Tuntuu että olis tullu henkisesti turpaan, ollu riitaa miehen kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aaaaaaaaaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

aaaaaaaaaa

Vieras
Meillä 15kk lapsi ja toinen tulossa rv 25. Olen aina ollut epävarma ja raskauden myötä se on muuttunut ihan kauheaksi. Olen todella mustasukkainen ja inhoan itseäni. Yritän kuitenkin parhaani, miehen mielestä en. En mahda mitään hormonipiikeilleni. Yritän kuitenkin teoin näyttää, että rakastan miestäni. Teen ruuan valmiiksi hänen tullessa töistä, yritän tehdä kotihommat ettei niitä jäisi miehelle illaksi, nousen joka yö 1-3 kertaa nukuttamaan lapsen.

Nyt mieheni sanoi, että hänellä on tosi tyhjä olo riidan päälle. Hän ei enää jaksa. Mullakin on sellainen olo, ihan kuin olisi tullut turpaan ja rankasti. En tiedä miten jatkaa. En mahda mitään sille, että olen väsynyt ja epävarma. Mielestäni yritän riittävästi, miehen mielestä käytökseni on sairasta. Harmittaa, etten pysty hillitsemään sitä.
 
Yksi mahdollisuus on hakeutua kirkon perheneuvontaan, pariterapiaan tai vaikka neuvolan kautta neuvolapsykologille juttelemaan. eli ulkopuolinen apu voisi auttaa tilannettanne.
 
En mahda mitään sille, että olen väsynyt ja epävarma. Mielestäni yritän riittävästi, miehen mielestä käytökseni on sairasta. Harmittaa, etten pysty hillitsemään sitä.

Aikuiset mahtaa. tunteilleen ei voi mitään mutta teoille voi.


Aina ei riitä että YRITTÄÄ.

Soita huomenna aamulla neuvolaan, pyydä apua koska muuten päädyt joko yksinhuoltajaksi tai katkeraksi kyttääjäksi.
 
Viittasin edellisellä Kääkän kommenttiin.

Ja esikoisen raskausaikana kävin psykologilla ja mieheni jaksoi keskustella ja tukea silloin. Nykyään jos yritän ottaa asiat puheeksi hänen kanssaan, hän sanoo että pidä turpasi kiinni, en jaksa jutella. Eli enpä usko että häntä mihinkään pariterapiaan saa, kun ei koe, että hänen käytöksessään on mitään parantamista.
 
Mikä neuvo tuo nyt on? Sekö auttaisi mustasukkaisuuteeni ja järkyttävään painonnousuun kun nukkuisin enemmän? Jo on aikoihin eletty.

Uni ja varsinkin kunnon yöunet auttavat pitämään pääkopan kunnossa. Raskauden aikaiselle painonnousulle, ei niinkään. Virkeänä tosin jaksaa liikkua paremmin.
Ja tosiaan lopeta miehen paapominen.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Mikä neuvo tuo nyt on? Sekö auttaisi mustasukkaisuuteeni ja järkyttävään painonnousuun kun nukkuisin enemmän? Jo on aikoihin eletty.

sano miehelle että jos haluaa sut ennalleen (oletettavasti et aina ole ollut yhtä epävarma?) niin tenavan kanssa pihalle että saat nukkua.

Kaikki muut ne kilahdukset, tenttaamiset ym on tekoja, joita sun on hallittava. Muuten olet ihan yhtä mahdoton kuin pahimmassa uhmaiässä oleva 4,5 v.

Että mietipä sitä.
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
Mitä jos niitä tunteita ei hallitse? Tiedän, että olen vaikea. Mutta jos en pysty niitä tunteita purkamaan, ne purkautuvat räjähdysmäisesti myöhemmin. Toinen vaihtoehto on, että ne purkautuvat syömishäiriön muodossa. En osaa kanavoida niitä muuten. En vain osaa.
 
Mies osallistuu kyllä kotitöihin, mutta kun minä ajattelen asian niin, että jos minä tekisin päivisin enemmän, niin hänelle jäisi enemmän aikaa olla lapsemme kanssa iltaisin. Ehtivät kuitenkin nähdä noin 3 tuntia päivässä, joten tuon ajan soisin heille kyllä tiiviiseen yhteisoloon enkä pyykin viikkaamiseen.
 
Mitä jos niitä tunteita ei hallitse? Tiedän, että olen vaikea. Mutta jos en pysty niitä tunteita purkamaan, ne purkautuvat räjähdysmäisesti myöhemmin. Toinen vaihtoehto on, että ne purkautuvat syömishäiriön muodossa. En osaa kanavoida niitä muuten. En vain osaa.

No kuule aloita porkunyrkkeily. Ja tunteensa voi kirjoittaa paperille ja antaa miehen lukea ne.
 
Potkunyrkkeily rv 25? Hieno ajatus.

Viimeeksi tänään kirjoitin tunteeni paperille ja annoin miehelle, hän sanoi, että miksä lappuja kirjotat etkä sano suoraan...
 
Potkunyrkkeily rv 25? Hieno ajatus.

Viimeeksi tänään kirjoitin tunteeni paperille ja annoin miehelle, hän sanoi, että miksä lappuja kirjotat etkä sano suoraan...

No öhö öhö, onko hirveän vaikea keksiä muita vastaavia harrastuksia,se vaan oli esimerkkinä? Jos potkunyrkkeily ei sovi niin muita adrenaliinia vapauttavia harrastuksia on useita ja voit raskaudenkin aikana turvallisesti purkaa paineitasi jottei sun tarvitse räjähtää miehellesi.
 
Potkunyrkkeily rv 25? Hieno ajatus.

Viimeeksi tänään kirjoitin tunteeni paperille ja annoin miehelle, hän sanoi, että miksä lappuja kirjotat etkä sano suoraan...

No sitten tietenkin kun synnytys on ohi. Mitäänähän et voi jo NYT harrastaa, ethän?
Kuulut siihen kastiin, joka pillittää täällä kun on kurjaa ja kaikki on perseestä. Mutta mitään ei voi tehdä, mikään annettu ehdotus ei toimi, mitenkään sitä omaa elämää ei voi parantaa.

Jos taas aviopuoliso on vajakki, niin...
 
Mitä jos niitä tunteita ei hallitse? Tiedän, että olen vaikea. Mutta jos en pysty niitä tunteita purkamaan, ne purkautuvat räjähdysmäisesti myöhemmin. Toinen vaihtoehto on, että ne purkautuvat syömishäiriön muodossa. En osaa kanavoida niitä muuten. En vain osaa.

hae apua ammattilaiselta. oikeasti. jos potkunyrkkeily ei tunnu omalta, miten kuntonyrkkeily? Tai heilutat käsiä kuin helikopteri kunnes adrenaliini on purkautunut? Miten purit tunteet ennen raskautta?

miten sulla lapsen kanssa hermo kestää?
 
Jos sinne harrastukseen ei pääse sillä sekunnilla kuin tulee paha mieli? Se tunne oikein vyöryy yli. En osaa kuvailla. Mitä sitten voi tehdä? Yritän vetäytyä ja mies ei anna minun tehdä sitä. Pyytää kertomaan mikä on, kerron, suuttuu. Aina sama kuvio.
 
Jos sinne harrastukseen ei pääse sillä sekunnilla kuin tulee paha mieli? Se tunne oikein vyöryy yli. En osaa kuvailla. Mitä sitten voi tehdä? Yritän vetäytyä ja mies ei anna minun tehdä sitä. Pyytää kertomaan mikä on, kerron, suuttuu. Aina sama kuvio.

No ei, vaan se että kun säännöllisesti saat purettua tunteitasi muualla niin se ei ehkä tule niin voimakkaana. Lisäksi tuo psykiatri ei todellakaan ole kohdallasi huono asia.
Sillä sekunnilla kun tulee paha mieli poistu vaikka raikkaaseen ulkoilmaan
 
Kääkältä en kaipaa enää yhtään viisastelua. Siksi kirjoitin tänne, kun yritän nyt purkaa näitä tunteitani. Että kiitos vaan. Niin ja todellakin harrastan tässäkin vaiheessa, en ehkä rajua liikuntaa, mutta kai käsityötkin on harrastus?

Lapsen kanssa hermo kestää, se on eri asia. Mua on satutettu niin paljon elämässäni, että aikuisiin luottaminen on vaikeaa. Lapset ovat täysin eri asia.. En ole koskaan oikein osannut purkaa tunteitani. Siksi mulla varmaan on se syömishäiriö?
 
Mustasukkaisuuteni on ihan naurettavaa. Välillä vedän koko homman ihan överiksi alusta pitäen, jos mies vaikka puhuu kivasti jostain kollegastaan. Olen tehnyt nuo överit niin monta kertaa, että vaikka joskus yritän ihan rauhallisesti ottaa jonkun naisen puheeksi tai jonkun asian mitä hän on sanonut jostain naisesta, niin miehellä nousee heti niskakarvat pystyyn ja alkaa puolustelemaan tekojaan heti, vaikken olisi mistään syyttänytkään. Tiedän, että olen toiminut väärin, mutta käytökseni on peräisin pitkältä ajalta, mieheni ei todellakaan ole sitä aiheuttanut vaan kaikki muut tapahtumat ennen kuin tapasin mieheni.
 

Yhteistyössä