Vaimon pitkä haluttomuus raskausaikana

[xx]

Ei meillä ainakaan ole tarvinnut tiuskia puolin eikä toisin, onneksi mieheni on molempien raskauksien aikana tajunnut ihan omatoimisesti ja keskustelujen kautta, että seksi ei nyt vain huvita/ole mahdollista. Aikuinen ihminen tämän kyllä tajuaa, niin että ei toisen ole pakko munaa viimeisillään imeä, jos ei satu huvittamaan.

Kyllä minunkin mieheni on asian samoin ymmärtänyt silloin, kun minä olen ollut se haluton osapuoli. Mutta koska olen ollut välillä myös se halukkaampi osapuoli, ymmärrän miltä tuntuu kun puute on niin kova että tukka tuntuu lähtevän päästä. Vaikka en odotakaan, että mieheni olisi "pakko pilluani imeä" (sinun kielelläsi ilmaistuna), tuntuu kyllä ihanalta jos hän tulee vastaan ja huomioi tarpeeni jollakin tavalla.

Minun mielestäni seksi on yksi parisuhteen tarpeista muiden joukossa. Siksi tuntuu niin epäreilulta, että tässä keskustelussa seksistä tehdään jotakin toisarvoista, jota "aikuinen ihminen" ymmärtää olla haluamatta, jos toista "ei satu huvittamaan".

 

[jwpn]

Huh, kun näitä vastauksia täällä lukee niin en voi kun sääliä miehiä ja myös tietysti naisia jos haluttomuus on toisinpäin. itselleni on todella tärkeää miten aviomieheni voi. Myös raskaana ollessani ja hänelle on myös tärkeää miten minä voin. Kyllä sen huomioimisen pitää olla molemmin puolista eikä vaan odottaa, että se itse saa kaiken. Kyllä minä viimeisillänikin olen mieheni tarpeet tyydyttänyt tavalla tai toisella. Tosin olen kyllä ollut kaikissa 3 raskaudessani oikein himokas ja mieskin on ollut innostunut koko raskauden eikä mahasta haittaa ole kun on asentoja joka lähtöön.

Aina sanotaan että seksi ei ole koko parisuhde...no, eihän se olekaan, mutta en voi kun ihmetellä avioliittoja/parisuhteita joissa ollaan puolikin vuotta ilman, saatika sitten vuosia!!! Eri asia sairastuminen , lääkitykset ja niin edelleen, mutta lapsen saaminen ei mielestäni kuulu tähän eikä lapsiarki. Kyllä parisuhteen ja seksin pitää toimia lasten saamisen jälkeenkin.

Sitten ihmetellään erotilastoja. Itse en ihmettele yhtään kun täällä näitä juttuja lukee...

 

["vieras"]

Kyllä minunkin mieheni on asian samoin ymmärtänyt silloin, kun minä olen ollut se haluton osapuoli. Mutta koska olen ollut välillä myös se halukkaampi osapuoli, ymmärrän miltä tuntuu kun puute on niin kova että tukka tuntuu lähtevän päästä. Vaikka en odotakaan, että mieheni olisi "pakko pilluani imeä" (sinun kielelläsi ilmaistuna), tuntuu kyllä ihanalta jos hän tulee vastaan ja huomioi tarpeeni jollakin tavalla.

Minun mielestäni seksi on yksi parisuhteen tarpeista muiden joukossa. Siksi tuntuu niin epäreilulta, että tässä keskustelussa seksistä tehdään jotakin toisarvoista, jota "aikuinen ihminen" ymmärtää olla haluamatta, jos toista "ei satu huvittamaan".

Ehkä tässä on kyse sellaisesta käsite-erosta. Minusta seksi tarkoittaa sitä, että molemminpuolisesta halusta päädytään tuottamaan toinen toisilleen nautintoa.

Seksi, jossa vain toinen osapuoli on halukas ja toista jopa ällöttää ajatus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ei ole minulle seksiä vaan joko runkkaamista toisen vartaloa vasten tai ääritapauksessa jopa raiskaus. Toki toisen tarpeita voi tyydyttää yksipuoleisesti, mutta ei se mitään seksiä ole, koska siitä puuttuu se oma halu ja samalla jää tyydyttämättä se perustavin tarve, mitä seksistä voi saada.

 

["vieras"]

Huh, kun näitä vastauksia täällä lukee niin en voi kun sääliä miehiä ja myös tietysti naisia jos haluttomuus on toisinpäin. itselleni on todella tärkeää miten aviomieheni voi. Myös raskaana ollessani ja hänelle on myös tärkeää miten minä voin. Kyllä sen huomioimisen pitää olla molemmin puolista eikä vaan odottaa, että se itse saa kaiken. Kyllä minä viimeisillänikin olen mieheni tarpeet tyydyttänyt tavalla tai toisella. Tosin olen kyllä ollut kaikissa 3 raskaudessani oikein himokas ja mieskin on ollut innostunut koko raskauden eikä mahasta haittaa ole kun on asentoja joka lähtöön.

Aina sanotaan että seksi ei ole koko parisuhde...no, eihän se olekaan, mutta en voi kun ihmetellä avioliittoja/parisuhteita joissa ollaan puolikin vuotta ilman, saatika sitten vuosia!!! Eri asia sairastuminen , lääkitykset ja niin edelleen, mutta lapsen saaminen ei mielestäni kuulu tähän eikä lapsiarki. Kyllä parisuhteen ja seksin pitää toimia lasten saamisen jälkeenkin.

Sitten ihmetellään erotilastoja. Itse en ihmettele yhtään kun täällä näitä juttuja lukee...

Mä en ymmärrä miksi erottaa raskaus ja lapsiarki sairastamisesta. Moni perusterve ihminen ei elämässään ole koskaan voinut niin huonosti niin pitkää aikaa kuin raskausaikana tai ollut niin väsynyt kuin raskaana tai pikkulasten kanssa. Toki jos raskaus menee oireetta eikä väsymys paina, niin mikäs siinä...mutta ei musta kovin "terveeltäkään" kuulosta esim. voida jatkuvasti huonosti tai kärsiä liikkumista voimakkaasti rajoittavista kivuista tai olla niin väsynyt että työpäivän jälkeen tuottaa suuria vaikeuksia pysyä hereillä, jotka kuitenkin ovat aivan tavallisia raskausoireita. Vähän sama kun vaatisi toista yrjötaudissa tai kuolemanväsyneenä monen yövuoron jälkeen paneskelemaan tai edes nuolemaan pillua vaan siksi että parisuhteessa täytyy ajatella muitakin kuin itseään.

 

["vieras"]

Ja toisekseen, miksi lääkityksen aiheuttamat muutokset libidossa tai esim. limakalvojen kunnossa olisivat jotenkin hyväksytty syy vähentää seksiä ja sitten raskauden ja imetyksen aiheuttamista ihan samanlaisista muutoksista ei saisikaan välittää ollenkaan? Ei niille ihminen voi itse yhtään sen enempää ja vaikutus voi olla aivan samanlainen: seksi tuntuu epämiellyttävältä ja ajatuskin siitä vastenmieliseltä, kun joko hormonit tai lääke ovat painaneet libidon nollaan.

 

[cvbn]

Miehet käyvät jokatapauksessa vieraissa ja huorissa, niin mitä väliä sillä enää on antaako vaimo kerran kuussa vai ei milloinkaan?

 

[pohdin]

[QUOTE="vieras";22860344]Minäkään en voi auttaa, rv 31, eikä mieheni halua koskea minuun. Seksiä ollut 2 x raskaustestin tekemisen jälkeen. Turhauttaa ja kun mieli on muutenkin maassa ja olo paksu, niin olo on todella antinaisellinen ja antiseksikäs, kun mies ei kiinnostu minusta enää...[/QUOTE]

Eli täällä palstalla on sekä miehiä, naiset eivät suostu seksiin raskausaikana, ja sitten on näköjään myös raskaana olevia naisia joiden miehet eivät suostu seksiin raskausaikana.

Hmm... kannattaisikohan teidän vaihtaa numeroita yksityisviestillä? Ja tavata ja pohtia tilannetta yhdessä?

 

["akka"]

Jos naisella on fyysisiä vaivoja ettei yhdyntään kykene niin kyllä sitä voi miestään kosketella muutenkin ,ei se silti tarkoita sitä että mies on tunteeton paskiainen jos se haluaa seksiä kun on pihdattu 6kk.
Naisella toimii silti suu ja kädet.
Ja miestään voi huomioida myös seksin puolella vaikkei aina haluttaisikaan.

 

[voih]

tuo on kurja tilanne Meillä oli koko raskausaikana 3 yritystä harrastaa seksiä, minua ei huvittanut, ei sitten yhtään... Tosin nuo yrityksetkin jäi yrityksiksi epämääräisen oudolta tuntumisen ja tästä johtuvan supistelun takia. Meillä tosin oltiin selibaatissa vielä vuosi synnytyksen jälkeenkin, vaikka kaikki meni hyvin, niin alapää oli niin kipeä ennenkö menkat alko (tuolloin vuoden päästä), että ei onnistunut ei. Pari kertaa puudutegeelin kanssa kokeiltiin. Mutta ei mua kyllä huvittanut muutenkaan.

No nyt ollaan kuitenkin taas raskaana ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä on taas ollut jo miltei 4kk tauko...mutta nyt kun alkaa pahin alkuväsymys olla poissa, voisin elätellä toiveita, että nämä omat halut pikkuhiljaa taas heräisivät! Mies on kärsivällinen ja me kyllä ollaan paljon lähekkäin, katsotaan telkkua kainaloittain, hissutellaan tai hierotaan jalkoja samalla ja nukutaan melkein päällekkäin.

En voi sanoa muuta kun, että kannattaa nyt vaan jaksaa ja jaksaa vaikka varmasti harmi olo. Sanoisin, että kannattaa odottaa vielä se eka vauvavuosikin, koska vaikka en olisi ollut kipeäkään, en usko, että siihen omaan (äiti-vauva) kuplaani olisi kovin pian tuo seksi mahtunut muutenkaan. Ehkä joskus 4-5kk jälkeen kävi itsellä mielessä. Vuoden jälkeen jos mikään ei ala muuttua niin sitten alkaisin keskustella asiasta vakavasti.

 

["vieraana"]

Mulla meni pisimmäksi ajaksi halut kolmosta odottaessa. Ei vaan haluttanut ja mua häiritsi tosi paljon se, että mulla yleensä seksin aikana supisteli (ei kipeästi) ja se haittasi todella paljon, jos vauva alkoi potkia. Lamaannun ihan täysin siinä kohtaa ja vähäisimmätkin halut katoaa.

 

[myös minun mielipiteeni]

Meillä oli toisen lapsen syntymän jälkeen n. 6kk:n tauko seksitauko. Repesin synnytyksessä ja ilmeisesti siitä jäi hankala arpi, joka todellakin aristi koko tuon ajan. Mies oli kyllä kärsivällinen.

Nyt odotan kolmatta ja seksi on ollut melko vähäistä varsinkin puolenvälin jälkeen. Olen nyt viimeisillä viikolla ja oltaisko n. 3-4 kertaa harrastettu seksiä tuona aikana. Syitä on moniakin. Mies olisi kyllä entiseen tapaan halukas mutta minulta on seksihalut kadonneet. Ei vaan kiinnosta nyt koko seksi. Lisäksi kärsin pahoista suonikohjuista, ei pelkästään jaloissa vaan myös häpyhuulissa, joten sekin vie innokkuuden. Minä kuulun niihin naisiin, jotka pitävät miestään "kärsimyksessä" eivätkä ahkerasti tyydytä häntä muilla tavoin, jos yhdyntä ei onnistu. Kuten joku toinenkin sanoi, kaikenlainen seksi vaan nyt tuntuu lähinnä vastenmieliseltä ja enpä usko, että miehestä olisi mukavaa, jos väkisin pakottaisin itseni tyydyttämään häntä. Kyllä hän pärjää omin voimin nämä "epänormaalit" ajanjaksot. Uskon että seksihaluni palaavat taas, kun olen päässyt yli raskauden, synnytyksen ja imetyksen aikaansaamista hormonaalisista ja fyysisistä muutoksista.

 

[meillä näin]

Meillä vaimo ei saa millään tarpeeksi, jopa jäänyt kiinni kun tyydyttää itsensä mutta en jaksa enempää. Joskus jopa 3 kertaa päivässä harastettu mut sekään ei riitä. Ennen oli ehka 3-4 kertaa viikossa nornmaali.