Tytölläni on "läskimaha", miten sen saa laihdutettua pois?

["Lissu"]

Mehua saa hoidossakin. Alkukesästä menin iltapäivällä hakemaan lapsia hoidosta niin oli mehutarjoilu pihalla ja keksiäkin lisäksi. Seuraavana päivänä toistui ilman keksiä. Ja kysyin, että onko useinkin mehua niin hoitaja sanoi, että päivittäin välipalalla ja kuumalla ilmalla ulkona janojuomana. Sanoin, että antakaa vettä, niin vastaus oli että lapset osaa vaatia mehua ja jos jollekin antaa vettä niin ei kelpaa.

Auts. Tämä on aika paha, koska on päivittäistä. Tuo on ihan höpöpuhetta että on pakko antaa mehu kun lapset vaatii, vaatiihan ne jos on siihen totutettu, mutta kyllä hoitajan pitää pystyä lasten vaatimuksiin sanomaan myös ei. Kyllä se vesi kelpaa ihan kummasti, kun mehu ei ole vaihtoehto. Ota asia uudestaan puheeksi ja painokkaammin, sano että mehua ei saa enää antaa kuin poikkeustapauksessa.

Tuo oli muuten ihan sama perustelu mitä eräs ystäväni sanoi omasta lapsestaan, jonka kanssa paljon liikutaan yhdessä. Tällä lapsella on kesäisin aina mehupullo mukana, kun omillani on vesipullo. Tottakai lapseni ovat sitten (myös ystäväni kuullen) pyytäneet myös mehua, jolloin olen vastannut että vesi on janojuoma ja mehu kuuluu juhlapöytään, sillä siinä on hirvesti sokeria joka pilaa hampaat.

Kaverini lapsi ei kyllä ylipainoinen ole, mutta 6 v:nä on jo kolme hammasta paikattu. Ystäväni ihmettelee asiaa kovasti, ihan aidosti. Olen sanonut tähän ihan suoraan että mehut kannattaa jättää pois mutta en tiedä mitä itsepetosta harrastaa kun vastaa tuohon aina että eihän heillä mehuja edes juoda. Ja kuitenkin lapsi kulkee mehupullo mukana. Nyt viime aikoina on alkanut vähän skarpata tässä asiassa, ainakin minun nähteni mutta jääkaapissa on silti aina mehuja ja pillimehuja, kun heillä käyn.

 

["Lissu"]

[QUOTE="...";28776993]Jos vaikka Se kasvun pyrähdys tasoittaisi asioita.. Ei ehkä vielä kannattaisi olla huolissaan.. Monella on lapsen pyöreyttä ja Se katoaa kun tuulee kasvun pyrähdys...[/QUOTE]

No sanotaan näin että jos ruokavalio saadaan kuntoon, niin pituuskasvu kyllä tasoittaa painon. Mutta jos saa jatkuvasti liikaa sokeria/kaloreita, niin kyllä se painonnousukin jatkuu.

Se etu lapsilla on näissä jutuissa puolellaan, että ei tarvitse varsinaisesti "laihduttaa" vaan riittää kun saa ruokavalion kuntoon, niin pituuskasvun myötä paino tasoittuu.

 

[lääkäri]

[QUOTE="Lissu";28777027]No sanotaan näin että jos ruokavalio saadaan kuntoon, niin pituuskasvu kyllä tasoittaa painon. Mutta jos saa jatkuvasti liikaa sokeria/kaloreita, niin kyllä se painonnousukin jatkuu.

Se etu lapsilla on näissä jutuissa puolellaan, että ei tarvitse varsinaisesti "laihduttaa" vaan riittää kun saa ruokavalion kuntoon, niin pituuskasvun myötä paino tasoittuu.[/QUOTE]

Juuri näin. Ja kannattaa muistaa, että lapsi kasvaa yleensä melko tasaisesti ennen kuin murrosiän kasvupyrähdys alkaa eli ei ole oletettavaa, että "suuri kasvupyrähdys" tulisi ja korjaisi tilanteen mikäli elintavat jatkuvat ennallaan.

 

["..."]

Minusta on ihan oikein että vanhempi on huolissaan lapsen ylimääräisestä painosta, ja hakee apua sen pudotukseen. Jos lapsena jo alkaa ylensyönti, niin se yleensä jatkuu aikuisenakin. Jos kaikki suomalaiset ylipainoiset lapset ja aikuiset, tiputtaisivat painonsa normaaliin, ainakin 50 % terveydenhoitokuluista säästyisi valtiolta. NIMENOMAAN terveyden kannalta kaikkien tulisi olla normaalipainoisia. Mä oon ainakin opettanu lapsilleni, että sen verran syödään, että nälkä lähtee, ja mieluummin useita pieniä terveellisiä aterioita kun pari jättiannosta. Minulla itselläni on 5-vuotias poika kuopuksena, joka söisi koko ajan ja lähes kaikkea jos saisi. Toppuutella täytyy ja sanoa että nyt riittää, ja kiinnittää lapsen huomio johonkin muuhun kuin ruokaan. Ja korostan että lapseni ei näe nälkää, vaan ruoanhalu on enemmänkin tunnesyömistä, vähän niinkuin aikuisellakin "olipa hyvää, otan lisää vaikka on ihan ähky!" tai "ihanalta näyttää, pakko maistaa vaikka ei oo yhtään nälkä!" lapsella vaan ei ole vielä sitä taitoa, että säännöstelisi itse "tunne"- ja nälkäsyömistä, tai joillain ehkä on, mutta ei kaikilla. Samoin kuin aikuisilla. Tällöin aikuinen hoitaa säännöstelyn. Lapsella siis säännöstelee vanhempi/hoitaja, aikuisella kenties personal trainer

 

["Vieras"]

Voiko oikeasti jossain olla noin älyvapaa päiväkoti ettei saa kakaroita aisoihin vedellä? Jäävesikannu ja mukit terassille, kyllä sielä janoiset osaa hakea juoman. Jos ei kelpaa, ei ole jano.

[QUOTE="Lissu";28777001]Auts. Tämä on aika paha, koska on päivittäistä. Tuo on ihan höpöpuhetta että on pakko antaa mehu kun lapset vaatii, vaatiihan ne jos on siihen totutettu, mutta kyllä hoitajan pitää pystyä lasten vaatimuksiin sanomaan myös ei. Kyllä se vesi kelpaa ihan kummasti, kun mehu ei ole vaihtoehto. Ota asia uudestaan puheeksi ja painokkaammin, sano että mehua ei saa enää antaa kuin poikkeustapauksessa.

Tuo oli muuten ihan sama perustelu mitä eräs ystäväni sanoi omasta lapsestaan, jonka kanssa paljon liikutaan yhdessä. Tällä lapsella on kesäisin aina mehupullo mukana, kun omillani on vesipullo. Tottakai lapseni ovat sitten (myös ystäväni kuullen) pyytäneet myös mehua, jolloin olen vastannut että vesi on janojuoma ja mehu kuuluu juhlapöytään, sillä siinä on hirvesti sokeria joka pilaa hampaat.

Kaverini lapsi ei kyllä ylipainoinen ole, mutta 6 v:nä on jo kolme hammasta paikattu. Ystäväni ihmettelee asiaa kovasti, ihan aidosti. Olen sanonut tähän ihan suoraan että mehut kannattaa jättää pois mutta en tiedä mitä itsepetosta harrastaa kun vastaa tuohon aina että eihän heillä mehuja edes juoda. Ja kuitenkin lapsi kulkee mehupullo mukana. Nyt viime aikoina on alkanut vähän skarpata tässä asiassa, ainakin minun nähteni mutta jääkaapissa on silti aina mehuja ja pillimehuja, kun heillä käyn.[/QUOTE]

 

[up]

up

 

[herranjestas]

[QUOTE="eee";28775474]
Janojuomaksi vesi tai Fun Light -mehu.[/QUOTE]

Juoko oikeesti joku tuota Fin Lightia?

 

[Cassyput]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

Rauhoitu. Itse ainakin reagoin siihen, ettet kokenut tossa mahan taputtelussa ja "mikäs tämä on" -kyselyissä olevan mitään vikaa. En missään nimessä usko että olet maailman surkein äiti.

Toivon silti että ymmärrät muuttaa ajatustapaasi tässä asiassa, ettekä enää kohtele tyttöä noin.

 

[evita]

En jaksa lukea koko ketjua, mutta minusta kyllä tuo lapsen mahan taputtelu ja vitsailu sen koosta menee ihan yli ymmärrykseni. Ymmärsin niin, että muiden vatsoista ei samaan tapaan puhuta, vaan vain tämän lapsen.

Se on ihan järkyttävää ja pitäisi lopettaa välittömästi. Minullakin on tytölläni ollut jossain vaiheessa vähän iso vatsa, mutta eipä kyllä todellakaan ole tullut mieleenkään kiinnittää siihen tuolla tavalla huomiota.

Voi vain kuvitella, millainen minäkuva lapselle tuosta "leikkimielisestä" puheesta syntyy.

 

["pamela"]

Minä olin aina se joukon pullukka. Nyt kun katsoo kuvia niin en ole peruskouluaikaan edes ollut lihava. Ruuminrakenteeltaan selkeästi harteikkaampi kuin muut ja maatilan tyttönä saatto niitä lihaksia olla jo silloin enemmän kuin koulukavereilla, sama tilanne nytkin. Olen kyllä ollut tässä välissä lihava, läski, paksu, mutta vasta aikuisiällä. Nuorena olin ihan normaali, vaikka koko maailma mua piti paksuna silloinkin. Toki silloinkin söin paljon. Nälkäni oli pohjaton. Puolikas pussillinen paahtoleipää tai viisi perunaa makkarakastikkeella ei tuntunut missään, halusin lisää.

Ja tuosta pohjattomasta näläntunteesta ja sen aiheuttamasta ahmimisesta pääsin eroon vasta 28-vuotiaana kun aloin syömään vähähiilihydraattisesti. Elämäni on ollut helppoa viimeiset pari vuotta, koska minulla ei ole enää nälkä koko aikaa. Nyt olen huomannut, että veljentyttöni (menee 3- luokalle) ja oma esikoiseni (4vee) oirehtivat ihan samalla lailla. Muut serkukset lähtevät pois pöydästä, mutta nämä kaksi istuu pöydässä ja syö leipää niin kauan, että se loppuu. Veljentytön mahassa se jo näkyy. Oman poikani kohdalla aion jatkossakin rajoittaa hiilihydraatteja ja olen yrittäny veljelle puhua omista kokemuksistani, että voisivat tyttöään ohjailla syömisissä parempaan suuntaan. Rasvaa ei pidä pelätä, se vaatii hiilihydraattia sidosaineeksi että jää kehoon. Mutta kun hh on kulutukseen nähden sopivalla tasolla voi syödä rasvaakin, koska se palaa eikä sitoudu läskiksi.