Täällä myös yksi uneton! Poikani on nyt 6 kk ja oli ensimmäiset 4-5 kk todella huono nukkumaan. Nyt nukkuu jo lähes täysiä öitä, joten sen puolesta saisi nukkua. Pari kuukautta sitten oli 2,5 viikon jakso, jolloin herättiin tunnin välein tai jopa useamminkin. Sen jälkeen oma unirytmini meni täysin sekaisin. Pieniä oireita oli ollut jo aikaisemmin muutaman valvotun yön merkeissä, mutta vasta tuon pahimman pitkän heräilyjakson jälkeen alkoi varsinainen kierre. Menin melko pian lääkäriin ja sain avuksi nukahtamislääkkeitä (Tenox), näiden kanssa annettiin vielä lupa imettää, joten jatkoin sitä. Lääkkeistä oli apua aluksi ja sen jälkeen satunnaisesti. En enää edes muista missä vaiheessa ne lakkasivat auttamasta, niin sekaisin tästä valvomisesta on mennyt.
Kuukausi sitten sain lääkäriltä lisäksi mielialalääkkeen (Mirtatsapiini) unta auttamaan. Tämäkin tuntui auttavan satunnaisesti ja lopulta rupesi tulemaan jopa lähes täydellisiä öitä (2-3 putkeen). Toiveet nousivat, josko tällä saisi avun ongelmaan, mutta sitten taas parin hyvän yön jälkeen tuli täysin valvottuja öitä eikä mikään auttanut. Tuon myötä myös kaikki toivo katosi taas. Tenoxia lääkäri neuvoi käyttämään koko ajan, vaikka itse olin todella huolissani sen aiheuttamasta riippuvuudesta ja vieroitusoireista (mm. unettomuus). Nyt olen kuitenkin vähentänyt Tenoxia asteittain pikkuhiljaa pois (lääkärin ohjeesta), vaikka tilanne ei olekaan korjaantunut. Koin turhaksi syödä niitä, kun niistä ei ole enää apua.
Mirtatsapiinia söin yhteensä vajaan kuukauden, vaihtelevalla menestyksellä. Muutamat täydelliset yöt antoivat toivoa ja täysin valvotut veivät sen kokonaan. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut yhtenä yönä 6 h pätkissä ja muut yöt 2-3 h. Voimat loppuivat kokonaan ja menin taas lääkäriin. Mirtatsapiini vaihdettiin toiseen väsyttävään mielialalääkkeeseen (Azona). Sitä olen nyt ottanut parina iltana ja mitään vaikutusta ei tunnu olevan. Viime yönä tuli unta ruhtinaalliset 2,5 h ja sekin pätkissä. Päässä pyörii koko ajan ajatus, etten ikinä enää osaa nukkua, kun edes mikään lääke ei auta.
Mieheni on hoitanut pojan öisin, joten senkään puolesta ei tarvitsisi heräillä, lisäksi poika siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan, mutta näistäkään keinoista ei ole ollut apua. Poistatin lisäksi joulun alla asennetun hormonikierukan kuukausi sitten, josko se olisi vaikuttanut asiaan, mutta ei mitään vaikutusta. Kaikkea mahdolista muutakin liikunnasta vyöhyketerapiaan olen kokeillut, mutta mistään ei ole ollut apua. Imettäminenkin loppui tuon uuden lääkkeen (Azona) myötä kokonaan. Se aiheutti taas lisää stressiä, kun poika ei suostu syömään pullosta päivällä ja pitää vielä huolehtia rintojen pumppaamisesta, kun maitoa tulee paljon. Tilanne tuntuu aivan toivottomalta. Poden jonkinasteista lääkekammoa, joten vahvempia mielialalääkkeitä en haluaisi alkaa syömään. Koen, että olen masentunut valvomisen takia eikä päinvastoin. Nyt ajattelin kysyä seuraavaksi lääkäriltä, voisiko Melatoniinia (elimistön omaa unihormoonia) kokeilla, sitä ilmeisesti saa apteekista reseptillä. Ei kaiketi auta kun mennä päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka voimat ovatkin vähissä.
Löytyisikö keneltäkään positiivisia kokemuksia siitä, että unettomuudesta voi parantua? Sellaisia olisi lohdullista kuulla. Pahoittelut pitkästä selityksestä ja kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän kokonaan
Tsemppiä kaikille unettomuudesta kärsiville!