Unikoulu tuotti tulosta kolmessa illassa!!

[QUOTE="vieras";21998901]Miten teidän selät kestää sitä tassuttelua ja lapsen jatkuvaa makuulleen kumoamista? Meidän taaperolla on niin paljon pidempi pinna tässä asiassa kun mulla, se jaksaa nousta aina useammin pystyyn kun mä jaksan kumota... :|[/QUOTE]

Tässäpä kiteytit oikeastaan koko tassuttelun ytimen. Vanhemman pitää vain päättää jaksaa ja pysyä lempeästi lujana.

 

Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan ”kateissa olevaksi vanhemmuudeksi”, tai ”varastetuksi vanhemmuudeksi”. Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista. On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

Amerikkalaisista äideistä melkein kaikki joutuvat valvomaan öisin vauvoja hoitaessaan. Suurin osa vauvoista nukkuu omassa sängyssä alusta saakka ja 6 kk ikään mennessä melkein kaikki vauvat on yleensä siirretty nukkumaan omaan huoneeseen. Vauvojen nukuttamiseen käytetään runsaasti aikaa sekä erilaisia apuvälineitä ja kikkoja: kehtoja, iltasatuja, yövaatteita, peseytymisrituaaleja ja leluja.

Maya-vanhemmat järkyttyvät kuullessaan, että amerikkalaisvauvat jätetään yksin nukkumaan, kun taas amerikkalaisvanhemmat uskovat, että yhdessä nukkuminen saattaa olla vahingollista lapsen henkisen kehityksen kannalta, ja vieressä nukutetusta lapsesta ei tule riittävän itsenäistä.

Entäs sitten kun vauva on levoton ja itkuinen silloin kun nukkuu vieressä Meillä näin kahden lapsen kanssa. Molemmat nukkuivat hyvin omissa huoneissan.

 

[QUOTE="Jenis";21998918]Nakita homma miehelle! Meillä toimi erinomaisesti.[/QUOTE]

Me yleensä vuorotellaan, mutta silti.. Kyllä siinä useampi tunti saattaa hurahtaa..

 

Niin et se jos ajaisin tahallaan jonku päälle autolla,ei erois mitenkään siitä et tekisin saman vahingos?

Ja jos et tajunnut miten nämä liittyvät toisiinsa,niin sopii miettiä.

Meinaat, että sen päälleajetun kannalta on jotenkin eroa sillä, onko päälle ajettu tahallaan vai vahingossa? Ei herranjestas mikä logiikka ;D Katkeaako se jalka jotenkin hellemmin, jos se on katkaistu vahingossa?

 

[QUOTE="Jenis";21998887]No kerropa miten te ajattelette. Joko sen lapsen "huudattaminen" on aina väärin, tai sitten ei ole. Vai onko siihen jotain nyrkkisääntöä, milloin se onkin ok ja milloin ei? Milloin sitä lasta saa opettaa, milloin ei?[/QUOTE]

Sinun mielstäsi se on siis AINA oikein,sitäkö yrität sanoa?

 

[QUOTE="vieras";21998946]Tässäpä kiteytit oikeastaan koko tassuttelun ytimen. Vanhemman pitää vain päättää jaksaa ja pysyä lempeästi lujana.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä. Mut kumoatteko lapset sitten kun hän on noussut kokonaan pystyyn vai roikutaanko pinnasängyn päällä ja heti kun lapsi nousee niin pistetään alas? M

 

[QUOTE="vieras";21998948]Me yleensä vuorotellaan, mutta silti.. Kyllä siinä useampi tunti saattaa hurahtaa..[/QUOTE]

Siis samana iltana vuorottelette, vai? Me tehtiin niin että mies otti 2 ekaa iltaa, mä en käynyt huoneessa ollenkaan (ja nukuinkin vierashuoneessa). Ja sitä kitinää ja ähinää kannattaa kuunnella jonkin aikaa, mennä tassuttelemaan vasta kun/jos itketään. Mulla on molemmat lapset olleet sellaisia, että niiden pitää saada nukahtaa yksin - ensin äiti/isä rauhoittelee sänkyyn, ja sitten ipanat hakee unensa itse.

 

Tää länsimaa -propaganda ei mee läpi. Ensinnäkin monessa kulttuurissa tuo perhepedissä nukkuminen on pakon sanelemaa eikä äidin oma valinta! Mä jaksa taas vääntää tästä! Tulkaapas yrittämään nukuttaa meidän lapsia viereenne, onnea yritykseen Ja kyllä se unikoulu siinä vaiheessa on iso palvelus lapsellekin kun unen määrä on minimaalinen ja sekin vähä pienissä pätkissä. Päivät menee poikkeuksetta päin mäntyä kun vauva/ lapsi käy ylikierroksilla univajeen takia.

Ja edelleen - useasti vauvaperheessä on myös toisia lapsia joiden hyvinvoinnista ja riittävästä levosta täytyy huolehtia. Nih!

 

[QUOTE="vieras";21998968]Ymmärrän kyllä. Mut kumoatteko lapset sitten kun hän on noussut kokonaan pystyyn vai roikutaanko pinnasängyn päällä ja heti kun lapsi nousee niin pistetään alas? M[/QUOTE]

Sehän on _pinna_sänky eli siitä pinnan raosta voi vaikka kättä pitää vauvan selällä tai pyllyllä, sängyn vieressä voi _istua_ jakkaralla tms.

 

Sinun mielstäsi se on siis AINA oikein,sitäkö yrität sanoa?

Näinhän mä en sanonut. Mun mielestä on AINA oikein opettaa lapselle taito, jota se elämässään tarvitsee. Mutta tahtoisin tietää, miten se lapsi erottaa nuo huudattamiset toisistaan, voisitteko lakata saivartelemasta ja vastata?

 

[QUOTE="vieras";21998968]Ymmärrän kyllä. Mut kumoatteko lapset sitten kun hän on noussut kokonaan pystyyn vai roikutaanko pinnasängyn päällä ja heti kun lapsi nousee niin pistetään alas? M[/QUOTE]

No ei siinä vieressä kytätä ja odoteta, koska on aika kumota. Laitetaan lapsi sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt, poistutaan, ja palataan vasta kun/jos lapsi itkee. Toistetaan vaadittava määrä.

 

[QUOTE="vieras";21998994]Sehän on _pinna_sänky eli siitä pinnan raosta voi vaikka kättä pitää vauvan selällä tai pyllyllä, sängyn vieressä voi _istua_ jakkaralla tms.[/QUOTE]

Joo, mutta meillä on parin tunnin prokkis jo siinä, että lapsi saadaan asettumaan makuulleen. Vai pitääkö kädellä painaa niin kovaa ettei lapsi pääse ylös???

 

[QUOTE="Jenis";21998950]Meinaat, että sen päälleajetun kannalta on jotenkin eroa sillä, onko päälle ajettu tahallaan vai vahingossa? Ei herranjestas mikä logiikka ;D Katkeaako se jalka jotenkin hellemmin, jos se on katkaistu vahingossa?[/QUOTE]
Olet oikeasti noin tyhmä,vai esitätkö vain?'

Hienoa hienoa.Eihän noissa juu ole yhtään eroa ei

 

Olet oikeasti noin tyhmä,vai esitätkö vain?'

Hienoa hienoa.Eihän noissa juu ole yhtään eroa ei

Eli sulla ei ole mitään annettavaa tähän keskusteluun - tarkistin vain

 

[QUOTE="Snoopy";21998993]Tää länsimaa -propaganda ei mee läpi. Ensinnäkin monessa kulttuurissa tuo perhepedissä nukkuminen on pakon sanelemaa eikä äidin oma valinta! Mä jaksa taas vääntää tästä! Tulkaapas yrittämään nukuttaa meidän lapsia viereenne, onnea yritykseen Ja kyllä se unikoulu siinä vaiheessa on iso palvelus lapsellekin kun unen määrä on minimaalinen ja sekin vähä pienissä pätkissä. Päivät menee poikkeuksetta päin mäntyä kun vauva/ lapsi käy ylikierroksilla univajeen takia.

Ja edelleen - useasti vauvaperheessä on myös toisia lapsia joiden hyvinvoinnista ja riittävästä levosta täytyy huolehtia. Nih![/QUOTE]

Joo en hetkeäkään usko, että muualla maailmassa vauvat nukkuvat kuin enkelit. eiköhän tässä ole aika vankasti sekin takana, että länsimaissa vauvan heräily KOETAAN ongelmaksi herkemmin.

 

[QUOTE="Jenis";21998999]Näinhän mä en sanonut. Mun mielestä on AINA oikein opettaa lapselle taito, jota se elämässään tarvitsee. Mutta tahtoisin tietää, miten se lapsi erottaa nuo huudattamiset toisistaan, voisitteko lakata saivartelemasta ja vastata? [/QUOTE]

No helvetti,sinähän se tässä laitoit sanoja suuhuni.
Sanoinko minä että tämä unikoulujuttu ja lapsen kiukkukohtausket ovat jotenkin sama asia,ja et kiukku jutuis pitää antaa lapselle periksi.En sanonut.

 

[QUOTE="vieras";21999044]Joo en hetkeäkään usko, että muualla maailmassa vauvat nukkuvat kuin enkelit. eiköhän tässä ole aika vankasti sekin takana, että länsimaissa vauvan heräily KOETAAN ongelmaksi herkemmin.[/QUOTE]

se on just noin, asenne ja kulttuurikysymys täysin.

päiväunien määrää ja ajankohtaa syytä myös monen rukata. jos illalla kestää nukahtaminen tosi kauan.

 

[QUOTE="Snoopy";21998993]

Ja edelleen - useasti vauvaperheessä on myös toisia lapsia joiden hyvinvoinnista ja riittävästä levosta täytyy huolehtia. Nih![/QUOTE]

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.

Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".

Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

 

[QUOTE="sama";21999069]No helvetti,sinähän se tässä laitoit sanoja suuhuni.
Sanoinko minä että tämä unikoulujuttu ja lapsen kiukkukohtausket ovat jotenkin sama asia,ja et kiukku jutuis pitää antaa lapselle periksi.En sanonut.[/QUOTE]

Ja mä edelleen kysyn, että miten se on LAPSEN KANNALTA eri asia huutaa iltakiukkua kuin karkki-tms-kiukkua? Miten se iltakiukku jotenkin särkee sen lapsen, mutta muu kiukku ei? Kiukkujutuissa ei anneta lapselle periksi, paitsi iltakiukkujutuissa?

 

[QUOTE="Snoopy";21998993]Tää länsimaa -propaganda ei mee läpi. Ensinnäkin monessa kulttuurissa tuo perhepedissä nukkuminen on pakon sanelemaa eikä äidin oma valinta! Mä jaksa taas vääntää tästä! Tulkaapas yrittämään nukuttaa meidän lapsia viereenne, onnea yritykseen Ja kyllä se unikoulu siinä vaiheessa on iso palvelus lapsellekin kun unen määrä on minimaalinen ja sekin vähä pienissä pätkissä. Päivät menee poikkeuksetta päin mäntyä kun vauva/ lapsi käy ylikierroksilla univajeen takia.

Ja edelleen - useasti vauvaperheessä on myös toisia lapsia joiden hyvinvoinnista ja riittävästä levosta täytyy huolehtia. Nih![/QUOTE]

Ihmettelen myös miten lapsen unen tarpeen voi vaan ohittaa, sehän on suurimpia tarpeita kehitykselle ja kasvulle!

Jos yli 1-vuotiaan uni katkeaa tunnin parin välein niin se näkyy helposti jo laajemminkin arjessa. Esikoiseni oli täysin kyvytön keksittymään, huusi ja kiukutteli päivät jne. Pehmeän unikoulun jälkeen harppasi taidoissa valtavasti eteenpäin ja muuttui iloiseksi ja tyytyväiseksi.

Mutta olisi vaan pitänyt antaa heräillä Nykyään erilaiset vauvanhoitouskonnot tuntuvat jyräävän normaalin järjenkäytön kokonaan. Lapsen hyvinvointi on tässä huuhaassa sivuseikka, pääasia että vanhempi tuntee tekevänsä kaikkensa lapsen eteen. Silloinkin kun se tekeminen on karhunpalvelus. Tietynlaista curling-kasvatusta sekin, antaa nyt taaperon pomppia valvomassa pitkin yötä.

 

[QUOTE="Jenis";21999034]Eli sulla ei ole mitään annettavaa tähän keskusteluun - tarkistin vain [/QUOTE]

Höpönhöpö.
Ihmettelen vain tuota ettet näe noissa mitään eroa.

Onko siinäkään eroa et jos jätän lapsen yksin kotiin ja lähden baariin,vai et lapsi jää yksin kotiin kun odotan naapurin mummolle ambulanssii heidän pihallaan.
Lopputulos on sama,lapsi on yksin.

Vai oisko sittenkin niin et jompi kumpi nuista on väärin...?

 

Onnittelut unikoulun onnistumisesta! Unikoulu ei ole lapsen "rääkkäämistä" arvoisat vastustajat. Nukkuminen on koko perheen oikeus ja hyväksi kaikille. Lapsi ei itkemisestä rikki mene ja häntähän käydään rauhoittelemassa välillä.
Mites nämä jäähypenkkien kannattajat, miten voitte huudattaa lastanne jäähyllä?

 

Teille huudattamisen vastustajille voisin sanoa, että tulkaa ihan vapaasti nukuttamaan tuota melkein 2-vuotiasta. Nytkin on huudettu 2 tuntia, huuto alkaa heti kun liikahdan pois tuolista. Välillä ei tarvi ku jalkaa liikauttaa, niin alottaa. Ei meistä kumpikaan jaksa joka ilta tuntitolkulla tuolla pimeässä kamarissa istua, kun muutakin tekemistä olis.

Ja tuo ei todellakaan huuda hätäänsä, kun kerran pystyy välilä hiljaakin olemaan. Pitkän aikaa nukahti hyvin itsekseen, edellisen unikoulun jälkeen (ja huudatettiin silloinkin pieniä pätkiä). Jostain syystä vaan nyt ei uni tule... Tassuttelusta ei meillä ole mitään hyötyä, kun huuto alkaa heti kun käsi nousee pois.

Ap:lle: Ihan hyvin olet tehnyt. Älä ota kaikkia kommenttejä ihan tosissasi, täällä saa kaikenlaista p....kaa niskaan ihan sama miten tekee.

 

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta.

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa.

Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin".

Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

Ihan kaunista tekstä, mutta mitä oikeastaan haluat sanoa? Minusta vanhemmat voivat opastaa lasta oppimaan nukahtamaan itsekseen - ei välttämättä yksin, mutta ilman ulkopuolista pitkäkestoista apua/nukuttamista. Moni vaikeasta vauva-ajan uniongelmasta kärsivä vanhempi on enemmän kuin tyytyväinen vaikkapa siihen, että vauva nukkuu muutaman tunnin unipätkiä öisin ja päivällä yhdet pitkäkestoisemmat unet. En usko, että uniongelmaperheissä edes haaveillaan täydellisistä toistuvista kellonympäriunista. Ne ovat sitten ihan ekstraa jos ovat tullakseen.

 

[QUOTE="vieras";21999132]Ihmettelen myös miten lapsen unen tarpeen voi vaan ohittaa, sehän on suurimpia tarpeita kehitykselle ja kasvulle!

Jos yli 1-vuotiaan uni katkeaa tunnin parin välein niin se näkyy helposti jo laajemminkin arjessa. Esikoiseni oli täysin kyvytön keksittymään, huusi ja kiukutteli päivät jne. Pehmeän unikoulun jälkeen harppasi taidoissa valtavasti eteenpäin ja muuttui iloiseksi ja tyytyväiseksi.

Mutta olisi vaan pitänyt antaa heräillä Nykyään erilaiset vauvanhoitouskonnot tuntuvat jyräävän normaalin järjenkäytön kokonaan. Lapsen hyvinvointi on tässä huuhaassa sivuseikka, pääasia että vanhempi tuntee tekevänsä kaikkensa lapsen eteen. Silloinkin kun se tekeminen on karhunpalvelus. Tietynlaista curling-kasvatusta sekin, antaa nyt taaperon pomppia valvomassa pitkin yötä.[/QUOTE]

Ihmisen uni on syklistä. On normaalia, että lapset heräilevät öisin 2 vuotiaaksi. Ero on siinä, osaako ne nukahtaa helposti takas uneen vai ei.

Jos nukutaan samassa huoneessa, rauhoittelu käy nopeemmin ja helpommin.

Ei se, että nukutaan lapsen vieressä, tarkota sitä, että annetaan riekkua ja valvoa ja annetaan periks. Vaan siinä maataan hiljaa vaan ja ollaan sillä tavoin tukena.

Lasta ei tarvi huudattaa yksinään huoneessa, jotta se alkais nukkuu paremmin.

Lapset myös herää oman unisyklin mukaan ja saa tarvitsemansa unen. Yks unisykli kestää puoltoista tuntia. Siinä rytmissä aikuisetki nukkuu, jotkut havahtuu aina puolentoista tunnin välein, jotkut eivät muista sitä. Mutta kaikki käyvät yöllä puolentoista tunnin välein aivan heräämisen rajamailla. Se on fakta.

"Unihäiriöiset" lapset tarvii aikuisen siihen, koska ne herää kunnolla. Hyväuniset eivät edes älyä heräävänsä ja jatkavat taas unia.