Mä en väitä ollenkaan, etteikö meidän palkalla tule toimeen, ja etteikö monet muut ansaitsisi myös korkeampaa palkkaa. Olen vaan yrittänyt selvittää, minkälaista on arki ainakin teho-osastolla, ja esim Viennetta kertoi samaa synnäristä. Ammattitaitoinen väki vaan lipeää sieltä, ja nuoret varsinkin hakevat paremmat ansiot jatkossa muualta. Harva lähtijä lähtee siksi, ettei pitäisi itse työstä. Kokeneet lähtevät myös siksi, että työnkuva todella on muuttunut teho-osastoillakin paljon vaativammaksi jopa tän mun työuran aikana. Lisää väkeäkin palkattaisiin, ainakin sijaisia, mutta tulijoita ei varsinkaan pääkaupunkiseudulla ole. Siellähän on nytkin, eikä ole edes kesäloma-aika, sairaansijoja suljettuna henkilökuntapulan vuoksi.
Tosiasiahan esim synnärissä, ensiavussa, tehoilla on se, että AINA tulee olemaan karseita kiiretyöpäiviä, sinne kun ei yleensä tulla lähetteellä, vaan päivystyksenä, vaikka väkeä olisi enemmänkin. Se kuuluu työn luonteeseen. Mutta jos AINA on kiire, siihen turtuu ja turhautuu, koska silloin ei pysty antamaan potilaille sitä, mitä osaisi. On todella karseaa joutua esim hoitajana sellaiseen tilanteeseen, ettei esim ehdi kriittisesti sairaan omaista tukemaan ollenkaan, kun joutuu vaan keskittymään siihen, että potilaat pysyy hengissä. Esim kuoleva potilas tulisi pystyä AINA hoitamaan rauhallisesti, kiireettömän tuntuisesti ja omaisia tukien. Ei niin, että samalla ympärillä on kauhea hälinä, eikä kukaan ehdi kunnolla istua ja olla omaisten kanssa.
Tällaisissa tilanteissa sellaiset potilaat, joilla ei ole hengenhätää, jäävät vaille huomioita. Sitten koetaan, että hoitajat ei hoida kunnolla. Me ei koskaan voida sanoa, että anteeks, mä en ehdi hoitaan teitä, kun tuo toinen tekee tuolla kuolemaa... Siis kärjistäen. Mutta me ei kyllä saada kiireeseen vedota, se pitää hoidettavien ja omaisten huomata itse. Ja jos hoitaja istuu koneella, hän kirjaa tekemänsä hoitotyön. Ei surffaa turhanaikaisilla nettipalstoilla.
Tosiasiahan esim synnärissä, ensiavussa, tehoilla on se, että AINA tulee olemaan karseita kiiretyöpäiviä, sinne kun ei yleensä tulla lähetteellä, vaan päivystyksenä, vaikka väkeä olisi enemmänkin. Se kuuluu työn luonteeseen. Mutta jos AINA on kiire, siihen turtuu ja turhautuu, koska silloin ei pysty antamaan potilaille sitä, mitä osaisi. On todella karseaa joutua esim hoitajana sellaiseen tilanteeseen, ettei esim ehdi kriittisesti sairaan omaista tukemaan ollenkaan, kun joutuu vaan keskittymään siihen, että potilaat pysyy hengissä. Esim kuoleva potilas tulisi pystyä AINA hoitamaan rauhallisesti, kiireettömän tuntuisesti ja omaisia tukien. Ei niin, että samalla ympärillä on kauhea hälinä, eikä kukaan ehdi kunnolla istua ja olla omaisten kanssa.
Tällaisissa tilanteissa sellaiset potilaat, joilla ei ole hengenhätää, jäävät vaille huomioita. Sitten koetaan, että hoitajat ei hoida kunnolla. Me ei koskaan voida sanoa, että anteeks, mä en ehdi hoitaan teitä, kun tuo toinen tekee tuolla kuolemaa... Siis kärjistäen. Mutta me ei kyllä saada kiireeseen vedota, se pitää hoidettavien ja omaisten huomata itse. Ja jos hoitaja istuu koneella, hän kirjaa tekemänsä hoitotyön. Ei surffaa turhanaikaisilla nettipalstoilla.