Uskotko, että ihminen voi olla onnellinen vaikka hän valitsee toisen?

["vieras"]

Tuli tämän ketjun ajatus mieleen, tuosta ketjusta, jossa väitetään, että parisuhde ei voi olla hyvä, jos osapuolet eivät asu yhdessä. Palstalla ja oikeassakin elämässä törmää jatkuvasti ihmisiin, jotka eivät voi ymmärtää erilaisia valintoja. Uskotko, että ihminen voi olla ihan oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, jos hän on päättänyt olla hankkimatta lapsia? Tai asua omissa asunnoissa puolisonsa kanssa? Tai olla sinkkuna? Tai kiertää ympäri maailmaa asuen yhdessä paikassa vain muutaman kuukauden kerrallaan? Tai mitä tahansa muuta normista poikkeavaa?

 

[a.p.]

Argh, otsikossa virhe, pitäisi tietysti lukea" toisin"!

 

[astrolabe]

Serkkuni elänyt vuosia parisuhteessa niin, että heillä kämpät viereisissä kerrostaloissa. Tuntuu toimivan hyvin.

 

["Vieras"]

Aivan varmasti. Itsekin olen lapseton vapaaehtoisesti. Enkä ymmärrä miksi (naimisissakaan) olis pakko asua yhdessä, paljon paremmin voi mennä kun on omat asunnot. Ja joillekin sopii maailman kiertäminenkin. Luehan Päivi Kanniston kirja Elämäni nomadina, pistää todella ajattelemaan.

 

["ano"]

Eiköhän jokainen meistä valitse mahdollisuuksien mukaan sen itselleen sopivimman elintavan. Harvoin kukaan esim. hakee työpaikkaa joka vaatii matkustelua ellei se itselle sovi. Ainakaan noin pidempi aikaisena ratkaisuna.
Eihän sitä tarvii kaikkien tapoja ymmärtää, mutta ei niitä tarvii arvostellakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="ano";28952971]Eiköhän jokainen meistä valitse mahdollisuuksien mukaan sen itselleen sopivimman elintavan. Harvoin kukaan esim. hakee työpaikkaa joka vaatii matkustelua ellei se itselle sovi. Ainakaan noin pidempi aikaisena ratkaisuna.
Eihän sitä tarvii kaikkien tapoja ymmärtää, mutta ei niitä tarvii arvostellakaan.[/QUOTE]

Mutta mikä siinä ymmärtämisessäkään on niin vaikeaa? Kyllä mä ymmärrän, että joku tykkää jäätelöstä vaikka itse en tykkääkään. Ihan samalla tavalla ymmärrän sen, että ihmiset ovat erilaisia myös isompien elämää määrittävien asioiden suhteen.

 

[pööm]

[QUOTE="vieras";28954458]Mutta mikä siinä ymmärtämisessäkään on niin vaikeaa? Kyllä mä ymmärrän, että joku tykkää jäätelöstä vaikka itse en tykkääkään. Ihan samalla tavalla ymmärrän sen, että ihmiset ovat erilaisia myös isompien elämää määrittävien asioiden suhteen.[/QUOTE]

Minä olen sitä mieltä että toisen ihmisen elämäntilannetta, taustoja, ajatuksia jne. ei koskaan pysty täysin ymmärtämään. En edes tiedä mihin sitä ymmärtämistä tarvitaan. Usein on ihan riittävästi tekemistä siinä että ymmärtää edes oman elämäsnsä valintojaainakin suurinpiirtein. Ymmärtäminen ei myöskään ole edellytys sille että toisen ihmisen valinnat voi hyväksyä täysin.

 

["Vieras"]

Hmm. Se vähän riippuu, pääsääntöisesti ymmärrän erilaisia valintoja. Eri ihmisille sopii erilaiset elämät.

Mutta esimerkiksi lapsettomuus on sellainen asia, että koen vahvasti että ihminen jää jostain suuresta paitsi. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee. Lapsen syntymisen myötä syntyneet tunteet ja fiilikset ovat jotain sellaista, joita ei etukäteen osannut edes aavistaa.
Ymmärrän kyllä toisenlaisen päätöksen ja onhan jokaisessa asiassa sekä hyvät että huonot puolensa.

Ja oikeastaan mistään muusta minulla ei ole noin vahvaa tunnetta "jostain paitsi jäämisestä" kuin tuo lapsen saaminen (äitiys).

 

[fortunate]

Uskon, eikä kyllä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa toisen onnellisuutta noiden asioiden perusteella.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28954525]Hmm. Se vähän riippuu, pääsääntöisesti ymmärrän erilaisia valintoja. Eri ihmisille sopii erilaiset elämät.

Mutta esimerkiksi lapsettomuus on sellainen asia, että koen vahvasti että ihminen jää jostain suuresta paitsi. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee. Lapsen syntymisen myötä syntyneet tunteet ja fiilikset ovat jotain sellaista, joita ei etukäteen osannut edes aavistaa.
Ymmärrän kyllä toisenlaisen päätöksen ja onhan jokaisessa asiassa sekä hyvät että huonot puolensa.

Ja oikeastaan mistään muusta minulla ei ole noin vahvaa tunnetta "jostain paitsi jäämisestä" kuin tuo lapsen saaminen (äitiys).[/QUOTE]

Mutta eihän tämä sitä tarkoita, että lapseton ei voisi olla täysin onnellinen elämässään. Varsinkin kun sitä äitiyttä ei ymmärrä ennen kuin kokee. Eihän lapseton silloin koe jäävänsä mistään paitsi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";28954525]Hmm. Se vähän riippuu, pääsääntöisesti ymmärrän erilaisia valintoja. Eri ihmisille sopii erilaiset elämät.

Mutta esimerkiksi lapsettomuus on sellainen asia, että koen vahvasti että ihminen jää jostain suuresta paitsi. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee. Lapsen syntymisen myötä syntyneet tunteet ja fiilikset ovat jotain sellaista, joita ei etukäteen osannut edes aavistaa.
Ymmärrän kyllä toisenlaisen päätöksen ja onhan jokaisessa asiassa sekä hyvät että huonot puolensa.

Ja oikeastaan mistään muusta minulla ei ole noin vahvaa tunnetta "jostain paitsi jäämisestä" kuin tuo lapsen saaminen (äitiys).[/QUOTE]

Olen jäänyt paitsi unettomista öistä, rahattomista viikoista, paskavaipoista, oksennuksesta paidalla, huudosta, itkusta, tappelusta, vinkumisesta, pään aukomisesta, kuljettamisesta, kassien raahamisesta, stressistä, kiireestä... Kyllä, surettaa ihan vitusti.