Vaimoni on sika

[juhani]

Meidän perheessäämme ovat perinteiset roolit päinvastoin. Tämänkaltainen käytös on kai nykypäivänä yleistymässä ja Viivi sekä Wagner voisivat hyvin vaihtaa paikkaa keskenään. Olen nimittäin naimisissa sikapossun kanssa.

Naiseni on muuten kiva, aikaansaava ja hemaiseva, mutta hän on yksi epäsiisteimpiä ihmisiä, mitä tiedän. Hän ei välitä pätkääkään, missä kunnossa koti on. Hän jättää aina likaiset vaatteensa lattialle mytyiksi ajelehtimaan, eikä pese niitä. Kun pyykkään hänen vaatteensa omieni ohessa, hän ei vaivaudu edes lajittelemaan niitä kaappiinsa.

Vaimo ei koskaan tiskaa tai täytä astianpesukonetta, vaan jättää käyttämänsä astiat sinne minne sattuu ne kädestään laskemaan. Jos hän laittaa ruokaa, hän jättää kaikki käyttämänsä astiat likaisena tiskipöydille, josta minä joudun ne korjaamaan. Ikinä hän ei tartu imurin varteen tai häiriinny pinnoille kertyvän pölyn määrästä, vaikka sitä olisi sentin paksuudelta. Ruokaa hän murustelee tietokonepöydälle ja lattioille, jos jotain läikähtää - se jää taatusti siihen.

En tiedä miten saastaiseksi hän asuntomme päästäisi, jos vain katselisin sivusta ja antaisin olla. Kyse ei siis ole mistään pikkuasioista niuhottamisesta, vaan siitä että ilman minua hukkuisimme pian paskaan. Jos huomautan hänelle siivoamisesta, hän saa aina joko hillittömän raivarin tai keksii jotain tekosyitä, joiden takia hän ei juuri nyt ehdi siivoamaan jälkiään. Hän viestii käytöksellään, että hän on parempaa väkeä, jota toisten kuuluukin palvella ja passata. Keskustelu aiheesta on mahdotonta. Tässä asiassa hän käyttäytyy suorastaan luonnevikaisesti, vaikka muuten onkin normaali ja mukava.

Minua tämä asia on syönyt jo pitkän aikaa. Inhottavaa katsella, miten ihminen jota rakastan, käyttäytyy kuin entisajan vastenmieliset sovinistisiat konsanaan. Ihan kuin minä olisin jotenkin alempiarvoinen raivaamaan hänen jälkensä, kun hänellä on niin paljon tärkeämpää tekemistä. Vaimoni käytös on alkanut hiertää välejämme yhä enemmän ja enemmän ja pelkään, että suhteemme mädäntyy näin arkiseen ja tyhmään asiaan. Minä en nimittäin halua asua sikolätissä, enkä myöskään siivota toisen ihmisen jälkiä lopun elämääni.

Mitä tuollaiselle naiselle oikein mahtaa? Miten hänet voisi kouluttaa siistimmäksi? En ole luonteeltani aggressiivinen, enkä halua selvittää asioita riitelemällä tai jatkuvasti nalkuttamalla. En ole myöskään "nyrkki pöytään ja akka ruotuun" -tyyppiä, joten turha edes ehdotella sellaisia ratkaisuja. Meillä olisi muuten ihan hyvä ihmissuhde, mutta tämä osa siitä on täysin kieroutunut. Surettaa.

Tämäkö on tasa-arvon hinta?

 

[Hankala tilanne]

Näitä on. Osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan kykene panemaan tavaroita takaisin paikoilleen sitä mukaa, en itsekään, mutta kyllä hekin sitten yleensä kerralla taas ottavat ja siivoavat. Jos vaimosi ei missään vaiheessa havahdu asiaan, silloin kyse on kyllä jonkin sortin isommasta ongelmasta. Kyllä sitäkin, jonka toimintatapa on ensin tehdä asia, tai monta ristikkäin, ja sitten siivota kerralla häiritsee se kaaos, jos se on jatkuvaa. Tuossa on kyse jonkun sortin mielenterveysongelmasta, tai sitten todella pahanlaatuisesta kasvatusongelmasta.

Ymmärrän, että sikolätti ahdistaa, mutta et sinä taida auttaa vaimoasi havahtumaan ainakaan siivoamalla hänen jälkiään. Taitaa olla vähän kuin juopon suojelua tosiasioilta. Anna homman edes kerran jatkua ja kaatua vaan, ja katso, reagoiko missään vaiheessa. Tosin taidat tarvita itsellesi siksi aikaa hotellimajoituksen...

Jonkun sortin psyykkistä, ulkopuolista apua tuohon taidettaisiin myös tarvita, jos kyse on esim. masennuksesta (se oireilee noinkin). Ja ulkopuolista puistelua myös. Vertailukohtaa siihen, mikä on normaalia, mikä sillä rajalla, mikä enää todella ei. Hahmottaako hän, miten ihmiset yleensä toimivat, mikä on se 'normaalin' liikkuma-arvo? Kyläilettekö, esim?

Selvät rajathan sitä on laitettava siihen, miten hän voi kohdella sinua, jos kyse on kerta kaikkiaan pieleen menneestä kasvatuksesta. Et taida välttyä niiltä hänen raivareiltaan, mutta pakkohan tuosta on jo puistellakin, sanallisesti. Mutta ennen kaikkea, kyllä hän johonkin ongelmaansa tarvitsisi nyt apua.

Onko hänelle muuten koskaan opetettu kotitaloustöitä, noin niinkuin rauhallisesti, huutamatta, morkkaamatta kotonansa aikanaan? Onko niistä tullut jokin alitajuinen mörkö, jota välttelee, kun ei koe selviävänsä ja osaavansa? Sekin voisi jo lähteä purkamaan vyyhteä, jos hänelle myönteisessä hengessä saisi jotenkin neuvottua niksejä, jos saisi hänet huomaamaan vaikka joku pieni asia kerrallaan, ettei tämä ole niin kauheaa. Siitä voisi vähitellen tulla rohkeus opetella taas uuttakin, tunne, että kaaos on selätettävissä.

Olen ollut talkootöinä useammallakin tutulla siivoamassa huusholleja, joiden kaltaisia ei edes näe jossain lievässä "Sillä siisti" -ohjelmassa. Yrittänyt siinä samalla neuvoa, miten jonkun asian voi hoitaa kätevästi. Kaikissa olen todennut saman jutun: kun kämppä pääsee tarpeeksi pahaan tilaan, siitä tulee mörkö, eikä enää ole voimia ryhtyä niin valtavaan urakkaan. Puron voi padota, Niagaraa ei edes yritä. Siihen tarvitaan usein joku ulkopuolinen ensin tekemään se pahimman kaaoksen raivaus, ja sitä myötä juuri se tunne, että tälle voi sittenkin pystyä tekemään jotain.

Mutta en minä sitäkään ihmettele, jos tuossa jossain vaiheessa voimat loppuvat ja kantapäät kääntyvät vastakkain. Surullista, mutta kyllä tuo jatkuvana tilana aika lailla voimia vie. Yhdet tutut muuttivat eri asuntoihin, jatkoivat kyllä liittoaan. Onhan se sekin pitkän päälle yksi vaihtoehto ratkaista asia... Ja ehkä siinä sitten oppii jo siivoamaankin, kun on oma tupa, oma lupa - ja itse kahlattava.

 

[Samanlaisen vaimo]

Kun itselleni lisäksi olisi kaikki kaunis suureksi iloksi, joskus suren tosi kovin. selitän asian hänelle, kerron mitä toivoisin, teghtäisiin kompromissia, mutta ei.
Hän ei vastaa, hän loukkaantuu.

Valmistan ateriat ja siivoan jäljet mutta melkein heti kun keittiö on siivottu, hän alkaa paistaa tai muuten vääntää välipalaa ja jättää kaikki levälleen, sukkia ja vaatteita on, kaljapulloja putoilee kaapista, veitset ovat aina likaisina pöydilllä.
Kun laitan kauniin kattauksen esim. vieraille ja hänellekin, ei kitä koskaan, naureskelee vain. Heittään kengät kuraisena puhtaalle matolle ja vahingossakaan ei ota omia pyykkejään narusta.

Hän syö sängyssä, jättää astiat yöpöydälle ja sukat pitkin lattiaa. Työpöydät ovat täynnä hänen tavaroitaan ja vessaa ei ole pessyt koskaan. istuu siellä yhtä usein kuin minäkin ja jarrrutusjäljet ovat melkoiset.
Pyysin kauniisti auttamaan mkatonpesussa, mutta kieltäytyi jyrkästi, käski viedä pesulaan. Vieressä on hyvä pesupaikka, mutta matot isoja ja raskaita.En muista milloin olisi luutunut lattiaa tai sijannut vuodettaan.
Kuule. Tulisikohan meistä onnellisia jos vaihtaisimme paria?

 

[eräs nainen]

Meillä nuoriso tuollaista, ei mitään järjestystä.

Kyllä se ottaa niin hermoon,,kun ite siisti ihminen.

Isäkään ei sano heille mitään, että pitäkää paikat siistinä..

 

[paremmista piireistä ?]

Onko vaimosi, tyttöystäväsi ainoa lapsi ? Onko hänellä siskoja ja veljiä, jotka ovat samanlaisia sottapyttyjä. Millainen lapsuudenkoti hänellä on, sikolätti, vai käykö heillä siivooja ? Ja onko hänen vanhempansa tiukkapipo- siivojia vai super suurpiirteisiä. Malli tulee yleensä kotoa.

 

[kfghjk]

Ei taida mahtaa mitään. Minun mieheni oli ihan samanlainen ja kaikkeni tein saadakseni edes pienen muutoksen aikaan. Mutta ei, sika on aina sika.

 

[juhani]

En ole tosiaan saanut selville, mikä vaimoani vaivaa. Hän on kuin vanhanajan miehen karikatyyri, ei yhtään piittaa siitä millaista sotkua saa aikaiseksi, kun luottaa siihen että minä siivoan. Keskusteluyritykset siisteydestä torppaa aina joko silmittömällä raivarilla, mykkäkoululla tai venkoilemalla. Joka kerta on kuin juoksisin pääni seinään.

Tänäänkin oli töistä tultuani taas pari rasvaista voiveitseä keittiön pöytään kiinni liistaantuneena, juustonpalasia lattialla, tiskit työpöydällä sekä olohuoneessa ja pohjaan palanut ruokakattila kuivumassa hellalla, kun ne on niin saatanan vaikeaa laittaa tiskariin tai likoamaan. Likaiset vaatteet tavan mukaan sikin sokin pitkin lattiaa. Rouva sohvalla rentoutumassa hyvän kirjan parissa raskaasta työpäivästä, kun minulla taas edessä jälkien korjaaminen (tai paskalättiin alistuminen).

Pikku juttuja, tiedän, mutta kun tämä on tätä samaa paskaa joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. En tajua, miksi arkiaskareet eivät voi meillä sujua normaalisti ja numeroa tekemättä, kun kerta muussa elämässämme ei ole suuria hankaluuksia. Toisaalta jos olisi lisäksi vielä jotain muuta ongelmaa, niin varmaan pakkaisin kamani ja häipyisin.

Jos vaimo vahingossa (tai kehotuksestani) tarttuu johonkin kotiaskareeseen, niin tekee sen aina puolihuolimattomasti, naama mutrussa ja kankeasti, ihan kuin olisi joku vaikeampikin homma suoritettavana. Yrittää varman esittää tätä klassista naisten temppua "mutta kun sinä teet sen niin paljon paremmin". Eikä ikinä siivoa sotkujaan niin, että ei tarvitsisi myöhemmin tehdä itse perästä, esim. vahingossa kaatuneen jogurtin pyyhki kyllä kaapinovista, mutta niin että jäi puolet pyyhkimättä, kun ei se ole niin turhan tarkkaa. Kiva oli sitä hapannutta klähmää sitten raaputella. Onneksi emme elä maassa, jossa on torakoita - muuten talomme olisi niiden valtionhotelli, kun en minäkään jaksa aina kaikkea.

Muilla elämänalueilla vaimo ei ole toistaitoinen, vaan hyvinkin pärjäävä. Vaikkakin huomattavan huolimaton ja tavaroitaan kadotteleva sekä laskujaan unohteleva. Ulkonäöstään pitää erittäin hyvää huolta. Ei ole tietääkseni masentunut, ellei kyseessä ole piilomasennus. Kuulemani mukaan hän oli ihan samanlainen edellisessäkin suhteessa - mies hoiti kotihommat aina (kunnes sai kai tarpeekseen).

Ihan normaalista kodista hän on, ei ole ainoa lapsi. Vanhempiensa koti on tavallisen siisti ja järjestyksessä, en ole tosin nähnyt apen koskaan tekevän kotoitöitä. Anoppi ei ole nipo, mutta osaa selvästi pitää kodin ihmisten asuttavassa kunnossa.

Sika on vissiin sitten aina sika - hygieniakäsityksiä on turha ruveta opettamaan aikuiselle ihmiselle. Voi olla, että vielä jonain päivänä menee kuppi nurin, mutta katsellaan.

 

[lintu]

Mun mies on kanssa tuommoinen melkein samanlainen. Likaisten vaatteiden osalta olen ratkaissut asian siten, että kerään ne kyllä lattialta, mutta pyykkikorin sijasta nakkaan ne vaan hänen vaatekaappinsa pohjalle... Sitten jos on kaikki likaisina kun täytyisi johonkin lähteä, niin turha tulla mulle itkemään! Muun siivouksen suhteen onkin sitten vähän vaikeampaa, kun siitä epäsiisteydestä joutuu sitten itsekin kärsimään ja lasten takia haluan kuitenkin pitää kodin puhtaana.

Mutta vastaukseni yhteen perimmäisistä kysymyksistäsi "Miten hänet voisi kouluttaa siistimmäksi"? on EI MITENKÄÄN. Voit muuttaa omaa ajattelutapaasi ja yrittää hyväksyä hänet omana epäsiistinä itsenään tai vaihtoehtoisesti hyväksyä se asian, että suhteenne on todella "mädäntynyt näin arkiseen ja tyhmään asiaan". Ainoastaan sinä tiedät kumpi vaihtoehdoista sopii sulle paremmin.

 

[kuu]

Noh, tässä pari parasta neuvoa mitä on kotitöihin hukkuville naisille annettu vastaavassa tilanteessa, ehkä näistä on apua:

- Puolisosi ei tarvitse siivota, koska ei näe siisteystasossa ongelmaa. Jos haluat pitää jotain tiettyä tasoa yllä asunnossanne, se on sinun oma ongelmasi.

- Jos puolisosi on kuitenkin yrittänyt tehdä jotain, kuten pyyhkinyt puolet jugurtista, häntä täytyy kehua ja kiitellä. Jos korjailet jälkiään, kuten pyyhit sen toisen puolen siitä jugurtista, olet hirveä natsi joka kyttää toisen siivoustapoja. Näinollen on täysin ymmärrettävää, jopa suotavaa että naisesi ei enää puutu kotitöihin kun ei kerran tee niitä sinun mielivaltaisella tavallasi ja kun kerran olet saanut hänelle pahan mielen puuttumisellasi.

- Eikö hän kuitenkin hoida niitä naistenhommia? Tiedätkös, pari kertaa vuodessa ommellut housuihisi takaisin irronneen napin tms. ? Sinulla ei ole mitään varaa valittaa sillä hänelläkin on ne omat velvollisuudet säännöllisesti pari kertaa vuodessa.

- Nuo sinun touhuilusi eivät ole yhtään mitään, yritätkö esittää jotain marttyyriä? Koneethanhan suurimman osan työstä tekee.

Löydät varmasti itsekin lisää hyviä neuvoja, netti on aivan pullollaan näitä kotityökeskusteluja.

 

[Laiska]

Minkä ikäisiä olette? Onko teillä lapsia?

 

[ymmärrys]

Syyt siihen että vaimosi ei siivoa eikä ymmärrä aiheuttamaansa sotkua löytyy tuolta anoppilasta. Jos äiti koko lapsuus kouluiän aina korjaa siivoaa emäntäsi jäljet . Näitä kaiken lapsensa eteen tekeviä kun on tosi paljon.
Jonkinlainen kurinpito hallintahan siinä on ollut anopilla takaraivossa, mutta kun vaimosta tuli sitten prinsessa ihan suomi tekeleenä. Tuskin meinaan vaimosi mikään ulkomaalainen on heissäkin noissa tuonti vaimoissa kun on juuri tuota tautia myös. Sitten on ne ihanat työkeskeiset thailaiset ja filipiiniläiset. Jos vaimosi on venakko hän kaipaa kovaa miehen kuria että alkaa palvelemaan miestään. Kannattaa nuo kotikulttuurit ja ottaa selvää miten kotona toimitaan, niin tietää toiko täystuhon vai tip top nainen myös kotioloissa. Ulkonäköön panostava ja vain varmistaa että ottajia on jos ja kun sinun aasin selkä katkeaa.

En ole tosiaan saanut selville, mikä vaimoani vaivaa. Hän on kuin vanhanajan miehen karikatyyri, ei yhtään piittaa siitä millaista sotkua saa aikaiseksi, kun luottaa siihen että minä siivoan. Keskusteluyritykset siisteydestä torppaa aina joko silmittömällä raivarilla, mykkäkoululla tai venkoilemalla. Joka kerta on kuin juoksisin pääni seinään.

Tänäänkin oli töistä tultuani taas pari rasvaista voiveitseä keittiön pöytään kiinni liistaantuneena, juustonpalasia lattialla, tiskit työpöydällä sekä olohuoneessa ja pohjaan palanut ruokakattila kuivumassa hellalla, kun ne on niin saatanan vaikeaa laittaa tiskariin tai likoamaan. Likaiset vaatteet tavan mukaan sikin sokin pitkin lattiaa. Rouva sohvalla rentoutumassa hyvän kirjan parissa raskaasta työpäivästä, kun minulla taas edessä jälkien korjaaminen (tai paskalättiin alistuminen).

Pikku juttuja, tiedän, mutta kun tämä on tätä samaa paskaa joka ikinen päivä. Vuodesta toiseen. En tajua, miksi arkiaskareet eivät voi meillä sujua normaalisti ja numeroa tekemättä, kun kerta muussa elämässämme ei ole suuria hankaluuksia. Toisaalta jos olisi lisäksi vielä jotain muuta ongelmaa, niin varmaan pakkaisin kamani ja häipyisin.

Jos vaimo vahingossa (tai kehotuksestani) tarttuu johonkin kotiaskareeseen, niin tekee sen aina puolihuolimattomasti, naama mutrussa ja kankeasti, ihan kuin olisi joku vaikeampikin homma suoritettavana. Yrittää varman esittää tätä klassista naisten temppua "mutta kun sinä teet sen niin paljon paremmin". Eikä ikinä siivoa sotkujaan niin, että ei tarvitsisi myöhemmin tehdä itse perästä, esim. vahingossa kaatuneen jogurtin pyyhki kyllä kaapinovista, mutta niin että jäi puolet pyyhkimättä, kun ei se ole niin turhan tarkkaa. Kiva oli sitä hapannutta klähmää sitten raaputella. Onneksi emme elä maassa, jossa on torakoita - muuten talomme olisi niiden valtionhotelli, kun en minäkään jaksa aina kaikkea.

Muilla elämänalueilla vaimo ei ole toistaitoinen, vaan hyvinkin pärjäävä. Vaikkakin huomattavan huolimaton ja tavaroitaan kadotteleva sekä laskujaan unohteleva. Ulkonäöstään pitää erittäin hyvää huolta. Ei ole tietääkseni masentunut, ellei kyseessä ole piilomasennus. Kuulemani mukaan hän oli ihan samanlainen edellisessäkin suhteessa - mies hoiti kotihommat aina (kunnes sai kai tarpeekseen).

Ihan normaalista kodista hän on, ei ole ainoa lapsi. Vanhempiensa koti on tavallisen siisti ja järjestyksessä, en ole tosin nähnyt apen koskaan tekevän kotoitöitä. Anoppi ei ole nipo, mutta osaa selvästi pitää kodin ihmisten asuttavassa kunnossa.

Sika on vissiin sitten aina sika - hygieniakäsityksiä on turha ruveta opettamaan aikuiselle ihmiselle. Voi olla, että vielä jonain päivänä menee kuppi nurin, mutta katsellaan.

 

[Piia gt.]

Ap, sanoisin että vaimollasi on taipumusta mielenterveysongelmiin. Normaali ihminen pitää kotinsa puhtaana. Jos hän on vielä nuori, alle 30-v, homma menee noin mutta kun hän rikkoo 30v, ja ehkä perustatte perheen, helvetti repeää irti. Vaimosi ei enää jaksa, vaan hän on suuressa vaarassa sairastua henkisesti.

Onko vaimon suvussa mielenterveys ongelmia?

 

[juhani]

Noh, tässä pari parasta neuvoa mitä on kotitöihin hukkuville naisille annettu vastaavassa tilanteessa, ehkä näistä on apua:

- Puolisosi ei tarvitse siivota, koska ei näe siisteystasossa ongelmaa. Jos haluat pitää jotain tiettyä tasoa yllä asunnossanne, se on sinun oma ongelmasi.

- Jos puolisosi on kuitenkin yrittänyt tehdä jotain, kuten pyyhkinyt puolet jugurtista, häntä täytyy kehua ja kiitellä. Jos korjailet jälkiään, kuten pyyhit sen toisen puolen siitä jugurtista, olet hirveä natsi joka kyttää toisen siivoustapoja. Näinollen on täysin ymmärrettävää, jopa suotavaa että naisesi ei enää puutu kotitöihin kun ei kerran tee niitä sinun mielivaltaisella tavallasi ja kun kerran olet saanut hänelle pahan mielen puuttumisellasi.

- Eikö hän kuitenkin hoida niitä naistenhommia? Tiedätkös, pari kertaa vuodessa ommellut housuihisi takaisin irronneen napin tms. ? Sinulla ei ole mitään varaa valittaa sillä hänelläkin on ne omat velvollisuudet säännöllisesti pari kertaa vuodessa.

- Nuo sinun touhuilusi eivät ole yhtään mitään, yritätkö esittää jotain marttyyriä? Koneethanhan suurimman osan työstä tekee.

Löydät varmasti itsekin lisää hyviä neuvoja, netti on aivan pullollaan näitä kotityökeskusteluja.

Eipä tarvitse puolisoni siivota juu. Minun vastuullani on se, ettei talomme mene siihen kuntoon, että alkaisimme tulla siellä asuessamme sairaaksi. Tilanne todellakin menee näin pitkälle, jos en tee mitään. Kokeiltu on. Kaipa vika lie sitten minussa, kun en kestä sitä että kotona sukat liimautuvat lattiaan kiinni, ellen siivoa.

En ole mielestäni hirveä natsi, koska en huuda enkä nalkuta. Puhun asioista rauhallisesti ja esitän pyyntöni kohteliaalla "olisitko ystävällinen" -tavalla. Suurimman osan tästä kaikesta olen kärsinyt hiljaa, koska en halua nähdä vaimoani raivarissa, mököttämässä tai tekemässä itsestään pelleä ainaisilla selityksillään miksi jotain ei voi tehdä juuri nyt.

En myöskään ole mielivaltainen, minulle riittää se, että ei ole silmin nähtävää klähmää pinnoilla pyyhkimisen jälkeen. En sanonut asiasta vaimolle yhtään mitään, vaan pyyhin loput itse - ihmetellen ääneti, miten hän voi olla noin välinpitämätön. Vai olisiko kärjistettynä esimerkkinä jonkun mielestä ok pyyhkiä takapuoli niin, että isoimmat roiskeet lähtee vessapaperiin ja loput jarrutusjäljiksi housuihin? Puoliksi tehdystä työstä kehuminen on sama kuin kannustaa tekemään asia mahdollisimman huonosti ja huolimattomasti. Ja pitäisikö ylipäätään kehua siitä, jos ihminen siivoaa omat kaatamansa jogurtit? Eikös se ole itsestäänselvyys?

Ja ei, hän ei hoida ns. naistenhommia. Ei minkäänlaisia. Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia tehdä asioita minun puolestani, eikä hän teekään. Onneksi meillä ei ole lapsia, sillä niidenkin hoitaminen jäisi varmasti yksin minun vastuulleni.

Marttyyria en yritä esittää, puran vain neuvottomuuttani asiassa, josta ei voi oikeastaan keskustella kenenkään kanssa, ei etenkään vaimon itsensä. Kavereille olisi vähän naurettavaa käydä ruikuttamaan näitä juttuja. Niinhän moni teistäkin ajattelee, että olen säälittävä, kun en iske nyrkkiä pöytään ja pakota naistani ruotuun. Sitten kun tekisin noin, olisin sadistinen natsi, joka ei anna toiselle ihmiselle vapautta elää oman mielensä mukaan.... Eli teinpä mitä hyvänsä, en saa ongelmaa ratkaistua.

Mielenterveysongelmia ei ole ainakaan lähisukulaisissa, ei ainakaan tietääkseni. Eikä vaimokaan ole "hullu" ja epänormaali muuten kuin tässä siisteysasiassa.

 

[KaijaLiisa]

Miksi valitsette itsellenne noin epäsopivia puolisoita? Vastakohdat eivät todellakaan täydennä toisiaan, ainakaan siisteysasioissa.

 

[Juupa niin]

Samaa ihmettelen kuin KaijaLiisa - kyllähän tuo varmaan kävi selväksi jo seurusteluaikana. Siinähän sitä pitäisi tutustua toisiinsa voidakseen päätellä, onnistuuko se yhteinen arki vai ei.

 

[Sikolätissä]

Pojallani oli samanmoinen avokki kuin Juhanillakin. Aikansa poikani siivosi ja laittoi ruokaa, tiskasi ja pyykkäsi. Kokeili, kuinka pitkälle nainen antaa paskakasojen kertyä, ennenkuin ryhtyy hommiin. Ei ryhtynyt. Osti kirpparilta tai kaupasta puhtaat vaatteet, kun entiset loppui. Huuhtaisi likaisen kupin kraanan alla ja joi siitä. Nukkui ilman lakanoita.

Poika hommasi oman kämpän ja muutti sinne. Haali kierrätyksestä ja kirpparilta uudet varusteet asuntoonsa ja tämä avokki oli tunkemassa itsensä sitten sinne. Sanoi, jotta entisessä kämpässä ei voi enää asua! Onneksi pojalla oli järki päässä eikä antanut avainta, vaan ilmoitti, jotta se on sun ongelmas, mä asun nyt täällä ja sinä jossain muualla. Toisekseen, hän kertoi tavanneensa siistin nuoren naisen, jolla oli normaalit elämäntavat ja asenne. Arvatkaapa, minkälaisen raivarin se naisenpuolis siitä sai.

 

[kuu]

No ei tarvitse perustella, minulla ei nimittäin riitä mielikuvitus tämän leikin jatkamiseen. Ne joilla tämä neuvomisen jalo taito on, pysyttelevät näköjään hiljaa kun se kodinhengetär on mies. Mies saa näköjään paljon anteeksi olipa sitten Viivin taikka Wagnerin roolissa, että älä huoli, sympatiamme on puolellasi. Jos se vaikka lohduttaisi vaikka ei asiaa ratkaisisikaan. Tutustupa huviksesi ketjuihin:

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1857291/kotitoista-purkautuminen-d/

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ih...miehen-kasittamattomat-purkaukset-puun-takaa/

Vaikka kysymys on erilaisista asioista ja tilanteista niin melko mielenkiintoinen asenne joistain kirjoituksista huokuu kun puhutaan naisesta ja kotitöistä.

Tai jos nyt sittenkin yrittäisi jatkaa leikkiä ja kommentoida ;-D

En ole mielestäni hirveä natsi, koska en huuda enkä nalkuta.

Älä valehtele! Ihan selvä natsi olet! Jatkuvasti nalkuttamassa, just tommonen!

Puoliksi tehdystä työstä kehuminen on sama kuin kannustaa tekemään asia mahdollisimman huonosti ja huolimattomasti. Ja pitäisikö ylipäätään kehua siitä, jos ihminen siivoaa omat kaatamansa jogurtit? Eikös se ole itsestäänselvyys?

Ei se ole mikään itsestäänselvyys, vaan suuri huomionosoitus sinulle. Sietäisit antaa siitä hyvästä illalla naisellesi orkut.

Onneksi meillä ei ole lapsia, sillä niidenkin hoitaminen jäisi varmasti yksin minun vastuulleni.

Juu tuosta pitikin sanomani että olet helvetin kyvytön ihminen kun et saa hommaa toimimaan vaikka teitä on vaan kaksi. Eihän siellä kotona sitäpaitsi ole mitään tekemistäkään kun teitä on vaan kaksi.

P.S Koita kestää. Niin minäkin teen. Tai laita muija vaihtoon, tässä tapauksessahan se on täysin sallittua. Meidän naisten on hyväksyttyä erota vasta siinä tapauksessa jos mies hakkaa ja juo.

 

[pikkuvinkki]

Jos et halua erota, niin muuttakaa erillenne. Riidan aiheuttava seikka poistuu itsestään ja vaimo saa hoitaa oman osuutensa hommista miten parhaaksi näkee.

Ihmettelen kyllä minäkin, miten tämmöisen kanssa on naimisiinkin täytynyt päästä. Itseään saa syyttää siltä osin.

 

[Muuttoapuri]

Kyse on siitä, ettei puolisosi arvosta sinua. Jos ihminen on sika toisen ihmisen edessä, se tarkoittaa sitä ettei kiinnosta yrittää. Hän haluaa osoittaa sinulle että kuulut palvelijan asemaan. Tuosta tilanteesta et pääse enää muuta kuin lähtemällä. Jos aiot lähteä, hoida kaikki asiat valmiiksi ensin, koska laiskiaisesi tulee "yllättäen" muuttumaan täysin kun ymmärtää että orja lähtee pois. Tiskit on tehty, imurit kaivetaan kaapista ulos, pyykkikone pyörii pyörimistään, vaatteet jopa levitetään naruille entisen mytyssä viskomisen sijaan. Muutos on kuitenkin verrattavissa alkoholistin juomisen lopettamiseen. Eli heti jos lupaat jäädä, sika palaa taloon.

 

[uyg]

Kyse on siitä, ettei puolisosi arvosta sinua. Jos ihminen on sika toisen ihmisen edessä, se tarkoittaa sitä ettei kiinnosta yrittää. Hän haluaa osoittaa sinulle että kuulut palvelijan asemaan. Tuosta tilanteesta et pääse enää muuta kuin lähtemällä. Jos aiot lähteä, hoida kaikki asiat valmiiksi ensin, koska laiskiaisesi tulee "yllättäen" muuttumaan täysin kun ymmärtää että orja lähtee pois. Tiskit on tehty, imurit kaivetaan kaapista ulos, pyykkikone pyörii pyörimistään, vaatteet jopa levitetään naruille entisen mytyssä viskomisen sijaan. Muutos on kuitenkin verrattavissa alkoholistin juomisen lopettamiseen. Eli heti jos lupaat jäädä, sika palaa taloon.

Ja yksikään alkoholisti ei ole ikinä lopettanut?

 

[ainokainen]

Ap, sanoisin että vaimollasi on taipumusta mielenterveysongelmiin. Normaali ihminen pitää kotinsa puhtaana. Jos hän on vielä nuori, alle 30-v, homma menee noin mutta kun hän rikkoo 30v, ja ehkä perustatte perheen, helvetti repeää irti. Vaimosi ei enää jaksa, vaan hän on suuressa vaarassa sairastua henkisesti.

Onko vaimon suvussa mielenterveys ongelmia?

Ihan sama tuli minullekin mieleen. Tässä on kyllä arjen hallinnan ongelmasta kyse, jota tuo naisihminen ei itse tiedosta vaan reagoi suuttumalla, kun asiasta hänelle huomauttaa.
Normaalilla ihmisella on joku käsitys omista vajavaisuuksistaan, mutta hänellä ei. Hänellä on isoja pulmia arjen hallinnan kanssa, vaikka hän saattaa olla joillain kapea-alaisilla alueilla hyvinkin pärjäävä. Ongelmia tulee, kun ollaan uusien haasteiden, esim. perheen perustamisen edessä. Herää kysymys, miten hän edes selviytyisi arjesta jos eläisi yksin!

Kyseessä saattaa olla joku asperger -tyyppinen oireyhtymä tai hahmotushäiriö. Eräs kaverini on kertonut olevansa tosi huolissaan veljestään, joka on tällaisen naisen kanssa naimisissa. Vaimolla on todettu lukuisia mielenterveyden ongelmia, mm. tuo asperger mutta paljon muutakin. Ja hän on juuri tuollainen törkeän siivoton ihminen, valittaa itse joka asiasta mutta ei itse tee mitään.
Älkää missään tapauksessa ainakaan hankkiko lapsia!

 

[ainokainen]

Ja yksikään alkoholisti ei ole ikinä lopettanut?

No ei varmaan ainakaan puolison vaatimuksesta.

 

[Suuttuminen]

Sanoisin, että suuttuminen johtuu juuri siitä, että hän kyllä tietää ongelman ja mahdollisesti myös mielenterveysongelmansa, mutta siihen kajoaminen on arka paikka. Ihminen suuttuu, kun kuulee asiasta, josta ei halua kuulla. Se on se veitsen kääntäminen haavassa, tai suolan sirottaminen: siitä tulee äkkiliike ja ärähdys. Siihen kajoamisesta suuttuu, mistä on huono omatunto ja mistä tietää, että se pitäisi tehdä. Kyllä hän siis ongelman tietää varmaan hyvinkin.

 

[ainokainen]

Tuskin tietää tietoisella tasolla, mutta aavistaa. Ja siksi suuttuu. Yrittää torjua ikävän asian ja teeskennellä että sitä ei olekaan, mikä on hyvin primitiivinen tapa käsitellä asioita.

 

[Nainen]

Vaimosi on vain tottunut, että aina löytyy typeriä äijiä, jotka on valmiita passaamaan ja siivoamaan paskat pelkän parisuhteen takia. Olet alistunut siihen samaan, mihin naiset alistui ennen tasa-arvoa saadakseen katon päälleen ja leipää kersoilleen. Onneksi olkoon, itse en katsoisi ihmistä, joka tuhoaa kotiani, päivääkään. kyllä pesä pitää pitää puhtaana ihan biologisistakin syistä!