Uskoon tulemisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KoleaQ
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen uskovainen.
Minun näkemykseni mukaan Jumala rakastaa jokaista niin paljon, että antaa jokaiselle ihmiselle tavalla tai toisella mahdollisuuden tehdä tietoinen päätös "ottaa Jeesus sydämeensä". Kenestäkään ei voi tehdä uskovaista väkisin, eikä Jumalakaan sitä tee.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäankaarensa aikana ainakin yksi nk. "herkkyysaika", jolloin tulee tietyllä tavalla valinnan eteen. Asiat alkavat puhutella, jne.

Mitenkäs sen nyt kuvaisi... Uskoon tulo on tietoinen päätös antaa Jumalalle oikeudet johdattaa omaa elämää Jumalan tahdon mukaan. Uskoon tuloon liittyy kokemus siitä, että on tehnyt vääriä asioita Jumalaa vastaan, ja haluaa pyytää niitä anteeksi. Tavallaan avaa oven Jeesukselle. Sen jälkeen voi olla varma, kuoleman jälkeen odottaa taivas. Taivas on ihanampi paikka, kuin kuin kukaan ihminen pystyy kuvailemaan. Sanotaan, että siksi Raamatussakin kerrotaan taivaasta niin vähän. Minun uskossani tärkein asia on Raamatun mukainen Jeesus.

Uskoontulo voi tapahtua missä vain ja missä vaiheessa elämää tahansa.
uskoontulon jälkeen ei jäädä mitenkään "kellumaan" tai katselemaan, kun elämä virtaa ohi.
Vertaisin uskossa elämistä naimisiinmenoon. :) Avioituminen ja häät ovat ihana, onnellinen asia, jossa sitoudutaan johonkin, rakkaudesta. Uskoontulossa joku on rakastanut ensin minua hyvin, hyvin paljon. Enemmän, kuin kukaan ihminen voi rakastaa. Niin kuin avioliitossakin kasvetaan, opitaan uutta ja voidaan käydä läpi kriisejä, niin uskonelämässäkin. Erona on vain se, että naimisissa ollaan kahtena epätäydellisenä persoonana, mutta uskosssaolossa toinen osapuoli eli Jumala on täydellinen. Jumalan rakkaus ei lopu. On ihana tietää, että Jumala tuntee minut paremmin kuin kukaan, ja silti rakastaa niin äärettömän paljon.
Arjessa sitten punnitaan se, miten elän uskoani todeksi. Minulla on edelleen vastuu valinnoistani, sanoistani ja teoistani. Kaikkeen saan kuitenkin apua Juamalalta.

Psalmien kirja Raamatussa on elämänmakuista kerrontaa siitä, miten ihmiset ovat kokeneet ja kokevat uskossaolemisen erilaisissa elämäntilanteissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaab kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Milloin huomasit olevasi ateisti ja miltä se tuntui? :kieh:

Ateisti lienee kuitenkin turhan jyrkkä sana, sillä en käytä aikaani ja kaikkea energiaani jumalien olemattomuuden todisteluun. Siksi kutsuisin itseäni uskonnottomaksi, vaikka tuolla ylempänä taisi sana ateisti lipsahtaakin.

Uskonnoton huomasin olevani jo ala-asteella niillä uskonnon tunneilla ja viimeisen varmuuden sain rippikoulussa, kun piti niitä tarinoita, rukouksia jne ulkoa opetella. Tuntemuksia en osaa enää eritellä, eipä siis tainnut pahemmin tuntua miltään.

Sanoisin näin, että kun usko menee suorittamiseksi( uskonnolliseksi) aletaan täyttämään kaikkea muuta kuin sitä oleellista, silloin se menee helposti kuivaksi koska siinä ei ole elämää. Eli todellinen usko tapahtuu ainoastaa sinun ja Jeesuksen välillä, silloin kun on yhteys ylös, mikään ei ole kuivaa tai suorituskeskeistä.
 
Mun tuttavapiirissäni ne ateistit, jotka ovat tulleet uskoon eli ryhtyneet kristityiksi, ovat tehneet sen jonkin elämän suuren kriisin yhteydessä. Suurin osa kristityistä tuttavistani on kuitenkin ihan vaan kasvatettu kristinuskoon elikä eläneet tavallisessa ev.lut perheessä. Mitään erityistä uskoon tulemista heillä ei ole tapahtunut.
 
-91 juhannuksena mun piti lähteä kavereiden kanssa Kalajoen hiekkasärkille, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja löysin itseni Suomen Helluntaiseurakuntien juhannuskonferenssista tuhansien uskovien joukosta silloinen tosi hyvä ystäväni oli uskova minä en :whistle:

Olimme teltassa tämän ystäväni kanssa siellä pari yötä ja ensimmäisenä iltana menimme isoon telttaan jossa oli kokous alkamassa ja heti kun laulut alkoi mulla tuli pala kurkkuun ja itketti, mutta sain sinniteltyä ja en siinä alkanut vollaamaan.
Ärsytti ihan kun tiesin että siitäkös tämän mun ystävä olisi riemastunut :D

Tulin siis ihan vaan hänen mukanaan sinne katselemaan millaista nämä uskovien touhut on.

Nyt tiedän että Jumala kosketti mua jo sinä iltana, mutta ei vielä ollut aika...

Se koitti seuraavan iltana kun alkoi nuortenkokous ja sitten Jumalan kutsui...en osaa sitä selittää..kukaan ei puhunut mulle..en kuullut mitään jyrisevää ääntä tai sellaista vaan se oli tunne ja ymmärrys päässäni että sen takana on Jumala.
Tunsin itseni syntiseksi, pieneksi, mutta silti koin todellista rakkautta jota ei pysty selittämään.
Itkin ja sanoin ok, jos sinä olet todellinen niin tässä olen :heart:
Ymmärsin, että Jeesus Jumalan lähettämä poika kuoli myös minun syntieni puolesta ristillä eli olen nyt vapaa.
Sanoin kiitos Jeesus ja SE oli minun uskoontuloni
Pelkäsin ennen kuolemaa nyt en pelkää ihan sama vaikka nyt kuolisin en pelkää :heart:

Kun kävelimme kokouksesta omaan telttaamme tunsin oloni niin kevyeksi.
Olo oli niin...puhdas...kevyt..se oli hassua mutta ihanaa.

En ole uskovaisesta kodista suvussani ei ole ainuttakaan uskovaan...vielä nytkin ihmettelen miksi juuri minä?
ehkä se selviää joskus tai sitten ei, mutta se on ihmeellistä.
Jumala johdatti elämääni tämän ystäväni meistä tuli kun paita ja peppu olin silloin 16 vuotias eikä se haitannut vaikka hän sanoi olevansa uskovainen.En edes ymmärtänyt mitä se tarkoitti
Välillä on mennyt huonommin ja välillä paremmin , mutta koskaan en ole halunnut luopua Jeesuksesta.Hän on minulle rakas ja uskoni on minun aarteeni.
Jumala on antanut hyvän miehen, neljä ihanaa lasta ja hyvän elämän kaikkine raadollisuuksineen, mutta silti vaikka en ole täydellinen äiti, vaimo enkä ihminen yleensäkään olen kuitenkin Jumalalle rakas :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mun tuttavapiirissäni ne ateistit, jotka ovat tulleet uskoon eli ryhtyneet kristityiksi, ovat tehneet sen jonkin elämän suuren kriisin yhteydessä. Suurin osa kristityistä tuttavistani on kuitenkin ihan vaan kasvatettu kristinuskoon elikä eläneet tavallisessa ev.lut perheessä. Mitään erityistä uskoon tulemista heillä ei ole tapahtunut.

Näin myös meillä, tosin olen ortodoksi. Välillä olen enemmän uskovainen ja välillä vähän vähemmän, kriisien hetkellä minun uskoni kyllä vähenee enemmänkin kuin kasvaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja ööö:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Miksi ei voi aiheesta asiallisesti keskustella vaan täytyy alkaa heti huutelemaan ot? Huoh.. Lapset päässeet taas koneelle tai ainakin vähän turhan lapsellista porukkaa :/

Ja siis tämä oli ihan yleisesti, ei tuohon edelliseen :)

Tarkotatko ateisteja jotka aina jostain syystä löytyy kaikki uskisketjut?
Haistaakohan ne jotenki?

Minä aloitin tämän ketjun juuri siksi, että tässä nyt voitaisiin keskustella aiheesta, jonka joku muu oli aiemmin jo aloittanut - ettei sotkettaisi hänen ketjuaan. :D

Ja minä olin myöskin nimenomaan kiinnostunut kuulemaan vastauksia ap kysymykseen. Ot alettiin taas huutelemaan miten tulla ateistiksi ym. Aika turhaa.

Mä en kyllä lapsenakaan ole ollut uskovainen, milläköhän tuo perusteltiin :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

Mutta siis miten tuo tarkoittaa että kaikki ovat lapsena olleet uskovaisia? Häh? Mä en vaan yhtään ymmärrä.. Sitä paitsi eikö jumalan pitäisi rakastaa kaikkia ja ottaa kaikki tykönsä kun jumala on kaikkivaltias ja täydellinen ym? Riippumatta siis siitä uskooko kyseiseen jumalaan vai ei, tai ehkä enemmänkin miten uskoo? Tai siis miten toteuttaa sitä uskoaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

se on kyllä tosi. Lapsi ei osaa valita niinkuin aikuinen osaa.
Serkkuni kuoli 11 vuotiaana syöpään, hän on taivaassa nyt :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Olen uskovainen.
Minun näkemykseni mukaan Jumala rakastaa jokaista niin paljon, että antaa jokaiselle ihmiselle tavalla tai toisella mahdollisuuden tehdä tietoinen päätös "ottaa Jeesus sydämeensä". Kenestäkään ei voi tehdä uskovaista väkisin, eikä Jumalakaan sitä tee.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäankaarensa aikana ainakin yksi nk. "herkkyysaika", jolloin tulee tietyllä tavalla valinnan eteen. Asiat alkavat puhutella, jne.

Mitenkäs sen nyt kuvaisi... Uskoon tulo on tietoinen päätös antaa Jumalalle oikeudet johdattaa omaa elämää Jumalan tahdon mukaan. Uskoon tuloon liittyy kokemus siitä, että on tehnyt vääriä asioita Jumalaa vastaan, ja haluaa pyytää niitä anteeksi. Tavallaan avaa oven Jeesukselle. Sen jälkeen voi olla varma, kuoleman jälkeen odottaa taivas. Taivas on ihanampi paikka, kuin kuin kukaan ihminen pystyy kuvailemaan. Sanotaan, että siksi Raamatussakin kerrotaan taivaasta niin vähän. Minun uskossani tärkein asia on Raamatun mukainen Jeesus.

Uskoontulo voi tapahtua missä vain ja missä vaiheessa elämää tahansa.
uskoontulon jälkeen ei jäädä mitenkään "kellumaan" tai katselemaan, kun elämä virtaa ohi.
Vertaisin uskossa elämistä naimisiinmenoon. :) Avioituminen ja häät ovat ihana, onnellinen asia, jossa sitoudutaan johonkin, rakkaudesta. Uskoontulossa joku on rakastanut ensin minua hyvin, hyvin paljon. Enemmän, kuin kukaan ihminen voi rakastaa. Niin kuin avioliitossakin kasvetaan, opitaan uutta ja voidaan käydä läpi kriisejä, niin uskonelämässäkin. Erona on vain se, että naimisissa ollaan kahtena epätäydellisenä persoonana, mutta uskosssaolossa toinen osapuoli eli Jumala on täydellinen. Jumalan rakkaus ei lopu. On ihana tietää, että Jumala tuntee minut paremmin kuin kukaan, ja silti rakastaa niin äärettömän paljon.
Arjessa sitten punnitaan se, miten elän uskoani todeksi. Minulla on edelleen vastuu valinnoistani, sanoistani ja teoistani. Kaikkeen saan kuitenkin apua Juamalalta.

Psalmien kirja Raamatussa on elämänmakuista kerrontaa siitä, miten ihmiset ovat kokeneet ja kokevat uskossaolemisen erilaisissa elämäntilanteissa.

Hmm, hyvin kirjoitettu ja laittoi ajattelemaan. Erityisesti tämä kolahti: "Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäankaarensa aikana ainakin yksi nk. "herkkyysaika", jolloin tulee tietyllä tavalla valinnan eteen. Asiat alkavat puhutella, jne."

Taidan elää tuota herkkyysaikaa ;) Olen pohtinut näitä asioita paljon. Elämän tärkeitä asioita, kaikkea sitä mistä saan olla kiitollinen, tahtoa elää hyvää elämää.. Voihan kaiken tuon tehdä ilman kirkkoakin, mutta mietityttää kuitenkin, mikä merkitys juuri sillä esim. on, että kuulun kirkkoon.
 
Sanaa ateisti käytetään yleensäkkin ihan väärin. Mä olen "ateisti". En usko mihinkään jumalaan enkä tunnusta mitään uskontoa koska en ole omaani löytänyt vielä. Ateismi tarkoittaa myös sitä että kielletään jumalien olemassaolo. Minä kyllä sallin jokaiselle oman uskonsa ja omat jumalansa vaikken niihin itse usko. Uskon siihen että jokainen saa rauhan ja onnen omasta uskonnostaan ja pääsee kuollessaan ihan varmasti siihen paikkaan mihin on eläessään uskonut pääsevänsä, vaikka taivaaseen. Jos minä en usko johonkin jumalaan niin ei se tarkoita sitä että olen vihamielinen sinun jumalaasi kohtaan. Olen vaan iloinen siitä että sinä olet löytänyt omasta uskostasi rauhan ja voit turvata omaan jumalaasi =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
No ensinkin, sanotaan että Jumala kutsuu ihmistä 3 kertaa elämänsä aikana. Silloin yleensä ihminen miettii ja pohtii onko Jumala tosiaan olemassa ja sitä rataa. Eli Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja siitä se lähtee. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa tietenkin miten uskoon tulo tapahtui.
Silloin kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja armon. Hän tunnustaa olevansa syntinen ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Vapahtajana. Jeesus maksoi meidän kaikkien synnit ja pahat teot Golgatalla(kuoli puolestamme ) ja se on suurta armoa. Vain sitä kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Sen jälkeen ihminen saa rauhan ja hänelle on tarkoitettu kaikki Raamatun lupaukset.
Uskoontulo voi tapahtua missä vaan milloin vaa, miten vaan. Vaikka vessassa.
=) Usko ei horju, sillä uskovainen tietää olevansa pelastettu tapahtui mitä tahansa. Kerran pelastunut, aina pelastunut!

Mua ei ole Jumala koskaan kutsunut, mutta itken usein vanhoja pahoja (?) tekojani ja maailman tuskaa ja kaikkea paskaa mitä täällä tapahtuu. Tänään töissäkin piti kääntää katse hetkeksi muualle voidakseni palvella asiakasta ammattimaisesti tovin kuluttua, hän itki kuollutta lastaan.
Minä tiedän olevani syntinen ihan oman olemukseni takia: kaikki jäte jota tuotan tulevien sukupolvien kiusaksi, syön lihaa jne. jne. Enkä aina osaa olla hyvä, suutun joskus ja sanon pahasti.
Tunnen jälleensyntymisen omaksi "uskonnokseni" ja tätähän ei kristinusko sulata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

se on kyllä tosi. Lapsi ei osaa valita niinkuin aikuinen osaa.
Serkkuni kuoli 11 vuotiaana syöpään, hän on taivaassa nyt :heart:

Mutta eikai oletusarvona voi olla että kaikki syntyy evlut kristinuskoon? Maailmassa on kuitenkin aika paljon muitakin uskontoja ja uskonnottomia? Eivät kai hindut esim valitse uskontoaan vasta aikuisiällä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

Mutta siis miten tuo tarkoittaa että kaikki ovat lapsena olleet uskovaisia? Häh? Mä en vaan yhtään ymmärrä.. Sitä paitsi eikö jumalan pitäisi rakastaa kaikkia ja ottaa kaikki tykönsä kun jumala on kaikkivaltias ja täydellinen ym? Riippumatta siis siitä uskooko kyseiseen jumalaan vai ei, tai ehkä enemmänkin miten uskoo? Tai siis miten toteuttaa sitä uskoaan.

lapsi on uskon esimerkki.
lapsen usko on täydellistä;se epäile vaan uskoo ehdoitta.
niin täytyisi uskoa.(ei ole helppoa)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

Minusta tämä on aika ahtaasti ajateltu maailman mittakaavassa.
Voisi loukata aika montaa miljardia ihmistä. Ellet sitten puhu jumalasta yleensä, et kristinuskon Jumalasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Helvettiin siis!:
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
No ensinkin, sanotaan että Jumala kutsuu ihmistä 3 kertaa elämänsä aikana. Silloin yleensä ihminen miettii ja pohtii onko Jumala tosiaan olemassa ja sitä rataa. Eli Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja siitä se lähtee. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa tietenkin miten uskoon tulo tapahtui.
Silloin kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja armon. Hän tunnustaa olevansa syntinen ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Vapahtajana. Jeesus maksoi meidän kaikkien synnit ja pahat teot Golgatalla(kuoli puolestamme ) ja se on suurta armoa. Vain sitä kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Sen jälkeen ihminen saa rauhan ja hänelle on tarkoitettu kaikki Raamatun lupaukset.
Uskoontulo voi tapahtua missä vaan milloin vaa, miten vaan. Vaikka vessassa.
=) Usko ei horju, sillä uskovainen tietää olevansa pelastettu tapahtui mitä tahansa. Kerran pelastunut, aina pelastunut!

Mua ei ole Jumala koskaan kutsunut, mutta itken usein vanhoja pahoja (?) tekojani ja maailman tuskaa ja kaikkea paskaa mitä täällä tapahtuu. Tänään töissäkin piti kääntää katse hetkeksi muualle voidakseni palvella asiakasta ammattimaisesti tovin kuluttua, hän itki kuollutta lastaan.
Minä tiedän olevani syntinen ihan oman olemukseni takia: kaikki jäte jota tuotan tulevien sukupolvien kiusaksi, syön lihaa jne. jne. Enkä aina osaa olla hyvä, suutun joskus ja sanon pahasti.
Tunnen jälleensyntymisen omaksi "uskonnokseni" ja tätähän ei kristinusko sulata.

sä voit jos haluat jättää kaikki synnit Jeesukselle. Hän kuoli sinunkin puolestasi ja rakastaa sua, sellaisen kuin olet. Hän voi ottaa sun kaikki murheet päältäsi ja antaa levon sydämeesi. Jos vain annat luvan, hän tekee sen! =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja Helvettiin siis!:
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
No ensinkin, sanotaan että Jumala kutsuu ihmistä 3 kertaa elämänsä aikana. Silloin yleensä ihminen miettii ja pohtii onko Jumala tosiaan olemassa ja sitä rataa. Eli Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja siitä se lähtee. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa tietenkin miten uskoon tulo tapahtui.
Silloin kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja armon. Hän tunnustaa olevansa syntinen ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Vapahtajana. Jeesus maksoi meidän kaikkien synnit ja pahat teot Golgatalla(kuoli puolestamme ) ja se on suurta armoa. Vain sitä kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Sen jälkeen ihminen saa rauhan ja hänelle on tarkoitettu kaikki Raamatun lupaukset.
Uskoontulo voi tapahtua missä vaan milloin vaa, miten vaan. Vaikka vessassa.
=) Usko ei horju, sillä uskovainen tietää olevansa pelastettu tapahtui mitä tahansa. Kerran pelastunut, aina pelastunut!

Mua ei ole Jumala koskaan kutsunut, mutta itken usein vanhoja pahoja (?) tekojani ja maailman tuskaa ja kaikkea paskaa mitä täällä tapahtuu. Tänään töissäkin piti kääntää katse hetkeksi muualle voidakseni palvella asiakasta ammattimaisesti tovin kuluttua, hän itki kuollutta lastaan.
Minä tiedän olevani syntinen ihan oman olemukseni takia: kaikki jäte jota tuotan tulevien sukupolvien kiusaksi, syön lihaa jne. jne. Enkä aina osaa olla hyvä, suutun joskus ja sanon pahasti.
Tunnen jälleensyntymisen omaksi "uskonnokseni" ja tätähän ei kristinusko sulata.

sä voit jos haluat jättää kaikki synnit Jeesukselle. Hän kuoli sinunkin puolestasi ja rakastaa sua, sellaisen kuin olet. Hän voi ottaa sun kaikki murheet päältäsi ja antaa levon sydämeesi. Jos vain annat luvan, hän tekee sen! =)

Ei mulla ole mitään sitä vastaan, tulee ja ottaa sitten :)
Mä taidan vaan olla liian realisti tähän, vaikka omistan esim. enkelikortit ja koetan niitten kauniita sanomia vaikeiden kysymysten äärellä sisäistää...sitten tuhahdan että mitä huuhaata ja alan taas mätrehtiä sitä mikä kulloinkin mättää. Ehkä en ole valmis vielä.
Joitakin vuosia sitten eräs viisas ihminen joka näki enemmän kuin ihmissilmä näkee, sanoi että tulen olemaan uskonnollinen ihminen. Kielsin sen silloin jyrkästi. Hän jatkoi, että uskonnollinenhan voi olla muutenkin kuin kirkossa käymällä ja jumalaa julistamalla. Ehkä sitten olenkin puolessa välissä uskoon, jos tämä sallitaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

se on kyllä tosi. Lapsi ei osaa valita niinkuin aikuinen osaa.
Serkkuni kuoli 11 vuotiaana syöpään, hän on taivaassa nyt :heart:

Mutta eikai oletusarvona voi olla että kaikki syntyy evlut kristinuskoon? Maailmassa on kuitenkin aika paljon muitakin uskontoja ja uskonnottomia? Eivät kai hindut esim valitse uskontoaan vasta aikuisiällä :)

Mitä tarkoitat?
Lapsi menee taivaaseen koska ei vielä välttämättä ymmärrä kaikkea mikä liittyy uskoon ja Jumalaan. Se on aivan henkilöstä kiinni, missä iässä alkaa ymmärtämään uskonasioita. Jumala ainoastaan tietää milloin ihminen siirtyy lapsenuskosta eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja Helvettiin siis!:
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
No ensinkin, sanotaan että Jumala kutsuu ihmistä 3 kertaa elämänsä aikana. Silloin yleensä ihminen miettii ja pohtii onko Jumala tosiaan olemassa ja sitä rataa. Eli Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja siitä se lähtee. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa tietenkin miten uskoon tulo tapahtui.
Silloin kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja armon. Hän tunnustaa olevansa syntinen ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Vapahtajana. Jeesus maksoi meidän kaikkien synnit ja pahat teot Golgatalla(kuoli puolestamme ) ja se on suurta armoa. Vain sitä kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Sen jälkeen ihminen saa rauhan ja hänelle on tarkoitettu kaikki Raamatun lupaukset.
Uskoontulo voi tapahtua missä vaan milloin vaa, miten vaan. Vaikka vessassa.
=) Usko ei horju, sillä uskovainen tietää olevansa pelastettu tapahtui mitä tahansa. Kerran pelastunut, aina pelastunut!

Mua ei ole Jumala koskaan kutsunut, mutta itken usein vanhoja pahoja (?) tekojani ja maailman tuskaa ja kaikkea paskaa mitä täällä tapahtuu. Tänään töissäkin piti kääntää katse hetkeksi muualle voidakseni palvella asiakasta ammattimaisesti tovin kuluttua, hän itki kuollutta lastaan.
Minä tiedän olevani syntinen ihan oman olemukseni takia: kaikki jäte jota tuotan tulevien sukupolvien kiusaksi, syön lihaa jne. jne. Enkä aina osaa olla hyvä, suutun joskus ja sanon pahasti.
Tunnen jälleensyntymisen omaksi "uskonnokseni" ja tätähän ei kristinusko sulata.

sä voit jos haluat jättää kaikki synnit Jeesukselle. Hän kuoli sinunkin puolestasi ja rakastaa sua, sellaisen kuin olet. Hän voi ottaa sun kaikki murheet päältäsi ja antaa levon sydämeesi. Jos vain annat luvan, hän tekee sen! =)

Joo, ehtoolliselle ja kaikki onanteeksi annettu vaikka mitä syntiä olisit tehnyt?
Tää on just niin ärsyttävää. Elä oikein niin ei tarvi aina pyytää anteeksi, vai Jeesusko antaa syntini anteeksi, turhaa luuloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Alkuperäinen kirjoittaja Starbucks:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Alkuperäinen kirjoittaja vl-mama:
kaikki ovat olleet lapsena uskovaisia.

Ja mitenkäs tähän olet päätynyt?

en mitenkään päätynyt vaan niin uskon.
lapset ovat Jumalanlahjoja ja autuaita.(jos lapsi kuolee hän menee Jumalan tykö)

se on kyllä tosi. Lapsi ei osaa valita niinkuin aikuinen osaa.
Serkkuni kuoli 11 vuotiaana syöpään, hän on taivaassa nyt :heart:

Mutta eikai oletusarvona voi olla että kaikki syntyy evlut kristinuskoon? Maailmassa on kuitenkin aika paljon muitakin uskontoja ja uskonnottomia? Eivät kai hindut esim valitse uskontoaan vasta aikuisiällä :)

Mitä tarkoitat?
Lapsi menee taivaaseen koska ei vielä välttämättä ymmärrä kaikkea mikä liittyy uskoon ja Jumalaan. Se on aivan henkilöstä kiinni, missä iässä alkaa ymmärtämään uskonasioita. Jumala ainoastaan tietää milloin ihminen siirtyy lapsenuskosta eteenpäin.

Mutta mikä jumala, kenen jumala? Shiva vai Tapio vai Ra?
 

Yhteistyössä