Wiira, voimia piinapäiviin! Kyllä se tiukkaa tekee niin usein, kumpa voisikin suojella itseään muiden jutuilta. Välillä toivoisi, että uskaltaisi itse näyttää tunteitaan enemmän, ehkä lähimmät tutut malttaisivat jättää valittelut muiden korville. Juuri tällä viikolla sain myös kunnian kuulla, kuinka jotkut jättävät meneillään olevan kierron väliin ihan vain sen takia, ettei vaan synny vauva joulukuussa... Kuinka itsestäänselvää lapsen saamisen täytyykään olla, että tuollainen edes tulee mieleen. Mitäpä en itse, ja varmasti kaikki muutkin täällä, en antaisi pienestä jouluvauvasta... :hug:
Ja en minäkään kyllä valittaisi jos vain saisin olla raskaana. Kun lapsen saaminen on vaikeaa, on useimmiten kiitollisuus suurempaa kuin oma vointi. Kipeää voi tehdä ja se saa totta kai harmittaa mutta jatkuva valittaminen on eri asia. Ja mitä tulee niihin loppuraskauden tukaluudesta valittajiin (joita tuntuu olevan ihan valtava määrä), voin sen kerran kokeneena sanoa, että siinä on kyllä yksi turhimmista syistä valittaa. Itse en ole sitä koskaan ymmärtänyt, jos kaikki kuitenkin on hyvin ja normaalisti. Jotkut nyt itkevät ihan kaikesta, plussasta synnärille asti ja sitten kuinka rankkaa se vauvan hoito on - vaikka kaikki menisi hyvin ja oikeasti helposti.
Burana, mukava kuulla, että siellä ollaan hyvällä mielellä. tsempit piinapäiviin! Toivottavasti hyvin käy
sansu86, sijaissynnyttäjistä - enpä rehellisesti sanoen ole kovin paljoa asiaa ajatellut koska se ei ole Suomessa mahdollista mutta en kyllä lähtisi kiistämään sen positiivisia puolia niille, joille se on avun tuonut ennen Suomessa tai nykyään muuallakin. Joten oikein järjestettynä ja loppuun asti ajateltuna se on varmasti hyvä asia ja hyvä tapa joillekin saada oma lapsi. Henkilökohtaisesti en usko, että valitsisin sitä tietä. Kokisin sen varmasti aivan liian raskaaksi.
Täällä on joku ihme pikku masis iskenyt sunnuntaihin. Aamulla nyrjäytin koiralenkillä nilkkani ja koko loppu päiväkin on mennyt ihan penkin alle. Viikolla juuri lupauduin ystävän toisen lapsen kummiksi (tämä kuin esikoinenkin saanut alkunsa ekasta kierrosta) ja viime viikolla oli pari vauvakyläilyä. Tuntuu, että nyt on kaikki raskaana niin vieressä kuin netissäkin. Joten yhtä äkkiä kurkkua kuristi ja en voinut muuta kuin itkeä pahan oloni ulos. Oikein kunnon huutoitkut, että vähän helpottaisi. Olihan sitä tullut taas pullotettua pitkä tovi. Kaipa se oli ihan odotettavissa, vauvayliannostus... Välillä se iskee, jopa itsellenikin yllätyksenä, se epäreiluuden tunne ja paha mieli, vaikka ehdottomasti ajattelen olevani todella onnekas ja jokaisesta päivästäni kiitollinen. Olen jo nyt saanut niin paljon. Menossa dpo 4.
