Unikoulu tuotti tulosta kolmessa illassa!!

Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

Kauniita sanoja, mutta eivät valitettavasti juurikaan lohduta valvovaa vauvaperhettä. Konkreettista apua kehiin nyt eikä mitään sanahelinää, ammattilainen!

 

[QUOTE="Jenis";21999130]Ja mä edelleen kysyn, että miten se on LAPSEN KANNALTA eri asia huutaa iltakiukkua kuin karkki-tms-kiukkua? Miten se iltakiukku jotenkin särkee sen lapsen, mutta muu kiukku ei? Kiukkujutuissa ei anneta lapselle periksi, paitsi iltakiukkujutuissa?[/QUOTE]

Ai ne kaikki huutaakin vaan kiukkuaan,ihan uus tieto.
Sit siihen vastataan ku kiukkuun vastataan.

 

[QUOTE="vieras";21999178]Ihan kaunista tekstä, mutta mitä oikeastaan haluat sanoa? Minusta vanhemmat voivat opastaa lasta oppimaan nukahtamaan itsekseen - ei välttämättä yksin, mutta ilman ulkopuolista pitkäkestoista apua/nukuttamista. Moni vaikeasta vauva-ajan uniongelmasta kärsivä vanhempi on enemmän kuin tyytyväinen vaikkapa siihen, että vauva nukkuu muutaman tunnin unipätkiä öisin ja päivällä yhdet pitkäkestoisemmat unet. En usko, että uniongelmaperheissä edes haaveillaan täydellisistä toistuvista kellonympäriunista. Ne ovat sitten ihan ekstraa jos ovat tullakseen.[/QUOTE]

Ei ole mun tekstiä ja jos kiinnostuit, se teksti jatkuu näin: ehkä saat tästä vastaukset kysymyksiisi

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

Onnittelut unikoulun onnistumisesta! Unikoulu ei ole lapsen "rääkkäämistä" arvoisat vastustajat. Nukkuminen on koko perheen oikeus ja hyväksi kaikille. Lapsi ei itkemisestä rikki mene ja häntähän käydään rauhoittelemassa välillä.
Mites nämä jäähypenkkien kannattajat, miten voitte huudattaa lastanne jäähyllä?

Siis lyttäät molemmat :vastustajat ja kannattajat,reilu meininki.

 

[QUOTE="kyllästynyt";21999154]Teille huudattamisen vastustajille voisin sanoa, että tulkaa ihan vapaasti nukuttamaan tuota melkein 2-vuotiasta. Nytkin on huudettu 2 tuntia, huuto alkaa heti kun liikahdan pois tuolista. Välillä ei tarvi ku jalkaa liikauttaa, niin alottaa. Ei meistä kumpikaan jaksa joka ilta tuntitolkulla tuolla pimeässä kamarissa istua, kun muutakin tekemistä olis.

Ja tuo ei todellakaan huuda hätäänsä, kun kerran pystyy välilä hiljaakin olemaan. Pitkän aikaa nukahti hyvin itsekseen, edellisen unikoulun jälkeen (ja huudatettiin silloinkin pieniä pätkiä). Jostain syystä vaan nyt ei uni tule... Tassuttelusta ei meillä ole mitään hyötyä, kun huuto alkaa heti kun käsi nousee pois.

Ap:lle: Ihan hyvin olet tehnyt. Älä ota kaikkia kommenttejä ihan tosissasi, täällä saa kaikenlaista p....kaa niskaan ihan sama miten tekee.[/QUOTE]

Tuonikäiselle voi jo puhumalla selittää jotain. Meillä tehtiin niin, että iltarutiinien jälkeen sainoin lapselle, että äiti menee nyt vessaan/tiskaamaan/ripustamaan pyykkejä ja tulen sitten kohta katsomaan sinua. Sitten poistuin ja menin muutaman minuutin päästä lapsen luo. Sitten sama juttu. Sanoin, että lähden nyt, mutta olen tuossa ihan vieressä keittiössä/olohuoneessa/missälie jos tulee joku hätä. Meillä lapsi protestoi, jos yritti hiippailla pois puolisalaa, mutta tälla mallilla nukahtamiseen meni ensin muutama vanhemman käyntikeikka ja lopulta pääsääntöisesti ei enää tarvitse lapsen luo mennä.

 

Höpönhöpö.
Ihmettelen vain tuota ettet näe noissa mitään eroa.

Onko siinäkään eroa et jos jätän lapsen yksin kotiin ja lähden baariin,vai et lapsi jää yksin kotiin kun odotan naapurin mummolle ambulanssii heidän pihallaan.
Lopputulos on sama,lapsi on yksin.

Vai oisko sittenkin niin et jompi kumpi nuista on väärin...?

Kukahan tässä ei nyt ymmärrä... edelleen kysyn, mitä eroa tuossa on LAPSEN KANNALTA? Miten se vaikkapa nyt vuoden ikäinen lapsi tajuaa, missä äiti on, onko se ollut kauan poissa, jne? En tosin nyt ihan ymmärrä, miten nuo esimerkkisi liittyvät unikouluun? Mutta siis tajuaako se vuoden ikäinen, että ei hätää, äiti on vaan oottelemassa ambulanssia?

 

[QUOTE="vieras";21998858]Tälle yhdelle attachmen parenting -floodaajalle vois laittaa jonkin spämmineston.

Minä kuuntelin nimenomaan herkkää äidinintuitiotani ja kuulostelin lapseni tarpeita. Hän ei osannut tyynnyttää itseään eikä rauhoittua niin, että olisi nukahtanut, vaikka oli sopivasti väsynyt. Olimme yliväsymyskierteessä. Pahimmillaan vauvaa piti nukuttamalla nukuttaa pari tuntia, jotta hän nukahti puoleksi tunniksi ja havahtui unisyklin vaihtuessa hereille eikä osannut siitä enää jatkaa uniaan. Eihän tuollaista kukaan lapsen tarpeille herkkä vanhempi voi ohittaa olankohautuksella ja ajatella että kyllä se joskus nukkuu. Kun ei se nuku jos ei osaa säädellä itseään. Sen me opetimme lapsellemme tassuttelulla (johon siihenkin kuuluu vanhemman arviointi siitä, milloin lapsen ääntely on kuulostelevaa, milloin vaativaa ja milloin jotain muuta ja reagointia siihen).[/QUOTE]
Asiaa! just näin.

 

[QUOTE="kyllästynyt";21999154]Teille huudattamisen vastustajille voisin sanoa, että tulkaa ihan vapaasti nukuttamaan tuota melkein 2-vuotiasta. Nytkin on huudettu 2 tuntia, huuto alkaa heti kun liikahdan pois tuolista. Välillä ei tarvi ku jalkaa liikauttaa, niin alottaa. Ei meistä kumpikaan jaksa joka ilta tuntitolkulla tuolla pimeässä kamarissa istua, kun muutakin tekemistä olis.

Ja tuo ei todellakaan huuda hätäänsä, kun kerran pystyy välilä hiljaakin olemaan. Pitkän aikaa nukahti hyvin itsekseen, edellisen unikoulun jälkeen (ja huudatettiin silloinkin pieniä pätkiä). Jostain syystä vaan nyt ei uni tule... Tassuttelusta ei meillä ole mitään hyötyä, kun huuto alkaa heti kun käsi nousee pois.

Ap:lle: Ihan hyvin olet tehnyt. Älä ota kaikkia kommenttejä ihan tosissasi, täällä saa kaikenlaista p....kaa niskaan ihan sama miten tekee.[/QUOTE]

Sähän varmaan tiedät itsekin,että jossain kohtaa olette menneet metsään ja pahasti.
Kannattaa miettiä et missä,ja ottaa uusiks.Tuo ei selvästikään pelasta teidän tilannetta.Yhtä tyhjän kans.
Muut keinot kehiin vaan.
Neuvolasta neuvoo,ehkä?

 

Pistäkää vaikka linkkinä, älkää please kopioiko noita tekstejä tänne. Luen jos kiinnostaa.

 

[QUOTE="vieras";21999210]
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)[/QUOTE]

Sinä se täällä vain jotain tosen käden tietoa siteerailet. Enemmän sustakin olisi apua jos ihan omaa arkipäivän tietoasi jakaisit.

 

[QUOTE="Snoopy";21999286]Pistäkää vaikka linkkinä, älkää please kopioiko noita tekstejä tänne. Luen jos kiinnostaa.[/QUOTE]

Toi on varmaan se sama kopipeistaaja - ei osallistu keskusteluun, mutta pistää noi samat iänikuiset luritukset jokaiseen uniketjuun... Ja näin maailma pelastuu

 

[QUOTE="vieras";21999307]Sinä se täällä vain jotain tosen käden tietoa siteerailet. Enemmän sustakin olisi apua jos ihan omaa arkipäivän tietoasi jakaisit.[/QUOTE]

Ollaan toimittu tolleen miten noi searsit neuvoo eli nukutaan samassa huoneessa eikä ole ongelmia. ja nukutetaan illalla kunnes on nukahtanu. ei huutoja ei itkuja ei ongelmia. siks laittelin noita, jos muitaki auttas

 

[QUOTE="Jenis";21999316]Toi on varmaan se sama kopipeistaaja - ei osallistu keskusteluun, mutta pistää noi samat iänikuiset luritukset jokaiseen uniketjuun... Ja näin maailma pelastuu [/QUOTE]

Kyllä. jos olis teille apua. ehkä ei sit ole, ku lyttäätte heti.

 

En nyt kommentoi mitenkään muuten näitä kirjoituksia, kerronpa vaan että meille, jotka siis taistelemme myös 8 kk vanhan vauvan nukkumisen kanssa, neuvolasta neuvottiin että huudattakaa, huudattakaa, eikä mitään pieniä pätkiä, vaan niin kauan että nukahtaa, vaikka kolme tuntia jos niin vaatii, sillä oppii nukkumaan, ja muita neuvoja ei kannata kuunnella. :|

 

En nyt kommentoi mitenkään muuten näitä kirjoituksia, kerronpa vaan että meille, jotka siis taistelemme myös 8 kk vanhan vauvan nukkumisen kanssa, neuvolasta neuvottiin että huudattakaa, huudattakaa, eikä mitään pieniä pätkiä, vaan niin kauan että nukahtaa, vaikka kolme tuntia jos niin vaatii, sillä oppii nukkumaan, ja muita neuvoja ei kannata kuunnella. :|

Järkyttävää. Vieläkö noita neuvoja jaellaan?!?!? No mitä meinaatte tehdä?

 

Neuvokaas nyt harmonisen ja ihanan perhepedin nimeen vannovat, mitä teette, jos lapsi vieressä nukuttaessa haluaa esim. jatkuvasti nipistellä teitä nänneistä, ja jos ette suostu (tai laitatte korkeakauluksisen paidan), huutaa kuin syötävä? Luovutatte nänninne pikku kynsien väliin, ja ajattelette hymyillen ja hammasta purren, että joskus sitkeinkin lopettaa?

En siis halua teilata perhepetiä, meilläkin se oli vauvavuotena ihana ratkaisu ja pelastus, tarkoitan vain tällä omakohtaisella esimerkillä tuoda esiin, että se ei ole mikään taikakeino, joka toimii aina ja kaikilla. Tuossa asiassa en ole keksinyt muuta kuin pysyä lapsen lähellä, koettaa pysytellä itse rauhallisena, ja antaa muksun huutaa pettymystään, kun ei saa tehdä niin kuin haluaa.

 

[QUOTE="vieras";21999336]Kyllä. jos olis teille apua. ehkä ei sit ole, ku lyttäätte heti.[/QUOTE]

No meillä esim. on niin silkkikorvaisia muksuja, että niiden kans nyt ei vaan voi nukkua samassa huoneessa. Jos oisit lukenut Searsisi kunnolla, tietäisit että he kannattavan lapsentahtisuutta, eli lapsen kuuntelemista, eli sitä että etsitään kullekin lapselle sopivat rutiinit

 

[QUOTE="vieras";21999044]Joo en hetkeäkään usko, että muualla maailmassa vauvat nukkuvat kuin enkelit. eiköhän tässä ole aika vankasti sekin takana, että länsimaissa vauvan heräily KOETAAN ongelmaksi herkemmin.[/QUOTE]

Ihan yksi kysymys tähän. Eihän kehitysmaissa oikeasti huomata/välitetä äidin väsymyksestä, lapset on siellä monesti enempi heitteillä kuin länsimaissa.
Äidit ei jaksa/kykene enää huolehtimaan monesta lapsesta yhtä aikaa.Varsinki kun on heräilyä.
Missä on tutkimus ja näyttö että miten kehitysmaissa reagoidaan lapsen itkuun vaikka vieressä olisi.,muutenkuin tissi suuhun, entä kun niitä huutavia on neljä.
En jaksa uskoa että tämä on pelkästään länsimaalainen ilmiö, on vaan huomattu ja paneudettu äidin jaksamiseen.

Ei kehitysmaissa yleensäkään äidin rooli ole huikean hyvä, lapsia kuolee lukemattomia pienenä. Ei voida ikinä tietää mitä siellä on tapahtunu yms.
Joten emme voi sanoa että lapset siellä nukkuu kuin enkelit, kun faktaa ja todellista näyttöä asiasta ei ole.

 

Neuvokaas nyt harmonisen ja ihanan perhepedin nimeen vannovat, mitä teette, jos lapsi vieressä nukuttaessa haluaa esim. jatkuvasti nipistellä teitä nänneistä, ja jos ette suostu (tai laitatte korkeakauluksisen paidan), huutaa kuin syötävä? Luovutatte nänninne pikku kynsien väliin, ja ajattelette hymyillen ja hammasta purren, että joskus sitkeinkin lopettaa?

En siis halua teilata perhepetiä, meilläkin se oli vauvavuotena ihana ratkaisu ja pelastus, tarkoitan vain tällä omakohtaisella esimerkillä tuoda esiin, että se ei ole mikään taikakeino, joka toimii aina ja kaikilla. Tuossa asiassa en ole keksinyt muuta kuin pysyä lapsen lähellä, koettaa pysytellä itse rauhallisena, ja antaa muksun huutaa pettymystään, kun ei saa tehdä niin kuin haluaa.

En tietenkään antais nipistellä. Sit huutais siinä. Mutta vieressä makaisin kokoajan ja antaisin tutin suuhun ja laulelisin unilauluja. En ikinä ole jättäny yksinään hakee unta enkä ikinä ole huudattanu enkä ikinä tule sellaista tekemään. Aamen.

 

En nyt kommentoi mitenkään muuten näitä kirjoituksia, kerronpa vaan että meille, jotka siis taistelemme myös 8 kk vanhan vauvan nukkumisen kanssa, neuvolasta neuvottiin että huudattakaa, huudattakaa, eikä mitään pieniä pätkiä, vaan niin kauan että nukahtaa, vaikka kolme tuntia jos niin vaatii, sillä oppii nukkumaan, ja muita neuvoja ei kannata kuunnella. :|

Missä ihmeen neuvolassa näin neuvotaan? Miten teillä nukutaan (tai valvotaan...), mitä kaikkea olette kokeilleet jo? Sairaudet poissuljettu?

 

En nyt kommentoi mitenkään muuten näitä kirjoituksia, kerronpa vaan että meille, jotka siis taistelemme myös 8 kk vanhan vauvan nukkumisen kanssa, neuvolasta neuvottiin että huudattakaa, huudattakaa, eikä mitään pieniä pätkiä, vaan niin kauan että nukahtaa, vaikka kolme tuntia jos niin vaatii, sillä oppii nukkumaan, ja muita neuvoja ei kannata kuunnella. :|

Hyi helv. mikä neuvo.

Meillä on taisteltu esikoisen unien kanssa, jossain vaiheessa jo ajattelin että lapsi kiusallaan pitkittää nukahtamista. Yritin saada lapsen nukahtamaan itse, ei se vaan toiminut niin. Ja sitkeä lapsi on. Nyt me istutaan vieressä, n.15min yleensä. Lapsi on siis nyt hiukan vaille 4v.

 

[QUOTE="vieras";21999336]Kyllä. jos olis teille apua. ehkä ei sit ole, ku lyttäätte heti.[/QUOTE]

Rakas kopipeistaaja. Mua harmittaa se, että väheksyt niin paljon meitä muita ihmisiä ja pidät itseäsi kaiken tietäjänä. Se, että kopioit noita tekstejä kaikille eri vauvapalstoille (vastoin palstan sääntöjä) ei auta juuri ketään. Olis ihan, jos näkisit joskus, että toi sun mallis ei toimi.

Palstoilta haetaan vertaistukea, ei ns. kirjatietoa. Eikö sulla oo omia kokemuksia tästä aiheesta? ETkö voisi kertoa niistä? Tai kertoa, miten teillä on selvitty pahoista uniongelmista?

 

juu ei todellakaan tehdä niinkun täti sanoo, menipä pohja kaikelta muultakin mitä on sanonut.

 

[QUOTE="Jenis";21999354]No meillä esim. on niin silkkikorvaisia muksuja, että niiden kans nyt ei vaan voi nukkua samassa huoneessa. Jos oisit lukenut Searsisi kunnolla, tietäisit että he kannattavan lapsentahtisuutta, eli lapsen kuuntelemista, eli sitä että etsitään kullekin lapselle sopivat rutiinit [/QUOTE]

Kyllä, tiedän tiedän. He sanovatkin, että jos samassa huoneessa nukkuminen ei toimi, sitten sen voi unohtaa. Mutta useimmiten se kuulemma auttaa just yöheräilyjen hoitamisessa jne.

 

Aika karsealta kuulostaa Niiz! Ymmärsitkö ihan varmasti ohjeistuksen oikein vai löytyykö tosissaan tuollainen nla jostain?? Sinuna kyllä esittäisin kysymyksen jollekin ylemmälle taholle (muualle kuin palstalle )

Perhepeti ei meille sovi. Ei miehelle, ei mulle eikä lapsillekaan. Välillä tuntuu että se mieskin on siellä sängyssä liikaa