Ystävälläni oli samanlainen vaimo, tekivät yhdessä lapsenkin siihen sotkupesään. Avovaimonsa on hyvä ammatissaan, jopa etenee urallaan, mutta ei pysty kotona siis mihinkään kotitöihin. Jos hän on aamupäivällä syönyt jotain ennen töihin lähtöään, niin kyseisen aterian kaikki astiat ja ruokatavarat löytää olohuoneen pöydältä se, joka tulee illalla kotiin.
Ystäväni ei vaan pystynyt sitä pakettia kantamaan. Oma työ, lapsikin tuli, huusholli siis kokonaisuudessaan. Ystäväni ex-vaimolla todettiin masennus. En kyllä osaa sanoa, että oliko diagnoosi todellinen, vai tällainen nykyaikainen pikadiagnoosi, jossa määrätään masennuslääkitys liki automaattisesti. Mutta ero tuli, sillä yhteisolo söi kaveriani niin, että hänelle tuli vatsakatarri siitä stressaamisesta ja kaikesta huolhetimisesta. Hyvä että erosivat, luulen että kaikki nykyään tyytyväisempiä.
Toisella kaverillani on samanlainen tapaus vaimonaan, mutta lisäksi eritttäin nirppanokkainen ja arrogantti. Siinä kyllä ei tarvitse kauas kattoa, kun näkee että näinhän se on eikä tule muuten muuttumaan. Nainen on kasvanut kahdestaan äitinsä kanssa, isä on lähtenyt jo hänen ollessaan vauva, eikä ole pitänyt yhteyttä. Äitinsä kanssa ovat kehittäneet jonkunlaisen käsityksen, että he ovat parempia, hienompia ja parasta vaativia eikä kotona ole todellakaan kannustettu mihinkään kotitöihin tai mihinkään ponnisteluun ollenkaan. Muut tehkööt. Hän on semmoiseen aivan liian arvokas. Voin sanoa, että on muuten v*****nen akka asua yhdessä. Ollaan oltu joskus yhdessä jollain mökkiviikonloppuna ja konserttimatkalla, että senverran olen vierestä seuraillut. Muuten sen kans ei voi elää, kuin että kaverini on täysin tossun alla. Muuten ei perheessä ole rauhan hetkeä. Kaveri kylläkin ottaa jonkunlaisen koston itselleen käymällä vieraissa maksimaalisen paljon kaikilla työ-, kurssi., metsästys-, hiihto-, ja kaikilla matkoilla mitä vaan kotoa pois pääsee.
Katso vaimosi kotiin, minkälainen koti ja marssijärjestys siellä on ollut. Vai onko kotiolot olleet niin vääristyneet ja ahdistavat, että vieläkin jotenkin kostaa tai yrittää päästä "niskan päälle" sinun kanssa suhteessa ollessaan, vaikka sinä et sitä ansaitsekaan. Kotikasvatuksesta kaikki lähtee.
Epäilen, että jotakin häikkää vaimollasi on. Oisko masennusta, tai jotain lapsuuden traumaa. Kiinnitin nimittäin huomiota siihen, että koet suhteessanne suojelunhalua häneen. Miksi? Ette siis ole tasa-arvoisia. Varsinkin, kun haet syytä tolkuttomaan sotkuiluun siitä, että vaimosi yrittää jotenkin kostaa koko naissukukunnan puolesta alistaville miehille.
Kyllä se ongelma on kuule lähempänä kuin haluat varmaan nähdäkään. Siitä kertoo sekin, että vaimosi ei kertakaikkiaan edes voi keskustella asiasta. Vaan suuttuu, selittelee, ja sulkeutuu aivan täysin. Ihan kuin yrittäisi keskuutella alkoholistin kanssa tämän juomisesta. Samalla lailla reagoi hänkin.
Mielestäni asianne vaatisi kissan nostamista pöydälle ja todellista keskustelua. Siihen tarvittaisiin kolmas, ulkopuolinen osapuoli enkä usko että vaimosi siiihen suostuu. Ongelmaa on helpompi olla näkemättä ja puhumatta kuin alkaa todella avata asioita, joita ei ehkä uskalla nähdäkään.
Itsesi takia toivoisin että voisit jostakin hakea apua. Kuten sanoit, sinua surettaa. Vuosien mittaaan siihen kertyy vielä paljon muuta raskasta lastia kannettavaksi. Se on raskasta eikä kukaan ole sellaista ansainnut. Rohkeutta ja voimia sinulle.
Järki parka vaan valahti johonki alemmas, eikä huomannut muita merkkejä ollenkaan. Että nyt se onni ja autuus koitti. Onnee ja menestystä tulee ovista ja ikkunoista. Eikö se sitten riitäkään, rouva sai mitä haki, huolehtijan.