V
vieras
Vieras
Olen uskovainen.
Minun näkemykseni mukaan Jumala rakastaa jokaista niin paljon, että antaa jokaiselle ihmiselle tavalla tai toisella mahdollisuuden tehdä tietoinen päätös "ottaa Jeesus sydämeensä". Kenestäkään ei voi tehdä uskovaista väkisin, eikä Jumalakaan sitä tee.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäankaarensa aikana ainakin yksi nk. "herkkyysaika", jolloin tulee tietyllä tavalla valinnan eteen. Asiat alkavat puhutella, jne.
Mitenkäs sen nyt kuvaisi... Uskoon tulo on tietoinen päätös antaa Jumalalle oikeudet johdattaa omaa elämää Jumalan tahdon mukaan. Uskoon tuloon liittyy kokemus siitä, että on tehnyt vääriä asioita Jumalaa vastaan, ja haluaa pyytää niitä anteeksi. Tavallaan avaa oven Jeesukselle. Sen jälkeen voi olla varma, kuoleman jälkeen odottaa taivas. Taivas on ihanampi paikka, kuin kuin kukaan ihminen pystyy kuvailemaan. Sanotaan, että siksi Raamatussakin kerrotaan taivaasta niin vähän. Minun uskossani tärkein asia on Raamatun mukainen Jeesus.
Uskoontulo voi tapahtua missä vain ja missä vaiheessa elämää tahansa.
uskoontulon jälkeen ei jäädä mitenkään "kellumaan" tai katselemaan, kun elämä virtaa ohi.
Vertaisin uskossa elämistä naimisiinmenoon.
Avioituminen ja häät ovat ihana, onnellinen asia, jossa sitoudutaan johonkin, rakkaudesta. Uskoontulossa joku on rakastanut ensin minua hyvin, hyvin paljon. Enemmän, kuin kukaan ihminen voi rakastaa. Niin kuin avioliitossakin kasvetaan, opitaan uutta ja voidaan käydä läpi kriisejä, niin uskonelämässäkin. Erona on vain se, että naimisissa ollaan kahtena epätäydellisenä persoonana, mutta uskosssaolossa toinen osapuoli eli Jumala on täydellinen. Jumalan rakkaus ei lopu. On ihana tietää, että Jumala tuntee minut paremmin kuin kukaan, ja silti rakastaa niin äärettömän paljon.
Arjessa sitten punnitaan se, miten elän uskoani todeksi. Minulla on edelleen vastuu valinnoistani, sanoistani ja teoistani. Kaikkeen saan kuitenkin apua Juamalalta.
Psalmien kirja Raamatussa on elämänmakuista kerrontaa siitä, miten ihmiset ovat kokeneet ja kokevat uskossaolemisen erilaisissa elämäntilanteissa.
Minun näkemykseni mukaan Jumala rakastaa jokaista niin paljon, että antaa jokaiselle ihmiselle tavalla tai toisella mahdollisuuden tehdä tietoinen päätös "ottaa Jeesus sydämeensä". Kenestäkään ei voi tehdä uskovaista väkisin, eikä Jumalakaan sitä tee.
Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäankaarensa aikana ainakin yksi nk. "herkkyysaika", jolloin tulee tietyllä tavalla valinnan eteen. Asiat alkavat puhutella, jne.
Mitenkäs sen nyt kuvaisi... Uskoon tulo on tietoinen päätös antaa Jumalalle oikeudet johdattaa omaa elämää Jumalan tahdon mukaan. Uskoon tuloon liittyy kokemus siitä, että on tehnyt vääriä asioita Jumalaa vastaan, ja haluaa pyytää niitä anteeksi. Tavallaan avaa oven Jeesukselle. Sen jälkeen voi olla varma, kuoleman jälkeen odottaa taivas. Taivas on ihanampi paikka, kuin kuin kukaan ihminen pystyy kuvailemaan. Sanotaan, että siksi Raamatussakin kerrotaan taivaasta niin vähän. Minun uskossani tärkein asia on Raamatun mukainen Jeesus.
Uskoontulo voi tapahtua missä vain ja missä vaiheessa elämää tahansa.
uskoontulon jälkeen ei jäädä mitenkään "kellumaan" tai katselemaan, kun elämä virtaa ohi.
Vertaisin uskossa elämistä naimisiinmenoon.
Avioituminen ja häät ovat ihana, onnellinen asia, jossa sitoudutaan johonkin, rakkaudesta. Uskoontulossa joku on rakastanut ensin minua hyvin, hyvin paljon. Enemmän, kuin kukaan ihminen voi rakastaa. Niin kuin avioliitossakin kasvetaan, opitaan uutta ja voidaan käydä läpi kriisejä, niin uskonelämässäkin. Erona on vain se, että naimisissa ollaan kahtena epätäydellisenä persoonana, mutta uskosssaolossa toinen osapuoli eli Jumala on täydellinen. Jumalan rakkaus ei lopu. On ihana tietää, että Jumala tuntee minut paremmin kuin kukaan, ja silti rakastaa niin äärettömän paljon.Arjessa sitten punnitaan se, miten elän uskoani todeksi. Minulla on edelleen vastuu valinnoistani, sanoistani ja teoistani. Kaikkeen saan kuitenkin apua Juamalalta.
Psalmien kirja Raamatussa on elämänmakuista kerrontaa siitä, miten ihmiset ovat kokeneet ja kokevat uskossaolemisen erilaisissa elämäntilanteissa.
Olen pohtinut näitä asioita paljon. Elämän tärkeitä asioita, kaikkea sitä mistä saan olla kiitollinen, tahtoa elää hyvää elämää.. Voihan kaiken tuon tehdä ilman kirkkoakin, mutta mietityttää kuitenkin, mikä merkitys juuri sillä esim. on, että kuulun kirkkoon.
