Tytölläni on "läskimaha", miten sen saa laihdutettua pois?

[Endokrinologiaa]

Kysymys siis kuuluu miksi rasvaa varastoituu ja toisaalta mikä estää varastorasvan vapautumisen rasvakudoksesta.

Lyhyt vastaus: insuliini.

Pitkä vastaus: insuliinia erittyy kun syödään hiilihydraattipitoista ruokaa (pienempiä määriä erittyy myös proteiinien vaikutuksesta). Insuliinin tehtävä on suojella elimistöä kohonneelta verensokeritasolta. Eli jos verensokeritaso on liian korkea, kudokset vaurioituvat ja tätä vaurioitumista insuliini pyrkii estämään.

Osa hiilihydraateista käytetään energiaksi mutta ylijäämä varastoidaan rasvaksi. Jos hiilihydraatteja saadaan siis enemmän kuin mitä elimistö kuluttaa, niin rasvaa muodostuu. Insuliini toimii myös rasvakudoksen portinvartijana, eli kun insuliinia on verenkierrossa niin rasvaa ei voi vapautua rasvasoluista. Tämä kaikki on tieteen tunnistamaa fysiologiaa.

Kun niitä hiilihydraatteja sitten syödään sen 3-4 tunnin välein, niin tällä varmistetaan että insuliinia on verenkierrossa mukavasti pitkin päivää. Eli rasvaa muodostuu ja kertynyt rasva ei pääse vapautumaan energiaksi elimistön käyttöön. Tällä varmistetaan myös se, että insuliinin vaikutuksesta nopeasti laskeva verensokeri (hypoglykemia) saa aikaan nälkää. Eli syödään taas lisää. Siksi "säännöllinen ateriarytmi" on "tärkeää".

Jos hiilihydraatteja syödään taas vähemmän, insuliinia erittyy vähemmän, rasvaa muodostuu vähemmän ja elimistön rasvavarastot saadaan paremmin käyttöön. Ja boonuksena ei tule sitä verensokerin laskun jälkeistä "huutavaa nälkää". Ja kas, laihtuminen onnistuu luonnostaan ja vaivattomasti.

 

[Pulleron äiti]

Ei aina ole vanhempien vika, jos lapsi on lihava. Lapseni alkoi lihoa aivan kuin ap:n tyttö. Tarinamme kuulostaa samalta. Jos olisin täällä kysynyt neuvoa, olisin saanut samat haukut. Mutta lihomisen syy selvisi vuosien päästä, kun muitakin oireita jo ilmeni. Lapsellani oli aivokasvain. Se oli aivolisäkkeen alueella ja häiritsi hormonien toimintaa. Kasvain leikattiin mutta lapsi jäi sairaaksi. Painoa on tullut todella paljon leikkauksen jälkeen. Saamme joskus paheksuvia katseita, koska muut perheessä ovat hoikkia. Varmasti ajatellaan että minä olen syöttänyt lapsen lihavaksi. Aina ei kuitenkaan ole vanhempien syytä. Taustalla voi olla vakava sairaus.

 

[Endokrinologiaa]

Ei aina ole vanhempien vika, jos lapsi on lihava. Lapseni alkoi lihoa aivan kuin ap:n tyttö. Tarinamme kuulostaa samalta. Jos olisin täällä kysynyt neuvoa, olisin saanut samat haukut. Mutta lihomisen syy selvisi vuosien päästä, kun muitakin oireita jo ilmeni. Lapsellani oli aivokasvain. Se oli aivolisäkkeen alueella ja häiritsi hormonien toimintaa. Kasvain leikattiin mutta lapsi jäi sairaaksi. Painoa on tullut todella paljon leikkauksen jälkeen. Saamme joskus paheksuvia katseita, koska muut perheessä ovat hoikkia. Varmasti ajatellaan että minä olen syöttänyt lapsen lihavaksi. Aina ei kuitenkaan ole vanhempien syytä. Taustalla voi olla vakava sairaus.

Juurikin näin! Se mikä näyttää olevan vaikeaa sisäistää on se että ne ovat nimenomaan hormonit jotka päättävät siitä mihin elimistön "voimavarat" kulkeutuvat. Toisin kuin tämän esimerkin tapauksessa, normaalitilanteessa hormonitoimintaan voidaan vaikuttaa muun muassa ruokavalinnoilla.

 

[Pulleron äiti]

Lapseni lihominen oli sellaista, että vatsaan kerääntyi läskiä. Asia ihmetytti paljon ja siitä kysyinkin lääkärissä muun asian yhteydessä. Lääkäri ei ollut huolissaan mutta jokin äidinvaisto varmaan varoitteli, ettei kaikki ole kunnossa. Lapsi oli muutenkin " heikompi" kuin sisaruksensa. Väsyi kävellessä/pyöräillessä. Jalat väsyivät ja olivat kipeät. Nälkä alkoi olla loputon lapsella ja painoa tuli vaikka olimme tarkkoja syömisistä ja ruoka-ajoista. Lapsen pituuskasvu oli aina ollut hidasta ja olikin kavereitaan lyhyempi. Vauva-aikana pituuskasvuun puututtiin neuvolassa ja kävimme tutkimuksissakin, mutta silloin ei magneettikuvaa otettu. Kasvain olisi varmasti näkynyt jo silloin.

 

[Aleksandriel]

Mulle tuli paha olo tytön puolesta. Ei tulisi mieleenkään taputella minkään ikäisen lapsen masua pilkkatarkoituksessa, ja sitten tuo on vielä koko suvun harrastus. Häpeäisitte, ihan oikeesti.

Tiedoksesi ap että "leikillään" sanonut kommentit ovat ihan yhtä satuttavia ja haitallisia kuin ilkeyttäänkin.

Lapsen ja nuoren painoa/kokoa ei pitäisi koskaan kommentoida, ei leikillään eikä muutenkaan. Itselläni laukaisi anoreksian yläasteikäisenä se, että äitini sanoi, ettei minusta koskaan tule yhtä laihaa kuin luokkatovereistani. Tällä hän tarkoitti siis, että meillä on luonnostaan rotevampi ruumiinrakenne (ja paljon enemmän pituutta) kuin näillä luokkakavereilla.

Itse otin sen niin, että minä olen liian pullukka kavereihin nähden (olin siis oikeasti hyvin sopusuhtainen ja normaalipainoinen). Laihdutin itseni luurangoksi, jouduin terapiaan ja osastolle. Tuolloin keräsin paperille listaa kaikista kommenteista, joita olin kuullut painostani. Suurin osa niistä ei ollut edes tarkoitettu pahalla, mutta otin ne silti niin.

Ja sieltä ei ole mitenkään mukavaa sitten nousta. Oli monen kuukauden prosessi, että osastoajan jälkeen sain korjattua vääristyneen kuvan kehostani. Se kun korjaantuu vasta kun keho on saanut tarpeeksi energiaa ja aivot alkavat toimia normaalisti.

Omalla kohdallani auttoi se, että muutin toiselle paikkakunnalle ja rakastuin. Nyt olen ollut vuosia terve. Kaikilla ei toki ole näin onnekkaasti, vaan ne ajatukset jäävät kalvamaan moniksi vuosiksi.

 

["mammina"]

Minun 5v tyttöni kerää myös helposti vararavintoa "herkuttelujaksoilla", samoin mieheni vajaata vuotta nuorempi tyttönen. Meillä saa syödä (ja pitääkin syödä) vatsan täyteen 5 kertaa päivässä, mutta rajoitamme turhia hiilihydraatteja esimerkiksi siten, että yleensä toisella ruoalla on proteiinin (=liha) lisäksi vain kasvislisäke (yleensä lämpimiä kasviksia), ei siis todellakaan kahta kertaa päivässä mitään perunamuussia tai pastaa. Vehnää meillä ei käytä kukaan, joten sitä eivät lapsetkaan syö. Leipää ei tarjoilla välttämättä joka päivä ollenkaan, välipaloina rahkoja, jugurtteja jne, yleensä maustamattomia, joihin on lisätty marjoja tai esimerkiksi vauvan hedelmäsosetta.

Liikumme paljon, esimerkiksi lapset polkevat 5-10km lenkkejä aikuisten juostessa. Lisäksi tietysti normaalit päivittäiset puistoilut yms.

 

["Vieras"]

Pitäiskö läskejä sitten paapoa? Kyllä kai se hyvä on, että tietää mikä on terveellistä ja mikä ei.

AP osaatko lukeakaan?
Tuo todellakin on ongelma. Tää maa on täynnä ihmisiä joiden mahamakkaroita on pienenä "leikillään" taputeltu, mistä on aiheutunut isot henkiset arvet. Koita nyt vaan sisäistää tää asia ja lopettaa mahamakkaroiden "leikillinen" huomioiminen, ellet halua tyttöäsi satuttaa. Toki jos et välitä, niin jatka vain samaan malliin. Tunneäly hoi?

 

[Lapsissa on eroja]

Toiset nyt vaan saavat helpommin kiloja ympärilleen ja ruoka maistuu paremmin. Kolmesta lapsestani yksi on pulleahko ja kaksi muuta ihan normipainoisia, jopa hoikkia. Samaa ruokaa syövät ja liikkuvatkin melko samaan tyyliin. Yhdelle ruoka maistuu liiankin erinomaisesti ja ruokahalua on pakko yrittää hillitä. Vanhimman lapsen kanssa taas sai taistella, että olisi pienenä syönyt edes jotain ja vieläkin on pieniruokainen sekä nirso. Vanhempana sitä täytyy koittaa tasapainottaa kumpaakin ongelmaa

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28775362]Musta on tosi järkyttävää, että lapsiakin kytätään noin.
Anna sen olla, ja anna sen syödä rauhassa mitä haluaa.
Mä haluaisin takaisin ne ajat, kun lapsille tyrkytettiin ruokaa ja lapset ja nuoret sanoivat että riittää, en mä jaksa syödä.

Tollatavalla aiheutetaan syömishäiriöitä, anna jumalauta lapsesi olla rauhassa.[/QUOTE]

Minä olin lihava lapsi, en mikään järjetön tankki mutta aina isompi kuin muut.

Voi kun joku olisi laittanut mullekin terveellistä ruokaa ja puuttunut siihen paksuuteen. Kun lapsi huomaa kyllä olevansa tukeva (tai läski, possu, lyllerö kuten mua kutsuttiin eskarissa ja sama jatkui koko ala-asteen) vaikka kukaan aikuinen ei sitä sanoisikaan.

tärkein lapselle on ehkä kuitenkin saada sopivasti terveellistä ruokaa. Ei se, että saa syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Minäkin join välipalaksi kolme kupillista kaakaota ja päivälliseksi kaksi annosta jauhoissa kärtsättyä jauhelihakastiketta kera valkoisen makaronin ja jälkkäriksi vanukasta ja juustomakkaravoileipiä kunnon voikerroksella. Paahtoleipää runsaalla rasvalla saatoin syödä 4-5 viipaletta ihan vaan siksi että se maistui hyvältä ja teki mieli.

 

[sama juttu]

Meillä on ollut nyt jo pari vuotta vähän sama tilanne... Viime kesänä lihoi huomattavasti. En ensin tajunnut, miten se on mahdollista, kunnes selvisi, että lapsi saa herkkuja melkein joka päivä kaverillaan. Tässä rivarissa leikkivät siis melkein päivittäin yhden toisen lapsen kanssa. Kyllä minä huomasin, että aina kinusivat jotain syötävää meilläkin ollessaan, mutta tuolla naapurissa sitten saivat. Ja ihan kunnon ruokaakin.

Mun tytöllä on pohjaton ruokahalu. Voi syödä keittoa vaikka kolme lautasellista. Saattoi siis syödä lounasta naapurissa (mistä meillä ei ollut mitään tietoa), tulla kotiin ja syödä taas lounasta. Tyttö ei itse siis kertonut jo syöneensä. Kyllähän siinä tulee ylimääräisiä kaloreita aika lailla, jos syö kokonaan ylimääräisen lämpimän ruuan, mahdollisesti niitä keksejä sun muuta lisäksi, mitä naapurssa ilmeisesti aina pyydettäessä sai.

Kun tämä kävi ilmi, tuli kielto syödä yhtään mitään kavereiden luona, ellei soita ensin kotiin ja kysy lupaa. (Eri asia tietty, jos on jollain kaverilla pitempään ja on sovittu ruokailuista.) Nyt vuoden sisällä paino on suhteessa pituuteen jo tasoittunut. Koko perheen yhteisiä kävelylenkkejä on alettu viime kesän jälkeen myös harrastamaan. Happihyppely tekee iltaisin hyvää kyllä minullekin.

Meilläkin syödään herkkuja pari kertaa viikossa. Kesällä ehkä jätskiä tulee syötyä vähän useammin. Mutta kun on ruoka-aika, useimmiten sitä uppoaisi aika paljon. Toisaalta, välillä on ollut sellaisia nirsoilukausia, että mikään ruoka ei kelpaa. Silloin olen antanut sitten olla vaikka syömättä. Ei tuolta henki mene uutaman tunnin paastoon ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Kunhan siis pitää tiukan linjan, eikä anna mitään syötävää siinä välissä. Alkaa sitten se yökki ruoka maistua kun saa taas eteensä. Ja tosiaan, meillä joku ruoka voi olla tänään herkkua ja parin viikon päästä yök, vaikka ei ole vielä sen päivän versiota maistanutkaan...

Minä olen vähän vastustanut ajatusta, että pitäisi rajoittaa lapsen kunon ruuan syömistä. En haluaisi sanoa, että et saa ottaa lisää jauhelihakeittoa. Leipien ym. määrää kyllä olen rajoittanut. En halua luoda mitään kyttäysilmapiiriä. Samoin tuon liikunnan suhteen en halua korostaa, että NYT LIIKUTAAN, että ei vaan lihota.

Tyttö menee nyt tokalle luokalle ja on vielä vähän ylimääräistä. Ekaluokan lääkärintarkastuksessa vuosi sitten lääkäri huomautti (silloin tosiaan ylipainoa oli selkeästi enemmän). Lääkärin ohje oli, että syömistä pitää tarkkailla ja liikuntaa harrastaa, mutta tuon ikäisen ei pidä laihduttaa. Pitää odottaa, että paino ns. sulautuu pituuteen kun sitä tulee lisää. Meillä on selkeästi auttanut se, että ei enää syö kavereilla mitä sattuu. Tosin ne yhdet naapurit muuttivatkin pois. Ja varmasti nuo iltakävelytkin, vaikka ei ihan joka ilta käydäkään.

 

["Vieras"]

Onko teillä oikein ohjatut jaksot herkuttelulle? Viikonloppu vai vedetäänkö esmes koko joulukuu "herkkuja"?

Vatsa täyteen 5 krt päivässä? Ettekö te sen vertaa tajua, ettei syöminen laihduta?

[QUOTE="mammina";28776549]Minun 5v tyttöni kerää myös helposti vararavintoa "herkuttelujaksoilla", samoin mieheni vajaata vuotta nuorempi tyttönen. Meillä saa syödä (ja pitääkin syödä) vatsan täyteen 5 kertaa päivässä, mutta rajoitamme turhia hiilihydraatteja esimerkiksi siten, että yleensä toisella ruoalla on proteiinin (=liha) lisäksi vain kasvislisäke (yleensä lämpimiä kasviksia), ei siis todellakaan kahta kertaa päivässä mitään perunamuussia tai pastaa. Vehnää meillä ei käytä kukaan, joten sitä eivät lapsetkaan syö. Leipää ei tarjoilla välttämättä joka päivä ollenkaan, välipaloina rahkoja, jugurtteja jne, yleensä maustamattomia, joihin on lisätty marjoja tai esimerkiksi vauvan hedelmäsosetta.

Liikumme paljon, esimerkiksi lapset polkevat 5-10km lenkkejä aikuisten juostessa. Lisäksi tietysti normaalit päivittäiset puistoilut yms.[/QUOTE]

 

[sama juttu]

Meillä on ollut nyt jo pari vuotta vähän sama tilanne... Viime kesänä lihoi huomattavasti. En ensin tajunnut, miten se on mahdollista, kunnes selvisi, että lapsi saa herkkuja melkein joka päivä kaverillaan. Tässä rivarissa leikkivät siis melkein päivittäin yhden toisen lapsen kanssa. Kyllä minä huomasin, että aina kinusivat jotain syötävää meilläkin ollessaan, mutta tuolla naapurissa sitten saivat. Ja ihan kunnon ruokaakin.

Mun tytöllä on pohjaton ruokahalu. Voi syödä keittoa vaikka kolme lautasellista. Saattoi siis syödä lounasta naapurissa (mistä meillä ei ollut mitään tietoa), tulla kotiin ja syödä taas lounasta. Tyttö ei itse siis kertonut jo syöneensä. Kyllähän siinä tulee ylimääräisiä kaloreita aika lailla, jos syö kokonaan ylimääräisen lämpimän ruuan, mahdollisesti niitä keksejä sun muuta lisäksi, mitä naapurssa ilmeisesti aina pyydettäessä sai.

Kun tämä kävi ilmi, tuli kielto syödä yhtään mitään kavereiden luona, ellei soita ensin kotiin ja kysy lupaa. (Eri asia tietty, jos on jollain kaverilla pitempään ja on sovittu ruokailuista.) Nyt vuoden sisällä paino on suhteessa pituuteen jo tasoittunut. Koko perheen yhteisiä kävelylenkkejä on alettu viime kesän jälkeen myös harrastamaan. Happihyppely tekee iltaisin hyvää kyllä minullekin.

Meilläkin syödään herkkuja pari kertaa viikossa. Kesällä ehkä jätskiä tulee syötyä vähän useammin. Mutta kun on ruoka-aika, useimmiten sitä uppoaisi aika paljon. Toisaalta, välillä on ollut sellaisia nirsoilukausia, että mikään ruoka ei kelpaa. Silloin olen antanut sitten olla vaikka syömättä. Ei tuolta henki mene uutaman tunnin paastoon ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Kunhan siis pitää tiukan linjan, eikä anna mitään syötävää siinä välissä. Alkaa sitten se yökki ruoka maistua kun saa taas eteensä. Ja tosiaan, meillä joku ruoka voi olla tänään herkkua ja parin viikon päästä yök, vaikka ei ole vielä sen päivän versiota maistanutkaan...

Minä olen vähän vastustanut ajatusta, että pitäisi rajoittaa lapsen kunon ruuan syömistä. En haluaisi sanoa, että et saa ottaa lisää jauhelihakeittoa. Leipien ym. määrää kyllä olen rajoittanut. En halua luoda mitään kyttäysilmapiiriä. Samoin tuon liikunnan suhteen en halua korostaa, että NYT LIIKUTAAN, että ei vaan lihota.

Tyttö menee nyt tokalle luokalle ja on vielä vähän ylimääräistä. Ekaluokan lääkärintarkastuksessa vuosi sitten lääkäri huomautti (silloin tosiaan ylipainoa oli selkeästi enemmän). Lääkärin ohje oli, että syömistä pitää tarkkailla ja liikuntaa harrastaa, mutta tuon ikäisen ei pidä laihduttaa. Pitää odottaa, että paino ns. sulautuu pituuteen kun sitä tulee lisää. Meillä on selkeästi auttanut se, että ei enää syö kavereilla mitä sattuu. Tosin ne yhdet naapurit muuttivatkin pois. Ja varmasti nuo iltakävelytkin, vaikka ei ihan joka ilta käydäkään.

Tällä hetkellä meidän tytöllä on paino 33 kiloa ja pituutta 133. En muista enää viime kesän tilannetta. Mittaa oli silloin vielä alle 130 ja painoakin muutama kilo vähemmän.

 

[höhhh]

Niin tekee muutkin kuin minä. Isänsä, pappansa ja jopa itse, eikä se ole mitenkään negatiivinen asia vaan sellaista leikkiä. Ehkei kaikki sitä ymmärrä.

Mulla on ainakin lapsuudesta ikäviä muistikuvia juuri tällaisista "leikeistä". Tuo jos joku on ikävää huomauttelua. Ja varmaan aika pienikin lapsi ymmärtää, että kun kaikki sitä mahakumpua taputtelee, siinä on nyt joku ongelma. Ei lapsi uskalla/osaa sanoa, että tulee paha mieli. Mutta ainakin minä vielä näin 30-vuotiaana muistan tuollaiset tapaukset. Minun kohdallani on laskettu leikkiä mm. luomista, joita minulla on paljon. No kyllähän opin niitä häpeämään.

 

[Cassyput]

[QUOTE="Vieras";28776595]Pitäiskö läskejä sitten paapoa? Kyllä kai se hyvä on, että tietää mikä on terveellistä ja mikä ei.[/QUOTE]
Voi luojan tähden. En nyt ole ihan varma mitä tarkoitat "läskien paapomisella", mutta jos se tarkoittaa sitä että 6-VUOTIAALLE tytölle ei leikillisesti huomautella hänen vatsamakkaroistaan, niin kyllä, minun mielestäni "läskejä pitää paapoa".

PS: Mun perheessä ei ole yhtäkään ylipainoista ihmistä, ja olen itsekin hyvin urheilullinen ja hoikka. Joten kyse ei nyt ole mistään henkilökohtaisesta kipupisteestä. Olen vain täysin mykistynyt aloittajan tunneälyn puutteesta, ja vielä omaa lastaan kohtaan.

 

[stu9sg]

Voi luojan tähden. En nyt ole ihan varma mitä tarkoitat "läskien paapomisella", mutta jos se tarkoittaa sitä että 6-VUOTIAALLE tytölle ei leikillisesti huomautella hänen vatsamakkaroistaan, niin kyllä, minun mielestäni "läskejä pitää paapoa".

PS: Mun perheessä ei ole yhtäkään ylipainoista ihmistä, ja olen itsekin hyvin urheilullinen ja hoikka. Joten kyse ei nyt ole mistään henkilökohtaisesta kipupisteestä. Olen vain täysin mykistynyt aloittajan tunneälyn puutteesta, ja vielä omaa lastaan kohtaan.

Ei nyt sentään tarvi noin lytätä, niin kuin teksteitä huomaat niin myös ap:n vanhemmat harrastavat tuota 'vitsailua' joten ehkä siksi ap ei ole tajunnut ettei se ole kaikille vitsailua. Voisi sanoa asiallisesti että älä enää puhu lapsellesi noin muttei nyt tarvitse hyökätä kimppuun ja suunnilleen haukkua maailman paskimmaksi äidiksi vain tuon takia!

 

[lääkäri]

Työskentelen neuvola- ja koululääkärinä ja työssäni näen viikottain ylipainoisia lapsia. Aika suurella osalla tämän ikäisistä lapsista ongelmana on ei niinkään herkkujen syönti vaan nimenomaan pohjaton ruokahalu, tavallista sinänsä terveellistä kotiruokaa menisi kolmekin annosta. Ap:n lapsellakin ruokavalio yleisesti tuntuu olevan kunnossa, samoin perusliikuntaakin elämässä on. Kukaan lapsi ei liho siitä jos syö kaksi kertaa viikossa herkkuja, kuten esim tuon ap:n mainitseman tikkarin. Itse neuvon asiakkailleni totuttammaan lasta siihen, että yksi annos ruokaa riittää (aikuisen annostelema annos), koska se tosiaan riittää energiamäärältään jos syödään yleisesti neuvotun 5 aterian päivärytmin mukaan. Aluksi tämän hyväksyminen on vaikeaa, mutta mahalaukku tottuu tähän (kuten myös isompiin annoksiin). Ylimääräisten välipalojen suhteen kannattaa olla hyvin tiukkana.

6v lapselle voi hyvin kertoa, että ruokamääriä pitää rajoittaa koska paino on noussut liikaa (119cm/30 kg on liikaa). Tämä pitää perustella terveyssyillä, eikä tietenkään puhua ulkonäköasioista. Monet tämänikäisistä lapsista ovat luonnnostaan kiinnostuneita terveysasioista, niistä puhutaan paljon eskarissa, koulussa ja jo päiväkodissakin. Pelko siitä, että painoasioista puhuminen aiheuttaisi anoreksiaa on turha, anoreksian syyt ovat paljon syvemmällä. Ja kannattaa muistaa, että anoreksia on loppujen lopuksi hyvin harvinaista mutta ylipainon aiheuttamat terveysongelmat ovat tämän hetken suurin terveysuhka Suomessa. Eräs kirjoittaja tuossa totesikin, että olisi toivonut jonkun puuttuvan syömisiinsä lapsena. Nimenomaan näin, teemme todella suuren karhunpalveluksen lapselle jos emme uskalla/viitsi aktiivisesti puuttuua lapsen ruokavalio. Lapsen ylipaino harvoin katoaa itsekseen vaan vaatii aktiivista puuttumista.

 

[ap.]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

 

[stu9sg]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

Älä nyt noin ota itseesi, muista että täällä on kaiken maailman sekopäät kirjoittelemassa. Et ole huono äiti tuon takia, sähän juuri mietit lapsesi parasta!

 

[Pulleron äiti]

Et todellakaan ole huono äiti!

 

["mammina"]

[QUOTE="Vieras";28776728]Onko teillä oikein ohjatut jaksot herkuttelulle? Viikonloppu vai vedetäänkö esmes koko joulukuu "herkkuja"?

Vatsa täyteen 5 krt päivässä? Ettekö te sen vertaa tajua, ettei syöminen laihduta?[/QUOTE]

Heh! Ei vedetä viikonloppua tai edes yhtä päivää herkkuja! Meillä ei ole karkkipäivää ja kyllä, lapset ja aikuiset syövät meillä VIISI KERTAA PÄIVÄSSÄ, voivat hyvin ja ovat erittäin terveitä ja normaalipainoisia.

 

["Vieras"]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

Mitäpä jos itkemiseen sijaan ottaisit onkeesi hyvistä neuvoista, esim. Tuossa yllä lääkäri kirjoittaa hyvin.

 

["Vieras"]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

Turha vajota itsesääliin. Ihan asiallisia on suurin osa kommenteista. Lue tuo lääkärin kirjoitus. Se oli tosi hyvä. Ei sun tarvi olla huolissaan, mut alat laittamaan kunnon ruuat, yksi lautasmallinen annos, ja säännöllinen ateriarytmi. Ja kaupassakiukuttelulle sun on tehtävä loppu. Kyllä se vaan valitettavasti on niin, että tuollainen käytös on opittu malli. Olet sallinut sen ka antanut periksi. Huonosta tavasta poisoppiminen on paljon vaikeampaa kuin opettelisi heti alkuun oikean tavan kaupassakäymiseen. Ois niin kiva välillä lelliä lasta ja antaa ottaa yhä ja toista herkkua kaupasta, mutta siitä tulee helposti paha tapa. Kiukuttelua ja painonnousua. Siksi on parempi olla johdonmukainen. Kerran viikossa saa, muulloin ei saa. Sittenon kiva odottaa karkkipäivää, kaikkien, myös äidin, kun muulloin on rauha kaupassa. Ka muiten, tarviikonkaupassa äydä enempää kuin kerran viikossa? Keksiää jotain parempaa tekemistä yhdessä.

Siinä olen edelleen eri mieltä sun kanssa, että lapsen massua taputeltaisiin naureskellen, hymyillään ja muuta muka hyväntahtoisesti, mutta mielessä toistuu "läskimaha läskimaha kauhea läskimaha..." Uskon, että lapsi vaistoaa sen. Hän ei täytä sun toiveita laihuudesta. Voit puhua terveellisestä ruokailusta, mutta ei ulkonäkösyistä, vaan terveysperusteella. Nytän vain osoitit, että läskimaha on ruma ja ei-toivottava, mutta et kertonut ylipainosta, sen syistä ja miten sitä hallitaan.

 

["Lissu"]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

No ainakin meillä tuota harrastetaan. Lapsi ruuan jälkeen pullistaa mahansa ja näyttää että söin näin paljon, ja sitten pitää äidin/isän taputella ja ihailla.

En ole koko ketjua lukenut mutta kannattaa tunnistaa piilosokeria sisältävät tuotteet, kuten mehut, murot, jugurtit. Katso aina tuoteseloste ja laske, paljonko koko annoksessa on sokeria. Kun jaat lopputuloksen 2,6:lla niin näet sokerimäärän sokeripaloiksi muutettuna, se auttaa suhteuttamaan lopputulosta.

Olen samaa mieltä että välillä voi silti herkkuja syödä, kohtuutonta sitä on kokonaan lopettaa. Mutta vain silloin tällöin, ja päivittäinen ruoka tervelliseksi. Jos lapsella on "koko ajan nälkä" niin pilko vaikka vihanneksia naposteltavaksi. Porkkana/kurkku/paprikaviipaleita kulhollinen, niin kestää pitkään napostella eikä tule lihottua.

Päivittäinen liikunta on myös tärkeää. Itse olen huomannut että meidän 7 v on pulskistunut kesän mittaan, kun se päivittäinen koulumatkakävely (1,5 km suuntaansa) on jäänyt pois. Muuten kyllä ulkoilee ja liikkuu, mutta kyllä se näkyy ulkomuodossa että vähemmän liikkuu kuin koulupäivinä.

 

[wyit]

Itkin viime yönä ja mietin äitiyttäni, olen ilmeisesti tosi huono äiti, kun täällä vaan haukutaan minua... Kyllä tuo lasten mahojen taputtelu on ihan vaan leikkiä... kaikki lapset pullistelevat mahaansa ja odottavat, että äiti, isä tai joku muu taputtaa mahaa ja ihmettelee miten se on niin suuri. En näe siinä mitään pahaa. Ja nyt minut on lytätty maailman surkeimmaksi äidiksi. Itkettää vieläkin.

Tuo on kyllä ihan normaalia, jos kaikki lapset pullistelevat samalla lailla mahaansa ja sitten taputellaan leikillään. Ihan eri asia, kuin mitä aiemmin sanoit, että taputtelet tytön mahaa ja kyselet että "mikäs tämä on". Tuo lause irti kontekstista antaa aivan eri kuvan. Ja se, että sinua syytellään lapsesi lihomisesta, on asiatonta. Nimenomaanhan sinä pyrit etsimään ratkaisua ongelmaan. Ehkä siitä ei kannattaisi tehdä niin suurta ongelmaa, vaan pienillä muutoksilla ja vaivihkaa muuttaa syömistapoja. Ja samaa mieltä kuin muutama aiempi kirjoittaja, itsekin olisin halunnut, että omaan syömiseeni olisi puututtu heti kun lapsena alkoi ylikiloja tulla. Aloin sitten omatoimisesti laihduttaa jo alaluokilla ja paino on iso mörkö vieläkin, vaikka nykyään hoikka olenkin.

 

["..."]

Jos vaikka Se kasvun pyrähdys tasoittaisi asioita.. Ei ehkä vielä kannattaisi olla huolissaan.. Monella on lapsen pyöreyttä ja Se katoaa kun tuulee kasvun pyrähdys...