Meidän perheessäämme ovat perinteiset roolit päinvastoin. Tämänkaltainen käytös on kai nykypäivänä yleistymässä ja Viivi sekä Wagner voisivat hyvin vaihtaa paikkaa keskenään. Olen nimittäin naimisissa sikapossun kanssa.
Naiseni on muuten kiva, aikaansaava ja hemaiseva, mutta hän on yksi epäsiisteimpiä ihmisiä, mitä tiedän. Hän ei välitä pätkääkään, missä kunnossa koti on. Hän jättää aina likaiset vaatteensa lattialle mytyiksi ajelehtimaan, eikä pese niitä. Kun pyykkään hänen vaatteensa omieni ohessa, hän ei vaivaudu edes lajittelemaan niitä kaappiinsa.
Vaimo ei koskaan tiskaa tai täytä astianpesukonetta, vaan jättää käyttämänsä astiat sinne minne sattuu ne kädestään laskemaan. Jos hän laittaa ruokaa, hän jättää kaikki käyttämänsä astiat likaisena tiskipöydille, josta minä joudun ne korjaamaan. Ikinä hän ei tartu imurin varteen tai häiriinny pinnoille kertyvän pölyn määrästä, vaikka sitä olisi sentin paksuudelta. Ruokaa hän murustelee tietokonepöydälle ja lattioille, jos jotain läikähtää - se jää taatusti siihen.
En tiedä miten saastaiseksi hän asuntomme päästäisi, jos vain katselisin sivusta ja antaisin olla. Kyse ei siis ole mistään pikkuasioista niuhottamisesta, vaan siitä että ilman minua hukkuisimme pian paskaan. Jos huomautan hänelle siivoamisesta, hän saa aina joko hillittömän raivarin tai keksii jotain tekosyitä, joiden takia hän ei juuri nyt ehdi siivoamaan jälkiään. Hän viestii käytöksellään, että hän on parempaa väkeä, jota toisten kuuluukin palvella ja passata. Keskustelu aiheesta on mahdotonta. Tässä asiassa hän käyttäytyy suorastaan luonnevikaisesti, vaikka muuten onkin normaali ja mukava.
Minua tämä asia on syönyt jo pitkän aikaa. Inhottavaa katsella, miten ihminen jota rakastan, käyttäytyy kuin entisajan vastenmieliset sovinistisiat konsanaan. Ihan kuin minä olisin jotenkin alempiarvoinen raivaamaan hänen jälkensä, kun hänellä on niin paljon tärkeämpää tekemistä. Vaimoni käytös on alkanut hiertää välejämme yhä enemmän ja enemmän ja pelkään, että suhteemme mädäntyy näin arkiseen ja tyhmään asiaan. Minä en nimittäin halua asua sikolätissä, enkä myöskään siivota toisen ihmisen jälkiä lopun elämääni.
Mitä tuollaiselle naiselle oikein mahtaa? Miten hänet voisi kouluttaa siistimmäksi? En ole luonteeltani aggressiivinen, enkä halua selvittää asioita riitelemällä tai jatkuvasti nalkuttamalla. En ole myöskään "nyrkki pöytään ja akka ruotuun" -tyyppiä, joten turha edes ehdotella sellaisia ratkaisuja. Meillä olisi muuten ihan hyvä ihmissuhde, mutta tämä osa siitä on täysin kieroutunut. Surettaa.
Tämäkö on tasa-arvon hinta?