Uskotko, että kaikella on tarkoituksensa?
- Viestiketjun aloittaja Ciervo
- Ensimmäinen viesti
"Vieras."
En usko tuohon mutta yritän silti nähdä asiat sen kautta. Siis kun tulee vastoinkäymisiä yritän oppia niistä, löytää niiden kautta uusia mahdollisuuksia ja vahvistua. Tehdä epämiellyttävistäkin asioista tarkoituksellisia ja merkityksellisiä.
Oikeasti uskon vain sattumaan. Asioita tapahtuu vaan, jollain käy huonompi säkä kuin toisella sen suhteen mitä elämä eteen heittää.
Oikeasti uskon vain sattumaan. Asioita tapahtuu vaan, jollain käy huonompi säkä kuin toisella sen suhteen mitä elämä eteen heittää.
Kyllä jollain tasolla taidan oikeasti uskoa.
Mulle on tapahtunut muutama tosi paha asia ja ensin olen miettinyt et miksi näin kävi mulle. Sit oon miettiny et kaikella on varmastikin syynsä ja tarkoituksensa vaikken sitä itse ymmärrä tai välttämättä koskaan saakaan tietääkään.
Paremmin en osaa selittää.
Mulle on tapahtunut muutama tosi paha asia ja ensin olen miettinyt et miksi näin kävi mulle. Sit oon miettiny et kaikella on varmastikin syynsä ja tarkoituksensa vaikken sitä itse ymmärrä tai välttämättä koskaan saakaan tietääkään.
Paremmin en osaa selittää.
Kohtalo tmv ylempi voima + oma vastuu omasta elämästä ja omista teoista/valinnoista + sattuma = elämä
Miten nuo jakautuu prosentuaalisesti en osaa sanoa
Miten nuo jakautuu prosentuaalisesti en osaa sanoa
Mietittekö näitä asioita koskaan objektiivisesti vai vaan omien kokemuksienne ja tunteiden pohjalta?
Sekä että. Siksi laitoinkin et taidan jollain tasolla uskoa. Toisaalta en mut toisaalta joo.
en usko. Olen nähnyt niin monen lapsen kuolevan, ettei siin ole mitään mieltä. Tai ensin sairastuvan, käyvän julmetun hirveät hoidot, voittavan tautinsa ja sitten kuolevan mitättömään virukseen. Ja toisilla taas ei ole mitään toivia tai mahdollisuuksia.
En myöskään ole löytänyt mitään tarkoitust perheenjsenteni kuolemille, tai sille miksi minä jäin henkiin
En myöskään ole löytänyt mitään tarkoitust perheenjsenteni kuolemille, tai sille miksi minä jäin henkiin
Omien ja toisten. Minusta pohjimmiltaan tää on ihan pelkkä uskon kysymys ja koska mä uskon Jumalaan niin siksi on "helppo" uskoa siihen.
Joo.^ Eikös me uskovat ollakin teidän "parempien ihmisten" mielestä vajaita?
No onpa sinulla kapea maailmankatsomus (ei tosin yllätä).
Hmmm...kyllä.^ Eikös me uskovat ollakin teidän "parempien ihmisten" mielestä vajaita?
No onpa sinulla kapea maailmankatsomus (ei tosin yllätä).
MmmmNo onpa sinulla kapea maailmankatsomus (ei tosin yllätä).
En usko. Kirjoittajaa 2. mukaillen, kaikissa tilanteissa on kuitenkin mahdollista kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Luomme itse omat tarkoituksemme ja merkityksemme.
Ai eikö?! :O^ No voi pieniä.. Kyllä se elämä teillekin vielä opettaa että se oma napa ei ole se ainoa napa..
*katsoo ylöspäin*
Erinäiset sattumukset ohjaavat kulkusuuntaa aina jotenkin, ja kun tiukan tilanteen jälkeen taas kaikki suorassa, niin helppoa ajatella että kaikella on tarkoitus. Eli en usko kohtaloon, mutta muutokset elämässä pakottavat tekemään valintoja joita et välttämättä muuten tekisi. Ehkä itseäni kuvastaa parhaiten se että yhtä sulkeutuvaa ovea kohti aukenee kolme uutta, joten ns. myrskyn jälkeen tulee jossain kohtaa autere.
En usko, että kaikella on tarkoituksensa. Mythago sen aika hyvin kuvailikin. Että annamme ja löydämme sen tarkoituksen. Elämä on minulle sattumia ja seurausten verkostoa ilman sen kummempaa mystiikkaa.