entinen mies.
Lukenu tätä keskustelua, ja taitaa olla paras paikka minulle narun jatkona 15/12 senttisen vehkeeni kanssa. Että kiitti vaan vitusti, en hommaa ikinä naista kun ei kelpaa. Ennen en oikeastaan edes ajatellut kokoa, se oli "ihan ok". En ollut naisten kanssa jutellut näistä asioista, ja täytenä järkytyksenä tää tuli kyllä.
Aiemmin luullut että naiset osaa arvostaa sitä ihmistä joka kantaa penistä, mutta valtaosa ei kehtaa päästää miestään edes uimaan julkisella paikalla. Miltäköhän minusta tuntuisi, jos tyttöystäväni toisessa maailmassa häpeäisi minun pientä munaa?? Minulle se olisi todella kova isku vyön alle, enkä tiedä mitenkä kokoaisin koko loppuelämäni aikana ne itsetunnon rippeet, että uskaltaisin mennä yhtään tervehdyksiä pidemmälle vastakkaisen sukupuolen kanssa. Samaten keskustelussa esille tulleiden vihanpuuskien, naurujen, myötähäpeän, lohduttelun yms. kanssa en tule ikinä toimeen. Semmoiseen tilanteeseen en ikinä halua tulla joutuneeksi, että minut jätetään pienen mulkun takia.
Enää en kehtaa julkisella paikalla olla ilman housuja. Enää en haaveile tytöistä tai naisista. Naimisiin en pääse, koska ette te! hyväksy aviomieheksi näin pienikaluista. pitää päästä "kaksin käsin runkkimaan", ettei vaan tule ajatus notta tässä kakaran kanssa sekstataan. Lääketieteen opiskelijakin sanoi rivien välissä, että minulla on pieni muna.
Sitten nää naiset väittää että me arvostellaan ulkonäköö jatkuvasti.. Sille ei voi mitään mimmoset piirteet saanut, ja sitä oon koittanut kunnioittaa. Ei luojan luomaa saa pilkata. Tissien koolla ei mitään väliä, peppu millainen vaan, vyötärölläkin ylimääräistä ei ole. Ihan sama. Mä koitan kyllä rakastua siihen ihmiseen, oli sen pillu sitten löysä lehmän vittu tai pystyipä sillä ampumaan geishakuulat makkarin oven läpi. Tärkeintä että se hyväksyisi minut. Vaan naisetpa tahtovat mieheltä vaan melaa, että pääsevät kunnon panolle! Ei onnistu tämän elämän ihmissuhteet. Toiset kärsivät läpi elämän pienestä tapista naisten tuntiessa myötähäpeää ja jättäessään nuo miehet riutumaan oman onnensa nojaan.
[viestiä moderoitu]
Aiemmin luullut että naiset osaa arvostaa sitä ihmistä joka kantaa penistä, mutta valtaosa ei kehtaa päästää miestään edes uimaan julkisella paikalla. Miltäköhän minusta tuntuisi, jos tyttöystäväni toisessa maailmassa häpeäisi minun pientä munaa?? Minulle se olisi todella kova isku vyön alle, enkä tiedä mitenkä kokoaisin koko loppuelämäni aikana ne itsetunnon rippeet, että uskaltaisin mennä yhtään tervehdyksiä pidemmälle vastakkaisen sukupuolen kanssa. Samaten keskustelussa esille tulleiden vihanpuuskien, naurujen, myötähäpeän, lohduttelun yms. kanssa en tule ikinä toimeen. Semmoiseen tilanteeseen en ikinä halua tulla joutuneeksi, että minut jätetään pienen mulkun takia.
Enää en kehtaa julkisella paikalla olla ilman housuja. Enää en haaveile tytöistä tai naisista. Naimisiin en pääse, koska ette te! hyväksy aviomieheksi näin pienikaluista. pitää päästä "kaksin käsin runkkimaan", ettei vaan tule ajatus notta tässä kakaran kanssa sekstataan. Lääketieteen opiskelijakin sanoi rivien välissä, että minulla on pieni muna.
Sitten nää naiset väittää että me arvostellaan ulkonäköö jatkuvasti.. Sille ei voi mitään mimmoset piirteet saanut, ja sitä oon koittanut kunnioittaa. Ei luojan luomaa saa pilkata. Tissien koolla ei mitään väliä, peppu millainen vaan, vyötärölläkin ylimääräistä ei ole. Ihan sama. Mä koitan kyllä rakastua siihen ihmiseen, oli sen pillu sitten löysä lehmän vittu tai pystyipä sillä ampumaan geishakuulat makkarin oven läpi. Tärkeintä että se hyväksyisi minut. Vaan naisetpa tahtovat mieheltä vaan melaa, että pääsevät kunnon panolle! Ei onnistu tämän elämän ihmissuhteet. Toiset kärsivät läpi elämän pienestä tapista naisten tuntiessa myötähäpeää ja jättäessään nuo miehet riutumaan oman onnensa nojaan.
[viestiä moderoitu]