!!!!! Töissä olen nyt tällä viikolla kertonut raskaudesta, maha sinänsä ei ole vielä niin iso että sen puolesta pitäisi kertoa mutta kuitenkin jotenkin tuntuu että pitää kertoa kuitenkin nyt Raskausvointi on mahtava, oikeestaan mitään oireita tai vaivoja ei ole tai ole ollut, olo on ollut mahtava sen kauheen kortisonin lopettamisesta lähtien! Pissattamaan on kyllä alkanut ja tuntuu että vauva just sinne rakkoon potkii ja painaa

Mutta siis fiilikset on kyllä mahtavat, rakastan tätä raskausaikaa ja kaikkea tähän liittyvää, neuvolaa ja kodin laittamista ja kaikkea! Nyt vaan tuntuu niin kuin aina että viikot menee niin nopeasti!!!! Tänään ma siis mulla 25+4 ja tuntuu tosi lyhyeltä ajalta että about 10 viikon päästä vois vauva syntyä! Sinänsä kyllä tuntuu mahtavalta että pystyy ajattelemaan että vauva ihan oikeasti ehkä jopa todennäköisesti olisi tulossa! Ja siis jos kaikki menee hyvin niin 1.6. jäisin äitiyslomalle, 25.6. on laskettu aika Synnytyksen suhteen on sinänsä innokkaat fiilikset mutta myös onhan se jännittävää, sama fiilis mikä toisen lapsen kanssa että toisaalta odottaa innolla mutta toisaalta aattelee että kun on jo nyt kaksi niin ihanaa synnytystä niin voiko olla että kolmaskin synnytys vielä sujuis niin ihanasti!

ihanaa viikkoa kaikille toivottaen nyt jo tiistaina

Karhurouvanen 25+5

 

[Zelina]

Täällä pamahti sitten radi. Ikä ja ylipaino huomioiden tämä nyt ei ole mikään ihme, mutta harmittaa silti. Siistin ruokavalion nyt ihan täysin, olen aiemmin syönyt vähän hövelisti mitä mieli tekee, koska ekan sokerirasituksen arvot olivat täysin priimaa. Nyt tuli sitten pieni ylitys yhteen arvoon ja se oli siinä. Huomenna olisi ruokavalio-ohjaus ja verensokerimittarin haku. Muutoin vointi on ollut ihan hyvä, mitä nyt selkä alkaa oireilemaan, jos makaa sängyssä lähemmäs 9 h. Tosin harvoin mulla unetkaan niin pitkään riittää. Maha on nyt kunnolla pullahtanut esiin tässä viimeisten viikkojen aikana eikä enää vaan näytä hyvin syöneeltä.

28+4

 

[Iik88]

@Karhurouvanen nuo nukkumisongelmat on kyllä vihoviimisiä. Mullakaan ei 4v oo koskaan päiväkodissa päiväunille suostunu ja illalla nukahtaminen ollu haastavaa. Nyt onneks helpottunu.

Ja @Zelina tsemppiä ja toivotaan ettet tarvii lääkitystä. Ylimäärästä stressiä varmaan kuitenkin aiheuttaa

 

[Keltainenkukka92]

Kiva kuulla sun kuulumisia @Karhurouvanen , vaikka nuo uniasiat ovat kyllä niin sanonko mistä. Miten itse jaksat??

Harmi tuo radi @Zelina , toivottavasti pysyy ruokavaliolla kunnossa! Eiköhän jokainen meistä on vetänyt tarpeeksi lääkkeitä näiden vauvojen takia.

Täällä menkkajomotus hävinnyt eli enää en ole ihan joka kerta kun vähän nippailee. Varasinkin yhden tärkeän jutun 38+4 päivälle, pystyy onneksi siirtämään mutta mutta Harmittaa etten ottanut kuvaa siitä limasta, nyt ei oikein voi konsultoida ketään. Toisaalta ei se vissiin kerro paljon mitään kun limatulppa (jos se nyt edes oli se) voi lähteä viikkoja aikaisemmin tai sitten vasta synnytyksessä. No rv kun katsoo niin esikoinen on syntynyt tästä 2,5vk päästä!

Synnytykseen olen edelleen lähdössä hyvin fiiliksin. On tullut sellainen "haluan tutustua vauvaan, miltäköhän hän näyttää" Oikeastaan mua jännittää eniten omia fiiliksiä, siis voinko täysillä heittäytyä vauvakuplaan/tuleeko tunne että meidän perhe on tässä vai iskeekö jkl "yhyy tämä on todennäköisesti viimeinen kerta" ja ahdistus etten ikinä enää saa olla raskaana ja pakkomielteinen kolmannen lapsen suunnittelu. Hullu mikä hullu.

34+1

 

[Iik88]

No joops äsken alko vuoto uudelleen niin ei tää nyt kovin lupaavalta vaikuta taas. Kattelin nuo vuoden takaset kirjotukset et miten oli itellä sillon menny ja aika samalla tavalla. Huomenna puhelua sitten sairaalaan.

 

[Mollama]

Kiva lukea kuulumisia kaikilta!

@Karhurouvanen Ihana, kuinka osaat nauttia. Oikeen huokuu tekstistä, sun onnellisuus. Ihanaa luettavaa

Tsemppiä isosti @Iik88 Toivottavasti olis kuitenkin harmitonta.

@Keltainenkukka92 Iih siellä ollaan jo lähellä ! Ihanaa, kohta alkaa vauvoja sadella tänne, kun monella meillä laskettuaika kevät-kesäaikaan. Toivottavasti ei nyt ihan vielä syntyisi, mutta onneks hän on jo tosi hyvän kokoinen ja viikkoinen. Mutta ymmärrän huolen ja sen että viikkoja vielä alle täysiaikaisen. Tsemppiä kovasti sinne!

Täällä menee ihan kivasti. Mulla oli taas kontrolli äitipolilla ja kohdunsuu edelleen mallikkaasti kiinni ja tiukasti kiinni. Pienen painoarvio jo 680g. Jännitän näitä microkeskosviikkoja eniten, niin tuli kunnon itku purkaus käynnin jälkeen. Oon ollut niin peloissani edelleen että menetetään tämäkin pieni ja että syntyy näillä pahimmilla viikoilla kun ennuste on vielä 50/50. Nyt kaikki onneks näytti hyvältä ja huomaan, että olen taas sata kertaa rennompi tuon käynnin jälkeen. Seuraava kontrolli jo 3vko päästä rv27. Jännä nähdä osaako tuon jälkeen enää pelätä keskosuutta vai rentoutuuko sit vihdoin täysin ja alkaa luottamaan että me oikeasti saadaan vihdoin se vuosia odotettu vauva.

Mulla oli myös terapia (kävin koko viime vuoden terapiassa, joista vielä muutama käynti tarkoituksella säästetty nyt keväälle näille pahimmille keskosviikoille), joka selkeästi auttoi mun stressiä kun sai tutun terpeutin kanssa tuntoja ja ajatuksia purkaa.
Terapeutin suosituksesta oonkin nyt yrittänyt välillä pysähtyä ja fiilistellä pienen potkuja. Ja pysähtyä ajattelemaan, että nyt just kaikki näyttää hyvälle ja siltä että vauva meille tulee. Puhellut pienelle ja paijannut mahaa ja sanonut "hei rakas". Tuntuu vaikealle, epätodelliselle, huijarisyndroomalle, pelottavalle kiintyä kovasti yms. Mutta pikkuhiljaa käy helpommaksi.

Mulla töitä enää 5vko + yksi loma viikko. Sit alkaa vappuna ensin kesäloma ja perään äitiysvapaat. Mitä hittoa, mihin tämä aika katosi?!

Mollama rv24+4

 

[Keltainenkukka92]

Toivottavasti kaikki hyvin, olet mielessä @Iik88 Ihania uutisia @Mollama !!! Sekä fiilikset ja että paikat kiinni. Myös sun tekstistä huokuu onnellisuus ja helpotus. Ja syystä, tuosta eteenpäin kaikki päivät ovat kotiinpäin mutta jo hyvät mahikset selvitä.

Mulla oli äsken nla-lääkäri ja vauva on täysin laskeutunut. Ensin lääkäri pohti perätilaa, kun pää ei löytynyt ultratessa (! ) mutta se löytyi sitten sisätutkimuksessa "ohho, se on jo näin alhaalla". Teki konsultaation naikkarille mutta kun näillä viikoilla ei enää estetä synnytystä niin ei tullut kuin kehotuksia täyslepoon jos "tuntemuksia" ja pienellä kynnyksellä soitto synnärille.

Että edelleen silleen syntyykö nyt anytime ja samalla "tässä voi sinänsä vielä mennä 1,5kk".

34+2

 

[Iik88]

Oho wau!

Mun tilanteessa ei mitään dramaattisia muutoksia oo ollu, cyclogest pitää vuodon melko hyvin pois jne. Saan 2 varhaisultraa, eka ensviikon perjantaina ja jos kaikki hyvin niin toinen sit pääsiäisen jälkeen. Nyt siis vasta 5+3 eli kaikki on edelleen hyvin epävarmaa.

 

[tasaraha]

Pikaneuvolassa käyty tänään kuuntelemassa sydänääniä ja voi taas hetkeksi hengähtää. Varasin nyt kuitenkin kahden viikon päähän samanmoisen pikakäynnin ja siitä sitten reilu viikon päästä on r-ultra.

17+0

 

[Keltainenkukka92]

No nyt on pakattu synnäriä varten ja vaatteet koossa 50-56 pestyjä ja läpikäytyjä. Pää ei edelleenkään pysy mukana, tuntuu että olen korkeintaan raskauden puolivälissä.

Kannasta kävin lukemassa lääkärin teksti. "Vauva täysin laskeutuneena ja kiinnittyneenä, supistusherkkä kohtu." Kanavaa jäljellä 2cm.

Jotenkin tosi ristiriitaisia tunteita, tavallaan haluaisin että kaikki vain alkaa asap, toisaalta on 1,5 vk töitä jäljellä, ensi viikolla tapahtuu kivoja juttuja ja rv 37+ olen buukannut kaikenlaista ja olisi mahdollisuus vain olla ja levätä, kun esikoinen on kuitenkin hoidossa.

Milloin sulla siis rakenneultra @tasaraha ,Onko jotenkin tavallista aikaisemmin?

34+5

 

[tasaraha]

@Keltainenkukka92 silloin on 20+1

 

[Keltainenkukka92]

No niin, luetun ymmärtäminen katoin että oot 17+0 ja reilun viikon päästä r-ultra mutta olihan siinä muutakin tekstiä

 

[Karhurouvanen]

@Keltainenkukka92 Ohho onpas sulla nyt siellä meiningit! Olit sitten ihan oikeessa tuntemuksinesi! Oliko se sun esikoinen kun keskosena syntyi niin siis menikö se sillai ihan äkisti spontaanisti vaan alkoi synnytys ettei siihen edeltävästi sisältynyt mitään erityistä? Olishan se varmasti ollut nyt kiva että olisit saanut äitiyslomalla olla ja fiilistellä ja valmistautua vauvan tuloon! Ootko nyt siis sitten saikulla? Jos pitää siis levossa olla?

Kiitos kysymästä, mä olen siis kyllä jaksanut hyvin ja ollut hyvässä voinnissa ei tää sillai nyt sen kummempaa oo musta kuin tavallaan ennenkään töissä käyminen, ainahan se sellasta vähän rumbaa on kun töihin-kotiin-töihin jne Lasten puolesta harmittaa toi nukkuminen ja toki itsekin enemmän nukkua voisi mutta mulla nyt on aina vähän ongelmana tää kun oon yörytminen enkä malttaisi mennä aikaisin nukkumaan niin kuitenkin suht ajoissa päässyt nyt töiden suhteen nukkumaan. Onneks vuorotyö että vähän joustoa siinä

ihanaa että @Mollama ihania kuulumisia ja kaikki hyvin!

@Zelina kurja juttu se radi, ite uskon että kuitu on tossa tosi merkittävässä osassa ja kehoitan kuidun syöntiin (siis ihan tutkimuksissakin reilulla kuitumäärillä 8-12 viikossa 2-tyypin diabeetikoiden arvot normalisoituu). Mulla oli esikoisen raskaudessa radi (se 1. tunnin arvo meni just yli viitteen, seurannassa arvot oli aina hyvät) ja silloin olin nuori, hoikka, liikuin tosi paljon, söin tosi terveellisesti (olin vähän sellanen hifistelijäkin, ei yhtään sokeria, ei lisäaineita, ei ”turhia” juttuja jne jne) - paitsi vähäkuituisesti (oon gluteenittomalla niin se vähäkuituisuus tulee sitä kautta aika helposti jos ei asiaan panosta, söin kyllä paljon kasviksia ja palkokasveja mutta muualta ei kuitua juuri tullut. Hiilareita tuli vähän ja radi-ohjeiden myötä mun pitikin reilusti lisätä hiilareiden saantia).

Sitten toisen lapsen raskaudessa olin vähemmän nuori, BMI ylipaino, en liikkunut juuri ollenkaan, söin ei-niin-terveellisesti/tavallisesti mutta runsaasti kuitua ja molemmissa sokerirasituksissa arvot oli huiput, jotain 4,9 - 5,4 - 4,2 ja nyt taas tässä nykyisessä raskaudessa olen entistä vanhempi, paksumpi, liikkumattomampi mutta syön paljon kuitua ja arvot rv 25 rasituksessa taas tuollai samat etteivät juuri värähdäkään, korkein arvo tuon saman 5,4 kuin aiemminkin. Eli itse kyllä uskon tuohon kuituun ja tosiaan tutkimukset sitä tukee vaikka asiasta ei selväsanaisesti yleisesti puhutakaan, toki kuidun tärkeydestä puhutaan mutta ei selväsanaisesti sen melko suorasta vaikutuksesta verensokeriarvoihin.

Upeat viikot jo @tasarahalla kin

 

[tasaraha]

Oltiin eilen esikoisen serkun synttäreillä ja yritin valita päälleni kuviollisen reilun paitamekon, että jäisi vielä raskaus huomaamatta. Sitten puolison sisko tuli joissain vaiheessa mun luo ja kysyi jotenkin maireasti että no mitäs teille kuuluu ja mulle tuli viba, että aavisteli jotain. No vastasin ihan niitä näitä ja sanoinkin puolisolle kotona miltä musta tuntui, että mikä sen kysymyksen agenda oikeasti oli. No sitten tuli illalla puolison siskolta viesti, että pakko kysyä, että onko meille sattumalta tulossa perheenlisäystä. Niin olisi voinut vastata että sattumalta ei ole tulossa No vastasin kryptisesti että aika varmasti näyttää. Mutta semisti kyllä ärsyttää nämä suoraan kyselijät, kun itse ainakin jos jotain tällaista oon huomaavinani, niin jään vaan seuraamaan tilannetta, kun kyllä se totuus sieltä sitten varmasti selviää.

Kun viime kesänä kun en ollut raskaana ja oli mekko päällä, mikä sitten korosti mahaa, ja laitoin sen ig ihan viattomasti, niin yks mun kaveri sitten oli meidän äitiä onnitellut että susta tulee taas mummo! Ja äiti soittaa mulle että kaveri laitteli mulle tällaista, onko tää totta? Niiku ei saa rauhassa olla lihava kun tullaan onnittelemaan raskaudesta.

 

[Karhurouvanen]

Ai kauhee toi ”sattumalta”

Täällä onkin ollut aiemmin keskustelua näistä kyselyistä ja sikäli ymmärrän monen kantaa ja kokemuksia mutta itse taas koen niin toisin. Mua ärsyttää, harmittaa ja surettaa suomalainen yhteiskunta kun kaikkea pitää varoa ja mistään oikein ei voi keskustella, edes iloisista asioista kun pitää varoa ettei joku tykkää. Musta olis niin ihana sellanen kulttuuri missä välittömästi ja iloisesti turhia miettimättä voitaisiin jutella, Suomessahan ei sitten usein jutella mistään kun ei oikein ole mitään mistä voisi puhua

Mähän oon kokenu itseni tosi vahvasti lapsettomaks tosi tosi monta vuotta myös jo esikoisen saatuani ja edelleen koen samaistuvani eniten lapsettomien/lapsettomuuskokemusten omaavien joukkoon ja koen kuilua ”normiperheisiin”. Tämän kokemuksen myötä mulla on ollu tosi vahva tarve puhua asioista ja varsinkin silloin lapsettomuusaikana jolloin olin tosi ahdistunut ja surullinen, olisin halunnut vaan vuodattaa tätä lapsettomuutta kaikille. Tai jos nyt en vuodattaa niin ainakin olisin halunnut sanoa, musta tuntu 100 % ajasta aivan kauhealta ja kuitenkin jouduin ”esittämään” kaiken olevan ihan normaalisti, koin että mun perässä seuraa joku musta varjo, tai se kuuluisa elefantin paino jonka alle oon joka hetki lyhistymässä, mutta kukaan muu ei sitä nää - ja toivoisin vaan et joku näkis, huomais, kysyis tai jotain. Olisin vaan toivonut että joku joskus jossain olis vaan kysyny vaikka että ”Mites onko sulla lapsia tai ootteko aatellu hankkia”, että olisin saanu kertoa.

Mua jotenkin ”loukkas” se että mua todennäköisesti pidettiin sellasena koirahulluna nuorena naisena joka ei lapsia kaipaa kun koirat on kaikki kaikessa. Eikä kukaan tienny sitä tuskaa, yritystä ja rahanmenoa minkä elämä pyöri vuosia. Toki puhuin tai otin asiaa puheeksi itse mutta eipä sitä tosta noin vaan oteta monessakaan tilanteessa.

No nyt kun on raskaana niin musta olis niin ihana jos joku kysyis, huomiois tai mitä vaan! Mutta eipä niin oo käyny ikinä paitsi yhden kerran sillon lapsettomuusaikana kun en ollut raskaana niin töissä yksi tuntematon asiakas kerran ihan spontaanin iloisesti onnitteli (ei ollut mahaakaan mutta vaate ja asento oli kyllä sellanen että kieltämättä näytti varmaan vauvamahalta) - ja musta se oli ihanaa, muistan vieläkin sen fiiliksen että ”mitä että näkeekö joku mut tosiaan sellasena ”normaalina” joka tosta noin vaan voisi olla raskaana” - siitä tuli jotenkin tosi toiveikas olo <3

Noh näiden omien kokemusten pohjalta itse aina kyselen ja onnittelen, toki nyt lähinnä silloin kun asiasta tuntuu olevan melkolailla varma mutta olen ajatellut että on pienempi haitta olla ottamatta puheeksi kuin että jos joskus osuisikin väärin, en tosin ole vielä väärin osunut. Sitäpaitsi musta raskausasian esiin tuominen raskaana olevalta itseltään ei ole kovin luontevaa, nytkin olen itse töissä kahdessa eri kertonut raskaudesta ja kyllä se vähän hassulta tuntuu jollekin puolitutulle työkaverille (olen kaikille kertonut kyllä tyyliin ensinäkemältä lapsettomuustaustasta, kerron sen yleensä heti sopivan tilaisuuden tullen kun tulee puhetta lapsista, koen sen olevan niin vahva osa mua etten vaan pysty olee sanomatta) olla että ”hei mäpä kerron sulle yhen salaisuuden, joka ei kyllä oikeestaan ole mikään salaisuus mutta itse kun en näitä asioita haluaisi kertoa kun mieluiten vasta synnytyssairaalassa mutta olen siis raskaana” Esikoisen raskaudessa kerroin julistusmaisesti jossain tiimipalaverissa 2 kk ennen äitiyslomalle jäämistä ja sekin tuntui aika hassulta Mutta siis summa summarum, löytyy meitäkin jotka ilahtuu jos puheeksi otetaan ja tosiaan itse puhun kyllä lapsettomuuskokemuksista ja kaikesta aina kaikkialla tilaisuuden tullen

Karhurouvanen 26+3

 

[Keltainenkukka92]

Vaikeita asioita, kun kaikki suhtautuvat niin eri tavalla. Itse ymmärrän myös @Karhurouvanen näkökulmaa 100 % ja itse oon vähän 50-50. Nyt, kun alkaa olla varma, että saadaan vauva ja raskaus varsin näkyvä nautin hirveästi, kun joku huomaa tai huomioi. Siis ihan vieraan katse leikkipuistossa ilahduttaa. Tuo "sattumalta" on kyllä sellainen sanavalinta, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ai kauheeta. Vähän niinkuin hyvä ystävä vähän nauraen kertoi miten kuopus oli "tekemällä tehty" = ovista seurattu, harrastettu seksiä ovisplussan jälkeen pikaisesti vaikkei oikein ois jaksanut. Yrityskierto 1 kierukan poiston jälkeen. Tuli vähän sellainen, että no hei hitsit siitä tämä on kiinni, emme ole jaksaneet panostaa tarpeeksi.

En ole saikulla, lääkäri ehdotti kyllä mutta mulla on kuitenkin fyysisesti kevyt työ ja nyt on viimeinen asiakaskäyntiviikko edessä eli lähinnä jäähyväisiä ja hyvän mielen lopetuskäyntejä edessä (minulla siis 90% varsin pitkiä asiakassuhteita ja monelle mun poisjäänti on iso juttu) niin sanoin jääväni vain jos hän näkee, että siitä on iso hyöty vauvalle. Ihan tavallisesti elän vielä, yritän vain huilia heti, kun supistaa. Esim. eilinen koiralenkki venyi 1,5 tuntiseksi kun jossain vaiheessa jäätiin 20 min vain penkille istumaan ja aina välillä piti kävellä etanavauhtia. Tänään tuntuu kyllä, että vatsa jatkuvasti kivikova mutta sellaisia kipeitä, oikeita supistuksia ei ole ollut lainkaan.