F
friikki
Vieras
Tässäpä meidän tilanne, kannanottoja ja uusia näkökulmia kaivataan.
Meillä on suhteen alusta lähtien ollut aika lailla sama "siisteyskäsitys", mies on ehkäpä ollut minuakin tarkempi tavaroiden järjestykseen laittamisesta, minulle on langennut sitten se varsinainen siivoustyö herkemmin. Ennen lasten syntymää kotityöt jaettiin tasaisemmin, nyttemmin ne ovat pääosin mun harteilla. Niin ruoka- kuin pyykkihuolto sekä se siivous. Mies osallistuu pyydettäessä (monta kertaa saa pyytää yleensä) ja osaa kyllä sitten pitää ison metelin siitä, että hän on nyt tehnyt jotain.
Muutimme reilut 4 vuotta sitten isompaan asuntoon ja olimme kumpikin mieheni kanssa tyytyväisiä mm. siihen, että isommassa kodissa on isommat säilytystilat ja muutenkin helpompi pitää koti järjestyksessä. Leikit lastenhuoneessa ja sitä rataa. Mutta tosiaan vastuu siisteydestä on pikku hiljaa kaatunut mun niskoille. Minä (totta kai) huolehdin keittiön siivouksen ruokailujen jälkeen. Jos mies sanoo tekevänsä sen, niin hän laitaa ruoat jääkaappin ja astiat koneeseen. Pyyhkiikö pöydät? No ei, rätti on niin inhottava. Tiskaako kattilat ja pannut, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen? No ei, ei niillä ole kiirettä, ne voi jättää altaaseen niin kauaksi aikaa, että vaimo tiskaa ne pois. Eli hutaisemalla tehdään, ei kunnolla ja loppuun asti. Ja jos huomautan noista, niin minä olen nipottaja ja siisteyshullu.
Jos järjestän tavaroita pois lattioilta lojumasta ja pyydän perhettä osallistumaan, niin liioittelen ja yritän tehdä kodista steriilin ja epäviihtyisän. Jos puhun, että pitäis imuroida, niin "ei täällä tarvi". Ei tarvi, ei ole sotkuista, ei häiritse. Ne on miehen vakiokommentit tähän asiaan. Samoin noilla voi kuitata ruoanlaiton: ei kannata laittaa lapsille ruokaa, kun ei ne kuitenkaan syö.
Ja se mikä ärsyttää vielä noitakin enemmän on se, että mies liioittelee ja saa mut muiden silmissä näyttämään ihan friikiltä. Viikonloppuna hän kehui sukulaisille, että minä en anna murustaa keittiön pöydässä, vaan olen heti imuroimassa murut pois. Todellisuudessa meillä imuroidaan keittiötä 1-2 kertaa viikossa, tämä ei mielestäni ole kovin friikkiä toimintaa. Jokainen tietää, miltä keittiön lattia näyttää muutaman päivän välein, kun on lapsiperheestä kyse. Lisäksi se, että haluan pyyhkiä pöydät ruokailun jälkeen, tasot ruoanlaiton jälkeen ja tiskata tiskit pois on nipottamista. Myöhemminkin ehtii on se ainoa kommentti.
Pyykkihuolto on sitten toki myös mun juttu. Jos olen pois kotoa, niin palatessani pyykkikori saa olla rauhassa ääriään myöten täynnä, oma-aloitteisesti ei voida pyykkiä pestä. Paitsi minä.
Ruokahuolto on myös mun juttu. Ruokien suunnittelu, hankinta ja toteutus. Joskus pyydän apua edes suunnitteluun, siitä yleensä vain suututaan. Tai ehdotetaan eineksiä. Jos kerran haluan oikeaa ruokaa perheelle tehdä, niin mun tehtävä on myös suunnitella. Mies mielellään lämmittelisi pinaattilättyjä ja metripizzaa lapsille.
Välillä ärsyttää ihan sairaasti. Mies vetoaa aina siihen, että hänen mielestään ei tarvi tehdä mitään. Ja jos minun mielestä pitää, niin minä saan tehdä. Vessan pönttö saisi varmasti olla hänen mielestään metrin paskakerroksen peitossa ja silti se olisi ihan hyvä. Imuroida ei tarvis kuin kerran vuodessa, muu on turhaa. Ja se ruoka, ei sitä nyt helkkari vieten joka päivä tarvi laittaa. Joskus suunnittelen, että menen lakkoon.
Olenko siis ihan kauhea siisteysfriikki, kun toivon että:
Pedit pedataan joka päivä, keittiö siivotaan ruokailun jälkeen, tavarat laitetaan käytön jäljeen paikoilleen ja lelut kerätään leikkien jälkeen pois? Ja koti imuroidaan kerran viikossa, keittiö jopa kahdesti? Mielestäni tuo on ihan normaalia lapsiperheen ylläpitosiivousta! Olenko hakoteillä ja sekopää?
Meillä on suhteen alusta lähtien ollut aika lailla sama "siisteyskäsitys", mies on ehkäpä ollut minuakin tarkempi tavaroiden järjestykseen laittamisesta, minulle on langennut sitten se varsinainen siivoustyö herkemmin. Ennen lasten syntymää kotityöt jaettiin tasaisemmin, nyttemmin ne ovat pääosin mun harteilla. Niin ruoka- kuin pyykkihuolto sekä se siivous. Mies osallistuu pyydettäessä (monta kertaa saa pyytää yleensä) ja osaa kyllä sitten pitää ison metelin siitä, että hän on nyt tehnyt jotain.
Muutimme reilut 4 vuotta sitten isompaan asuntoon ja olimme kumpikin mieheni kanssa tyytyväisiä mm. siihen, että isommassa kodissa on isommat säilytystilat ja muutenkin helpompi pitää koti järjestyksessä. Leikit lastenhuoneessa ja sitä rataa. Mutta tosiaan vastuu siisteydestä on pikku hiljaa kaatunut mun niskoille. Minä (totta kai) huolehdin keittiön siivouksen ruokailujen jälkeen. Jos mies sanoo tekevänsä sen, niin hän laitaa ruoat jääkaappin ja astiat koneeseen. Pyyhkiikö pöydät? No ei, rätti on niin inhottava. Tiskaako kattilat ja pannut, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen? No ei, ei niillä ole kiirettä, ne voi jättää altaaseen niin kauaksi aikaa, että vaimo tiskaa ne pois. Eli hutaisemalla tehdään, ei kunnolla ja loppuun asti. Ja jos huomautan noista, niin minä olen nipottaja ja siisteyshullu.
Jos järjestän tavaroita pois lattioilta lojumasta ja pyydän perhettä osallistumaan, niin liioittelen ja yritän tehdä kodista steriilin ja epäviihtyisän. Jos puhun, että pitäis imuroida, niin "ei täällä tarvi". Ei tarvi, ei ole sotkuista, ei häiritse. Ne on miehen vakiokommentit tähän asiaan. Samoin noilla voi kuitata ruoanlaiton: ei kannata laittaa lapsille ruokaa, kun ei ne kuitenkaan syö.
Ja se mikä ärsyttää vielä noitakin enemmän on se, että mies liioittelee ja saa mut muiden silmissä näyttämään ihan friikiltä. Viikonloppuna hän kehui sukulaisille, että minä en anna murustaa keittiön pöydässä, vaan olen heti imuroimassa murut pois. Todellisuudessa meillä imuroidaan keittiötä 1-2 kertaa viikossa, tämä ei mielestäni ole kovin friikkiä toimintaa. Jokainen tietää, miltä keittiön lattia näyttää muutaman päivän välein, kun on lapsiperheestä kyse. Lisäksi se, että haluan pyyhkiä pöydät ruokailun jälkeen, tasot ruoanlaiton jälkeen ja tiskata tiskit pois on nipottamista. Myöhemminkin ehtii on se ainoa kommentti.
Pyykkihuolto on sitten toki myös mun juttu. Jos olen pois kotoa, niin palatessani pyykkikori saa olla rauhassa ääriään myöten täynnä, oma-aloitteisesti ei voida pyykkiä pestä. Paitsi minä.
Ruokahuolto on myös mun juttu. Ruokien suunnittelu, hankinta ja toteutus. Joskus pyydän apua edes suunnitteluun, siitä yleensä vain suututaan. Tai ehdotetaan eineksiä. Jos kerran haluan oikeaa ruokaa perheelle tehdä, niin mun tehtävä on myös suunnitella. Mies mielellään lämmittelisi pinaattilättyjä ja metripizzaa lapsille.
Välillä ärsyttää ihan sairaasti. Mies vetoaa aina siihen, että hänen mielestään ei tarvi tehdä mitään. Ja jos minun mielestä pitää, niin minä saan tehdä. Vessan pönttö saisi varmasti olla hänen mielestään metrin paskakerroksen peitossa ja silti se olisi ihan hyvä. Imuroida ei tarvis kuin kerran vuodessa, muu on turhaa. Ja se ruoka, ei sitä nyt helkkari vieten joka päivä tarvi laittaa. Joskus suunnittelen, että menen lakkoon.
Olenko siis ihan kauhea siisteysfriikki, kun toivon että:
Pedit pedataan joka päivä, keittiö siivotaan ruokailun jälkeen, tavarat laitetaan käytön jäljeen paikoilleen ja lelut kerätään leikkien jälkeen pois? Ja koti imuroidaan kerran viikossa, keittiö jopa kahdesti? Mielestäni tuo on ihan normaalia lapsiperheen ylläpitosiivousta! Olenko hakoteillä ja sekopää?
Ainoa mitä mä keksin, on että perustelet toimintasi miehelle lasten terveyden ja kehityksen avulla. Voi hyvin olla, ettei se sitäkään tajua, mutta siis jotain suuntaan "lapsi tarvitsee kunnon ruokaa saadakseen kaikki välttämättömät ravintoaineet", "lasten immuunipuolustus ei kestä ikikakkaa joka pinnalla, vielä kun lasten käsihygienia on mitä on" ja vastaavasti "meillä lika leviää nopeasti, kun lapset taputtelee kaiken keittiöstä vessaan, eikä pese käsiään välissä". "Lapsi tarvitsee mallin siitä, kuinka kotona toimitaan." " Aiotko välittää todella juuri tuollaisen miehen ja isän mallin, että äiti tekee kaiken, ja sinä haistattelet äidille?" ...sillä sitähän miehesi tekee. Tästä sujuvasti sitten arkipäivän syyllistämiseen, että "minulle on tärkeää, että koti on viihtyisä. Minulle se tarkoittaa, että on kohtuullisen siistiä ja puhdasta. Etkö voisi arvostaa tarpeitani sen verran, että auttaisit edes minimipanoksella, etkä ainakaan tekisi päinvastaista?" Tähän sisältyy sinun toiveittesi mitätöinti lasten edessä.
Yritän vain olla ihan "normaali" perheenäiti, en mikään siivoushullu kuuraaja. Mutta välillä epäilen itseäni, kun mies saa mun toiminnan (vaikkapa sen kattilan tiskauksen!) näyttämään ihan sekopäiseltä tokaisemalla jotain "antaisit nyt kerrankin olla!", jos ruokailun jälkeen tiskaan...