Minä tulen mukaan!!! Kirjoittamiselle on tällä hetkellä huonosti aikaa, mutta ainakin lueskelen mielelläni imettäessä.
Eli siis tytöt syntyi 16.10 vko 37+5. Nimiä ei ole virallistettu vielä, mutta Aliina ja Alli käyvät hyvin. Jos sitten nimet vaihtuukin ristiäisiin mennessä, niin jääköön tyttöjen "nikeiksi"
.
Perheessämme on neljä iso sisarusta: 8,5vuotias veli, 6,5 vuotias veli, 4 vuotias sisko ja 2 vuotias veli. Aika paljon siis touhua riittää ilman vauvojakin. Nyt vain tulee mietittyä usein, että miten minä olen ennen valittanut työnmäärästä tai tekemättömistä hommista?! Nyt on nämä sylikissat ja edelleenkin tunnun saavan aikaan melkein yhtä paljon kotitöitä kuin ennenkin. Toisinsanoen - en yhtään sen vähempää kuin ennen vauvojakaan. No, auttamassa on käynyt äitini usein ja kodinhoitaja käy kerta viikkoon ja mies on vähentänyt töiden tekemistä iltaisin, joten onha minulla apujakin, mutta siltikin tuntuu koti olevan siistimpi kuin aikoihin. Ehkä raskausaikana todellakin oli niin väsynyt ja poikki, että ei vain pystynyt mitään tekemään.
Imetän vauvoja. Korviketta kuluu noin 1-2 päivässä eli vauvat saavat 1-2 dl korviketta. Aika hyvin siis mennään omalla maidolla. Nyt vauvat ovat saaneet kasvamisen tahdista kiinni ja yritän nostaa omaa maidontuotantoa vastaamaan tarvetta, jotta korvikkeen määrä ei lisääntyisi tuosta. Hankalaa on! Vauvat ovat tottuneet saamaan maitoa pullosta ja hyvinkin hanakasti vaativat pulloa, kun heruminen varsinkin iltaisin on vähän heikkoa. Tyttöjen painot ovat noin 3 kg (luulisin) tällä hetkellä eli aivan kamalasti eivät ole syntymäpainostaan kasvaneet. Syntymäpaino oli 2600 g molemmilla. maanantaina on lääkärineuvola, jolloin kuulemme riittääkö tämä oma maito ollenkaan.
Omat vauvat ovat vielä niin pieniä, että en koe mitenkään tarvetta olla vain toisen vauvan kanssa. Jatkossa varmaankin on niin että oikeastaan kukaan perheen lapsista ei kamalan usein saa omaa aikaa äidin kanssa. Olen isompien lasten kanssa yrittänyt järjestää sellaista aikaa, että saisin olla vain yhden kanssa kerrallaan, mutta ei se onnistu kuin harvoin. Tilanne tuskin tästä paranee.
Vauvat eivät ole identtiset ja ovatkin aivan eri näköiset ja tuntuu, että aivan eri luonteiset. Aliina itkee kaikkea ja Alli on hyvin hyvin tyytyväinen jopa nälkäisenä. Aliinalla on hyvin terävät piirteet ja Allilla on pyöreät silmät sekä posket. Nenätkin kulkevat samaa kaavaa. Aliinalla terävä ja Allilla pyöreä.
Arjen haasteista tällä hetkellä isoin on lasten kanssa liikkuminen. Minne minä laitan 2 vuotiaan pojan esim kauppareissujen ajaksi? Ainut vaihtoehto kai on laittaa toinen vauva kantoliinaan, toinen kärryjen vuavapaikalle ja 2 vuotias veli siihen sisaruspaikalle. Ei kuulosta kovin helpolle. Käymme usein Lidlissä ostoksilla ja siellähan ei ole vauvakärryjä ollenkaan. Pitää kai yrittää vain saada lastenhoitaja aina kerta viikkoon jolloin voisin käydä kaupassa esim keskimmäisten lasten kanssa.
Yöt ovat rikkonaisia. Me nukumme tyttöjen kanssa alakerrassa meidän makuuhuoneessa ja isä nukkuu patjalla yläkerrassa olohuoneessa. Välillä on ollut niin ikävä miehen kainaloa, että olemme jääneet yläkertaan vauvojen kanssa nukkummaan patjalle ja vasta ekan herätyksen aikaan olemme siirtyneet alakertaan tai mies on tullut viereeni meidän sänkyyn, mistä on sitten ekan itkupärähdyksen kuuluessa siirtynyt yläkertaan. Jossakin vaiheessa tiedän yksin yösyöttöjen hoitaminen käyvän liian raskaaksi, mutta nyt ainakin on paljon parempi ja helpompi yksin hoitaa tämä ruljanssi. Mies tarvitsee enemmän unta kuin minä ja käy töissä.
Lisää myöhemmin....
Eli siis tytöt syntyi 16.10 vko 37+5. Nimiä ei ole virallistettu vielä, mutta Aliina ja Alli käyvät hyvin. Jos sitten nimet vaihtuukin ristiäisiin mennessä, niin jääköön tyttöjen "nikeiksi"
.Perheessämme on neljä iso sisarusta: 8,5vuotias veli, 6,5 vuotias veli, 4 vuotias sisko ja 2 vuotias veli. Aika paljon siis touhua riittää ilman vauvojakin. Nyt vain tulee mietittyä usein, että miten minä olen ennen valittanut työnmäärästä tai tekemättömistä hommista?! Nyt on nämä sylikissat ja edelleenkin tunnun saavan aikaan melkein yhtä paljon kotitöitä kuin ennenkin. Toisinsanoen - en yhtään sen vähempää kuin ennen vauvojakaan. No, auttamassa on käynyt äitini usein ja kodinhoitaja käy kerta viikkoon ja mies on vähentänyt töiden tekemistä iltaisin, joten onha minulla apujakin, mutta siltikin tuntuu koti olevan siistimpi kuin aikoihin. Ehkä raskausaikana todellakin oli niin väsynyt ja poikki, että ei vain pystynyt mitään tekemään.
Imetän vauvoja. Korviketta kuluu noin 1-2 päivässä eli vauvat saavat 1-2 dl korviketta. Aika hyvin siis mennään omalla maidolla. Nyt vauvat ovat saaneet kasvamisen tahdista kiinni ja yritän nostaa omaa maidontuotantoa vastaamaan tarvetta, jotta korvikkeen määrä ei lisääntyisi tuosta. Hankalaa on! Vauvat ovat tottuneet saamaan maitoa pullosta ja hyvinkin hanakasti vaativat pulloa, kun heruminen varsinkin iltaisin on vähän heikkoa. Tyttöjen painot ovat noin 3 kg (luulisin) tällä hetkellä eli aivan kamalasti eivät ole syntymäpainostaan kasvaneet. Syntymäpaino oli 2600 g molemmilla. maanantaina on lääkärineuvola, jolloin kuulemme riittääkö tämä oma maito ollenkaan.
Omat vauvat ovat vielä niin pieniä, että en koe mitenkään tarvetta olla vain toisen vauvan kanssa. Jatkossa varmaankin on niin että oikeastaan kukaan perheen lapsista ei kamalan usein saa omaa aikaa äidin kanssa. Olen isompien lasten kanssa yrittänyt järjestää sellaista aikaa, että saisin olla vain yhden kanssa kerrallaan, mutta ei se onnistu kuin harvoin. Tilanne tuskin tästä paranee
. Vauvat eivät ole identtiset ja ovatkin aivan eri näköiset ja tuntuu, että aivan eri luonteiset. Aliina itkee kaikkea ja Alli on hyvin hyvin tyytyväinen jopa nälkäisenä. Aliinalla on hyvin terävät piirteet ja Allilla on pyöreät silmät sekä posket. Nenätkin kulkevat samaa kaavaa. Aliinalla terävä ja Allilla pyöreä.
Arjen haasteista tällä hetkellä isoin on lasten kanssa liikkuminen. Minne minä laitan 2 vuotiaan pojan esim kauppareissujen ajaksi? Ainut vaihtoehto kai on laittaa toinen vauva kantoliinaan, toinen kärryjen vuavapaikalle ja 2 vuotias veli siihen sisaruspaikalle. Ei kuulosta kovin helpolle. Käymme usein Lidlissä ostoksilla ja siellähan ei ole vauvakärryjä ollenkaan. Pitää kai yrittää vain saada lastenhoitaja aina kerta viikkoon jolloin voisin käydä kaupassa esim keskimmäisten lasten kanssa.
Yöt ovat rikkonaisia. Me nukumme tyttöjen kanssa alakerrassa meidän makuuhuoneessa ja isä nukkuu patjalla yläkerrassa olohuoneessa. Välillä on ollut niin ikävä miehen kainaloa, että olemme jääneet yläkertaan vauvojen kanssa nukkummaan patjalle ja vasta ekan herätyksen aikaan olemme siirtyneet alakertaan tai mies on tullut viereeni meidän sänkyyn, mistä on sitten ekan itkupärähdyksen kuuluessa siirtynyt yläkertaan. Jossakin vaiheessa tiedän yksin yösyöttöjen hoitaminen käyvän liian raskaaksi, mutta nyt ainakin on paljon parempi ja helpompi yksin hoitaa tämä ruljanssi. Mies tarvitsee enemmän unta kuin minä ja käy töissä.
Lisää myöhemmin....
Viimeksi muokattu:
