Vaimo kiristää?

[Hoppeli]

Mikä neuvoksi? Olemme ollut naimisissa kohta kymmenen vuotta, lapisakin jo kolme. Parisuhde on siinä sivussa päässyt näivettymään. Seksi on lähinnä ollut luokkaa ollut pakolliset suoriutumiset vaimon ovulaation aikana, mutta nyt sitäkään ei puoleen vuoteen...

Nyt sitten on tultu siihen pisteeseen, että vaimo ilmoitti, että hän ei kanssani halua harrastaa seksiä, eikä mitään muutakaan läheisyyttä. Hän kertoi kyllä muuten kaipaavansa intohimoa, läheisyyttä ja seksiä, mutta ei minun kanssani! Ilmoiti myös ettei tiedä rakastaako minua enää ja totesi parisuhteemme olevan siinä jamassa, että nyt olisi hyvä ottaa aikalisä.

Kun asumme yhdessä ja maillä on lapsiakin ja taloudellisia sitoumuksia. Se "aikalisä" tulisi vaimon mukaan tarkoittamaan sitä, että eläisimme jonkinlaisessa vapaassa suhteessa tai kulissiavioliitossa, kunnes sitten katsoisimme, alkaako tämä meidän hommamme toimimaan uudelleen. Muuta vaihtoehtoa hän ei asiassa nähnyt. Terapiat ym. eivät tulleet kyseeseen.

Hänelle tuntui sopivan mainiosti, että kävisin purkamassa paineeni jossain muualla, kunhan hoitaisin velvollisuuteni isänä. Hän myös vastaavasti tekisi niin ja kaikki olisivat onnellisia ja ennen kaikkea lapset eivät joutuisi kärsimään (todennäköisesti eron myötä kenelläkään ei olisi varaa jäädä asumaan taloomme).

No jonkin aikaa on nyt sitten eletty näin. Kumpikaan ei puhu menoistaan. Vaimolle tämä tuntuu sopivan hyvin, mutta minua on ruvennut harmittamaan. Mahdollisuuksia "paineiden purkamiseen" olisi, mutta en tunne olevani valmis vielä siihen. Kun sitten yritän jotain ehdottaa ja menetän malttini, vaimo toteaa vain, että en voi häntä kiristää "seksiin" kanssani ja minun tulee ajatella lasten hyvinvointia (mielestäni hän kyllä kiristää minua).

Minusta tuntuu, että vaimoni on kyllä järjestänyt itselleen nyt liian mukavat oltavat lasten hyvinvoinnin nimissä. Taloudellinen toimeentulo ja katto pään päälle tulee minulta, mutta seksi ja läheisyys sitten hankitaan muualta. Itseäni vähän ihmetyttää, saanko minä mitään vastineeksi. Tähänkin vain riittää toteamus; "ajattele lasten hyvinvointia, äläkä itseäsi".

Mitä tekisin? En osaa sanoa, pystyisinkö eroamaan, mutta olen varma, etteivät asiat vain yhtenä aamuna muutu sellaisiksi, että nyt sitä läheisyyttä ja seksiä piisaisi. Pikemminkin tuntuu, että vaimoni haluaman järjestelyn myötä ajaudumme etäämmälle toisistamme. Jossain vaiheessa se kyllä varmaan vaikuttaa lapsiinkin. Me emme riitele ja perheenä meillä on ihan mukavaa, lapset nauttivat ym. mutta siltikään en ole onnellinen. Mitä pitäisi tehdä? Lapset ovat silti tärkeintä maailmassa, enkä voisi kuvitella asuvani erossa heistä! Onko loppuelämä pilalla?

 

[Beeta]

Sama tuli minulle mieleen kuin mitä itse epäilit: vaimosi on järkännyt itselleen aika mukavat oltavat. Kulissiavioliitto tai vapaa avioliitto, mitä nimitystä siitä nyt käyttääkin, niin ei koskaan toimi ilman että kumpikin ovat sen kannalla. Jos toinen vain ilmoittaa, että nyt muuten tehdään näin (kärjistetysti sanottuna) Niin ei se niin mene. Ihailen sinua siitä, että et ole valmis pettämään. Moni mies olisi innosta kiljuen häipynyt ja tehnyt mitä lystää. Aina kuitenkin pitäisi elää niin, että on valmis kohtaamaan tekojensa seuraukset, on valmis kantamaan asioita omassa tunnossaan. Mutta suoraan sanottuna tilanteenne vaikuttaa aika hankalalta, en tiedä, mikä voisi auttaa. Vaimosi vaikuttaa tehneen päätöksensä. Voi tietenkin olla, että muutama juoksu aidan toisella puolella auttaa häntä näkemään, onko se kuitenkaan sen arvoista. Toisaalta kerran vapautta maistettuaan, onko siitä valmis luopumaan, varsinkin kun tuossa järjestelyssä hänen ei tarvitse kantaa vastuuta tekosistaan. "Lupa" on tavallaan saatu, ja sinua voi lapsilla kiristää. Vaikutat ns.ajattelemaan kykeneväiseltä mieheltä , joten on todella sääli, ettei vaimosi sinua arvosta. Olet todellakin vain elättäjä. Voimia, toivottavasti tilanne ratkeaa!

 

[Aviomies]

No eihän sinun tarvitse katsella tuollaista touhua jos itse et halua mihinkään "vapaasuhteeseen" ryhtyä. Vaimosi vaikuttaa todella itsekkäältä tapaukselta.. No, tilanne on ilmeisesti se että sinä käyt töissä ja vaimosi on kotona lasten kanssa? Jos siis elätät yksin teidän perhettä eikä vaimosi halua sinulta mitään muuta kuin katon päälleen ja lastenvahdin kannattaa alkaa miettiä sitä eroa ihan tosissaan. Vaimosihan siis täysin hyväksikäyttää sinua tällä hetkellä.

Sinulla on luultavasti tunteita yhäti vaimoasi kohtaan, näin luin rivien välistä. Unohda tunteellisuus ja ajattele vaihteeksi järjellä. Kauanko luulet kestäväsi tuollaista touhua. Eli joka kerta kun vaimo lähtee illan viettoon sinä olet sydän kallellaan kotona miettien mitä ja kenen kanssa vaimo puuhastelee. Mitäs veikkaat, mahtaako vaimolla olla tunteita enää sinua kohtaan? Tai ajattele itsesi vaimon asemaan - jos välittäisit toisesta toimisitko samalla tavalla? Luultavasti vaimosi on ihastunut johonkin toiseen ja käyttää tuota vapaata suhdetta tekosyynä saada paneskella toisen miehen kanssa.

Mitäs sitten voit tehdä? Et tietenkään halua luopua lapsista etkä tietysti mielellään talostanne ja tutusta elästäsi. Tuo sana "tuttu" on juuri se kirouksesi - olet tottunut nykyiseen elämääsi (siis elämään ennen tätä vapaasuhdejuttua) etkä tietysti halua muutosta. Mutta itse asiassa muutos on juuri se mitä kaipaat ja muutos tulee tapahtumaan halusit sitä tai et. Niinpä onkin parempi että vaikutat itse siihen millainen se muutos tulee olemaan. Luultavasti aluksi tuntuu hankalalta mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

Ensimmäinen asia jota suosittelen on se, että puhut vaimollesi. Sanot että et halua elää tuollaista elämään ja jos kerran hän ei halua enää edes yrittää sanot että silloin avioero on ainoa mahdollisuus. Tässä tärkeää on se, että puhut rauhallisesti etkä rupea huutamaan. Maltti on valttia. Seuraavaksi otat yhteyttä paikalliseen asunnonvälitykseen ja pyydät jonkun paikalle arvioimaan asuntonne. Epäilen että tässä vaiheessa vaimosi herää tähän päivään ja tajuaa että se "helppo" elämä saattaa ihan oikeasti loppua. Puhu myös vaimosi kanssa siitä millä tavalla tulette hoitamaan jatkossa lapset - onhan teillä yhteishuoltajuus? Tämän jälkeen otat itseäsi niskasta kiinni ja ryhdyt välinpitämättömäksi vaimosi syhteen. Älä kysele hänen menoistaan ja mikä tärkeintä alat itse järjestämään itsellesi niitä menoja. Satunnaiset vaikka "kaverin" luona vierailut iltaisin luultavasti herättävät vaimosi mielenkiinnon. Toisin sanoen tee hänestä mustasukkainen. Menet vaikka yksin leffaan viimeiseen näytökseen ja kun vaimosi kysyy missä olet ollut vastaat vain että "oli vähän menoa". Mikäli hänellä on vielä jonkinnäköisiä tunteita sinua kohtaan hän ymmärtää että saattaa ihan oikeasti menettää sinut. Tietysti parempi jos saat järjestettyä itsellesi naisseuraa jonka kanssa käyt esim syömässä tms. Ei haittaa vaikka vaimo sattuisi löytämään sen kuitin

Mikäli vaimo ei reagoi millään tavalla tuon tyylisiin temppuihin hänellä ei enää ole tunteita ja silloin valitettavasti se ero on ainoa mahdollinen asia minkä voit tehdä.

 

[Hoppeli]

Kyllähän se "vapaa suhde" tietysti tavallaan ihan mielenkiintoiselta kuullostaa ja varmasti minulla olisi tuota "ajantäytettäkin" järjestettävissä, mutta kun se ei tunnu mielestäni oikealta - se sotii omia moraalikäsityksiäni vastaan, enkä näe siinä mitään avioliittoani parantavaa vaikutusta. Vaimoni mielestä taas se tekisi yhdessä olomme siedettäväksi. Enkä usko, että omilla menoillani välttämättä vaimoani mustasukkaiseksi tekisin - päinvastoin hän saisi varmaan siitä yhden oikeutusperusteen lisää toimia niin kuin toimii!

Sitäpaitsi, jos minulla olisi joku sivusuhde, en siihenkään voisi panostaa, kun kuitenkin lastenhoito ym. tehtävät kotona odottaisivat. Naisena tuo sivusuhteen luominen varmasti on helpompaa, kun varmasti moni mies olisi halukas "vain" seksisuhteeseen, mutta miehenä tuon asian myyminen naiselle ei tunnu niin helpolta...

Vaimoni oli lasten kanssa useita vuosia kotona ja hän meni viime vuonna takaisin töihin. Ehkä siitä ne ongelmat alkoivatkin (kolmenkympin kriisin ohella). Lieneekö sitten löytänyt naiseutensa jälleen... Avioeroa vaimoni ei halua, vaan haluaa ensin "rauhoittaa tilanteen". Molemmat ollaan nyt töissä, mutta elintasomme on kyllä pitkälti minun tuloistani riippuvainen.

Tämä on todella ahdistavaa, ja sitten kun siitä aiheutuu sellainen oravanpyörä, että minä tietysti "mökötän" kotona kahden ollessamme, vaimo taas haukkuu minua mökötyksestäni ja sanoo, ettei ainakaan halua mitään kanssani kun olen sellainen vastenmielinen. Toisaalta taas mökötykseni kun on lähtöisin vaimon käytöksestä ja sanomisista. Vaikea siihen on sanoa, että en ehkä mököttäisi, jos asiat olisivat toisin. Tämä on tosiaan tällainen noidankehä, johon ei ratkaisua tunnu omin avuin löytyvän.

 

[nainen]

Voi hyvä mies, ei sinun tarvitse yksin keksiä "ajantäytettä" eikä etsiä vierasta naisseuraa hyvän ruoan tms merkeissä. Onhan sinulla lapset :attn: , mene ja harrasta heidän kanssaan ja jätä se nalkuttava, itseään täynnä oleva vaimokkeesi kotiin tai anna hänen mennä omiin rientoihinsa. Näytä että sinulla ja lapsilla on mukavaa ja yhteisiä puuhia mihin ei tarvita nyrpeää nokkaansa, ei-mukavaa seuraa olevaa vaimoasi. Hän voi sitten vuorollaan mennä lasten kanssa jos riennoiltaan ehtii. Mene retkille, tuttavien ja sukulaisten (?) luo, menkää elokuviin, uimaan jne... vain mielikuvitus on rajana. Niin mäkin teen lapseni kanssa, ja annan mieheni mököttää ja tehdä omat juttunsa, en tod. tarvitse mököttävää ja turpa pitkällä olevaa hapan naamaa mukaamme.

 

[Beeta]

Ymmärrän tuon noidankehätunteen. Meillä minä olen kiukkuinen nalkuttava akka koska mieheni ei halua keskustella suhteemme tilasta ja minua ahdistaa. Siinä sitten tietenkin mieskin hermostuu ja häipyy kotoa tilaisuuden tullen ja saa aina syyn ryypätä kun minä "taas huudan"...Ehkä en huutaisi jos mies suostuisi ymmärtämään, etten jaksa hänen juomistaan enkä sitä ettei hän suostu puhumaan. Vaikea on keksiä ratkaisua, eikä ole voimiakaan oikein mihinkään. Muiden on helppo jankuttaa, että no tee näin, noin, hae eroa jne. Mutta ryhtyminen näihin tekoihin vaatii aina oman uskalluksensa, vaatii voimaa ja rohkeutta. Kyllä minä tiedän, että joskus sen päivän on koitettava, joskus tämän noidankehän on loputtava. niin myös sinun, hoppeli, kohdalla. Sisimmässäsi saatat jo ratkaisusi tietää, mitä tehdä, mutta se vaatii kypsyttelyä. Anna itsellesi aikaa. Ero saattaa nyt tuntua ylivoimaiselta, ehdoton ei ratkaisulta, mutta ehkä asiaa tarpeeksi kauan mietittyäsi pääset sen kanssa sinuiksi. Niin kävi ainakin minulle. En tietenkään tarkoita, että teidän täytyisi erota. Mutta aika vaikealta tilanne vaikuttaa ja enpä tiedä, onko sitä edes mahdollista ilman ulkopuolisen apua selvittää (ja se ettei vaimosi apua halua, puhunee omaa kieltään).

 

[Marilyn Monroe]

no onpa todella ikävä tilanne. jo pelkässä sanassa "emme halua erota lasten takia" menee koko juttu pieleen. Lapset kärsii siitä että he joutuvat asumaan tunteettomassa kodissa.Lapset vaistoavat sen että isä ja äiti voivat huonosti vaikka te kuinka luulettekin yrittävänne näyttää iloisilta. Missään nimessä teidän noidankehään ei saa sekoittaa lapsia. Lapset ovat täysin ulkopuolisia ja viattomia. Miettikää mitä te tuolla tavalla opetatte lapsillenne rakkaudesta...lapset eivät ole sokeita...
Työelämä voi olla sekoittanut vaimosi pään pyörälle...kotona oleminen on kuitenkin niin paljon erilaisempaa kuin olla "vapaana" työelämässä. Parisuhde terapia tai terapia vaimollesi voisi avata uusia ulottuvuuksia koska kahdestaan ette pysty tuota asiaa täysin selvittämään. Täytyyhän vaimollasi olla jokin painava syy siihen miksi hän voi niin huonosti suhteessanne.
Rankimman roolin olet nyt saanut sinä.Olit sitten miten päin tahansa on vaimosi aina tyytymätön. Voin vain kuvitella sitä tuskaa sydämessäsi...varmasti kaipaat läheisyyttä ja hellyyttä ja kipeää tekee kun sitä ei saa. Älkää kuitenkaan lähtekö tyydyttämään tarpeita ulkopuolisilla...siinä vasta isot haavat ja riidat tulevatkin.
Sinun täytyy tehdä vaimollesi selväksi että haluat ulkopuolista apua teidän suhteelle. Sitä kautta saatte puolueetonta apua jolloin sinua ei voida syyllistää kaikesta.
Paljon voimia sinulle...tie on vielä pitkä mutta toivon että voittoisa :hug:

 

[well]

tulee vaan mieleen että mahdollisesti vaimosi on jo haku päällä uuden "elättäjän" suhteen. mahdollisesti pitää sua siinä rahan vuoksi että olot ovat mukavat loppuun saakka kunnes heittää sut "pihalle" kun sopiva ehdokas löytyy ja jonka kanssa myös rakkautta ja seksiä ja rahaa. arvaus vaan voi olla väärä arvaus.

 

[pilvilinna]

Olen pahoillani puolestasi. Ei ketään voi pitää varalla tuolla tavoin. Itse en ainakaan siihen suostuisi. Tuollainen voi toimia vain, jos molemmat sitä aidosti tahtovat. Vaikka tilanne kohentuisi välillänne, uskon, että tämä aika jäisi kummittelemaan mieleen, eikä mikään palaisi ennalleen. On todella halpamaista vedota lapsiin, ja sillä ikäänkuin oikeuttaa kaikki.

Tee vaimollesi selväksi, ettet alistu tuollaiseen hyväksikäyttöön. Parisuhteen pelisäännöt pitäisi muutenkin laatia yhdessä. Ja kun vaimosi syyttää sinua mököttämisestä, sano suoraan, että sinä voit tällaisessa tilanteessa HUONOSTI. Jos vaimosi ei välitä, sano itsellesi, että ansaitset parempaa.

 

[Mies]

Voin pahoin kun luen ap.n tekstiä. Oiva esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun ihminen on yksinkertaisesti liian kiltti. Olet siis tossun alla aivan täysin. Jos mitenkään pystyt toimimaan kuten jo tässä ketjussa aviomies nimimerkki ehdotti niin toimi. Toimi ja älä anna tunteillesi liikaa tilaa, käytä sitä rationaalisen ajattelun tietä.

Kuten jo todettiin, niin vaimosi "valttikortti", lasten hyvinvointi ei tarkoita sitä, että te olette yhdessä ja se takaa lasten hyvinvoinnin. Voi kuulkaa arvatkaa vaan millaisia lapsia kasvatatte, kun ette näytä toisillenne hellyyttä ettekä rakkautta ja luulette olevanne hyviä vanhempia, kun neuvotte, ruokitte ja annatte rakkautta lapsille. Te olette esimerkkinä lapsienne tulevaisuutta ajatellen. Voi olla että teillä on isona käsissä aikuisia mukuloita, jotka kärsivät persoonallisuushäiriöistä ja empatiaan kykenemättömyydestä omissa parisuhteissaan. Tai sitten mallikelpoisia yksilöitä. Itse pidän ekaa vaihtoehtoa todennäköisempänä.
Erotkaa ja koittakaa hakea onnea elämäänne muualta tai oikeasti tehkää töitä omanne eteen. On siis aika ravistella ja lujaa vaimoasi.

 

[tunne tyhjyydessä]

En voi muuta sanoa kuin että eropaperit vetämään, lapset kärsivät teidän tilanteesta eniten. Vaimosi tosian käyttää sinua TÖRKEÄSTI hyväksi, olet hänelle vain taloudellinen turva siihen asti että hän löytää itselleen uuden elättäjan.

Eron jälkeen voit nauttia elämästä lastesi kanssa täysin mitoin.

 

[lig]

Joo,samaa mieltä, törkeää hyväksikäyttöä! Eropaperit vetämään ja äkkiä! Kerro sit mihin päädyit ja miten kävi.. =) Voimia ja halaus sinulle! :hug:

 

[tilda]

jos jaksat ja haluat voit näyttää sille akalles mitä sulle on vastattu tähän juttuun.. ehkä hän siitä heräisi.. vaikka vaimosi ei halua terapiaan niin mene itse.. sieltä osaavat antaa neuvoja ja voivat jopa pakottaa vaimosi sinne juttusille!! :hug:

 

[HMM]

Meillä oli vähän samanlainen tilanne...
Minä olin pitkään lasten kanssa kotona ja kun lähdin takaisin työelämään, niin se vei ihan toden teolla mukaan.. Oli mukavaa kun oli päivisin aikuista seuraa ja vielä oli pientä viaton flirttiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa...
Noh, arjen kiireet ja aherrus vei mukanaan... Näimme miehen kanssa vähemmin ja loppujen lopuksi emme enään puhuneet keskenämme...
Päädyimme asumuseroon... Minulla oli sinä aikana suhde toisen miehen kanssa... noh, eipä ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.. kun alkukiinnostus uudessa suhteessa lopahti niin nopeasti lopahti koko suhde.
Rupesimme mieheni kanssa viettämään enemmän aikaa, siis koko perhe yhdessä! Kunnes päätimme että yritetään vielä, käydään parisuhde terapautilla ja keksitään keino millä selvitään arjen kiireestä!!
Puolen vuoden asumuseron jälkeen olemme taas yhdessä, yhdessä olemme asuneet nyt joitakin kuukausia, ja ratkaisu tuntuu hyvältä! Paljon olemme puhuneet!! Nyt kun jälkikäteen mietimme niin asumusero oli meille hyvä ratkaisu, koska meillä ei kerennyt vielä mennä välit ihan täysin! Meillä ei kuitenkaan asumuseron aikana missään vaiheessa ollut puhetta avioerosta, rauhoitimme tilanteen ja mietimme tahoillamme mitä tahdomme!
Olen onnellinen että me kumpikin tahdoimme samaa, olla vielä perhe ja pitää parisuhdettamme yllä.
Sinulla on nyt varmasti raskasta aikaa! Ainakin minulla oli tosi raskasta aikaa ... mietin välillä kuinka selvisin siitä.
Toivon sinulle paljon voimia ja uskoa että tilanne kääntyy vielä parhaiten. =)
Vaimoasi jos saan puolustaa vähän... :\| Välillä ihmisille tulee aikoja jolloin tehdään ihan järjettömiä asioita.... Se voi olla se kolmenkympin kriisi tai sitten se kun sosiaalinen piiri kasvaa töihin paluun myötä...

VOIMIA =)

 

[Hoppeli]

No eipä tuo tilanne tästä ole muuttunut juuri parempaan, joskei huonompaankaan, ehkei se edes ole mahdollista.

Tällä hetkellä meillä on tai on ollut omat "sivusuhteemme". Keskinäistä henkistä tai fyysistä yhteyttä meillä ei ole juuri lainkaan. Olemme sivusuhteista toisillemme valitettavan avoimesti kertoneet, mikä mielestäni oli kyllä virhe. Tätä nykyä keskustelumme menee keskinäiseen nokitteluun, jossa sitten kehumme saamaamme seksiä "parhaimmaksi koskaan" ja ettei meillä ole enää mitään muuta yhteistä keskenämme kuin yhteinen talous ja lapset...

Itse olisin valmis lopettamaan tämän kamalan kierteen. Itse asiassa sen jo lopetinkin omalta osaltani siten, että katkaisin välini tämän oman sivusuhteeni kanssa muutama viikko sitten. Vaimoni kuitenkin elää ilmeisesti vielä voimakkaassa ihastustilassa, eikä hän vaikuta omalta osaltaan halukkaalta tekemään mitään vastaavia toimenpiteitä. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jään kotiin puremaan hammasta kun vaimoni lähtee iltaisin asioilleen kun tiedän minne hän menee ja mitä hän tekee. Miten helppoa olisi palatakin takaisin omaan sivusuhteeseen että itsellä olisi myös joku joka arvostaisi ja haluaisi minua.

En tietenkään voi käskeä/pyytää vaimoani omaa suhdettaan lopettamaan, vain siksi kun itse niin tein. Uskoin vain omalta osaltani tekeväni, mikä on "oikein" perhettäni kohtaan lopettaessani suhteen. Ja olihan meillä alunperin kysymys vaimoni aloitteesta ehdottamasta ns. "vapaasta suhteesta", jonka vaimoni ilmeisesti uskoi jossakin vaiheessa tuovan meidät taas lähemmäksi toisiamme. Päinvastoin kuitenkin on käymässä...ei kai olisi pitänyt siihen suostua, mutta kun toiseksi vaihtoehdoksi esitettiin eroa niin...Ja toisaalta lähdinhän itsekin kyseiseen leikkiin mukaan, mutta pitemmän päälle olen huomannut, ettei se auta meidän tilannettamme millään tavoin...

Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa ja vaimoni suhtautuu siihen asenteella, mennään vaan, ei kai siitä haittaakaan ole...En siis osaa sanoa, kuinka vakavissaan hän siihen lähtisi mukaan. Eroamista en haluaisi ajatella, vaikka tällä hetkellä olenkin kovettanut itselleni kaikille vaimoni sanomisille. Tietysti suutuspäissäni ilmoitan eroavani sillä minuutilla, mutta kun hieman tasaannun niin tietysti suhtaudun asiaan rauhallisemmin. Tästä minua sitten haukutaan tuuliviiriksi ja kilariksi. Vaimoni tulkinnan mukaan asumme asumuserossa saman katon alla ja että meillä on "aikalisä" meneillään. Itse en usko, että jos asutaan saman katon alla, näin voisi itselleen tai toiselle uskotella.

En usko että vaimoni voi enempää minua loukata. Hän on jo verrannut seksitaitojani ja palkkaustanikin tähän valloitukseensa ja todenneen minun jäävän joka osa-alueella kauas jälkeen; on jopa ilmoittaut, että haluaisi avioeron, jotta voisi aloittaa kunnollisen suhteen, mutta toisaalta taas ilmoittanut ettei halua rikkoa perhettä, eriyttää taloutta ja käydä läpi työlästä ja kallista paperisotaa osituksineen ja asunnonmyynteineen. Välillä kuitenkin tekee jotain epämääräisiä ositus ja elatusmaksulaskelmia paperille ja onpa hankkinut muutaman oman luottokortinkin, vaikka meillä olisi yhteisetkin vastaavat kortit.

En tiedä, mutta tuntuu, että hän tietoisesti haluaa loukata minua pahimmalla mahdollisella tavalla, enkä ainakaan itse keksi mitään pahempia tapoja/sanoja siihen kuin edellä mainitut. Itse en kuitenkaan nokittelussa ole aivan vastaaviin henkilökohtaisuuksiin ja vertailuihin lähtenyt. Tosin itse myönsin, että tunteeni tähän sivuhteeseeni olivat olleet ihastumista ja pelkkää seksiä voimakkaammat (=rakastumista), mikä tietysti oli virhe. Vaan eipä ne loppupeleissä mitään rakkauteen viittaavaa olleet, kun sivusuhteen lopettaminen niin helposti kävi.

Mutta keskinäinen kierre jatkuu periaatteella, että "kun sinä olet tuollainen, niin minäkin olen sitten tälläinen". Tämä lienee molempien ajatusmaailmana tällä hetkellä, eikä siitä varmaan päästä mitenkään ylitse, kun kummallakaan ei ole voimaa yrittää muuttua; en vain voi hymyillen toivotella vaimolleni hyvää iltaa, kun hän lähtee hemaisevissa vaatteissa panemaan vieraan miehen kanssa.

Mitäköhän tässä tilanteessa tekisi? Päivät ja yöt menevät pelkästään tämän asian vatvomisessa ja se vie uskomattomasti energiaa ja voimia. Lapsille yritämme olla parhaat mahdolliset vanhemmat, emmekä heidän kuuleensa riitele, mutta uskon, ettei se ole enää kauaa mahdollista. Nytkin välillä kuppi menee nurin ja rumia sanoja ryöpsähtelee suusta...Onkohan kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja miten siitä on päästy yli. Onko ero ainoa vaihtoehto? En nimittäin tiedä miten koskaan pystyisin tämän kauhean ajan unohtamaan sekä luottamaan vaimooni tai ylipäätään itseenikään enää...

Lisäksi yhtäkkiä vaimoni on ilmoittanut minulle, että viimeiset kaksi vuotta kanssani ovat olleet yhtä #&%?$!*ä. Tämä taas yllätti minut täysin. Mielestäni meillä on mennyt huonommin vasta vuoden alusta, vaikka aina välillä jotain riitoja onkin ollut. Mielestäni kaikki ongelmat alkoivat kun vaimoni meni neljän vuoden kotonaolon jälkeen töihin n. vuosi sitten. Siitä on hänellä alkanut jokin uusi biletys- ja markkina-arvon testaamiskausi. Kerskui jopa ensimmäiseksi valinneansa työpaikan parhaimman näköisen miehen ja testanneensa purisiko hänen viehätysvoimansa tähän, ja oli kuulemma purrut että ihan pussailuasteelle oli tuolloin päästy. Hohhoijaa, että tällaista nokittelua.

Muutaman kuukauden kuluttua vaimolla on kolmekymmentä mittarissa, mutta en voi uskoa, että tämä olisi mitään kolmenkympin kriisiäkään...toisaalta meillä tulee juuri seitsemän vuotta yhdessäoloa täyteen, eli kai joku on sellaisesta "sitsemän vuoden kriisistäkin" puhunut. Eli tuntuu, että ne osuvat kohdalle yhtäaikaa, jos tällaista niiden piikkiin voi vierittää...

Hyvät neuvot olisivat siis tarpeen!

 

[Nainen24]

:hug: Taitaa kuule vaimosikin olla aika sekaisin tällä hetkellä...Kuulostaa nimittäin pahasti siltä,että hänellä todella on melko voimakas 3kympin kriisi ja kun olette vielä olleet 7vuotta yhdessä niin :/ Ei ole helppo yhdistelmä...Nimittäin minä ja avomieheni kamppaillaan parhaillaan saman asian (paitsi 3kympin kriisin ) kanssa...reilu 7vuotta ollaan oltu yhdessä,on kaksi pientä lasta ja asuntovelka ym.Ehkä vaimostasi tuntuu,että hän on kuitenkin "menettänyt" jotain,kun on hoitanut lapsia pitkään kotona jne.Ja kyllähän se kertoo jotain,jos vaimosi tosiaan yrittää saada huomiota muilta miehiltä...Ehkä hän haluaa kokea olevansa haluttu,ja nimenomaan testailee viehätysvoimaansa muiden miesten silmissä!Naisen hormonit on oikeasti aika vmäinen juttu,niiden piikkiin EI KAIKKEA VOI LAITTAA,MUTTA uskoisin että vaimosi todella on välillä ihan yhtä pihalla kun sinäkin...Ja loppuviimeksi hän tod.näk.huomaa ettei asiat mihinkään parannu vaikka mies vaihtuisikin.Kuulostaa kuitenkin siltä,että vaimoasi rakastat/olet rakastanut...Iso :hug: sinulle ja toivottavasti asiat järjestyvät!Sen vaan sanon,että pidä puolesi,äläkä suostu kynnysmatoksi!Vaimosi on ymmärrettävä ettei sinun tarvitse taipua kaikkiin hänen ideoihinsa,ja että sinullakin on perheessä sanan valtaa...

 

[kikka]

No en nyt niin hyvistä neuvoista tiedä, mutta mietippä näitä asioita
-voiko suhteenne enää kaiken tuon jälkeen tulla hyväksi? Epäilen...
-miksi avioero on sinusta niin mahdoton ajatus? Jos lapsia ajattelet niin eivät taatusti ole ensimmäisiä joiden vanhemmat eroavat ja selviävät varmasti.
-luuletko tuon alistumisesi vaimosi tahtoon nostavan ikinä arvoasi hänen silmissään? Luulen että vaimosi silmissä vaikutat vain entistä vastenmielisemmältä jos et pysty pitämään puoliasi häntä vastaan ja teet itsestäsi alistuvan ja heikon ja hyväksikäytettävän miehen. Uskon jokaisen naisen haluavan mieheltään hyvää itsetuntoa ja henkistä vahvuutta, vaikka se sitten kohdistuisi naista itseään vastaan.

En ymmärrä miksi olet tuossa suhteessa. Meillä jokaisella on vain yksi elämä eikä sitä pidä uhrata toiselle. Usko minua, että jos et nyt irrottaudu tuosta sairaasta suhteesta niin se lannistaa sinut lopulta kokonaan. Lasten vuoksi ei pidä kärvistellä huonossa suhteessa, kyllä lapset haluavat mieluummin onnellisen isän joka toinen päivä kuin onnettoman isän joka päivä.

Kummallisia neuvoja täällä taas annetaan, että lähde lasten kanssa pitämään hauskaa ja unohda hapan akka kotiin. Siis jätä hapan akka sinun rahoittamaan kotiisi panemaan muita miehiä niinkuin sattuu huvittamaan. Hmm! ei kuulosta kovin itseään arvostavan miehen touhulta. Tai tuo nainen tuossa aiemmin joka sivusuhteensa ajan asui asumuserossa ja palasi sitten miehensä kanssa yhteen kun oli ensin saanut vierasta miestä ihan rauhassa ja perustelikin vielä todella tehokkaasti, eikä ero ollut mielessäkään asumuseron aikana. Just joo...

Osataan me naisetkin näköjään olla aika sikoja. Jos suhteesta puuttuu toisen ihmisen kunnioitus, niin sillä ei ole tervettä pohjaa jolle rakentua eikä siitä voi koskaan tulla onnellista ja tasapainoista parisuhdetta.

 

[mielipide]

No edelliseen viitaten, olen sitä miltä että naiset on vielä pahempia sikoja ja pettureita kun miehet. Olen itsekin nainen ja tiedän mihin pystyisin.. Naiset harvemmin jää pettämisestä kiinni, koska ne osaa sen tehdä viekkaammin ja juonittelemalla!!

 

[Naisen mielipide]

Hei miehet!
Uskokaa jo vihdoinkin että naiset eivät pidä lälläreistä. Mitä enemmän mies ns. suvaitsee sitä enemmän naiset alkaa inhoamaan.

Jos haluaa sivusuhteen ja tehdä sitä avoimestikkin ei selvästikkään enää rakasta miestään. Ja miksi mies hyväksyy sen?

Aloittelijalle neuvoksi sanoisin: Ole luja vaimoasi kohtaan, laita miettimään kumpaa haluaa, kulissia vaiko perhe elämän. Älä hyväksy mitään välimuotoja. Eivätkä ne eronneiden lapset niin kärsi jos aikuiset pitävät huolen heistä ja auttaavat heitä sen yli.

Minulla oli työkaveri joka petti miestään mutta sanoi aina ettei halua jättää miestään koska se on varakas ja hänellä elämä turvallista. Hyi hitto.. Monta kertaa teki mieli ottaa luuri käteen ja soittaa tuolle aviomiehelle että paiskais tuollaisen hyväksikäyttäjän pihalle. Kilttejä ja uskollisia ihmisiä löytyy ja niitä jotka osaavat arvostaa toisen tunteita ja saamaansa rakkautta. Minäkin löysin sellaisen enkä vaihtais koskaan pois.
Aloittelijalle halaus ja koita tehdä päätös joka on itsellesi sopiva mutta älä jää tuohon ovimatoksi,, se ei kuitenkaan kanna ja anna sinulle mitään!

 

[huhhuh]

Pisti niin vihaksi lukea tätä! Ja kun ilmeisesti tämä ei ole edes niin harvinaista, naisten on helppo kiristää miestä - jos et tee sitä ja tätä/anna minun tehdä, menetät perheesi etkä näe lapsiasi enää, syyllistetään lapsilla ja ollaan niin pirun itsekkäitä. Mihin häviää kunnioitus toista kohtaan, vai eikö sitä ole koskaan ollutkaan? Välillä hävettää olla nainen. Onneksi enää ei ole ihan niin itsestäänselvyys että lapset jäävät eron jälkeen äidille, ja toivon että tulevaisuudessa useammin isälläkin olisi oikeuksia. Silloin ehkä naisten avioliittokieroilut vähenisivät!

Alkuperäiselle: toivon sydämestäni että saat rohkeutta avioeroon. Voithan aluksi ehdottaa vaimollesi todellista asumuseroa ja pakata hänelle laukku valmiiksi. Jää itse lastesi kanssa kotiisi. Vaimosi tekee väärin, hänen kuuluu siis lähteä. Ehkä vaimokultasi tajuaa siinä vaiheessa mitä tekee ja pyytää anteeksi, jos ei, älä jää itkemään hänen peräänsä, löydät taatusti paremmankin!

Olen niin vihainen puolestasi, miten jaksat tuollaista kohtelua? Ja lapset eivät ole tyhmiä, luultavasti kärsivät tilanteesta yhtä paljon kuin sinä. Voithan käydä lasten kanssa (minkäikäisiä?) perheneuvolassa selvittämässä ammatilaisten kanssa asioita, mikä on todellisuudessa parasta lapsille? Voimia sinulle, päätitpä mitä tahansa!

 

[pahasilmä]

Mutta eihän lapset ole tyhmiä!!! Nehän tajuaa, että teillä on kylmät välit. Semmoinen malli on aika huono lahja lapselle.

Lapsille olisi tärkeää se, että teidän välit ois kunnossa, eikä niin, että isä ja äiti helpottaa paineita jossain muualla. Teillä on sota ja lapset on teidän vankeja.

Jos homma ei kerran onnistu, niin ei sun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä. Irtaannu hyvä mies äkkiä. Sitten voit saada ehkä joskus tulevaisuudessa hyvänkin ihmissuhteen, eikä tarvitse käydä vieraissa. Teillä on inhottava ja repivä järjestely.

 

[Yksi monista]

Vaimoltasi puuttuu rohkeus päättää nykyinen elämänvaihe ja siirtyä uuteen, vaikka se väistämättä on edessä. Ei tietysti sinunkaan sitä tarvitse tehdä hänelle helpoksi/hänen puolestaan, mutta ei sinun tarvitse nöyryytystäkään kestää. Onhan se hetken aikaa mukavaa kun on haluttu joka puolella, on ottajia töissä ja kotonakin kiltti mies, joka vannoo rakkauttaan. Joka naisen unelmahan tuo tilanne on, mutta miksi suot sen ilkeälle vaimollesi?

Onko rouvasi tottunut saamaan kaiken? Palauta hänet maanpinnalle, anna huomata, ettei ole ainoa nainen maan päällä. Hän ei tajua nyt mitä menettää, mutta veikkaanpa, että vuosien kuluessa hän tajuaa mikä aarre olitkaan... Toivottavasti sen jälkeen oppii kunniottamaan muita ihmisiä eikä vain katso omaa napaansa. Kuulostaa mullehetikaikkinyt-tyypiltä, valitettavasti.

 

[Hoppeli]

Tiedän , että joku muutos tähän on ennen pitkää tultava. Haluaisin vain olla satavarma, mikä se oikea ratkaisu on.

Tiedän myös, että lapset varmaan sopeutuisivat ennen pitkää mahdolliseen eroon, mutta tällä hetkellä ajatus siitä, että joutuisin asumaan eri katon alla kuin lapseni (5 ja 3 v), enkä voisi päivittäin olla heidän kanssaan, lukea iltasatua ym. tuntuu niin hirvittävältä, etten meinaa saada hengitetyksi kun ajattelen asiaa...vielä kun ajattelen, että joku vieras mies heitä kaitsisi niin...

Toisaalta sellainen vaihtoehto, että vaimoni lähtisi ja minä jäisin lasten kanssa kotiimme varmasti vielä huonommin kyseeseen tulee. Eiköhän se ole 99 %:sesti aina isä, joka saa kamansa pakata?!

Ja todella kaikki yhteiset asuntolainat, autolainat, yhteiset pankkitilit ym. Ero ei tosiaan käy niin helposti, että yhtenä päivänä vain pakkaisi kassit ja lähtisi. Saattaisihan olla, että vaimolle se sopisi, kunhan vain palkkani tulisi edelleen yhteiseen käyttöön, eihän hänellä olisi varaa jäädä asumaan taloomme omalla palkallaan, eikä ilman autoakaan pärjäisi (jos ei uutta elättäjää heti löytäisi) - mutta mitä elämää se minulle sitten olisi, jossain vuokrakämpän murjussa ulkovarastosta haetun hylätyn sohvan päällä istuskellessa? En nyt tuota talouden erityttämiselläkään uhkailua kovin hedelmällisenä keinona pidä, kun sekin viime kädessä käännettäisiin "lapset kärsivät, jos menettävät kotinsa" - asiaksi.

Nyt todella tuntuu, että on vankilassa omassa kodissaan! Ehkä todella olen liian kiltti, mutta aina kun jotain ärähdän, niin vastakysymyksenä esitetään "Ajattele lapsiasi!".

 

[huhhuh]

Nyt oikeasti ryhdistäydyt! Miksi sinun täytyy antaa aina periksi ja "ajatella lapsia", miksei vaimosi tee sitä? Jos vaimosi ajattelisi tippaakaan lapsianne, hän panostaisi teidän suhteeseen, teidän perheeseen, eikä hakisi itselleen nautintoa jostain muualta. Olen edelleen sitä mieltä, ettei tämänhetkinen tilanne ehkä ole edes lapsillenne parasta, että sinä voisit mennä perheneuvolaan tai vaikka sosiaalitoimistoon lastesi kanssa keskustelemaan. Kerrot siellä kaiken, ilmaiset huolesi lapsista ja siitä ettet saa asua lasten kanssa eron tullessa, olet silloin vahvoilla ja on kirjallista näyttöä siitä että Sinä ja lapset olette tavallaan uhreja.

Ero ei käy niin helposti että pakkaa kamat ja lähtee, mutta asumusero käy. Ja nimenomaan ehdota vaimollesi että hän lähtee. Koska hän ei saa teidän perheestä/suhteesta sitä mikä tekee hänet onnelliseksi. Silloin lapset eivät menetä kotiaan (mikä on vaimollesi tärkeää). Tätä ehdotan juuri sen takia, että vaimosi tajuaisi mitä voi menettää, jos jatkaa näin. Joskus sitä ei vaan näe. Koska selvästi rakastat vaimoasi kaikesta huolimatta, niin asumuserosta voi vielä palata, mutta jos suoraan alatte avioeroon ja ositukseen niin siitä yhteen palaaminen on jo vaikeampaa. Parempi ottaa etäisyyttä tilanteeseen, ennenkuin tapahtuu jotain hirveää. En tunne sinua, et välttämättä ole sellainen ihminen, mutta välillä mietin mitä näiden vaimonsurmien takana on. Kauanko ollut henkistä väkivaltaa ennen pään pimahtamista? No, en ala manailemaan. Voimia täältä paljon..

 

[Sanni82]

Kokeileppa niin, että ohjaat palkkasi omalle erilliselle tilille (onhan vaimollasikin eri tili) johon vain sinulla on käyttöoikeus. Miksi vaimosi pitäisi saada nauttia rahallisista eduista jos sinä et hänelle enää kelpaa?

Henkilökohtaisesti pistäisin vaimolle "luun kurkkuun" ja vaatisin valitsemaan joko perheen tai sinkkuuden.
Laittaisin myös esille asuntoesitteitä ja käskisin häntä valitsemaan mieluisensa ja muuttamaan pois yhteisestä kodista.