V
VäsynytKummi
Vieras
En siis tunne muita n. 8v lapsia ja senpä takia kysäisenkin, että onko kaikki sen ikäiset samanlaisia? Mun mielestä ainakin outoa, että sen ikäisellä ei ole paljoa käytöstapoja.
Kyse siis kummilapsestani ja usein on luonani hoidossa. Oon vaan niin kyllästynyt kokoajan sanomaan ja kieltämään samoista asiosta jotka mun mielestä pitäis olla itsestään selvyyksiä tuon ikäiselle lapselle. Ja kun kerta sanominen ei riitä. asiasta pitää sanoa vähintään kolme kertaa, ennen kuin menee perille. Ja seuraavalla kerralla taas sama juttu.
En haluis kuitenkaan olla mikään ILKEÄ TÄTI joka aina vaan on kieltämässä.
Tässä muutamia:
Lapsi murustelee TAHALLAAN leivän matolle kun en ole näkemässä.. Pikku juttu, mutta ei ole kiva kun joka kerta tulee sotkemaan ja TAHALLAAN. Käyttäytyykö muuallakin kylässä näin??
Pitää lemmikkiämme väkisin sylissä vaikka eläinraukka rimpuilee. Jahtailee ja syöttää kaikkea kiellettyä.
Haluaa välttämättä syödä kanssamme ja jättää kuitenkin ruoan syömättä kun "olikin pahaa" tai "ei kuitenkaan ollut nälkä". Koskaan ei ole kiittänyt ruoasta. (olisko pitänyt sanoa, että "syöt sen kun otitkin"? "Ensi kerralla et saa sitten, jos nyt jätät syömättä? )
Kauppareissulla sanon heti alkuunsa, että en osta hänelle mitään herkkuja, minulta löytyy kotoa herkkuja. No tämä täytyy sanoa joku 4 kertaa, kun joka hyllyssä on jotain mitä haluaa. Mä haluisin ja mä haluisin..
Ehkä mua vaan nykyään kyrsii enemmän tällänen käyttäytyminen kun oon itse raskaana ja väsyttää kokoajan. Oon maininnut monesti lapsen äidille etää olen ollut todella väsynyt, silti sitä lasta tuodaan mulle hoitoon, kun vaan en kehtaa kieltäytyä... Tuntuu vaan itsestä niin syylliseltä, kun käy tää pikkulikka aivoon
Näinköhän tätä stooria kukaan jaksaa lukeakkaan, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Miten saan tän lapsen uskomaan ja tottelemaan mitä sille sanotaan? Uskon että vanhempia kohtaan niillä on sitä uhmaa, mutta että miten ei uskota mitä sanotaan kun ollaan vieraana toisen kotona..??
Kyse siis kummilapsestani ja usein on luonani hoidossa. Oon vaan niin kyllästynyt kokoajan sanomaan ja kieltämään samoista asiosta jotka mun mielestä pitäis olla itsestään selvyyksiä tuon ikäiselle lapselle. Ja kun kerta sanominen ei riitä. asiasta pitää sanoa vähintään kolme kertaa, ennen kuin menee perille. Ja seuraavalla kerralla taas sama juttu.
En haluis kuitenkaan olla mikään ILKEÄ TÄTI joka aina vaan on kieltämässä.
Tässä muutamia:
Lapsi murustelee TAHALLAAN leivän matolle kun en ole näkemässä.. Pikku juttu, mutta ei ole kiva kun joka kerta tulee sotkemaan ja TAHALLAAN. Käyttäytyykö muuallakin kylässä näin??
Pitää lemmikkiämme väkisin sylissä vaikka eläinraukka rimpuilee. Jahtailee ja syöttää kaikkea kiellettyä.
Haluaa välttämättä syödä kanssamme ja jättää kuitenkin ruoan syömättä kun "olikin pahaa" tai "ei kuitenkaan ollut nälkä". Koskaan ei ole kiittänyt ruoasta. (olisko pitänyt sanoa, että "syöt sen kun otitkin"? "Ensi kerralla et saa sitten, jos nyt jätät syömättä? )
Kauppareissulla sanon heti alkuunsa, että en osta hänelle mitään herkkuja, minulta löytyy kotoa herkkuja. No tämä täytyy sanoa joku 4 kertaa, kun joka hyllyssä on jotain mitä haluaa. Mä haluisin ja mä haluisin..
Ehkä mua vaan nykyään kyrsii enemmän tällänen käyttäytyminen kun oon itse raskaana ja väsyttää kokoajan. Oon maininnut monesti lapsen äidille etää olen ollut todella väsynyt, silti sitä lasta tuodaan mulle hoitoon, kun vaan en kehtaa kieltäytyä... Tuntuu vaan itsestä niin syylliseltä, kun käy tää pikkulikka aivoon
Näinköhän tätä stooria kukaan jaksaa lukeakkaan, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Miten saan tän lapsen uskomaan ja tottelemaan mitä sille sanotaan? Uskon että vanhempia kohtaan niillä on sitä uhmaa, mutta että miten ei uskota mitä sanotaan kun ollaan vieraana toisen kotona..??
