tylsää: Minulla on c-hepatiitti, haluatko kysyä jotain ?

["Hui"]

[QUOTE="vierailija";23819040]ne voi nousta monestakin syystä, mulla oli joskus 550 nyt 14[/QUOTE]

vatsakipuja maksan seudulla? Missä kohtaa muuten maksa on?

 

["hoo"]

alussa lapsi oli 1,5 vuotias ja myöhemmin sanoit että viimeinen testi oli 2 vuotiaana jolloin todettiin ettei saanut tartuntaa..TÄH? Monta vuotta se lapsi nyt olikaan?

 

[vieras mies.]

Itselläni ollut c- hepatiitti ja känyt interferonihoidon läpi. Mulla oli pahinta laatua oleva virus ja hoito kesti vuoden. Oli yksi elämäni veemäisinpiä vuosia. Kerran viikossa pistos, ja ribaviriiniä 5 nappia päivässä. Käytännössä olin siis vuoden kipeä. Painoni putosi reilut 10 kiloa ja valkosolut meinas hävitä. hemoglobiini oli todella alhaalla. Kahden viikon välein verikokeissa, välillä suunniteltiin valkosolujen antamistakin. Mutta lääkäri oli todella hyvä ja hoiti hommansa upeasti. Psykiatrillakin piti käydä seurannassa, koska joillain on hoito aiheuttanut syvää masennusta. Itsellä, jatkuvasta huonosta olosta mahdollisesti johtuen, hermot riekaleina. Rankkaa oli pienen lapsen kanssa olla. Mutta nyt, reilu vuosi hoidon loppumisesta, viimeisimmässä verikokeessa, kaiken todettiin olevan kunnossa, verieristykset voitiin purkaa ja seuraava verikoe viiden vuoden päästä. Rankka homma mutta kannatti tehdä. Selviätkö puolen vuoden hoidolla?

 

[aloittajat]

Mä oon nyt kesäkuun alussa menossa taas labroihin, viimeksi oon käynyt marraskuussa.
Mulla oli pahimmillaan alat-arvo n 800, mutta nyt viime kerroilla ollut vaan jossain 100 kieppeillä.
Ja koko ajan laskevaan suuntaan. Alkoholia en käytä ollenkaan, että eiköhän ne sieltä laske, i hope so.

 

["aloittaja"]

Kaverilla on C ja sai tartunnan samaa kautta kuin sinäkin ap.

Kaveri tuskastelee, kun mm. hammaslääkärikäynnit tuntuvat olevan aivan mahdottomia, kun täällä ainakin muutama vuosi sitten käytettiin aivan älyttömät suojaukset tartuntapelon takia, niin ei oikein mielellään enää sinne mene. : /

Itsekin kotipalvelun "leivissä" oloaikana jouduin laittamaan paksut kumihanskat käsiini, kun jostain syystä se pomo käsitti, että leviää myös eritteiden kautta. Ehkä sillä asiakkaalla ei sitten ollutkaan C, vaan joku muu tarttuva, mutta C:ksi ne siellä kotipalvelussa väittivät.

Minkälaisia ennakkoluuloja sinä olet joutunut kokemaan terveydenhuollon palveluja käyttäessäsi?

Täällä sama juttu, hammaslääkärissä aivan tajuttomat suojavarusteet ja hammaslääkärit sit kiroilee kun ei niillä paksuilla hanskoilla voi mitään tehdä. Että joo, ei oo hammaslääkärikäynnit mullekaan mieluisia.

Sama synnytyksessä, oli kyllä aika traumaattinen kokemus siinä mielessä että kätilöt olivat pukeutuneet kuin teurastajat. Kumpparit, kumiessut, naamarit.. tietenkin ihan syystä, ymmärrän toki sen, mutta ne kumpparit oli musta ehkä vähän liikaa.

Ennakkoluuloja olen saanut kyllä kokea, meninpä hammaslääkäriin, verikokeisiin tai muuten vaan lääkärille, kerron aina taudista, ihan kohteliaisuus syistä ja asenne muuttuu kyllä heti. Tartuntatautilääkärillä tms asian tiimoilta tietty ei, mutta muissa asioissa kyllä.
Synnyty soli traumaattine kokemus sillä kätilöt olivat todella tympeitä ja vittuilivat suoranaisesti. Lapsi oli 2h ikäinen ennen kuin sain ekaa kertaa syliini, mut parsittiin kasaan ja piti mennä suihkuun ennen kuin sain lapsen syliin. Mulle ei edes kerrottu sukupuolta ensin vaikka yritin kysellä. On niitä kivojakin, jotka osaa suhtautua, mutta on sitten paljon niitä veemäisiäkin joilla asenne muuttuu heti kun kuulee taudista, vaikka papereissakin näkyy että kuivilla oloa monta vuotta todistetusti. Mutta ymmärränhän minä sen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Hui";23819057]vatsakipuja maksan seudulla? Missä kohtaa muuten maksa on?[/QUOTE]

Ei ole kipuja ollut maksan seudulla, kuin joskus silloin kun maksa-arvot olivat todella korkealla ja silloin vielä käytin satunnaisesti alkoholia, niin krapulassa kyllä tuntui että maksa posahtaa. Tai tiedä oliko maksakipuja, vai mitä, mutta oletin oelvan. Mun käsittääkseni maks sijaitsee tuossa aika ylhäällä, olenko väärässä ?

 

[-]

Moni ei valitettavasti usko että joku voi päästä oikeasti kuiville. Kerran narkkari aina narkkari-periaate.

 

[raspberry]

mielenkiintoinen aloitus.

ap:lle erittäin paljon tsemppiä :flower: :hug: jatka samaan malliin!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hoo";23819117]alussa lapsi oli 1,5 vuotias ja myöhemmin sanoit että viimeinen testi oli 2 vuotiaana jolloin todettiin ettei saanut tartuntaa..TÄH? Monta vuotta se lapsi nyt olikaan?[/QUOTE]

Lapsi on 1,5v siis, anteeksi, ihan inhimillinen kirjoitushärö tullut kuten varmaan aika monta muutakin. 1v otettiin viimeiset kokeet, jolloin todettiin ettei tartuntaa ole.

 

["vieras"]

Moni ei valitettavasti usko että joku voi päästä oikeasti kuiville. Kerran narkkari aina narkkari-periaate.

Onhan alkoholistikin aina alkoholisti.

 

["aloittaja"]

Itselläni ollut c- hepatiitti ja känyt interferonihoidon läpi. Mulla oli pahinta laatua oleva virus ja hoito kesti vuoden. Oli yksi elämäni veemäisinpiä vuosia. Kerran viikossa pistos, ja ribaviriiniä 5 nappia päivässä. Käytännössä olin siis vuoden kipeä. Painoni putosi reilut 10 kiloa ja valkosolut meinas hävitä. hemoglobiini oli todella alhaalla. Kahden viikon välein verikokeissa, välillä suunniteltiin valkosolujen antamistakin. Mutta lääkäri oli todella hyvä ja hoiti hommansa upeasti. Psykiatrillakin piti käydä seurannassa, koska joillain on hoito aiheuttanut syvää masennusta. Itsellä, jatkuvasta huonosta olosta mahdollisesti johtuen, hermot riekaleina. Rankkaa oli pienen lapsen kanssa olla. Mutta nyt, reilu vuosi hoidon loppumisesta, viimeisimmässä verikokeessa, kaiken todettiin olevan kunnossa, verieristykset voitiin purkaa ja seuraava verikoe viiden vuoden päästä. Rankka homma mutta kannatti tehdä. Selviätkö puolen vuoden hoidolla?

Kiitos todella paljon kun kerroit omasta kokemuksestasi.
Musta on ollut äärimmäisen vaikea löytää vertaistukea tai ylipäänsä tietoa hoidosta.
Minkä ikäinen sun lapsi oli kun hoidon kävit ?
Mulla on tosiana se lievin tyyppi ja lääkäri epäili, että vois olla mahdollista selvitä jopa 3-4kk hoidolla, ehkä max puol vuotta, mutta eihän sitä etukäteen voi koskaan tietää.
Pelottaa aivan sikana, just eniten se että tulee jotain masennusta tai hermot menee helposti tmv. =S

Oliko sulla kuumetta? Tai olitko fyysisesti kipeä ?
Käbitkö töissä/koulussa tms hoidon aikana ? Oliko sulla lasten hoito-apua tai selvisitkö päivistä yksin lapsen kanssa?
Kiitos jo jaksat tai haluat jakaa kokemuksiasi, olisin niistä hyvin kiitollinen.

 

["aloittaja"]

Moni ei valitettavasti usko että joku voi päästä oikeasti kuiville. Kerran narkkari aina narkkari-periaate.

Näinhän se on.
Ja ymmärrän sen. Mä itse oon monesti, hyvin monesti miettinyt että jos itse olisin siinä tilanteessa hoitohenkilökuntana esim. Niin en minä tiedä uskoisinko.
Ja jotenkin vielä kun on kyseessä lapsi, esim nyt synntystilanteessa ja näin.
En mä tiedä miten mä itse suhtautuisin, mä oon asian ajatellut niin, että mä oon menneisyydessäni tehnyt virheitä, joista mä kannan vastuun kyllä. Mä ymmärrän sen että ihmisillä on ennakkoluuloja, kyllä mä ne ymmärrän, vaikkase leima on raskas kun on ollut kuivilla niin kyllä mä silti vastuuni kannan ja yritän sen kanssa elää.

Kerran narkkari on aina narkkari, kerran alkoholisti on aina alholisti, niinhän se menee.
Vaikka mä oon ollut monta vuotta kuivilla enkä oo moneen vuoteen enää osannut ajatellakaan että mä oon joskus vetänyt ja elänyt sellasta elämää, enkä vois kuvitellakaan että koskaan palaisin siihen, niin kyllä mä silti olen varuillani. En halua olla tekemisissä muutenkaan, mutten myöskään houkutusten takia ihmisten kanssa jotka käyttää, enkä hakeutua tietoisesti sellaisiin tilanteisiin, koska mä oon ollut riippuvainen, ja mä uskon siihen että riippuvuus säilyy ihmisessä lopun elämää. Kyllä mä olen itestäni tosi varma, ja on joskus tullutkin vanhoja tuttuja vastaan jotka on kysyny että otatko enkä ole sekunttiakaan miettinyt mitä vastaan, tai ei ole tehnyt todellakaan millään tavoi mieli- päinvastoin, mutta en mä luota sataprosenttisesti siihen, että jos joku vetäis koko ajan vieressä, etteikö joskus voisi tulla sitä himoa. Narkkari on aina narkkari, niin se menee. Ja sen r iippuvuuden kanssa pitää elää loppuelämä.

 

["aloittaja"]

mielenkiintoinen aloitus.

ap:lle erittäin paljon tsemppiä :flower: :hug: jatka samaan malliin!

kiitos paljon

 

[vieras mies]

Täällä meilläpäin hammaslääkärit suhtautuivat asiallisesti ja rauhallisesti asiaan, kenelläkään ei ollut mitään suojavarustuksia. Ajat olivat tietysti aina päivän viimeisiä. Labrahoitajana jos sattui olemaan verikokeessa joku harjoittelija, niin saattoi laitta hanskat käteensä. Kokeneemmat eivät asiasta välittäneet tippaakaan. Riippuu tietysti paljon kokemuksesta taudista ko. sairaalassa. Tavan ihmisillä tiedot taudista lähinnä perustuvat seiska- lehden jutuista. Hoidon läpikäyminen on parasta oman mielenrauhan kannalta.

 

["aloittaja"]

Täällä meilläpäin hammaslääkärit suhtautuivat asiallisesti ja rauhallisesti asiaan, kenelläkään ei ollut mitään suojavarustuksia. Ajat olivat tietysti aina päivän viimeisiä. Labrahoitajana jos sattui olemaan verikokeessa joku harjoittelija, niin saattoi laitta hanskat käteensä. Kokeneemmat eivät asiasta välittäneet tippaakaan. Riippuu tietysti paljon kokemuksesta taudista ko. sairaalassa. Tavan ihmisillä tiedot taudista lähinnä perustuvat seiska- lehden jutuista. Hoidon läpikäyminen on parasta oman mielenrauhan kannalta.

Hyvä ettei joka puolella samoja suojavarustuksia ole. Se on tosiana aika ahdistavaa, kun mä itse pelkään hammaslääkäriä muutenkin, kun lekuri on vielä pukeutunut kuin teurastamolle. :S

Mä käyn aina yhdellä ja samalla hammaslääkärillä, joten en tiedä muista, mutta tämä lääkäri ainakin laittaa sellasen suojavarustuksen ja sitten kiroaa kun ei niillä hanskoilal voi edes sormiaan liikuttaa.

Ja totta, paljonhan se riippuu siitä mitä tietää taudista ym. Mun oman kokemuksen mukaan c-hepatiisista on tosi vähän tietoa noin yleisesti missään saatavilla ja mä en itsekään ihan asiantuntija ole vaikka tauti mulla onkin, mä oon yrittänyt etsiä tietoa, mutta aika vähän sitä on musta saatavilla. Tuntu uettei kaikella hoitohenkilökunnallakaan ole hirveästi tietoa, multa kysyi neuvolantäti että miten se tarttuu ja voiko se tarttua lapseen ym ym.

Oletko sä joutunut kokemaan ennakkoluuloja asian tiimoilta?

 

[vieras mies]

[QUOTE="aloittaja";23819456]Kiitos todella paljon kun kerroit omasta kokemuksestasi.
Musta on ollut äärimmäisen vaikea löytää vertaistukea tai ylipäänsä tietoa hoidosta.
Minkä ikäinen sun lapsi oli kun hoidon kävit ?
Mulla on tosiana se lievin tyyppi ja lääkäri epäili, että vois olla mahdollista selvitä jopa 3-4kk hoidolla, ehkä max puol vuotta, mutta eihän sitä etukäteen voi koskaan tietää.
Pelottaa aivan sikana, just eniten se että tulee jotain masennusta tai hermot menee helposti tmv. =S

Oliko sulla kuumetta? Tai olitko fyysisesti kipeä ?
Käbitkö töissä/koulussa tms hoidon aikana ? Oliko sulla lasten hoito-apua tai selvisitkö päivistä yksin lapsen kanssa?
Kiitos jo jaksat tai haluat jakaa kokemuksiasi, olisin niistä hyvin kiitollinen. [/QUOTE]

Lapsi oli viisi vuotias kun aloitin hoidon ja seuraavana syksynä meni eskariin. Olin fyysisesti kipeä, flunssanomaisia oireita, lihas- ja nivelkipuja. Kuumettakin nousi aina pistoksesta seuraavana päivänä. Olin tosi väsynyt ja "veto poissa". Selvisin lapsen kanssa jotenkuten, vuosi oli lapsellekkin varmasti rankka. Eniten harmitti kun en jaksanut oikein tehdä lapsen kanssa mitään. Se kesä meni aika sumussa meiltä. Vein kyllä lasta kaikenmaailman tapahtumiin, mutta itselle ne oli tuskaa olla kipeänä joka paikassa. Apu olisi kyllä ollut tarpeen näin jälkeenpäin ajateltuna. Luojan kiitos, minut lomautettiin juuri hoidon alkamisen aikoihin ja sainkin olla sitten sen vuoden lomautettuna. Töissä tuskin olisin jaksanut käydä. No, poika on nyt reipas koululainen ja en usko että kovin syviä traumoja on jäänyt. Oireet ovat tietysti hyvin yksilöllisiä, ja itselläni ei ollut masennuksen kanssa ongelmia. En kyllä ole siihen taipuvainen noin muutenkaan. Ärtynyt olin kyllä ja se harmitti aina itseänikin. Jos selviät noin " lyhyellä " hoidolla niin se on tosi hieno juttu.

 

[vieras mies]

Itse sain sairaalasta kirjasen, yleisopas, kuinka elää ja toimia c- hepatiitin kanssa. Kannataa kysyä sitä sairaalasta, jos eivät muuten anna. Lääkärini sanoi että siinä olisi todenmukaisempaa tietoa kuin yleensä netistä lukemalla saa. Sulla on varmaan lääkeannostukset pienempiä, johtuen lievemmästä tyypistä. En muista että olisin liiemmin ennakkoluuloja kokenut, ehkä aika kultaa muistot. Yksi kaverini luuli että kuolisin kohta sairauteen.

 

["jeps"]

C-hepatiitti tarttuu kait lähinnä suonensisäisten huumeitten käyttäjien keskuudessa. Seksistä sitä on aika vaikea saada.

Kyllä sen silti voi saada. Mä sain seksin välityksellä, käytin kyllä silloin huumeita mutten KOSKAAN muita kuin puhtaita välineitä. Lääkäritkin sanoi että eihän se oo käytännössä mahdollista saada seksistä mutta kyllä vaan on, vaikka mahdollisuus olis pienikin.

 

["vieras"]

Oletko täysin päihteetön vai käytätkö jotain korvaushoitolääkkeitä?

 

["aloittaja"]

Totta, se on mahdollista saada seksistä. Ja mahdollista tsrttua synntyksessä lapseen.
Mahdollista on vaikka prosentit on pienet,
Tartuntatautilääkäri joka on hoitava lääkäri on työskennellyt tartuntatautilääkärinä 20v ja sanoi että tieää 3 tapausta joissa olisi tarttunut äidistä lapseen synnytyksen aikana.
Mahdollista on, tietenkin.

Vierasmies, kiitos kokemuksistasi. mä en ole saanut mitään kirjasta, täytyy sitä kysyä kun menen sairaalaan. Hienoa että kuitenkin selvisit siitä hyvin, se antaa toivoa mullekin.

Vieras, olen täysin päihteetön. Käytin "päähuumeena" amfetamiinia, subu tai hitaat ei oo koskaan ollut mun juttu, joten en oo ollu korvaushoidossa. Vieroituksessa oli unilääkket ja rauhottavat, ja jonkin aikaa sen jälkeen, mutta sen jälkeen en oo yhteenkään bentsoon ym koskenut. mä koen ne itselleni huumeeksi, vaikka lääkärissä kirjoitettiin uniongelmiin nukahtamislääkkeet en reseptiä ottanut. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä, vaikka niitä oikealla annostuksella ois käyttänytkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23820026]

Vieras, olen täysin päihteetön. Käytin "päähuumeena" amfetamiinia, subu tai hitaat ei oo koskaan ollut mun juttu, joten en oo ollu korvaushoidossa. Vieroituksessa oli unilääkket ja rauhottavat, ja jonkin aikaa sen jälkeen, mutta sen jälkeen en oo yhteenkään bentsoon ym koskenut. mä koen ne itselleni huumeeksi, vaikka lääkärissä kirjoitettiin uniongelmiin nukahtamislääkkeet en reseptiä ottanut. En halua ottaa minkäänlaisia riskejä, vaikka niitä oikealla annostuksella ois käyttänytkin.[/QUOTE]

Tosi hienoa!! Olet varmasti hyvä esimerkki siitä, että kovalla työllä ja tahdolla voi aloittaa ihan uuden ja päihteettömän elämän.

 

["Minä"]

Onko nyt hyvä fiilis?

 

[?]

Itse sain sairaalasta kirjasen, yleisopas, kuinka elää ja toimia c- hepatiitin kanssa. Kannataa kysyä sitä sairaalasta, jos eivät muuten anna. Lääkärini sanoi että siinä olisi todenmukaisempaa tietoa kuin yleensä netistä lukemalla saa. Sulla on varmaan lääkeannostukset pienempiä, johtuen lievemmästä tyypistä. En muista että olisin liiemmin ennakkoluuloja kokenut, ehkä aika kultaa muistot. Yksi kaverini luuli että kuolisin kohta sairauteen.

onko sun lapsen äiti kuvioissa?

 

[Rohkeutta ja Ymmärrystä]

http://trulifedamien.blogspot.com/2010/09/shot-of-peginterferoni-alfa-2a-injected.html