Mitä enemmän tulee elinvuosia, sen enemmän saan kokonaisvaltaisemman käsityksen asioiden tarkoituksellisuudesta. En usko, että kyse on korkeammasta johdatuksesta, vaan me ihmiset vaikutamme omaan ja toistemme elämään myös tiedostamattomalla tasolla.
Kaikkea ei voi ajatella vain minun kauttani, vaan tekoni ja ratkaisuni saattavat vaikuttaa ketjumaisesti muihin ihmisiin. Kuvitellaan, että minull on hyvä työpaikka ja irtisanoudun siitä. Samaan aikaan joku etsii uutta työpaikkaa, tarvitsee parempaa palkkaa maksaakseen velkojaan ja saadessaan työpaikkani hänen elämänsä helpottuu samoin kuin hänen perheensä . Hyvä olo heijastuu heistä muihin sukulaisiin ja miniän kireät välit helpottuvat anopin kanssa, josta taas seuraa että anoppi muuttaa testamenttiaan miniän hyvän käytöksen vuoksi. Anoppi ei stressaa enää miniänsä takia, vaan saa lisäenergiaa harrastaa ja löytää sitä kautta uuden ystävän, joka hoitaa anopin dementoituessa anoppia hellästi ja täten anopin loppuelämä sujuu hienosti lähiomaisten mielihyväksi.Ystävä on saanut tarkoitusta elämälleen auttaessaan kuolevaa anoppia ja päättää lähteä Intiaan vapaaehtoiseksi avuksi raiskattujen naisten keskukseen. Intiassa hän kokee syvää yhteyttä autettaviinsa ja valaa heihin uutta uskoa , että naiset päättävät joukolla ryhtyä vaatimaan kovempia rangaistuksia raiskaajille ja paljastamaan korruptoituneen poliisipäällikön jnejne. Minä luen Suomessa Suomen Kuvalehdestä jutun em ystävästä miettien, että onpa aikamoinen tyyppi.
Me emme hiihtele täällä pallolla pussit päässämme ja kuvittelemme, ettei teoillamme olisi merkityksensä muiden kohtaloon.
