Uskooko kukaan siihen,että töitä ei löydy vaikka niitä etsii?!

En kannata sitä, että työn perässä pitäisi perheellisenä muuttaa toiselle puolelle Suomea. Mutta uskon että moni saisi paremmin töitä, jos hakeutuisi opiskelemaan. Eräskin nelikymppinen tuttavani on ollut työttömänä (lukuunottamatta lyhyitä työllistämisjaksoja) oikeastaan koko ikänsä, lasten tekemisen aloitti alle parikymppisenä, ja kun lapset oli tehty, on ollut ilman töitä. Hän on terve ja ihan normaaliälyinen ihminen, joka varmasti pärjäisi mainiosti vaikkapa lähihoitajan työssä päivä- tai vanhainkodissa, jälkimmäiseen pääsee käsittääkseni suht helposti vieläpä oppisopimuksella opiskelemaan, tai aikuisopiskeluna. Mutta ei.

Minusta pitäisi olla valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti eri aloja, ellei terveys estä. Miksei voi ajatella kouluttautuvansa esim. lähihoitajaksi, sähkö- tai putkimieheksi tai vaikkapa bussinkuljettajaksi? Nykyään pitää mielestäni asennoitua elinikäiseen itsensä kehittämiseen!

 

onhan töitä tottakai mutta on hakijoitakin :/ ja vaatimukset on välillä aika hurjat

 

Sitten jos näin kävisi,niin pitäisi vaan yrittää sinnikkäästi etsiä muualta töitä =)

Kuinka kaukaa ettisit töitä? Varsinkin jos olisit ostanut omakotitalon ja lapset olis jo koulussa?

Raja on se etten pohjoseen muuttaisi,se riippuu ihan asian haaroista.

 

Et olisi yhtään voinut tiivistää :saint:
Ja jos on jotain ongelmia työnhaussa,niin pitää hakea apua
Mun mielestäni kelan työttömyyspäivärahoja ja toimeentulotuen ehtoja voisi hieman kiristää.
Ettei tulisi näitä väärinkäytöksiä.

Kerro minulle, oi kansan valo... Mitä väärinkäytöksiä?

Kuules SatuPaska, näitä jotka eivät kirveelläkään mene töihin,vaikka olisivat terveydellisesti ja muuten siihen valmiita,ei niitä töitä tuoda hopeatarjottimella kotiovelle. Tuilla on mukavampi elellä B)

Ja mä kyllä kehtaan väittää että tällasia loisia KAIKISTA työttömistä on sen verran häviävän pieni määrä että työttömyys ongelmaa pitäisi alkaa kitkeä ihan jostain muusta päästä kun muutoman paskan takia alkaa vaikeuttaa lukuisten niiden elämää jotka oikeasti tilanteelleen haluaisivat tehdä jotain.
Ihan äärettömän typerä ajatus kokonaisuudessaan.

 

En kannata sitä, että työn perässä pitäisi perheellisenä muuttaa toiselle puolelle Suomea. Mutta uskon että moni saisi paremmin töitä, jos hakeutuisi opiskelemaan. Eräskin nelikymppinen tuttavani on ollut työttömänä (lukuunottamatta lyhyitä työllistämisjaksoja) oikeastaan koko ikänsä, lasten tekemisen aloitti alle parikymppisenä, ja kun lapset oli tehty, on ollut ilman töitä. Hän on terve ja ihan normaaliälyinen ihminen, joka varmasti pärjäisi mainiosti vaikkapa lähihoitajan työssä päivä- tai vanhainkodissa, jälkimmäiseen pääsee käsittääkseni suht helposti vieläpä oppisopimuksella opiskelemaan, tai aikuisopiskeluna. Mutta ei.

Minusta pitäisi olla valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti eri aloja, ellei terveys estä. Miksei voi ajatella kouluttautuvansa esim. lähihoitajaksi, sähkö- tai putkimieheksi tai vaikkapa bussinkuljettajaksi? Nykyään pitää mielestäni asennoitua elinikäiseen itsensä kehittämiseen!

no emmä ainakaan alkais esim. autonkorjaajaks opiskelee jos jäisin työttömäksi koska se ei kiinnosta mua pätkääkään.
ja toi lähihoitajan homma on kyl ihan perseen aliarvostettua kun siihen tuntuu kaikki aina sanovan että siihen pääsee kuka vaan ja että työttömien pitäs alkaa vaikka lähäreiksi. kyllä siinä hommassa pitää olla kutsumus ja sydän mukana. ei sitä mitään jaksa vaan syyllä että "ois jotain".etenkin ihmisläheisissä ammateissa musta se oma kiinnostus ja halu on tärkeää.

 

Sitten jos näin kävisi,niin pitäisi vaan yrittää sinnikkäästi etsiä muualta töitä =)

Kuinka kaukaa ettisit töitä? Varsinkin jos olisit ostanut omakotitalon ja lapset olis jo koulussa?

Raja on se etten pohjoseen muuttaisi,se riippuu ihan asian haaroista.

Eli periaatteessa oisit valmis muuttamaan kodistas ja pistämään lapset uuteen kouluun.

 

no emmä ainakaan alkais esim. autonkorjaajaks opiskelee jos jäisin työttömäksi koska se ei kiinnosta mua pätkääkään.
ja toi lähihoitajan homma on kyl ihan perseen aliarvostettua kun siihen tuntuu kaikki aina sanovan että siihen pääsee kuka vaan ja että työttömien pitäs alkaa vaikka lähäreiksi. kyllä siinä hommassa pitää olla kutsumus ja sydän mukana. ei sitä mitään jaksa vaan syyllä että "ois jotain".etenkin ihmisläheisissä ammateissa musta se oma kiinnostus ja halu on tärkeää.

:headwall: Minusta yhteiskunnan ei pitäisi maksaa jos jotakuta ei kiinnosta tehdä jotain työtä.

Siinä olet oikeassa että lähihoitajan työssä sitä kiinnostusta tarvitaan, mutta kyllä sitä monelta löytyisi, jos vähänkään yrittäisi asennoitua oikein.

 

Susirajalla itse asustelen ja täällä teollisuus on nyt pohjalukemissa irtisanomisten ja lomautettujen määrään katsottuna,mutta hyvin hekin ovat töitä saaneet.

Asut täällä ja väität että töitä löytyy? Olet joko sokea tai sitten ystävilläsi on hyvät suhteet. Olen aktiivisesti etsinyt töitä Joensuun työssäkäyntialueelta yli puoli vuotta ja en ole onnistunut. Kaikessa iskee vastaan työkokkemuksen puute. Viimeksi olin vuoden työttömänä ja lähdin yliopistoon kouluttautumaan. Nyt FM ja töitä ei yhäkään ole.

 

Sitten jos näin kävisi,niin pitäisi vaan yrittää sinnikkäästi etsiä muualta töitä =)

Kuinka kaukaa ettisit töitä? Varsinkin jos olisit ostanut omakotitalon ja lapset olis jo koulussa?

Raja on se etten pohjoseen muuttaisi,se riippuu ihan asian haaroista.

Eli periaatteessa oisit valmis muuttamaan kodistas ja pistämään lapset uuteen kouluun.

Jos olisi aivan pakko ja sitä ennen todettu ettei töitä vaan täältä löydy,tosin se on sula mahdottomuus.

 

Susirajalla itse asustelen ja täällä teollisuus on nyt pohjalukemissa irtisanomisten ja lomautettujen määrään katsottuna,mutta hyvin hekin ovat töitä saaneet.

Asut täällä ja väität että töitä löytyy? Olet joko sokea tai sitten ystävilläsi on hyvät suhteet. Olen aktiivisesti etsinyt töitä Joensuun työssäkäyntialueelta yli puoli vuotta ja en ole onnistunut. Kaikessa iskee vastaan työkokkemuksen puute. Viimeksi olin vuoden työttömänä ja lähdin yliopistoon kouluttautumaan. Nyt FM ja töitä ei yhäkään ole.

Mutta sulla taitaa olla vaatimus saada oman alan töitä?

 

no emmä ainakaan alkais esim. autonkorjaajaks opiskelee jos jäisin työttömäksi koska se ei kiinnosta mua pätkääkään.
ja toi lähihoitajan homma on kyl ihan perseen aliarvostettua kun siihen tuntuu kaikki aina sanovan että siihen pääsee kuka vaan ja että työttömien pitäs alkaa vaikka lähäreiksi. kyllä siinä hommassa pitää olla kutsumus ja sydän mukana. ei sitä mitään jaksa vaan syyllä että "ois jotain".etenkin ihmisläheisissä ammateissa musta se oma kiinnostus ja halu on tärkeää.

:headwall: Minusta yhteiskunnan ei pitäisi maksaa jos jotakuta ei kiinnosta tehdä jotain työtä.

Siinä olet oikeassa että lähihoitajan työssä sitä kiinnostusta tarvitaan, mutta kyllä sitä monelta löytyisi, jos vähänkään yrittäisi asennoitua oikein.

Mun mielestä ainakaan hoitoalalle ei kannata mennä jos se ei kiinnosta pätkääkään.

 

itse valmistuin 2001 ja asuin pienehkössä kaupungissa. Hain n. 10 työpaikkaa ja en päässyt yhteenkään haastatteluun. Minulle tarjottiin työtä 6e/h vaikeasti vammaisten hoitokodissa, en hei mennyt! 3kk olin työtön kunnes onnistuin 83:n hakijan porukasta saamaan koulutusta vastaavaa työtä (tosin eri kaupungista).

En tiedä mikä on nykyinen tilanne työmarkkinoilla, mutta itse ajattelin niin, että EN yh:na investoinut koulutukseeni (4v ja täydet opintolainat) ja menen sitten 6e/h suoritustason työhön alallani! No way!

 

Susirajalla itse asustelen ja täällä teollisuus on nyt pohjalukemissa irtisanomisten ja lomautettujen määrään katsottuna,mutta hyvin hekin ovat töitä saaneet.

Asut täällä ja väität että töitä löytyy? Olet joko sokea tai sitten ystävilläsi on hyvät suhteet. Olen aktiivisesti etsinyt töitä Joensuun työssäkäyntialueelta yli puoli vuotta ja en ole onnistunut. Kaikessa iskee vastaan työkokkemuksen puute. Viimeksi olin vuoden työttömänä ja lähdin yliopistoon kouluttautumaan. Nyt FM ja töitä ei yhäkään ole.

Mutta sulla taitaa olla vaatimus saada oman alan töitä?

Ei ole. Mutta kun toi koulutus ei auta muissakaan. Olen hakenut monia hommia ja erikseen maininnut että olen nopea oppimaan. Työharjoitteluissa on aina sanottu että hyvin tehty mutta töitä ei ole. Ja sitten uusi työharjoittelija kehiin. Harjoitteluja olen tehnyt myynnin ja varaston puolelta. Provisiopalkkaisiin myyjän hommiin en taas lähde, koska kokemuksesta tiedän että en osaa myydä.

 

no emmä ainakaan alkais esim. autonkorjaajaks opiskelee jos jäisin työttömäksi koska se ei kiinnosta mua pätkääkään.
ja toi lähihoitajan homma on kyl ihan perseen aliarvostettua kun siihen tuntuu kaikki aina sanovan että siihen pääsee kuka vaan ja että työttömien pitäs alkaa vaikka lähäreiksi. kyllä siinä hommassa pitää olla kutsumus ja sydän mukana. ei sitä mitään jaksa vaan syyllä että "ois jotain".etenkin ihmisläheisissä ammateissa musta se oma kiinnostus ja halu on tärkeää.

:headwall: Minusta yhteiskunnan ei pitäisi maksaa jos jotakuta ei kiinnosta tehdä jotain työtä.

Siinä olet oikeassa että lähihoitajan työssä sitä kiinnostusta tarvitaan, mutta kyllä sitä monelta löytyisi, jos vähänkään yrittäisi asennoitua oikein.

No kyllä mustakin ihmisen pitäisi edes jonkin verran tykätä siitä hommasta mitä tekee. Ei mitään järkeä painaa 8h ja 5 päivää viikossa hommaa jota vihaa ja jonka takia katkeroituu.

Siinä oon kyllä samaa mieltä, että kouluttautuminen on aina vaan hyvästä ja jos ei omalla alalla tunnu töitä löytyvän vaikka kauan on hakenut, niin uudelleen koulutus olisi paikallaan. Mutta ei sitäkään pitäisi tehdä sillä kustannuksella että uudelleenkoulutuksen jälkeen on masentunut ja katkera ihminen.

 

No kyllä mustakin ihmisen pitäisi edes jonkin verran tykätä siitä hommasta mitä tekee. Ei mitään järkeä painaa 8h ja 5 päivää viikossa hommaa jota vihaa ja jonka takia katkeroituu.

Siinä oon kyllä samaa mieltä, että kouluttautuminen on aina vaan hyvästä ja jos ei omalla alalla tunnu töitä löytyvän vaikka kauan on hakenut, niin uudelleen koulutus olisi paikallaan. Mutta ei sitäkään pitäisi tehdä sillä kustannuksella että uudelleenkoulutuksen jälkeen on masentunut ja katkera ihminen.

En silti usko etteikö edes _jotain_ muuta alaa löydy josta pitäisi kuin se oma ala, jolle on kouluttautunut parikymppisenä. En tarkoittanut että kaikkien on kouluttauduttava juuri lähihoitajiksi. Mutta monella ongelma on juuri asenteessa, ei edes haluta yrittää mitään uutta.

 

Uudelleenkoulutukseen suostuisin, jos saisin siitä edes saman kuin työkkäristä. Nyt tietojenkäsittelyn FM ja töitä en ole löytänyt. Sosionomi tai sairaanhoitajakin kelpaisi, mutta en välttämättä ole paras noihin ammatteihin. AVO:n testi antoi yhden tähden, mutta töitä niissä olisi.

 

No kyllä mustakin ihmisen pitäisi edes jonkin verran tykätä siitä hommasta mitä tekee. Ei mitään järkeä painaa 8h ja 5 päivää viikossa hommaa jota vihaa ja jonka takia katkeroituu.

Siinä oon kyllä samaa mieltä, että kouluttautuminen on aina vaan hyvästä ja jos ei omalla alalla tunnu töitä löytyvän vaikka kauan on hakenut, niin uudelleen koulutus olisi paikallaan. Mutta ei sitäkään pitäisi tehdä sillä kustannuksella että uudelleenkoulutuksen jälkeen on masentunut ja katkera ihminen.

En silti usko etteikö edes _jotain_ muuta alaa löydy josta pitäisi kuin se oma ala, jolle on kouluttautunut parikymppisenä. En tarkoittanut että kaikkien on kouluttauduttava juuri lähihoitajiksi. Mutta monella ongelma on juuri asenteessa, ei edes haluta yrittää mitään uutta.

Paremminkin uskalleta, kun huomataan että koulutuksesta ei olekaan apua. Ja tietysti miten rahoittaisi lisätutkinnot, jos samantasoinen tai ylempi on jo plakkarissa.

 

Niin voikin olla,mutta jos mä en löytäisi heti oman alan töitä,niin ottaisin jonkun toisen paikan vastaan ja siinä samalla etsisin oman alani töitä.

No, sulla ei ole omaa alaa, joten helppohan silloin on jossitella

Jos ja kun on kouluttautunut tietylle alalle, tehnyt perse ruvella töitä päästäkseen opiskelemaan haluamansa alaa, pärjätäkseen opinnoissa & valmistuakseen ajoissa, niin voi olla ettei ihan ekana halua mennä siivoomaan tai lätkimään etikettejä purnukoihin jossain liukuhihnalla.

Mutta sitä, että joku ei löydä minkäänlaista työtä moneen moneen vuoteen vaikka ahkerasti etsii, en usko, jos kyse on terveestä ihmisestä.

 

Mun mielestä ainakaan hoitoalalle ei kannata mennä jos se ei kiinnosta pätkääkään.

OLEN TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ!!! Ja caps lockit ihan tarkoituksella. Itse valmistuin 1986 sairaanhoitajaksi ja kyllä mulla oli tietynlainen kutsumus siihen työhön. Halusin auttaa muita ihmisiä. Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana olen valitettavasti tärmännyt muutamiin hoitajiin, jotka tekevät työtään pelkästään rahan takia ja joille asiakas eli potilas on yhtä toivottava kuin paise peräsuolessa.

 

Niin voikin olla,mutta jos mä en löytäisi heti oman alan töitä,niin ottaisin jonkun toisen paikan vastaan ja siinä samalla etsisin oman alani töitä.

No, sulla ei ole omaa alaa, joten helppohan silloin on jossitella

Jos ja kun on kouluttautunut tietylle alalle, tehnyt perse ruvella töitä päästäkseen opiskelemaan haluamansa alaa, pärjätäkseen opinnoissa & valmistuakseen ajoissa, niin voi olla ettei ihan ekana halua mennä siivoomaan tai lätkimään etikettejä purnukoihin jossain liukuhihnalla.

Mutta sitä, että joku ei löydä minkäänlaista työtä moneen moneen vuoteen vaikka ahkerasti etsii, en usko, jos kyse on terveestä ihmisestä.

:flower:

 

Paremminkin uskalleta, kun huomataan että koulutuksesta ei olekaan apua. Ja tietysti miten rahoittaisi lisätutkinnot, jos samantasoinen tai ylempi on jo plakkarissa.

Aika monelle duunarialalle pääsee opiskelemaan oppisopimuksella, joten ei raha ole este. Mikäänhän ei estä jatkamasta sitä työnhakua omalle alalleen koulutuksen aikana. Tietysti jos on sitä mieltä että on maisteriksi syntynyt eikä "alempi" työ kelpaa, niin sille ei voi mitään.

Onko se ihan oikeasti korkeakouluopintojen jälkeen ylevämpää maata kotona työttömänä kuin mennä opiskelemaan jotain muuta alaa, jos työnhaku näyttää venähtävän? Sehän ei sitä korkeakoulututkintoa mitenkään poista tai alenna, mutta on ainakin jotain järkevää tekemistä odotteluaikana.

 

Niin voikin olla,mutta jos mä en löytäisi heti oman alan töitä,niin ottaisin jonkun toisen paikan vastaan ja siinä samalla etsisin oman alani töitä.

No, sulla ei ole omaa alaa, joten helppohan silloin on jossitella

Jos ja kun on kouluttautunut tietylle alalle, tehnyt perse ruvella töitä päästäkseen opiskelemaan haluamansa alaa, pärjätäkseen opinnoissa & valmistuakseen ajoissa, niin voi olla ettei ihan ekana halua mennä siivoomaan tai lätkimään etikettejä purnukoihin jossain liukuhihnalla.

Mutta sitä, että joku ei löydä minkäänlaista työtä moneen moneen vuoteen vaikka ahkerasti etsii, en usko, jos kyse on terveestä ihmisestä.

Mutta sitten kun minulla se ammatti on ja jos en löydä omalta alaltani töitä,niin näin aion varmana tehdä.
Kun siinä etikettien lätkimisen sivussa VOI etsiä niitä oman alan töitä

 

Mutta sitten kun minulla se ammatti on ja jos en löydä omalta alaltani töitä,niin näin aion varmana tehdä.
Kun siinä etikettien lätkimisen sivussa VOI etsiä niitä oman alan töitä

No, katsotaan sitä sitten joskus kun sulla on se ammatti . Siihen asti se on pelkkää jossittelua vaan :flower:

 

Onko se ihan oikeasti korkeakouluopintojen jälkeen ylevämpää maata kotona työttömänä kuin mennä opiskelemaan jotain muuta alaa, jos työnhaku näyttää venähtävän?

On järkevämpää

 

Mutta sitten kun minulla se ammatti on ja jos en löydä omalta alaltani töitä,niin näin aion varmana tehdä.
Kun siinä etikettien lätkimisen sivussa VOI etsiä niitä oman alan töitä

No, katsotaan sitä sitten joskus kun sulla on se ammatti . Siihen asti se on pelkkää jossittelua vaan :flower:

Jep =)
Mutta sun mielestäsi on ok korkeasti kouluttaa itsensä ja jäädä kotiin pyörittelemään peukaloita,kun niitä oman alan töitä ei löydy