Hyvää uutta vuotta teille kaikille!
Meillä joulun ja uuden vuoden välinen aika hurahti juhliessa. Ensin oli joulu, sitten neiti 4 v synttärit, ristiäiset ja sitten juuri vietetty uusi vuosi. Juhlat tarkoittavat hirvittävää määrää siivousta ja ruokien tekemistä tai ainakin niistä murehtimista. Mies teki ristiäisiä varten alakerran valmiiksi ja siihen sitten menikin ensimmäinen isyysloma viikko. Loput mies pitää keväällä. Olen varpaita myöten juhlaihminen, mutta kyllä täytyy myöntää stressipiikkejä olleen enemmän kuin jaksamista. Ristiäisissä oli 45 ihmistä, joten jo pelkästään kaikkien tarjottavien suunnittelu ja tekeminen tuntui välillä raskaalta. Ristiäiset olivat onnistuneet ja uusi vuosikin tuli juhlittua miehen kanssa riidellessä tosin. Kaikki väsymys ja stressi purkaantui tietenkin. Arki alkoi tänään lasten mennessä kouluun.
Imetän Allia lähes tulkoon täysimetyksellä. Korviketta täytyy antaa vain niinä hetkinä, kun kädet ovat sidottuja jonnekin muualle. Aliina on saanut nyt reilut kaksi viikkoa nutrilonia, ja olen itse ollut maidottomalla dieetillä. Imetän Aliinaa useasti päivässä, mutta koska imeminen on hankalaa, niin luulen hänen ravintonsa tulevan 1/3 äidinmaidosta ja 2/3 korvikkeesta. Kahden päivän jälkeen jo alkoi elämä helpottaa. Nykyisin meillä on tyytyväinen ja normaalia kakkaa kakkaava vauva. Alli on selvästi myös allerginen, mutta koska saa suurimmaksi osaksi vain äidinmaitoa, ei oireet ole vaivaksi asti. Allin kakka on vielä pahalta haisevaa ja paukut eivät ole terveen tuoksuisia eli joku minun ruokavaliossani sisältää maitoa tai on muuten sopimatonta. Aliinan kakka taas on normaalia kellertevää ryynimäistä makealta tuoksuvaa. Ja todellakin itkut ovat vähentyneet sekä unet parantuneet. Tissin hyljeksimistäkin on vähemmän, minkä luulen johtuvan ihan puhtaasti siitä, että äidinmaito on aiheuttanut mahassa aina pahan tunteen.
Rytmiä ei varsinaisesti kummallakaan ole, mutta aamupäivisin laitan tytöt ulos nukkumaan ja nukkuvatkin 3-4 tuntia. Sitten siitä eteenpäin on ihan täysin arvausten varassa, miten syövät tai nukkuvat. PIeniä unia siellä ja täällä tai sitten yhdet pidemmät unet. Yöunille molemmat käyvät 22-01 välisenä aikana ja syövät nykyisin 1-2 kertaa yössä. Yleensä syövät eri aikaa, joten herätyksiä tulee minulle pahimmillaan neljä, mikä ei ole minusta yhtään paha. Alli on ollut jo muutaman yön kokonaan syömättäkin. Sitten on ollut kaaos öitä muutamia kuten ristiäisten jälkeen. Molemmat vauvat olivat ihan hermostuneita moniin erilaisiin sylittäjiin, pulloruokintaan, hälinään ja hulinaan. Aliina huusi 22-03 ennen kuin suostui nukahtamaan tiukkaan kapaloon syliini. Reppana.
Minulla itselläni alkaa liikunta jossakin muodossa nyt vuoden vaihduttua. Isot sisarukset ovat vielä niin pieniä, että vaunuilu ei käy liikkunnasta, mutta ehkäpä jotenkin saan suunniteltua elämää niin että voisin säännöllisesti jälleen polkea crosstrainerilla. Vatsalihakset ovat palanneet yhteen. Enää on jäljellä läskiä. Laihtumisesta minun ei kannata haaveilla nii npitkään kuin imetän, mutta ainakin kroppa saisi kuntoilua ja kiinteytystä.
Vauvat ovat niin ihania persoonia. On jännä nähdä minkälaisia heistä tulee isompina. Aliina on voidessaan hyvin seurallinen ja hymyilevä. Hieman ujon oloinen hymyilijä ja juttelija. Alli taas voisi olla nimeltään Justiina. Paksut posket, itsetietoinen määräilijä, joka kyllä hymyilee, mutta enimmäkseen on tyytyväinen omaan seuraansa ja oloonsa. Itkut olen oppinut erottamaan niiden käskytyssävystä. Aliina itkee lohduttomana ja Alli ensin käskee ja sitten menettää hermonsa. Alli nukahtaa itsekseen sitteriin iltaisin ja Aliinaa taas pitää ns nukuttaa. Ristiäisten jälkeen esimerkiksi pidin vauvaa alastomaan vaippa päällä paitani sisällä alastonta rintaani vasten, ja heijailin siinä. Alli taas tuntui rauhoittuvan parhaiten itsekseen.
Joskus sitä ihmettelee, että todellako meillä on kuusi lasta! En koskaan suunnitellut näin tapahtuvan. Kaupassa huomaan monen katsovan ja tuijottavan meitä. Olemme kai aika hupaisan näköinen sakki.
Miten kaksosia kannetaan kantoliinassa? Minua niin harmittaa, että vauvat saavat syliä puolet vähemmän kuin yksikkövauvat. En kerkiä sylittelemään heitä muuta kuin syöttäessä. Tämä ei tunnu oikeudenmukaiselle. Haluaisin kantaa heitä liinassa, niin molemmat saisivat olla lähellä.
Meillä joulun ja uuden vuoden välinen aika hurahti juhliessa. Ensin oli joulu, sitten neiti 4 v synttärit, ristiäiset ja sitten juuri vietetty uusi vuosi. Juhlat tarkoittavat hirvittävää määrää siivousta ja ruokien tekemistä tai ainakin niistä murehtimista. Mies teki ristiäisiä varten alakerran valmiiksi ja siihen sitten menikin ensimmäinen isyysloma viikko. Loput mies pitää keväällä. Olen varpaita myöten juhlaihminen, mutta kyllä täytyy myöntää stressipiikkejä olleen enemmän kuin jaksamista. Ristiäisissä oli 45 ihmistä, joten jo pelkästään kaikkien tarjottavien suunnittelu ja tekeminen tuntui välillä raskaalta. Ristiäiset olivat onnistuneet ja uusi vuosikin tuli juhlittua miehen kanssa riidellessä tosin. Kaikki väsymys ja stressi purkaantui tietenkin. Arki alkoi tänään lasten mennessä kouluun.
Imetän Allia lähes tulkoon täysimetyksellä. Korviketta täytyy antaa vain niinä hetkinä, kun kädet ovat sidottuja jonnekin muualle. Aliina on saanut nyt reilut kaksi viikkoa nutrilonia, ja olen itse ollut maidottomalla dieetillä. Imetän Aliinaa useasti päivässä, mutta koska imeminen on hankalaa, niin luulen hänen ravintonsa tulevan 1/3 äidinmaidosta ja 2/3 korvikkeesta. Kahden päivän jälkeen jo alkoi elämä helpottaa. Nykyisin meillä on tyytyväinen ja normaalia kakkaa kakkaava vauva. Alli on selvästi myös allerginen, mutta koska saa suurimmaksi osaksi vain äidinmaitoa, ei oireet ole vaivaksi asti. Allin kakka on vielä pahalta haisevaa ja paukut eivät ole terveen tuoksuisia eli joku minun ruokavaliossani sisältää maitoa tai on muuten sopimatonta. Aliinan kakka taas on normaalia kellertevää ryynimäistä makealta tuoksuvaa. Ja todellakin itkut ovat vähentyneet sekä unet parantuneet. Tissin hyljeksimistäkin on vähemmän, minkä luulen johtuvan ihan puhtaasti siitä, että äidinmaito on aiheuttanut mahassa aina pahan tunteen.
Rytmiä ei varsinaisesti kummallakaan ole, mutta aamupäivisin laitan tytöt ulos nukkumaan ja nukkuvatkin 3-4 tuntia. Sitten siitä eteenpäin on ihan täysin arvausten varassa, miten syövät tai nukkuvat. PIeniä unia siellä ja täällä tai sitten yhdet pidemmät unet. Yöunille molemmat käyvät 22-01 välisenä aikana ja syövät nykyisin 1-2 kertaa yössä. Yleensä syövät eri aikaa, joten herätyksiä tulee minulle pahimmillaan neljä, mikä ei ole minusta yhtään paha. Alli on ollut jo muutaman yön kokonaan syömättäkin. Sitten on ollut kaaos öitä muutamia kuten ristiäisten jälkeen. Molemmat vauvat olivat ihan hermostuneita moniin erilaisiin sylittäjiin, pulloruokintaan, hälinään ja hulinaan. Aliina huusi 22-03 ennen kuin suostui nukahtamaan tiukkaan kapaloon syliini. Reppana.
Minulla itselläni alkaa liikunta jossakin muodossa nyt vuoden vaihduttua. Isot sisarukset ovat vielä niin pieniä, että vaunuilu ei käy liikkunnasta, mutta ehkäpä jotenkin saan suunniteltua elämää niin että voisin säännöllisesti jälleen polkea crosstrainerilla. Vatsalihakset ovat palanneet yhteen. Enää on jäljellä läskiä. Laihtumisesta minun ei kannata haaveilla nii npitkään kuin imetän, mutta ainakin kroppa saisi kuntoilua ja kiinteytystä.
Vauvat ovat niin ihania persoonia. On jännä nähdä minkälaisia heistä tulee isompina. Aliina on voidessaan hyvin seurallinen ja hymyilevä. Hieman ujon oloinen hymyilijä ja juttelija. Alli taas voisi olla nimeltään Justiina. Paksut posket, itsetietoinen määräilijä, joka kyllä hymyilee, mutta enimmäkseen on tyytyväinen omaan seuraansa ja oloonsa. Itkut olen oppinut erottamaan niiden käskytyssävystä. Aliina itkee lohduttomana ja Alli ensin käskee ja sitten menettää hermonsa. Alli nukahtaa itsekseen sitteriin iltaisin ja Aliinaa taas pitää ns nukuttaa. Ristiäisten jälkeen esimerkiksi pidin vauvaa alastomaan vaippa päällä paitani sisällä alastonta rintaani vasten, ja heijailin siinä. Alli taas tuntui rauhoittuvan parhaiten itsekseen.
Joskus sitä ihmettelee, että todellako meillä on kuusi lasta! En koskaan suunnitellut näin tapahtuvan. Kaupassa huomaan monen katsovan ja tuijottavan meitä. Olemme kai aika hupaisan näköinen sakki.
Miten kaksosia kannetaan kantoliinassa? Minua niin harmittaa, että vauvat saavat syliä puolet vähemmän kuin yksikkövauvat. En kerkiä sylittelemään heitä muuta kuin syöttäessä. Tämä ei tunnu oikeudenmukaiselle. Haluaisin kantaa heitä liinassa, niin molemmat saisivat olla lähellä.
Viimeksi muokattu: