Vaimo valittaa rahanjaosta

[Katsellut varoittavaa esimerkkiä]

Esimerkkini rouva ei varmaan saanutkaan sen kummempia tukia kuin hoitotuet ja lastensa elatusmaksut ex-mieheltään. Ei tuista sen kummempaa sanottavaa ollutkaan, mies vain käytännössä elätti naisenkin lapset. Mutta nuo elättämiset ovat ihan nappisummia kokonaisuudessa, eivät ne tuet olleet tässä se olennainen juttu vaan se toiminnan periaate. Mutta kyllä nekin elatusrahat olisivat olleet tarkoitettu lasten elatukseen eivätkä vain rouvan henkilökohtaiseksi bonusrahaksi.

Tiesin jo tuolloin, että järjestely ei miehestä tuntunut hyvältä. Empi ja ihmetteli, vähän kuin aloittaja mutta kai oli sillä hetkellä helpompaa jatkaa niin, ymmärrän senkin.

Rouvan säästöt huomoitiin kyllä osituksessa. Pointti olikin se, että salaa oli säästänyt ja tehnyt nostoja ja tilisiirtoja miehen palkasta omaan pussiinsa eikä mies tajunnut mitään.

Varoittavaa oli se, että ei välttämättä kannata olla liian kiltti ja antaa toiselle aivan kaikkeaan ja enemmänkin. Toinen voi pelata omaan pussiinsa. Ei kannata olla kynittävänä vuosikausia ja sitten vasta havahtua kun vahinko on tapahtunut. Ja vaikka olisi toiselle jo ollut kuinka reilu, niin erotilanteessa lisäahneus lienee hyvinkin inhimillistä, varsinkin jos on tottunut luksuselämään.

Elatusapua en tosiaan usko saavan enkä kateellinen, ansaitsen itse elantoni toisin. Pointti olikin että sellaista on kuitenkin oikeus vaatia ja oikeudenkäynteihin palaa rahaa myös siltä osapuolelta joka haluaisi lopettaa riitelyn. Ei sen kummempaa.

Rahansa mies olisi voinut pistää ihan itseensä ja lapsiinsa, pahan päivän varalle säästöön ja niin edelleen. On miehessä tietysti myös vikaa kun ei tarkkaillut omaa talouttaan. Tämä oli vain yksi näkökulma aloitettuun keskusteluun eikä tästä tarvitse kenenkään hermostua, uskon että tällaiset ääritapakset ovat harvassa.

 

[Marke.]

Mutta se mieshän sen ratkaisunsa teki, hyvänen aika! Täytyihän sen tykätä siitä naisesta ja haluta olla sen kanssa. Johan nyt on kumma, kun täysin sivulliset ihmiset alkaa laskeskella, että mitä kukin missäkin avioliitossa nyt tienaa ja mitä menettää!

Jälkiviisastelua voi harrastaa monissa muissakin asioissa. Kyllä ihminen aina voi katsella elämäänsä taaksepäin ja todeta, että jos olisin tuossa kohtaa tehnytkin eri tavalla, olisi säästynyt rahaa niin ja niin paljon, mutta etukäteen ei kukaan voi tietää, miten asiassa käy. Tuokin avioliitto olisi yhtä hyvin voinut kestää ja olla onnellinen hamaan kuolemaan asti.

 

[Duunari**]

Minusta olet hyvin antelias, maksat kuitenkin käytännössä ihan kaiken. Valitettavasti vain vaimoltasi on rahan taju kyllä kokonaan kadonnut. Onko hänellä yhtään tietoa palkkatasosta Suomessa? Minulle normaalille duunarille olisi ihan ruhtinaallista saada tonni kuussa pelkkiin huvituksiin. Tietysti teitä ei voi verrata duunareihin, kun tienaat ihan eri summia. Kun tulot kasvaa, kasvaa menotkin.

Hyvä ratkaisu voisi olla vaimosi meneminen töihin ihan kokeilumielessä. Onko sinulla esimerkiksi jonkinlaista tilikirjaa? Näyttäisit sieltä mitä mihinkin sitä rahaa menee. Vaimosi ehkä alkaisi miettimään rahan arvoa, kun vertaisi omaa palkkaansa menoihinsa.

Hassua sinällään, että kotiäidiksihän jäädään saattamaan lapset maailmalle ja nyt kun ne ovat siellä niin ei enää mennäkään töihin. Kotiäitiydestä te kait päätöksen teitte - ei kotirouvailusta. Olisihan se toki kenestä tahansa mukavaa olla tekemättä mitään, jos sitä "ilmaista" rahaa vain tulisi jostain. Voisi vain keskittyä harrastuksiinsa ja huveihin. Rahan arvo siinä kyllä katoasi taatusti. Ja nälkä kasvaa syödessä! Mikään ei riitä kun rahaa vaan vyöryy jostain tekemättä mitään.

 

[masentunut kenties?]

Jos vaimollasi ei ole mitään muuta tekemistä, kuin käydä kaupassa ostamassa eineksiä ja lämmittää ne sinulle, niin kyllähän kuka tahansa tulisi melkein hulluksi, kun ei olisi mitään mielekästä tekemistä.

Oletko sinä muuten ajatellut sitä, että kun jäät eläkkeelle, niin tulosi tulevat romahtamaan? Vaimosihan ei tule saamaan eläkettä, joten jos hänen menonsa vain kasvavat ja samalla pitäisi maksaa reistailevan terveyden vuoksi esim. kasvaneita lääkäri- ja lääkekuluja, niin isotkin työtulot voivat muuttua eläkkeellä jopa rahapulaksi.

Nykyään on niin hirveästi pettämistä ja koska avioeroa ei katsota pahalla, niin moni kotiäitikin kyllästyy kotona oloon uskaltamatta mennä töihin. Siinä sitä sitten haetaan jännitystä elämään flirttailemalla ja kas, pian sitä onkin jonkinlainen gigolo viihdyttämässä vaimoa sillä aikaa, kun tylsä mies vaan tekee töitä.

Jos olisin AP, antaisin vaimolle vain Visa-kortin, jossa olisi 1000 euron katto. Jos vaimo vinguttaa sen yli, vastaavasti seuraavassa kuussa olisi vähemmän rahaa käytössä. Tarkasti myös katsoisin, että mitä vaimo oikein sillä kortillaan ostaa.

Vaimolle tekisi hyvää lähteä opiskelemaan tai tekemään osa-aikatyötä. Saisi työkavereita itselleen ja jotakin selkeää runkoa arkielämään. Vähintäänkin palkatonta vapaaehtoistyötä kannttaisi tehdä, niin hän näkisi muutakin ettei elämä ole vain oman navan ympärillä.

Fakta on se, että miehen ei tarvitse elättää vaimoaan. Toinen fakta on se, että perilliset ovat lapset, eivät vaimo. Avioeron tai kuoleman kohdatessa mies kuitenkin joutuu luovuttamaan puolet omaisuudestaan vaimolle. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, mutta ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitää kustantaa minkkiturkit, autot jne. Kummankin pitää osallistua elatukseen oman kykynsä mukaan, mutta vaimo ei ole tainnut kauheasti osallistua elatukseen.

Minusta kotiäitiys on ihan okei esim. siihen asti, kunnes nuorin lapsi täyttää 8-9 vuotta. Sen jälkeen, kun nuorin lapsi täyttää 10-v, niin mielestäni kotiäitiys ei ole enää järkevää millään tavalla. Silloin viimeistään esim. puolipäiväinen työ olisi tosi fiksua.

Nykyään on paljon myös esim. oppisopimuskoulutusta, jolloin vaimosi voisi opiskella itselleen ammatin, josta saa myös palkkaa. Monet kunnat järjestävät tätä, joten vaimollesi voisi sopia hyvin esimerkiksi lastenhoitajan työ päiväkodissa, sillä siitähän hänellä on jo kokemusta. Nelituntinen työpäivä tai poissaolojen tuuraus voisi olla sellaista, joka ei ole liian kova työtahti.

 

[masentunut kenties?]

Unohdin siis sanoa, että voisiko vaimosi olla masentunut, kun käyttää rahaa kaikkeen turhuuteen? Elämässä pitäisi olla mielekästä tekemistä ja se taitaa häneltä nykyisin puuttua.

P.S. Minä muuten saan rahaa käteeni asuntolainan lyhennyksen yms. asuntomenojen jälkeen noin 900 euroa/kk. Sillä rahalla elätän itseni sekä kaksi murrosikäistä lastani (ruoat, vaatteet, harrastukset, lääkkeet, matkat jne). Jos joskus tulee enemmän rahaa, sekin menee kaikki. Jos saisin 50 euroa vähemmän, pärjäisimme silti. Kyse on pitkälti siitä, että kun tulot ovat vakaat, menot sopeutetaan tuloihin.

 

[kylmänalle]

Olen 45-vuotias hyvätuloinen mies. Käteen minulla jää vuodessa noin 50 tuhatta ja joskus enemmänkin, mutta sen saadakseni joudun matkustelemaan paljon, mikä vaatii veronsa.

Maksan asumisen, vaatteet, autot, ruoan, huvitukset, matkat, siivoojan ja muut arjen kulut. Lisäksi annan vaimolleni rahaa 1000 euroa kuukausittain eli 12 000 euroa vuodessa. Vaimoni käyttää rahan erilaisiin kepeisiin huvituksiin, kaiketi sellaisiin, joiden olemassa olosta en ole edes perillä. Kalliita ne joka tapauksessa ovat. Minulle jäävät ylimääräiset rahat sijoitan mm. osakkeisiin siinä toivossa, että niistä olisi myöhemmin lapsilleni elämänturvaksi.

Onko käytäntömme mielestänne kohtuuton? Maksan kaiken, annan vaimolle "taskurahaa" 1000 euroa kuussa ja säästän lastemme tulevaisuutta varten. Pitäisikö minun olla vielä anteliaampi?

Kenen nimissä asunnot ja autot ovat? Sinunko? Sanotaanko, että kyllä minuakin kylmäisi vaimosi tilanteessa. Ei tulevaa eläkettä, vanhentunut koulutus tai ei koulutusta lainkaan, ei omaisuutta (?), ainoastaan 250 euron viikkoraha. Annat sellaisen kuvan, että vaimosi olisi ollut kotona vain itseään varten. Kuitenkin hänen kotona olonsa on mahdollistanut sinun urasi matkusteluineen. Ilman vaimoasi sinulla olisi ollut lapset huollettavana ja tuskin olisit voinut valita työtä, joka vaatii toistuvaa matkustelua. Ostatko osakkeetkin vain omiin nimiisi?

 

[Mies 2009]

Sanotaanko, että kyllä minuakin kylmäisi vaimosi tilanteessa. Ei tulevaa eläkettä, vanhentunut koulutus tai ei koulutusta lainkaan, ei omaisuutta (?), ainoastaan 250 euron viikkoraha.

Ongelma onkin se, että vaimoani ei kylmää. Jos annan hänelle tonnin, hän kuluttaa sen. Jos annan hänelle kaksi tonnia, hän kuluttaa sen. Jos annan hänelle kolme tonnia, hän kuluttaa sen. Vaimoni olisi pystynyt sijoittamaan antamillani rahoilla satojen tuhansien omaisuuden, mutta hän tuhlaa rahat mieluummin monenmoiseen hömppään.

Antaisin mieluusti vaimolleni enemmän rahaa, jos hän ei tuhlaisi niitä, mutta niin kauan kuin rahojen vastineeksi ei kerry kuin elämyksiä, katson viisaammaksi säännöstellä vaimoni rahankäyttöä. Mitä minun sinun mielestäsi kannattaisi tai pitäisi tehdä?

 

[Naisnäkökulma]

Eukko töihin kodin ulkopuolelle ja sillä siisti. Kuluttaa omiaan ja maksaa osuutensa yhteisistä. So simple.

 

[kylmänalle]

Antaisin mieluusti vaimolleni enemmän rahaa, jos hän ei tuhlaisi niitä, mutta niin kauan kuin rahojen vastineeksi ei kerry kuin elämyksiä, katson viisaammaksi säännöstellä vaimoni rahankäyttöä. Mitä minun sinun mielestäsi kannattaisi tai pitäisi tehdä?

Mitä tarkoitat tuhlaamisella? Kuluttaako vaimosi todella rahaa omaan sosiaaliseen ympäristöönne verrattuna poikkeuksellisesti vai tuntuuko sinusta vain siltä?

Minä perustaisin yhteisen käyttötilin, jolle menisi kohtuullinen summa. Tältä tililtä maksaisitte ruuan, asumiskustannukset, mahdolliset lainat ja muut pakolliset menot. Loput käyttötilin rahoista voisitte käyttää mielenne mukaan. Kun tili olisi yhteinen, olisi rahankäytöstä myös helppo keskustella. Nyt vaimosi ei ole oikein tasavertainen kanssasi, vaan vertautuu viikkorahaa saavaan lapseen. Sen sijaan, että keskustelette siitä paljonko rahaa sinä antaisit hänelle, voisitte puhua siitä mitä ostaa. Käyttääkö pari tonnia uusiin golfmailoihin vai kylpylälomaan... Ja teille saattaisi taas tulla tunne yhteen hiileen puhaltamisesta.

Jos taas luulet, että vaimosi saattaisi olla masentunut, kannattaa hänen kanssaan puhua ja hakea hänelle hakea apua. Elämä kotona lienee yksinäistäkin.

 

[Kysymys kuuluukin]

miten aikuinen nainen valitsee elämän, jossa vertautuu viikkorahaa saavaan lapseen? Kuka ihme suostuu suomaan vaimolle sellaisen ylellisyyden ja miten aikuinen ihminen edes ilkeää heittäytyä vaan moiseen... Töihin tai työttömyyskorvaukselle, eikä mitään prinsessaa leikkimään enää aikuisiällä!

 

[kylmänalle]

Maailma on täynnä kotirouvia. Monissa keskieuroopan maissa se on yläluokalla vallitseva käytäntö. Suomessakin se on menneinä vuosikymmeninä ollut yleistä. Usein nainen jää kotiin siksi, että mies voisi luoda uraa. Myöhemmin sitä omaa uraa onkin vaikea luoda, joten tuskin se kotona olo mikään onnen tae on.

 

[Mies 2009]

Mitä tarkoitat tuhlaamisella?

Kallista lifestyleä. Minulla kuluu turhanpäiväisyyksiin kuukaudessa satasesta muutamaan. Vaimoni sen sijaan saa siihen kulumaan tonneja, jos rahaa vain tarjoaisi.

Minä perustaisin yhteisen käyttötilin, jolle menisi kohtuullinen summa.

Seuraus olisi se, että vaimoni käyttäisi tilin tyhjäksi ja vaatisi minulta sen jälkeen lisää.

Jos taas luulet, että vaimosi saattaisi olla masentunut, kannattaa hänen kanssaan puhua ja hakea hänelle hakea apua. Elämä kotona lienee yksinäistäkin.

En usko hänen olevan masentunut. Hän liikkuu varakkaissa piireissä, joissa rahalla ei ole merkitystä, ja hakee vertailukohtansa sieltä. Hän ei luultavasti tajua, että vaikka olen hyvätuloinen, niin saan kuitenkin kuukaudessa käteen "vain" vähän yli neljä tonnia. Kun annan siitä vaimolleni tonnin ja maksan autot kaikkine kuluineen, asunnon, ruoan ja muut arjen kulut vaimoni kampaajalaskuja myöten, niin ei minulle niin paljon jää rahaa, että haluaisin enää antaa siitä johonkin tavattoman kalliiseen voiteeseen, jolle ei ole tieteellisesti osoitettu sen kummoisempaa tehoa kuin halvalle perusvoiteelle.

 

[Muut kulut selviksi]

Ymmärtääköhän vaimosi, kuinka paljon nuo muut kulut tekevät kuukaudessa? Autot, asunto, ruoka ja muut arjen kulut kun tehnevät yhteensä sen pari tonnia kuussa, jolloin vaimosi jo itseasiassa saa puolet sinun tuloistasi. Ehkä hän ei enää ymmärrä rahan arvoa eikä sitä, että tuon tonnin "kuukausirahan" lisäksi maksat kaiken muunkin elämisenne. Milläänhän hän ei pysty perustelemaan sitä, että hänen pitäisi saada yli puolet, joten kannattanee istuttaa hänet pöydän ääreen ja käydä läpi kaikki kotinne laskut. Näin hän huomaisi ettei sinulla suinkaan jää kolmea tonnia kuussa hummattavaksi.

 

[(())]

Minusta sinun ei välttämättä edes tarvitse perustella vaimollesi sitä, että mitä sinä teet ikiomilla rahoillasi. Jos vaimosi haluaisi tuhlata SINUN rahojasi, niin sinähän siitä päätät, annatko niitä vaimollesi vai et.

Minä olen itse (olen siis nainen) kokenut avioeron, jossa menetin aika lailla rahaa ex-mieheni hyväksi. Mies oli pistänyt yhteisiä rahojamme kiinni esim. moottoripyörään, moottorikelkkaan, autoon jne, jotka olivat hänen omissa nimissään. Tuolloin ostohetkellä en tajunnut edes kyseenalaistaa, että ero joskus tulisi. Kun eron jälkeen aika lailla nollilta lähdin rakentamaan elämääni uudestaan, niin olin kyllä tosi katkera. Jos niistäkin rahoista olisin esim. muutaman kymppitonnin saanut mukaani, niin olisipa tarvinnut esim. asuntolainaa ottaa paljon vähemmän.

Oman eroni jälkeen olen ollut rahan suhteen tarkkana. Enää en anna kenenkään miehen viedä rahojani. Yksikin ero vielä tekisi minusta suorastaan köyhän. Minulle on tärkeää, että rahaa jää pahan päivän varalle, lapsia varten ja tulevaisuutta varten.

AP:n vaimo voisi ensiksi käyttää olemassa olevat meikit loppuun ja käyttää esim. 2-3 vuotta nykyisiä vaatteitaan ostamatta yhtään uutta, jonka jälkeen hän voisi keskustella uudestaan työssäkäyvän miehensä kanssa rahatilanteesta. Minäkin olen sitä mieltä, että ihan älytöntä laittaa rahaa johonkin vaatteeseen, muotiluomukseen tai kahvilla istumiseen, koska se on hukkaan heitettyä rahaa.

 

[kylmänalle]

Mitä tarkoitat tuhlaamisella?

Kallista lifestyleä. Minulla kuluu turhanpäiväisyyksiin kuukaudessa satasesta muutamaan. Vaimoni sen sijaan saa siihen kulumaan tonneja, jos rahaa vain tarjoaisi.

Minä perustaisin yhteisen käyttötilin, jolle menisi kohtuullinen summa.

Seuraus olisi se, että vaimoni käyttäisi tilin tyhjäksi ja vaatisi minulta sen jälkeen lisää.

Jos taas luulet, että vaimosi saattaisi olla masentunut, kannattaa hänen kanssaan puhua ja hakea hänelle hakea apua. Elämä kotona lienee yksinäistäkin.

En usko hänen olevan masentunut. Hän liikkuu varakkaissa piireissä, joissa rahalla ei ole merkitystä, ja hakee vertailukohtansa sieltä. Hän ei luultavasti tajua, että vaikka olen hyvätuloinen, niin saan kuitenkin kuukaudessa käteen "vain" vähän yli neljä tonnia. Kun annan siitä vaimolleni tonnin ja maksan autot kaikkine kuluineen, asunnon, ruoan ja muut arjen kulut vaimoni kampaajalaskuja myöten, niin ei minulle niin paljon jää rahaa, että haluaisin enää antaa siitä johonkin tavattoman kalliiseen voiteeseen, jolle ei ole tieteellisesti osoitettu sen kummoisempaa tehoa kuin halvalle perusvoiteelle.

Vaikuttaa siltä, että joko olette hyvin erilaisia rahankäyttäjiä tai sitten ette osaa olla arvostelematta toistenne kulutusvalintoja. Vaimosi ei ehkä ymmärrä säästämistä ja toisaalta sinä peräät voiteelta tieteellistä todistusvoimaa. Kokeilkaa sitä, että budjetoitte yhdessä. Ihan istutte alas ja pohditte miten paljon rahaa menee kuukaudessa pakollisiin menoihin ja miten verran on sellaista, jonka voi laittaa joko sijoituksiin tai elämäntyyliin. Koittakaa puhua toisillenne kauniisti. En usko, että vaimosi laittaisi kulutustilinne rahoja sileäksi. Jos laittaa, lienee hänellä ongelma pakonomaisen kuluttamisen kanssa.

 

[jauhomato]

Minusta Mies 2009 olet ihan oikeilla jäljillä kun tajuat, että jos laitat yhteisen tilin niin todennäköisesti vaimo vain kuluttaa kaiken ja vaatii sitten sinulta lisää. Ja sitä menoa kun jokunen vuosi mentäisiin niin sitten voi käydä niin, ettei vanhuuden päiville ole enää omaisuutta jäljellä, niinkuin tuolla joku laittoikin esimerkin kun vaimon tuhlailuun lähes kaatui jonkun talous. Luottokierre lähtee helposti, luotot maksetaan "sitten kun talo myydään" tms.

Tuo on hankala, että vertaa itseään varakkaampiin. Ensinnäkin jos palkkasi jakaa kahdella, tilanne on siis sama kuin olisitte molemmat kohtuupalkatussa työssä, eli pari tonnia netto per nenä. Sillä rahalla ei enää ihan hirveää ökykulutusjuhlaa vietetäkään. Tätä ajatusmallia voisit ehdottaa vaimollesi?

 

[TuttuaKauraa]

Huhhuh mitä loisia miehet suostuvat elättämään. Itsekin tiedän useampia "kotiäitejä", joiden lapset ovat joko lähes aikuisia tai joilla kodinhoito on ulkoistettu siivoojille. Nämä naiset sitten lekottelevat kotosalla ja shoppaavat, lomailevat miehensä siivellä ja usien vielä käyvät kaikenmaailman terapeuteilla kertomassa kuinka masentaa. Oikeasti, EI se kotiäitiys ole niin rankkaa, jos joku niin väittää niin aika pumpulissa on kasvanut. Kotirouvat ovat mätäpaise naisten joukossa, naisia, jotka eivät edes itseään osaa tai viitsi elättää. Arvostan prostituoitujakin enemmän kuin näitä miehen rahat kuppaavia kotkia. Hävetkää.

Ap:lle toivotan uuden naisen hankkimista: ajattele, Suomessakin on tuhansia itsenäisiä, älykkäitä ja seksikkäitä naisia, joille ei tulisi mieleenkään tuollainen elostelu. Suhteellisuuden tajua voisit siihen nykyiseen vaimokkeeseesi saada ja sano hänelle että hänenelaisiaan pidetään loisina.