Turkulaisia odottajia OSA II

MEillä mies jäi heti isyyslomalle, ei pitänyt kyl kaikkee kerralla, viel on vähän pitämättä. Halus olla kotona ku Ella oli ihan pienen pieni ja ku mut oli leikattu niin ei saanu heti mitään suurempia tehdä.

lispetin Niilolle onnea nimestä :flower:

 

Meilläkin isi jäi lomalle heti kun mä pääsin sairaalasta kotiin, ja piti kaiken siihen samaan putkeen. Halusinkin, että hän olisi ainakin ekan viikon kotosalla että saan toipua kunnolla, ja tietenkin mua jännitti olla kotosalla yksikseen kun oli eka lapsi eikä pahemmin kokemusta vastasyntyneistä Mutta se olisi ollut mulle ihan ok jos olisi loput lomat pitänyt myöhemmin vaikka useammassakin erässä, mutta mies itse halusi pitää kaiken loman heti.

 

Niin juu ja kiitos onnitteluista! :wave:

 

tänään käytiin antamassa se bilirupiini ja onneksi oli kunnossa. joten nyt vain nautiskellaan pojasta. miten tuota pientä ihmettä voi näin rakastaakkaan. :heart:
tissit pukkaa niin paljon maitoa että meinaa pieni ihan vetää henkeen kun tulee niin hurjalla vauhdilla, pakko olla aina välillä ollut pumpata ettei pienen ole paha imeä. nyt murunen nukkuu tuossa isin sylissä.

ja arvatkaas mitä meille siellä osastolla tänään sanottiin? että tuota pientä 5 vrk vanhaa pitäisi alkaa jo rytmittämään.. siis mitä??? eihän tuollaista pientä nyt mitenkään pidä väkisin hereillä. ja syötä sitten taas pakolla tiettyyn aikaan. outoa..
mutt arvatkaas mitä? me ei meinata tehdä niin!

 

liirah No huh huh, ette todellakaan ala pitää väkisin hereillä.. Mun piti ainoastaan herättää Ella noin 3h välein syömään sillon alkuun ku oli niin pieni ja uninen, ei ite heränny.. Kyl se rytmi sit aikanaan tulee.. Meil ei edelleenkään ole muuta rytmiä ku et Ella menee nykyään klo22 nukkuu ja aamulla noustaan klo 9-10 aikaan ja yöllä syödään yleensä kerran.

 

Ei mitään rytmityksiä noin pienelle! Meillä on "rytmitetty" niin, että yö on ihan alusta saakka ollut yö, eikä silloin hiiskahdetakaan vauvalle. Päivällä pidetään valot päällä, jos ei muuten ole valoisaa ja pidetään normaalia ääntä (ei hissutella ja hiivitä kun vaavi nukkuu). Vauva heräilee yhä muutaman tunnin välein öisin, mutta nukahtaa ihan samantein kun on syönyt. Nyt vaan äippä odottelee kärsimättömänä, että nuo yöunet vähän pitenisi...

Mä sain vuorostani influenssan... Nyt vähän jo hellittää. Mies on joutunut vauvanhoitohommiin kokopäiväisesti. Tänään on jo vähän parempi olo ja mies meni jo töihinkin. Mies oli samassa taudissa viime viikolla. Käsidesiä meillä on kulunut tosiaan litratolkulla, mutta eipä ole flunssan merkkejä tytöllä toistaiseksi ollut. Toivottavasti hän sentään selviäisi ilman!

lispetti; onnea Niilo-pojalle nimen johdosta! Oltiin täällä fiiliksissä mukana vaikkei nyt sitten paikanpäälle päästykään! :heart: Joko Niilo on päättänyt mitä nimiäislahjaksi tarvitsee?
Bilirubiinikokeesta; meille kyllä annettiin sitä liuosta melkeinpä joka kerta, mutta kun vuorossa oli kehnompi näytteenottaja ei siitäkään ollut mitään iloa :/

Tiivari, meillä isä pitää isyyslomansa vasta ensi kesänä kesäloman yhteydessä. Syntymän jälkeen tosin piti muutamia vapaapäiviä kun päästiin sairaalasta. Ajateltiin ensin, että on hyvä idea pitää loma myöhemmin, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisin halunnut isän olevan ekat viikot kotona. Mulle ainakin tuli aikamoiset mielialamuutokset ja hormonimyrskyt synnytyksen jälkeen. Olisin kaivannut koko ajan tukea kotosalla... :/ Onneksi on mieli jo parempi! B) Luulen, että mielialaan vaikutti kurjaakin kurjemmat kelit ja pimeys osaltaan, sekä se, etten päässyt neljän seinän sisältä mihinkään ekoina viikkoina... Mitä te olette itse ajatelleet lomasta tiivari?

 

terve.

Yhdessä kasassa vieläkin. Huomenna on neukkulääkäri arvioi ultralla vauvelin koon uudestaan ja jos on jo sen yli neljäkiloa niin varmaan käynnistellään. Hiukan jännittää huominen. Kun haluaisin norm mennä synnyttää ja vähiten haluan mitään sektiota. Kaikki luulee kun panikoin vauvan koosta niin että en uskalla synnyttää alakautta. Kun mä just haluan synnyttää mut en omalla ja vauvan hengellä sitten suostun sektioon jos on ihan pakko. Ärsyttää vaan niin hemmetisti. Kun äippäpolillekkin soitin niin olisi täti ollut varmaan vielä kivemman kuuloinen jos ei olisi huoltani ymmärtänyt väärin. Ne luulee aina automaattisesti että kaikki haluaa sektion kun vauvan kooksi on arvioitu hiukan isoja numbereita...

Kun nykyään noita sektioita tehdään mielestäni liikaa niille jotka vaan haluuaa sen ei mielestäni mitään järkeä. Vauvan kuuluu syntyä sieltä reiästä mistä ne on tähänkin asti syntynyt. ERI ASIA on tietenkin se että jos vauvalla jokin hätä tai äidillä.

noh ihan sama.

Onnea kaikille vauva-arkeen :hug:

Niisku-neiti & rinsessa 40+3/40+6

 

Täällä pidetään peukkuja Niisku-neidille ja toivotaan, että pääset synnyttämään ihan normaalisti alakautta, vaikka vähän isommankin vaavelin. Alatiesynnytys on niin alkukantainen ja voimakas kokemus, äiti ja lapsi on molemmat ihan naatteja ja jotenkin just se tekee siitä niin upean kokemuksen. Se on äidin ja vauvan yhteistyötä parhaimmillaan :heart: Mahtavaa, ettet pelkää alatiesynnytystä! Siihen kannattaa suhtautua just tuolla tavalla rohkeasti ja odottaen!

 

meillä tuo oli jorin synnyttyä 7 vkoa kotona, pinjan synnyttyä viikon-ei ollut mahdollisuutta olla pidempään, vaikka toki olis voinnut väkisin pitää ne lomat.
meillä rytmiteltiin yötä ja päivää vaan, yöllä oli pimeää ja ei leikitty ja hyssyteltiin ja todettiin että on yö ja pitää nukkua, aamu kun tuli niin verhot auki, vaatteiden vaihtoa jne =) nyt pinja käy yöunille puoliltaöin, pienenä ei tasan nukahtanut ennen kolmea.. ei oo kyllä yhtän ikävä sitä aikaa

 

Niisku-neidille jaksamista :hug: Ja ymmärrän kyl ettet sektiota halua. Mulle oli ihan sama mistä syntyy kunhan syntyy ja on terve ja hengissä.. Eikä Ella nyt edes olis voinu muuten syntyä ku leikkaamalla ku se istukka kerran mulla oli kokonaan kohdunsuun päällä.

Mut nyt meen "pelastaa" Ellan. Raivoo tuolla isänsä kanssa sohvalla Iskä on vissiin tyhmä

 

Tiivari, meillä isä pitää isyyslomansa vasta ensi kesänä kesäloman yhteydessä. Syntymän jälkeen tosin piti muutamia vapaapäiviä kun päästiin sairaalasta. Ajateltiin ensin, että on hyvä idea pitää loma myöhemmin, mutta näin jälkikäteen ajatellen olisin halunnut isän olevan ekat viikot kotona. Mulle ainakin tuli aikamoiset mielialamuutokset ja hormonimyrskyt synnytyksen jälkeen. Olisin kaivannut koko ajan tukea kotosalla... :/ Onneksi on mieli jo parempi! B) Luulen, että mielialaan vaikutti kurjaakin kurjemmat kelit ja pimeys osaltaan, sekä se, etten päässyt neljän seinän sisältä mihinkään ekoina viikkoina... Mitä te olette itse ajatelleet lomasta tiivari?

Ollaan mietitty, että isukki jäisi heti kotiutuksesta lomille, ja olisi sen 7 vko putkeen. Saattaa kuitenkin olla, että hällä olisi töissä melko kiireellinen jakso just kesällä, joten pitänee pohtia asiaa hieman uudelleen. Jos vaikka pitäisi ensin 3 viikkoa ja sitten syksymmällä kesäloman. Noh, tarvii katsoa.

Mulla tulee kummallisia "kurja olo henkisesti" -kohtauksia välillä kun ajatelen vauvaa. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Ei osannut neuvolassakaan sanoa asiaan juuta eikä jaata. Onkos teillä jollain tullut samanlaisia tuntemuksia, jossakin vaiheessa raskautta. Alkuraskaudessa niitä tuli vielä useammin, onneksi nyt on hiukan harventuneet. :ashamed:

Tiivari + Tyyppi 23 + 1

 

:hug: tiivari, ihan tuttuja fiiliksiä. Mulle sellaisia tuli vasta loppuraskaudessa. Luulen, että ekaa odottaville näitä tuntemuksia siunaantuu ihan senkin takia, ettei ole mitään tietoa mitä on odotettavissa kun vauva syntyy. Tosi hienoa, että ajattelet odotusaikana vauvaa ja syntymän jälkeistä elämää. Mielikuvaharjoituksia kehotetaan neuvolassakin tekemään. Mullehan iski melkein paniikkikin, että voiskohan tän vielä peruuttaa (ja viikkoja silloin 35+ ), mutta enhän mä tuota vaavia mihinkään enää vaihtais :heart: Jospa sua jännittää, miten vauva tulee sinua, miestäsi ja parisuhdettasi muuttamaan...?

 

Kyllähän lapsen syntymä pohdituttaa, kun ei oikein tiedä mitä on odotettavissa. Tällä hetkellä tuntuu, että joutuu luopumaan niin paljosta vauvan takia, eikä kuitenkaan voi vielä ymmärtää mitä kaikkea ihanaa se (kuulemma) tuo tilalle. Ei auta vaikka kuinka järkeilisi. Teen varmaan parhaillaan "surutyötä" vanhan luopumisesta, ja ehkä siitä noi kurjat tunteet ja ajatukset. Uskon kyllä, että jälkeenpäin tulee omat mietteet huvittamaan, mutta tällä hetkellä ei paljoa naurata. Kun koko entinen elämä ollaan viemässä pois, ja mä yritän taistella sitä vastaan. Eilen jo vakaasti päätin, että mä "unohdan" vauvan sinne laitokselle ja pakenen. No joo, hormooneilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Mut on tää vaikeeta... :/

 

En tiedä Tiivari millasta elämää olet viettäny ennen raskaaks tuloa mut en mä ainakaan ole mielestäni juuri mistään joutunu luopuun mikä liittyy "entiseen " elämään. No ei pääse lähtee yhtäkkii ilman vauvaa minnekään on ainoo. Kyl mä ainaki ihan normisti käyn kaupungilla shoppailees, kahvilla, kavereilla. Voisin mennä salille jne jne jos haluun.. Nytki olen vkonloppuna lähdössä kaverin kanssa baariin ja muutaman vkon päästä on taas pippalot.. Riippuuhan se toki paljon vauvasta mut meille ainaki siunaantunut oikeen kiltti pikkumimmi... Tosin noi sun tunteet on kyl tuttuja mullekin kun ei yhtään tienny mitä odotettavissa mut ei musta ainakaan tunnu siltä et mun elämä olis menny huonompaan suuntaan tai olis jostai tosi tärkeestä joutunu luopuun, päin vastoin... Ne hormoonit on varmaan suurin syy tohon sun olotilaan.. Iso :hug: ja jaksamista..

Ja tekstin tarkoitus ei ollut loukata ketään, on vaan aina nin vaikeeta pukea välillä ajatuksia sanoiks ja niin ettei kukaan ymmärrä väärin.

 

Tiivari:hug: Kyllä nuo sun kuvailemat ajatukset kuuluu "taudinkuvaan", vaikka tietysti jokainen raskaus on erilainen eivätkä kaikki käy läpi samaa myllerrystä. Kurjaa, etteivät osanneet neuvolassa tukea sua. Kerro vaan jatkossakin täällä sun fiililksistä ettet joudu niitä sisällesi säilömään. Itselläni oli alkuraskaudessa aika ahdistunut ja pelokas olo, en uskonut omiin kykyihini äitinä, pelkäsin että minusta tulee huono äiti. Ensimmäinen kolmannes oli henkisesti raskasta aikaa, hormonit sai mut ahdistuksen ohella myös niin raivon partaalle että pelkäsin itsekin omia raivoamisiani. Toisella kolmanneksella olo oli jo vähän helpompi, olin ehtinyt tottua raskaanaoloon, mutta synnytys tuntui vielä niin kaukaiselta, ettei sitä pahemmin edes ajatellut. Viimeisellä kolmanneksella ne alkuraskaudesta tutut pelot palasivat aina silloin tällöin. Joka paikasta luin ja kuulin kuinka odottavat äidit juttelivat vatsoilleen, ja minä en keksinyt mitään sanottavaa omalle mahalleni. Taas tunsin olevani vähintäänkin huono ihminen.
Mutta kun se synnytys sitten koitti ja sain pienen masuasukin syliin, olin siltä istumalta ihan valmis äidiksi. Ja siitä hetkestä lähtien on ollut hyvä olo oikeastaan koko ajan. En ole luopunut mielestäni mistään sellaisesta, jota kaipaisin. Alkoholia en ole juonut tippaakaan synnytyksen jälkeen, enkä sitä ikävöi. Mutta kavereita treffaan tosi usein ja huinin kaupungilla alennusmyynneissä

Jaksamisia sinne! Usko itseesi!

 

hmm.. mää pelkäsin kanssa, kun esikoinen synty että miten käy. lopulta ainoa mitä se vauva hillitsi, oli juhliminen vauva kulki esim kaverin kihlajaisissa liinassa ja nukkui, aamulla saatoin soittaa kaverille tampereelle että tullaan tänään kahville jossei sulla oo menoa jne. vauva
nukkui puoleen päivään.
mutta eipä sitä ihan alkuun tehnyt mieli mennäkään missään, aika paljon oltiin vain kotona eka kuukausi. sitten alkoi samat seinät kyllästyttää ja sillä tiellä ollaan vieläkin, aika harvassa on päivät ettei minnekään mennä tai ei tule vieraita. lähinnä jos lapset tai itse on kipeinä tai mokomat valvottanut mua yön, sitten ei liikuta omaa pihaa kauemmaksi.
nyt kaksi lasta rajoittaa menoja kuitenkin hieman enemmän, enemmän on miettimistä että hermostuuko toinen ja mitä sille sitten tehdä, tavaraa mukana kaksinverroin lisää ja isot rattaat..
leffassa on käyty kyllä miehen kanssa kaksin, syömässä, hoitaja on löytynyt kyllä. nyt lähdetään vloppuvapaalle kotoa, lapset jää papa hoiviin.. saas nähdä kuin ikävä meille tulee mutta tiedossa on keskeytymättömät yöunet, ei yhtään vaipanvaihtoa tai kiukkuilua- ihanaa!

 

Mulla iski kauheet pelot välillä raskausaikana...pelkäsin etten osaa mitään...en ole hyvä äiti ja jne. Mulla tuli pelkoja vielä synnytyssalissa. mitä,jos en osaakaan ja olin perumassa kaiken. Pelkäsin paljon,että miten meidän parisuhteen käy ja kaikkea uutta.

Meillä ilona on ollut alusta saakka kiltti vauva. Se mitä Ilona toi tullessaan meiän elämään on jotain aivan käsittämätöntä! Sitä ei mitkään sanat riitä kertomaan :heart: En edes muista mitä iltasin tehtiin miehen kanssa,kun Ilonaa ei vielä ollut! =)

En ole mistään joutunut Ilonan takia luopumaan. Pääsen menemään ulos tai johonki harrastuksiin,jos haluan. Mutta ainut on et ei enää lähetä tosta noin vaan ulos kaljalle. Ilona on mukana kahvilla,kavereitten luona. Joskus menen yksin kaverin luona käymään niin melkeen suuttuvat,kun en ota Ilonaa mukaan Parisuhteellekkin on löytyny oma aikakin. se on vaan järjestely kysymys.

Mistään hinnasta en vaihaisi tätä pois!!

 

Mulla iski kauheet pelot välillä raskausaikana...pelkäsin etten osaa mitään...en ole hyvä äiti ja jne. Mulla tuli pelkoja vielä synnytyssalissa. mitä,jos en osaakaan ja olin perumassa kaiken. Pelkäsin paljon,että miten meidän parisuhteen käy ja kaikkea uutta.

Meillä ilona on ollut alusta saakka kiltti vauva. Se mitä Ilona toi tullessaan meiän elämään on jotain aivan käsittämätöntä! Sitä ei mitkään sanat riitä kertomaan :heart: En edes muista mitä iltasin tehtiin miehen kanssa,kun Ilonaa ei vielä ollut! =)

En ole mistään joutunut Ilonan takia luopumaan. Pääsen menemään ulos tai johonki harrastuksiin,jos haluan. Mutta ainut on et ei enää lähetä tosta noin vaan ulos kaljalle. Ilona on mukana kahvilla,kavereitten luona. Joskus menen yksin kaverin luona käymään niin melkeen suuttuvat,kun en ota Ilonaa mukaan Parisuhteellekkin on löytyny oma aikakin. se on vaan järjestely kysymys.

Mistään hinnasta en vaihaisi tätä pois!!

 

Niiskis taidettiinkin toivottaa tervetulleeksi synnärille kokoarvion päätteksi Varmaan siellä jo ihastellaan rinsessaa :heart:

 

täällä odotellaan jo kuumeisesti kuulumisia Niiskikseltä :heart:

:attn: Nostelen samalla, kun oltiin tipahdettu jo aika alas... Hops!

 

joo niiskuneidiltä lirahti vettä siellä kokoarviossa, jiten synnärille lähti sitten... ööh, oisko ollu tiistaina. en muista tarkalleen.

meillä mymmy on suhteellisen kiltti, ei turhia itke ja nukkuukin yöt todella hyvin. herää n. 3 tunnin välein syömään mut nukahtaa melkein heti uudelleen. paitsi että kakka tulee aina yöllä, enkä tykkää jättää sitä housuun ni siihen voi herätä, jos hän jaksaa.
mulla taitaa olla jännetupen tulehdus kun tää mun ranne on niin pirun kipiä. oikeastaan molemmat ranteet jonkun verran kipeet, mut tä oikee on pahempi. ja mä sit tietty oon itelleni jo kaikki mahdolliset pahat taudit diagnosoinut.

eilen oli neuvola ja mymmy oli jo ohittanut syntymäpainon 30 grammalla. neukkutätikin oli ihan ihmeissään kun oli tullut 6 päivässä 370 grammaa painoa. ja totesi vaan etä kyllä sukta maitoa tulee!! hmm, ihanko totta..
ootteko te muut olleet näin paniikissa vauvan syntymän jälkeen? kun koko ajan tarvii tarkistaa että pikkuinen hengittää. :heart:

10 päivää synntyksestä ja multa tippunut 13 kg!!

 

liirah Ellalle tuli kans alkuun aika paljon painoa pienessä ajassa mut on siittä nyt tasaantunut.. JA kyl mä edelleen välillä "tarkistan" et Ella hengittää =)

Nää sivut jumitti taas eilen oikeen kunnolla..

Niisku-neidin kuulumisia odotellessa..

 

heips,

mä taidan olla täkäläisistä ainoa helmikuinen, joka on vielä kasassa :| Eilen oli laskettu aika, eli yli sit mentiin täälläkin... Olo alkaa olla aika tukala, mutta kestettävähän se nyt vaan on. Kyllä se vauva varmasti sitten palkitsee ruhtinaallisesti :heart:

t. Piipi + typykkä 40+1

 

koita Piipi79 jaksaa Sun vuoro on ihan pian

 

Hops, nostelen vähän... Onkos täällä tapahtunut jotain???