tupakointi raskaana???

On jotenkin ihan puistattavaa lukea siitä, miten muut eivät saisi moralisoida tupakanpoltosta, koska "mun terveys, mun lapsi". Miksi vanhemmalla pitäisi olla MITÄÄN oikeutta tietoisesti vahingoittaa omaa lastaan? Mikä moraalinen peruste antaa paremman oikeutuksen oman lapsen vahingoittamiselle kuin vaikkapa naapurin lapsen? Kyllähän tupakoitsija joutuu itse kustantamaan esimerkiksi sairastuttamansa lapsen astmalääkkeet, mutta ihan samalla tavalla sitä saisi maksaa korvauksia, jos sairastuttaisi jonkun toisen lapsen myrkyttämällä. Lapsi ei ole vanhempasa omaisuutta, se on oma itsensä, vapaana ihmisenä syntyvä yksilö!

Kun tupakoitsijoiden moralisoimista niin kovin paheksutaan, niin kiinnostaa kyllä tietää, voisinko perustaa täällä esimerkiksi ketjun "pameja lapselle", jossa kertoisin syöttäväni lapselle päivittäin lapselle jopa hengenvaarallisia diapameja, koska olen "heikko äiti" enkä jaksa vilkasta taaperoa ilman lapsen huumaamista? (En tee näin, tämä on esimerkki.) Sitten mua ei saisi kukaan moralisoida, vaan osallistua saisivat ainoastaan muut samanlaiset äidit ja jaettaisiin vertaiskokemuksia siitä, miten monta pamia kukakin lapselleen päivässä antaa. Moralisoijilla voisi vastata vaikka, että "kuule joku käyttää rintareppua, toinen kantoliinaa". Onko syntynyttäkin lasta siis oikeus myrkyttää miten huvittaa, koska "mä olen heikko" ja "mun lapsi"?

Ja mitä tupakointiin tulee, niin minä olen polttanut 9 vuotta, mieheni 10 vuotta. Sovimme kuitenkin miehen kanssa, että ennen ehkäisyn poisjättöä tupakoinnin pitää olla loppu, kummaltakin. Ja niin se loppuikin, eikä lopettaminen ollut kivaa, mutta lapsi oli tärkeämpi. Jos ei siihen itsekieltäymykseen pysty, niin sitten ei ole prioriteetit kunnossa eikä kannata alkaa vielä tekemään lasta. Mielestäni myöskin mieheltä tulevana isänä on vastuutonta suostua lapsen yrittämiseen naisen kanssa, joka ei kykene lopettamaan tupakointia. Asia on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää sen varaan, sattuuko naista huvittamaan olla "heikko" vai "vahva".

 

On jotenkin ihan puistattavaa lukea siitä, miten muut eivät saisi moralisoida tupakanpoltosta, koska "mun terveys, mun lapsi". Miksi vanhemmalla pitäisi olla MITÄÄN oikeutta tietoisesti vahingoittaa omaa lastaan? Mikä moraalinen peruste antaa paremman oikeutuksen oman lapsen vahingoittamiselle kuin vaikkapa naapurin lapsen? Kyllähän tupakoitsija joutuu itse kustantamaan esimerkiksi sairastuttamansa lapsen astmalääkkeet, mutta ihan samalla tavalla sitä saisi maksaa korvauksia, jos sairastuttaisi jonkun toisen lapsen myrkyttämällä. Lapsi ei ole vanhempasa omaisuutta, se on oma itsensä, vapaana ihmisenä syntyvä yksilö!

Kun tupakoitsijoiden moralisoimista niin kovin paheksutaan, niin kiinnostaa kyllä tietää, voisinko perustaa täällä esimerkiksi ketjun "pameja lapselle", jossa kertoisin syöttäväni lapselle päivittäin lapselle jopa hengenvaarallisia diapameja, koska olen "heikko äiti" enkä jaksa vilkasta taaperoa ilman lapsen huumaamista? (En tee näin, tämä on esimerkki.) Sitten mua ei saisi kukaan moralisoida, vaan osallistua saisivat ainoastaan muut samanlaiset äidit ja jaettaisiin vertaiskokemuksia siitä, miten monta pamia kukakin lapselleen päivässä antaa. Moralisoijilla voisi vastata vaikka, että "kuule joku käyttää rintareppua, toinen kantoliinaa". Onko syntynyttäkin lasta siis oikeus myrkyttää miten huvittaa, koska "mä olen heikko" ja "mun lapsi"?

Ja mitä tupakointiin tulee, niin minä olen polttanut 9 vuotta, mieheni 10 vuotta. Sovimme kuitenkin miehen kanssa, että ennen ehkäisyn poisjättöä tupakoinnin pitää olla loppu, kummaltakin. Ja niin se loppuikin, eikä lopettaminen ollut kivaa, mutta lapsi oli tärkeämpi. Jos ei siihen itsekieltäymykseen pysty, niin sitten ei ole prioriteetit kunnossa eikä kannata alkaa vielä tekemään lasta. Mielestäni myöskin mieheltä tulevana isänä on vastuutonta suostua lapsen yrittämiseen naisen kanssa, joka ei kykene lopettamaan tupakointia. Asia on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää sen varaan, sattuuko naista huvittamaan olla "heikko" vai "vahva".

Juuri näin! Minkä ihmeen takia tupakkakeskustelua saa käydä vain sikiönsä myrkyttävien ehdoilla eli pitää vain ymmärtää ja ymmärtää kuinka on pakko polttaa!?! Kaikki muunlainen on siis kiellettyä eikä edes muunlaisia kommentteja saisi muka kirjoittaa. Aivan sairasta touhua. Itse poltin n. 15 vuotta ennen esikoista, lopetin seinään positiivisen raskaustestin tuloksena, sorruin imetyksen loputtua valitettavasti parin vuoden ajaksi polttamaan uudestaan ennen kakkosta, mutta jälleen lopetin oitis enkä enää uudestaan alkanut. En edes ajatellut muita vaihtoehtoja, eihän niitä ole! Ainoastaan kaduttaa äidin tupakan haju vaatteissa/sormissa/hiuksissa kun esikoinen oli pieni, myös näissä hajuissa on jo myrkkyä. Koskaan en esikoisen nähden polttanut mutta siltikin. Ihan turha muuten kenenkään väittää että pesemällä nuo hajut lähtee, jo pelkkä hengitys on tupakoitsijalla erittäin etova. Siihen kun ei hampaiden pesut auta, hampaistahan se haju ei johdu.

 

Tupakoitsijat peräävät täällä "asiallista" keskustelua?!?! Onko "asiallista" äidin itsekkäästi myrkyttää vauvansa? Ainoa oikeasti asiallinen vaihtoehto on lopettaa tupakointi. Kyllä se jo tiedetään että se mahdollista on.

Samaa mieltä edellisen kanssa, pakkohoitoon tuollaiset äidit!

 

En ole lopettanut, olen vähentänyt kylläkin ja aikomuksena lopettaakkin, mutta vielä en sitä ole tehnyt, kyllä, olen itsekäs, mut mitäs hittoa se taas kenenkään muun elämään vaikuttaa. Olen ihan rehellisesti neuvolassa puhunut asiasta hoitajan kanssa, joka oli samaa mieltä, hyvä että olen edes vähentänyt, suositteli toki lopettamaan mutta ei tuominnut, niinkuin täällä nyt tuntuu muut tekevän. Mua suoraan sanottuna vituttaa toi pyhimys meininki mikä nyt vallitsee tässä keskustelussa, "kyllä minä lopetin" "pakkohoitoon tupakoivat" "tupakoivat eivät ajattele lastaan yhtään". Kyllä ajattelen, ajattelen joka jumalan kerta kun sen tupakan sytytän.
On ihailtavaa kun naiset lopettavat tupakoinnin heti kun plussan saavat, nostan hattua kaikille heille, mutta olen sitä mieltä että eiköhän tämä ole jokaisen henkilökohtainen asia ja päätös, voitte nussuttaa ja moralisoida täällä vaikka päivien tappiin saakka ja se asia ei tule muuttumaan. Mun mielestä on hieno asia että pystyy ees vähentää siitä askista päivästä muutamaan savukkeeseen, siitä on sitten erittäin helppo lopettaa ilman sen suurempia stressauksia.
Mut meitä on moneen junaan ja osa jää asemalle, karua mutta totta.

 

mut mitäs hittoa se taas kenenkään muun elämään vaikuttaa.

Aika montaa hittoa sen tulevan lapsesi elämään ja terveyteen. Väität, että ajattelet joka kerta lasta sytyttäessäsi tupakan, mutta väitteen on pakko olla vale, muuten et tuollaista kuraa kirjoittelisi.

Ihan sama varmaan kaikille vaikka myrkytätkin itseäsi, niin kauan tupakointi ainakin mun puolesta on ok, kun ihminen dumppaa sitä sontaa vain omaan kroppaansa. Osa ihmisistä kuitenkin kykenee ajattelemaan myös lasta, jopa muiden lapsia. Ja silloin herättää aika paljon kiukkua ihminen joka toista ihmistä myrkyttäessään väittää sen vaikuttavan vain omaan elämäänsä.

 

Turha varmaan kuitenkaa lähtee henkilökohtaisuuksiin tämän asian kanssa?
Itse kannan vastuun kaikesta myös tulevasta.
Jäikö jotain kohdasta "aion lopettaa" epäselväksi?

 

Itse kannan vastuun kaikesta myös tulevasta.

Ihan mielenkiinnosta: miten käytännössä kannat vastuun esimerkiksi siitä, jos lapsesi nelikymppisenä ei voi rasitusastmansa vuoksi osallistua työpaikan sählykerhoon vaikka muuten haluaisi? Tai kärsii koko elämänsä ADHD:n tuomien vaikeuksien takia? Millaista on "vastuun kantaminen" tilanteessa, jossa on lopullisesti pilannut toisen terveyden? Se on aika paljon enemmän kuin vauvan tai taaperon käyttäminen lääkärissä. Jos ulkopuolinen aiheuttaa toiselle pysyvän vamman, hän maksaa tuntuvasti korvauksia tai istuu vankilassa, mutta miten äitinä konkreettisesti ajattelit kantaa vastuusi? Sanot että "sori, mun moka"?

Eikö olisi kaikille helpompi vain kantaa vastuu jo siinä vaiheessa, kun jättää ehkäisyn pois?

 

Onko missään kohtaa käyny mielessä että raskaus ei ehkä ollut suunniteltu ja että on melkoinen shokki kuulla olevansa raskaana vaikka on ehkäisyä käyttänyt?
Usko pois, siinä kohtaa ei ensimmäisenä mieti tupakanpolton lopettamista kun kaikki muukin on epävarmaa.
Luulis aikaihmisten tietävän että kaikki tässä maailmassa ei ole niin musta-valkoista...

 

Onko missään kohtaa käyny mielessä että raskaus ei ehkä ollut suunniteltu ja että on melkoinen shokki kuulla olevansa raskaana vaikka on ehkäisyä käyttänyt?

Miksi sellaisen pitäisi käydä mielessä, kun sitä ei erikseen sanota? Oikein käytetyn ehkäisyn pettäminen on sen verran harvinaista verrattuna muihin raskautumistapoihin, että on turha pitää tuota ennakko-oletuksena.
Mutta tässä tapauksessa kysymyksen voi muotoilla sitten muotoon "eikö olisi kaikille helpompaa kantaa vastuunsa ennenkuin on liian myöhäistä". Kun olet kerran niin varma kyvystäsi vastuuseen.

Arvelinkin, että konkreettisia esimerkkejä vastuunkantamisesta ei ole tulossa.
Totuus on, että seuraukset äidin tupakoinnista kantaa LAPSI, vaikka äiti miten vaahtoaisi vastuustaan.

 

Edelleenkin toistan itseäni, mikä kohta lauseesta "aion kyllä lopettaa" meni ohi sun silmien?
Mitä seuraavaks, saarna ehkäisyn oikein käyttämisestä?

 

Edelleenkin toistan itseäni, mikä kohta lauseesta "aion kyllä lopettaa" meni ohi sun silmien?

Ei mikään. Aikomus vaan ei tarkoita mitään ennenkuin se on toteutettu.

Mikäs kohta siinä vastuukysymyksessä meni sinulta ohi? Vai huomasitko itsekin, että kyse on täysin tyhjän jauhamisesta?

 

Niin sitä ei lasketa vastuunkantamiseksi jos lopettaa tupakanpolton heti kun asioista on saatu varmuus?
Se on äärimmäisen hienoa että ihmiset voi tulla tänne täysin taustoja tai tilannetta tuntematta arvostelemaan ja moralisoimaan, tässä piti olla kyse keskustelusta, ilman sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin menoa, keskustelu jossa jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.
Tottakai munkin mielipide asiaan on se että jos niitä muksuja alkaa ihan tietentahtoen tähän maailmaan tekemään niin siinä kohtaa on täysin typerää ja ajattelematonta savutella ja rellestää, jos kerta haluaa lisääntyä niin siinä kohtaa pitää myös sitten suhtautua siihen asiaan niin että tekee kaikkensa että lapsella on hyvä olla. Se että minä olen vielä tupakoinut ei automaattisesti tee musta universumin huonointa äitiä.

 

Minä lopetin tupakoinnin viikon jälkeen kun sain tietää olevani raskaana. Olin polttanut 6vuotta noin askin per päivä ja olihan se vaikeaa. Pari päivää poltin vaan maximissaan kolme ja sitten heitin melkein täysinäisen askin roskiin. Oli se vaikeaa mutta tupakan polton ajatteleminen sai mut voimaan todella pahoin. Ja kun tuli hetkiä, että teki mieli vetää rööki suu pieleen niin juoksin keittiöön ja keitin kahvia, otin porkkanaa tai muuta syötävää, pastilleja ja purkkaakin kului (ei nicotiini purkkaa). Ja yks päivä hokasin: Kas! Mä oon ollu polttamatta kaks kuukautta! Eikä ees tee mieli enää.
Vähentäminen on hyvä ratkaisu. Mutta en olisi uskonut että voisin lopettaa ollenkaan jos poltan esim vaan yhden päivässä. Koska jos päättää polttaa yhden vaan, niin hetken päästä haluaa lisää... Se kolme päivässä oli mun minimi ja sitte heitin pois. Voin siis neuvona sanoa että koittakaa yksi päivä heittää vaan aski pois, ottakaa muuta tavan tilalle. MOnesti riippuvuus on vain tapariippuvuus. keksikää jokin oma keino lievittää tupakan himoa. Mulla syöminen ja kahvi helpotti. Vauva on jo 4kk ja olen sortunut polttamaan pari kertaa ollessani ulkona baarissa. En imetä, joten itseäni vaan myrkytän ja se sallittakoon. Mutta tsemppiä kovasti. Askit roskiin ja pastillia suuhun, ihan oikeesti kaikki siihen pystyy. Uskon sen.

 

tässä piti olla kyse keskustelusta, ilman sen kummemmin henkilökohtaisuuksiin menoa, keskustelu jossa jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Sanoo hän, joka ekassa viestissään kertoo miten "vituttaa" edellisten kirjoittajien "pyhimysmeininki"?

 

Viittaus edellisiin ei mun käsityksen mukaan ole henkilökohtaista, kyllä, mua vituttaa kun ollaan niin nopeasti valmiita tuomitsemaan. On niin helppoa tulla nimettömänä tänne sanomaan mitä ihmiset sais tehdä ja mitä ei.

 

Jos lastaan rakastaa, niin sen polttamisen lopettaa siitä paikasta, kun tietää olevansa raskaana, mielellään jo silloin, kun tietää raskauden olevan mahdollinen.

Tupakansavun myrkyt, kuten nikotiini ja häkä, kulkeutuvat suoraan äidin elimistöstä napanuoran ja istukan välityksellä sikiöön. Siksi raskauden aikainen tupakointi on erittäin vahingollista syntyvälle lapselle. Syntyvän lapsen veressä on nikotiinia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin äidillään. Sikiön kyky poistaa nikotiinia elimistöstään on aikuista huonompi.

Raskauden aikainen tupakointi voi aiheuttaa:
keskenmenon
ennenaikaisen synnytyksen (14% ennenaikaisista synnytyksistä johtuu äidin tupakoinnista)
lapsen alhaisen syntymäpainon (hapen saannin vähyyden vuoksi)
kätkytkuoleman

Tupakoinnilla saattaa olla vaikutusta myös raskauden aikaisiin komplikaatioihin sekä lapsen alikehitykseen. Se kaksinkertaistaa lapsen riskin saada astma tai allergia.

En voisi ikinä altistaa lastani noille vaaroille, siksi lopetin kun plussasin.

 

Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa fyysisiä oireita n. viikon pari, joka on varmasti stressaavaa. Kuvittelisin, että mikäli polttaa koko raskauden, se stressaa jatkuvasti kun joutuu miettimään vaikutuksia omaan lapseensa. Mutta ehkä joillekin se oma nautinto on todellakin tärkeämpi kun lapsen hyvinvointi, eikä röökaaminen huoleta. Mukavampi jättää ne vieroitusoireet syntyvälle vauvalle..

Tupakasta aiheutuvat fyysiset vieroitusoireet eivät ole oikeastaan minkäänlaisia ja ne kyllä kestää, vaan ne on ne psyykkiset oireet jotka ovat paljon voimakkaampia ja jotka kestää paljon kauemmin. Taas huomaa, että joku kirjoittaa, joka ei ole ollut todellisessa koukussa. Itse en kuitenkaan polta, enkä kehoita muutakaan niin tekemään.

Mutta ne psyykkiset oireet ovat kestettävissä, mikäli motivaatio on kohdallaan. Ja todellakin, luulisi että oman lapsen terveys ja hyvinvointi on tärkeämpää kuin oma mielihyvä?? Ihme jos enemmän stressaa tupakoimattomuus raskausaikana kuin se, että jatkuvasti myrkyttäisi lastaan. Ja tiedän kyllä tasan mitä on olla "todellisessa koukussa" , kuten sanot. Olen tupakoinut 17 vuotta, poislukien kaksi parin vuoden pätkää kun olin raskaana ja imetin. Lopettaminen tuoksi ajaksi oli ainoa vaihtoehto. Helppoa se ei toki ole, mutta jos oikeasti haluaa, niin siihen pystyy. Heikko olen itsekin, koska olen raskauksien jälkeen sortunut uudelleen polttamaan. Mutta vaikka oma terveys ei olisi tarpeeksi hyvä motivaattori, lapsen terveys täytyisi olla ehdottomasti.

Minusta ei pitäisi mennä arvostelemaan kenenkään muun addiktiota niin voimakkaalla kädellä, koska ei kukaan voi tietää kuinka voimakas se addiktio oikeasti toiselle on. Vaikka edellisenkin addiktio on voinut olla omasta mielestään todella vahva, voi se oikeasti olla jollekin toiselle 10 kertaa voimakkaampi. Todella voimakashan sen addiktion on oltava, jos se menee lapsen edelle. Ei siis pidä mennä arvostelemaan, kun kukaan ei voi oikeasti tietää. Varmasti on olemassa niitä piittaamattomiakin ihmisiä, jotka vain "muuten vaan" jatkat tupakoimista.

 

Minusta ei pitäisi mennä arvostelemaan kenenkään muun addiktiota niin voimakkaalla kädellä, koska ei kukaan voi tietää kuinka voimakas se addiktio oikeasti toiselle on. Vaikka edellisenkin addiktio on voinut olla omasta mielestään todella vahva, voi se oikeasti olla jollekin toiselle 10 kertaa voimakkaampi. Todella voimakashan sen addiktion on oltava, jos se menee lapsen edelle. Ei siis pidä mennä arvostelemaan, kun kukaan ei voi oikeasti tietää. Varmasti on olemassa niitä piittaamattomiakin ihmisiä, jotka vain "muuten vaan" jatkat tupakoimista.

Jos addiktio (oli kyse sitten mistä päihteestä tahansa) on todella vahvempi, kuin oman lapsen hyvinvointi, niin kannattaisi miettiä kahdesti lapsen tekoa. Jos pistää oman addiktionsa lapsensa terveyden edelle, niin sanoisi sitten suoraan, että oma mielihyvä on tärkeämpää. Ja miksi lapsen terveyden vaarantamista ei saisi arvostella? Minun mielestäni saa ja pitääkin. Päihteiden käyttö raskaana ollessa ei todellakaan ole äidin "oma asia". Laskun sen seurauksista maksaa yhteiskunta ja ennen kaikkea syntyvä lapsi.

 

http://www.iltalehti.fi/perhe/2009101210409320_pr.shtml

Lapsensa terveyden vaarantavaa äitiä on siis syytäkin arvostella!

 

Addiktio kun ei ole sama kuin suklaanhimo. Addiktio kun oikeesti on vähän kuin sairaus, kaikki maan päällä jää toiseksi. Parantua voi, toiset toisin konstein toiset toisin konstein. Heikkouttahan se on ja tyhmyyttä, ilman heikkoutta ja tyhmyyttä tää maailma olisi aika paljon parempi paikka elää. Eli heikot ja tyhmät tulisi sterilisoida. Tokikaan veronmaksajiahan ei sitten enää olisi mutta.... Tai jos ei pysty lopettaa polttoo kannattaa tehdä abortti. henk. koht. olen ihan tyytyväinen et mun heikot vanhemmat eivät sitä tehneet, mun on ollu ihan kiva elää.Valitettavasti mun heikko suku on myös ollut hyvin sikiävää ja hedelmällistä porukkaa, aina ei siis evoluutiokaan toimi.. Mut jos päätätte pitää lapsenne heikkoudestanne huolimatta, toivotan voimia kamppailuun addiktiota vastaan. you can do it, itsenne ja lapsenne hyväksi! Tsemppiä!

 

Minusta ei pitäisi mennä arvostelemaan kenenkään muun addiktiota niin voimakkaalla kädellä, koska ei kukaan voi tietää kuinka voimakas se addiktio oikeasti toiselle on. Vaikka edellisenkin addiktio on voinut olla omasta mielestään todella vahva, voi se oikeasti olla jollekin toiselle 10 kertaa voimakkaampi. Todella voimakashan sen addiktion on oltava, jos se menee lapsen edelle. Ei siis pidä mennä arvostelemaan, kun kukaan ei voi oikeasti tietää. Varmasti on olemassa niitä piittaamattomiakin ihmisiä, jotka vain "muuten vaan" jatkat tupakoimista.

Jos addiktio (oli kyse sitten mistä päihteestä tahansa) on todella vahvempi, kuin oman lapsen hyvinvointi, niin kannattaisi miettiä kahdesti lapsen tekoa. Jos pistää oman addiktionsa lapsensa terveyden edelle, niin sanoisi sitten suoraan, että oma mielihyvä on tärkeämpää. Ja miksi lapsen terveyden vaarantamista ei saisi arvostella? Minun mielestäni saa ja pitääkin. Päihteiden käyttö raskaana ollessa ei todellakaan ole äidin "oma asia". Laskun sen seurauksista maksaa yhteiskunta ja ennen kaikkea syntyvä lapsi.

Ei tuossa nyt ollut puhe mistään moraalisista asioista. Lähdit ihan hakoteille. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että joillakin todellakin se addiktio saattaa olla niin vahva, että et voi sitä kuvitellakaan. Ne moraaliset asiat on ihan asia erikseen. Onhan niitäkin, jotka tulevat raskaaksi ilman tarkoitusta ja sattuvat tupakoimaan...

 

Tässä oma tarinani. Aloittelin polttamaan 13 vuotiaana, ja 15 vuotiaana poltin säännöllisesti. Nyt ikää on 24 vuotta.Tupakoinnin määrä kasvoi koko ajan, ja pahimmillaan, eli ainakin vielä viime viikolla määrä oli noin 30 röökiä päivässä. Poltettiin sisällä, ja aina koneella istuessa oli röökiaski vieressä. Sitä tuli huomaamattaankin sytytettyä tupakka, ilman että sitä oikeastaan teki edes mieli. Riippuvuus tupakkaan on suuri, ehkä pahempi kuitenkin tapa, kuin itse riippuvuus nikotiiniin.
No, aina oli suunnitelmissa lopettaa siinä vaiheessa, kun lapsen suunnittelu vaihe alkaisi. No, tuli se päivä. Onnistuin vaihtamaan punasen siniseen ilman röökin määrän lisääntymistä, tapahtui ihan vaivatta. Kuitenkaan en ehkä kokonaan tajunnut sitä, että se lapsi sieltä jossakin vaiheessa alulle tulisi, se ei vaan jotenkaan tuntunut todelliselta ajatukselta, joten tuo vähentäminen ja kokonaan lopettaminen aina siirtyi, ennenkuin testi näytti kaksi päivää sitten plussaa. Oireiden alkaessa käymään todellisemmiksi siirryimme ulkotupakointiin noin viikko sitten, ja tupakointi väheni sillä jo askiin. Nyt koitan kovasti vähentää tupakointia, ja vielä ei mitään ihmeellisempiä tuskia ole ollut, tosin tota tupakkaa palaa vielä se alle aski, paljon kuitenkin. Ekaa ultraa odotellaan, että tästä raskaus uutisesta tulisi vieläkin todellisempaa. Tunnen suurta onnistumisen tunnetta jokaisesta polttamatta jäämästä tupakasta, ja toivon ja uskon sen loppuvan kokonaan. Onhan tuo vähentynyt kuitenkin viikon sisällä jo puolella. Itseeni ei tuo moralisointi ja haukkuminen kolahda millään tavalla, ainankaan, jos kommentit tulevat osapuolelta, joka ei ole koskaan polttanut ja on sitä vastaan, oli sitten raskaana tai ei. Ei myöskään mitkään testitulokset tai lääkärin lausunnot. Se on se maalaisjärki, joka kertoo, ettei siitä tosiaankaan ainakaan hyötyä ole kellekkään, joten miksi ei yritä lopettaa, kun riskit siihen liittyen on kuitenkin olemassa. Joidenkin sikiöille ei käy mitään, jollain taas ei käy niin hyvä tuuri. Itse en tahdo riskeerata. En edes sillä, että lopettaisin tuon seinään. (mikä ei kyllä edes onnistuisi) Eihän stressi ym, myöskään vaikuta positiivisesti sikiöön? Eikä myöskään muut vierotusoireet, unettomuus, tuskaisuus, hikoilu, sydämen tykytys ja mitä näitä muita on. Korjatkaa jos olen väärässä.
En koe itse tässä vaiheessa olevani huono tuleva äiti, koska yritän tämän lopettaa, koska jos en sitä nyt tee, en tee sitä koskaan. Parempaa syytä ei tule, koska nyt joutuu ajattelemaan itsensä lisäksi myös syntymätöntä lastaan. Henk.koht itseäni ällöttää nuoret äidit, jotka työntää vaunuja rööki huulessa ja todella toivon, että pääsen tuosta röökistä eroon lopullisesti, enkä koskaan retkahda.
Nyt vaan toivotaan, että sieltä ultrasta asukki löytyy, eikä todeta tuulimunaksi.

Tsemppiä kaikille niin raskaana oleville kuin muillekin lopettaneille/yrittäneille, teidän kommenttejanne kuulen jatkossakin mieluusti! Voipi olla, että tulen tänne vielä itsekin kertomaan kuulumisia, miten on tässä asiassa edetty.

 

Teidän keskustelu on todellakin mielestäni hyvin surullinen.
Koittakaa nyt muistaa että kyse on röökistä, eikä pollesta niinku joku todella tietämätön vertasi. Heroiinin vieroitusoireilla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä tupakan kanssa.

Itse olen toipuva narkomaani ja 2kk ikäisen tytön onnellinen äiti. Ollaan oltu nyt kohta 3vk kotona, sairaalassa meni vajaat 6viikkoa tytön morfiinilla hoidetun vieroituoireiden hoidon takia (kiitos tays:in vauvaperheidenyksikön henkilökunta <3 ) Raskaus oli minulle yllätys enkä isää tiedä varmaksi tänä päivänäkään. Joku se on niistä entisistä kavereista joiden seurassa hengailemalla sain sen yhden piri töötin täyteen. Raskaaksi tultuani hankkiuduin Päiväperhoon korvaushoitoon heroiinin käyttöni hallintaan saamiseksi. Olin ensin 3kk laitosjaksoilla ja metadoni korvauksella jonka jälkeen olen subutexiä (bubrenorfiinia) saanut nyt jo kotiin. Eli oikea addikti ei saa sitä iloa että voisi nikotiinin vaikutuksista taistella, kun täytyy miettiä pistämisestä eroonpääsyä, ystäväpiirin vaihtoa, C-hepan hoitoo ja monia monia muita ihan oikeita ongelmia.
Ylpeitä saatte olla jotka jaksatte murehtia muutaman savukkeen vaikutuksia. Vaikka tyttäreni ei saanutkaan parasta mahdollista alkua on hän terve, rauhallinen ja kaikin puolin tyytyväinen tytteli. Päiväperhossa käydään melkein joka päivä syömässä ja lääkkeet haen, onneksi on myös kotiin saanut hoito apua ja voinut tytön välillä jättää henkilökunnan hoidettavaksi että on itse päässyt kampaajalle jne. Kaikki kunnia heille! <3 Ei oltaisi ilman tytön kanssa yhdessä selvitty!

 

Teidän keskustelu on todellakin mielestäni hyvin surullinen.
Koittakaa nyt muistaa että kyse on röökistä, eikä pollesta niinku joku todella tietämätön vertasi. Heroiinin vieroitusoireilla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä tupakan kanssa.

Itse olen toipuva narkomaani ja 2kk ikäisen tytön onnellinen äiti. Ollaan oltu nyt kohta 3vk kotona, sairaalassa meni vajaat 6viikkoa tytön morfiinilla hoidetun vieroituoireiden hoidon takia (kiitos tays:in vauvaperheidenyksikön henkilökunta <3 ) Raskaus oli minulle yllätys enkä isää tiedä varmaksi tänä päivänäkään. Joku se on niistä entisistä kavereista joiden seurassa hengailemalla sain sen yhden piri töötin täyteen. Raskaaksi tultuani hankkiuduin Päiväperhoon korvaushoitoon heroiinin käyttöni hallintaan saamiseksi. Olin ensin 3kk laitosjaksoilla ja metadoni korvauksella jonka jälkeen olen subutexiä (bubrenorfiinia) saanut nyt jo kotiin. Eli oikea addikti ei saa sitä iloa että voisi nikotiinin vaikutuksista taistella, kun täytyy miettiä pistämisestä eroonpääsyä, ystäväpiirin vaihtoa, C-hepan hoitoo ja monia monia muita ihan oikeita ongelmia.
Ylpeitä saatte olla jotka jaksatte murehtia muutaman savukkeen vaikutuksia. Vaikka tyttäreni ei saanutkaan parasta mahdollista alkua on hän terve, rauhallinen ja kaikin puolin tyytyväinen tytteli. Päiväperhossa käydään melkein joka päivä syömässä ja lääkkeet haen, onneksi on myös kotiin saanut hoito apua ja voinut tytön välillä jättää henkilökunnan hoidettavaksi että on itse päässyt kampaajalle jne. Kaikki kunnia heille! <3 Ei oltaisi ilman tytön kanssa yhdessä selvitty!

Onnittelut, että olet päässyt huumeista eroon! On varmasti hurjaa, kun ihan kaikki menee uusiksi - elämäntavoista tuttuihin ihmiskontakteihin. Ja lisänä vielä addiktiosta toipuminen.

Nyt olen hieman moralisti (valitettavasti lähelläni on erittäin vakava ja pitkäaikainen alkoholiriippuvuus, joten siitä vinkkelistä asiaa katson), mutta...
Muista, että lapsesi tarvitsee päihteettömän äidin nyt ja aikuisena!

Onnea sinulle ja vauvallesi sekä voimia laittaa elämä uusiksi!

 

Tupakointi lisää myös lapsen ADHD-riskiä:
Uutisia lasten terveydestä - Helistin.fi

Ja sittenhän on taas hyvä syy vedellä kessua hermojen rauhoittamiseksi, kun kotona vipeltää ylivilkas vekara