Tunnetteko itsenne rakastetuksi parisuhteessanne?

[Aamun piristys :)]

kysytään: mitä haluat kaupasta? Lämmitänkö saunan sinulle/meille? Onko siinä hyvä istua? Kun käyn hoitamassa asioita niin tarvitsetko jotain? Ai sinulla on päänsärkyä: haen pillerin ... kas noin laittoin lasiin valmiiksi. Laitoin takan päälle ... tuletko paistamaan makkaraa. Laitetaanko kukat ulos yhdessä? Ai sulla on liin vähän päällä .... tule niin lämmitän. Pääsetkö metsässä ojan yli .... ai vaikeaa ... ota kädestäni kiinni niin autan ............ lähdetäänkö yhdessä harrastamaan? lähdetään vaan kiva päivä tiedossa ...........kannathan minua läpi kivisten myrskyjen elämässä loppuun asti ja minä sinua eli toisiamme tukien ja toisemme hyväksyen ...... niinhän me ollaan yhdessä sovittu ........

,,,,,,,,,,,,,, mitä tuohon muuta vielä voisi lisätä ............... jaa kohtahan meistä tulee isovanhempia

Tämä oli niin kauniisti kirjoitettu, että tuli suorastaan kyyneleet silmiin :´)
Hyvää jatkoa teille, ja onnea isovanhemmuuden johdosta!

t.nimim. Perässä tullaan, toivottavasti (8 v. ja yhä rakastetaan

 

[no]

Hei haloo...3 kuukautta on todella todella vähän aikaa.En tahdo maalata piruja seinille, ei suinkaan toivon kaikkea hyvää teille.Mutta olisin aika varovainen vielä.

Samaa mieltä Leenan kanssa, ehkä kaksi vuotta on sopivampi aika sanoa jotakin.

Ja jos tuntuu kaikki taivaalliselta, niin vain narsisti pystyy tuohon näytökseen, eli jäitä hattuun.

 

[;;;,]

Samaa suhdetta yli kolmekymmentä vuotta. Suukkoja ja halauksia on päivittäin. Ei ne välttämättä alkuhuuman jälkeen lopu, vaan voivat muuttua tavaksi ilmaista yhteenkuuluvuutta ja hellyyttä.

Välillä avioliitossa oli ikävä ja toisistamme vieraantunut jakso.
Puhumalla ja päätöksellä pelastaa liitto tilanne muuttui. Onneksi en lähtenyt suhteesta.

 

[_-_-_]

Hei haloo...3 kuukautta on todella todella vähän aikaa.En tahdo maalata piruja seinille, ei suinkaan toivon kaikkea hyvää teille.Mutta olisin aika varovainen vielä.

Jaahas Leena... Kyllä minustakin 3 kk on todella vähän parisuhdepolulla kuljettuna, muttei parikaan vuotta juuri sen kummempaa. Katsos se rakastumisen huuma taitaa juuri kestää
sen pari vuotta. Jos jaksat vielä parikymmentäkin vuotta hehkuttaa, palataan sitten asiaan.

Se on jo sen verran pitkä aika, että kaikenlaista "epämukavaa" ehtii sattua ja tapahtua.
Ihmisiä me vaan olemme.

 

[Leena]

Hei haloo...3 kuukautta on todella todella vähän aikaa.En tahdo maalata piruja seinille, ei suinkaan toivon kaikkea hyvää teille.Mutta olisin aika varovainen vielä.

Jaahas Leena... Kyllä minustakin 3 kk on todella vähän parisuhdepolulla kuljettuna, muttei parikaan vuotta juuri sen kummempaa. Katsos se rakastumisen huuma taitaa juuri kestää
sen pari vuotta. Jos jaksat vielä parikymmentäkin vuotta hehkuttaa, palataan sitten asiaan.

Se on jo sen verran pitkä aika, että kaikenlaista "epämukavaa" ehtii sattua ja tapahtua.
Ihmisiä me vaan olemme.

En minä tässä hehkuttanut yhtään mitään...sen teki aivan joku muu, lukaiseppas uudelleen.

 

[_-_-_]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

Jospa lukaiset vielä AP:n aloituksen niin parista vuodesta siellä puhutaan.
Ja Leenahan se tuossa ylhäällä hehkuttelee..

Muuten, tuuleeko sun pipon läpi?

 

[edelleen 3 kuukautta.]

Kuules Leena,

Se on ihan sama onko seurustellut kuukauden tai vaikka kolme vuotta jos vain tuntuu hyvältä. Ja alkuperäinen kysymyshän oli että tunnetko olevasi rakastettu. Ja tunnen edelleen, vaikka on vasta 3 kuukautta oltu yhdessä.
Kumpikin haluaa samoja asioita elämältä ja on yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.

Voin sanoa että aikoinaan vuoden kestäneessä suhteessa en tuntenut itseäni rakastetuksi mutta nyt tunnen.

Oletko jotenkin katkera, vai miksi pitää heti olla noin negatiivinen? Jos sun suhde ei onnistu, niin sille en valitettavasti voi mitään.
Mun iloa ei silti kukaan voi pilata. Onnellisia ollaan.

 

[Leena]

Kuules Leena,

Se on ihan sama onko seurustellut kuukauden tai vaikka kolme vuotta jos vain tuntuu hyvältä. Ja alkuperäinen kysymyshän oli että tunnetko olevasi rakastettu. Ja tunnen edelleen, vaikka on vasta 3 kuukautta oltu yhdessä.
Kumpikin haluaa samoja asioita elämältä ja on yhteiset tulevaisuuden suunnitelmat.

Voin sanoa että aikoinaan vuoden kestäneessä suhteessa en tuntenut itseäni rakastetuksi mutta nyt tunnen.

Oletko jotenkin katkera, vai miksi pitää heti olla noin negatiivinen? Jos sun suhde ei onnistu, niin sille en valitettavasti voi mitään.
Mun iloa ei silti kukaan voi pilata. Onnellisia ollaan.

Voi voi...enhän minä ole katkera ollut.Ja suhteeni pelaa aivan mainiosti, paremmasta ei väliä! =) Kiitos vain.Mutta mielestäni 3kuukautta ei todellakaan ole sellainen aika, jonka sisällä voisi olla noin varma suhteestaan, siinä ajassahan sitä vasta opetellaan tuntemaan toista.Mukavaa että tunnet itsesi rakastetuksi, sitä toivon sinulle jatkossakin.Mutta itse en tuon ajan kuluessa kyllä tohtinut hehkuttaa...olin todella varovainen ja vain toivoin parasta ja olin onneni kukkuloilla.

 

[Leena]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

Jospa lukaiset vielä AP:n aloituksen niin parista vuodesta siellä puhutaan.
Ja Leenahan se tuossa ylhäällä hehkuttelee..

Muuten, tuuleeko sun pipon läpi?

Minä en hehkuttanut mitään 3:n kuukauden suhteesta!

 

[_-_-_]

Uuuhh!! Leena, olet ihan mahdoton!!!
En jaksa aina viitata jokaiseen sanottuun sanaan, et ilmeisesti sisäistä kaikkea lukemaasi..

Arrggh!

Mutta kärsivällisyys on hyveeni - siispä yritän vielä kerran saada sanottavani perille:

Sinä varoittelit hehkuttelemasta 3 kk:n suhteesta ja minä rinnastin parin vuoden suhteesi 3 kk:n suhteeseen, kun omani yli 20 vuoden kokemuksella tietää, että vuosien
varrella suhteeseen voi tulla monta mutkaa ja käännettä.
2 vuotta suhteessa on niin suloista aikaa, se kun katsos on vielä luettavissa siihen
rakastumisvaiheeseen. Mutta arki hiipii mukaan vuosien saatossa varmasti.
Mutta senhän sinä voitkin todeta itse sitten aikoinasi.

Ja aloittajan kysymykseen vastatakseni: toisinaan tunnen, toisinaan en.
Mutta en olekaan enää rakastunut.

 

[Leena]

Uuuhh!! Leena, olet ihan mahdoton!!!
En jaksa aina viitata jokaiseen sanottuun sanaan, et ilmeisesti sisäistä kaikkea lukemaasi..

Arrggh!

Mutta kärsivällisyys on hyveeni - siispä yritän vielä kerran saada sanottavani perille:

Sinä varoittelit hehkuttelemasta 3 kk:n suhteesta ja minä rinnastin parin vuoden suhteesi 3 kk:n suhteeseen, kun omani yli 20 vuoden kokemuksella tietää, että vuosien
varrella suhteeseen voi tulla monta mutkaa ja käännettä.
2 vuotta suhteessa on niin suloista aikaa, se kun katsos on vielä luettavissa siihen
rakastumisvaiheeseen. Mutta arki hiipii mukaan vuosien saatossa varmasti.
Mutta senhän sinä voitkin todeta itse sitten aikoinasi.

Ja aloittajan kysymykseen vastatakseni: toisinaan tunnen, toisinaan en.
Mutta en olekaan enää rakastunut.

Ok. On minulla sen verran varaa antaa periksikin.Sen kuvan vain sain kun luin ekan kirjoituksesi, että sinä väitit minun hehkuttaneen sillä 3:lla kuukaudella.Ehkä sitten tosiaan tajusin sen väärin.

Tuota toivon eniten maailmassa, että meillä mieheni kanssa olisi se 20 vuotta yhteistä taivalta edessä.Mutta mieheni on kuitenkin jo lähes viidenkymmenen...eihän se mahdottomuus ole ja kuka tietää, voinhan minäkin ensin kuolla.Mutta mielessä käy se kylmä tosiasia, ettei se ehkä ole mahdollista. =( Minä rakastan ja minua rakastetaan kuitenkin tänä päivänä aivan yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten, siitä kiitän luojaani.Toivon myös että kaikissa parisuhteissa olisi sitä rakkautta, ilman sitä on kylmää olla.

 

[???????????????]

"Minä rakastan ja minua rakastetaan kuitenkin tänä päivänä aivan yhtä paljon kuin kaksi vuotta sitten"

Hetkonen. Olet siis seurustellut miehesi kanssa kaksi vuotta ja rakkautenne määrä on vakio? Omituista, kun toisaalla sanot, että alussa vasta opetellaan tuntemaan toista.

Yleensä rakkaus kasvaa matkan varrella tai sitten kuihtuu pois, toisin sanoin olikin vain ihastusta... mutta teillä siis alusta asti vakio:/

 

[niimpä!]

Leena elääkin jossain satumaailmassa. On niinkuin tähkäpää, jonka ihku ritari tuli pelastamaan tornista kiipeämällä lettiä pitkin ylös.
Kaikkien muiden suhteet on ihan kakkaa, Leenan on se ainoa ja oikea.
LoL.

 

[_-_-_]

Luulin minäkin pikkutyttönä, että kuollaan ikäjärjestyksessä, vanhemmat ensiksi.
Ja että vain kuolema voi lopettaa avioliiton. Ja että on vain oikea ja väärä.
Tuskin tiesin sitäkään, millainen on akryylipipo. Tai monta muutakaan asiaa, jotka vain aikuiset tiesivät. Enkä useinkaan ymmärtänyt aikuisten kirjoittamaa tekstiä, niissä kun saattoi olla kaikenlaisia piilomerkityksiä.

 

[Love goes and lives]

Kyllä juuri niin. Välillä tunteita on ja välillä ei. sanotaan sitä sitten rakkaudeksi vaikka koska sitähän kaikki haluavat. Mutta pitkässä suhteessa on aikoja jolloinka eivät ruusut kuki. Jos joku väittää toisin on se epänormaalia, sillä ihmisen henkinen puoli on niin monimutkainen kuin voi olla.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja näin ollen parisuhteessakin on hyviä aikoja ja huonompia aikoja. Mutta mitäs sitten. Kuitenkin loppujen lopuksi tärkein kantava tekijä on se että VIIHTYY toisen kanssa päivästä toiseen,, Koska RAKKAUS ei ole aina samanlaista..
Rakentaa pilvilinnoja ken on epänormaali

 

[Leena]

Jaa elän satumaailmassapa hyvinkin, minun satumaailmaani todellakin kuuluu rakastava puoliso, kaksi ihanaa koiraa, kaksi sairaanpuoleista vanhempaani ja tämä yritykseni jonka eteen joudun raatamaan joka päivä oli pyhä tahi arki.Kenelle tämä sitten on tarua ihmeellisempää niin ajatelkoon niin.
Mutta totta on että tunnen itseni aivan yhtä rakastetuksi kuin suhteemme alussa...en sitten katsonut tarpeelliseksi luetella sitä tunteiden kirjoa mitä elämämme kattaa.Pahoittelen että näin pääsi nyt tapahtumaan.

 

[Mutta Leena]

Rakastatko yhtä paljon penispumppuanne (jolla saat ison kasvamaan jätiksi ), korkea korkoisia seksisaappaitasi, lukemattomia erilaisia dildojasi, geishakuuliasi, punamustaa korsettiasi. Vai rakastatko niitä viereisen ketjun r....ukkoja, joiden kanssa päivät pitkät virtuaalisekstaat ?

Mode tämän kohta poistaa, mutta jos ehtisit lukemaan ?

 

[nikkinakki]

Rakastatko yhtä paljon penispumppuanne (jolla saat ison kasvamaan jätiksi ), korkea korkoisia seksisaappaitasi, lukemattomia erilaisia dildojasi, geishakuuliasi, punamustaa korsettiasi. Vai rakastatko niitä viereisen ketjun r....ukkoja, joiden kanssa päivät pitkät virtuaalisekstaat ?

Mode tämän kohta poistaa, mutta jos ehtisit lukemaan ?

On välineurheilua, jossa uudet välineeet, tekniikka ja ulkonäkö ovat harrastuksen ja koko lajin ydin. Onkohan myös välinerakkautta tai välineellistettyä rakkautta? Melkein luulisi, että niin on =).

 

[Leena]

En viitsi kommentoida ivaajia.

 

[Jaspis*]

No niin ja alkuperäiseen kysymykseen.
Kyllä tällähetkellä tunnen itseni rakastetuksi Tosin on ollut aikoja kun tätä tunnetta ei ole ollut ja en myöskään tehnyt mitään sen eteen että toinen osapuoli tuntisi itsensä rakastetuksi. Yhdessä ollaan oltu reilu 20 vuotta ja välillä rämmitty niin syvällä suossa että on mielessä käynyt luovuttaminen. Näin jälkeen päin olen todella onnellinen ettei meistä kumpikaan luovuttanut, vaan keskusteltiin ja päätettiin että tämä ei ole tässä.
Työtä on molemmilta paljon vaatinut ja nyt ehkä elämme parisuhteemme onnellisimpaa aikaa!

 

[Sitruunax]

Uskaltaakohan tänne edes kommentoida..? Oma suhteeni kestänyt vuoden ja mies tuntuu niin oikealta. Tuntui heti kuukauden treffailun jälkeen ja tuntuu edelleen. Ei tietenkään hehkutella rakkautta, mutta sitä on hyvin vahvasti ilmassa vaikka välillä otetaankin yhteen. Voin hyvin samaistua 3kk kestäneen suhteen osapuoleen. Itselläni oli samat fiilikset silloin ja on edelleen. Ei edellisissä suhteissa koskaan ollut tälläistä varmuutta alusta alkaen.

 

[se 3kk.]

Sitruunax, kiitos sulle!

Nimenomaan se varmuus. Sen vain tuntee sisuksissaan, että tämä on nyt sitä. Ei ole myöskään koskaan aikaisemmin tuntunut samalta kenenkään muun kanssa

 

[Opettajan mies]

Mulle ei enää ole tilaa tässä perheessä. Vaimolla rakkautta riittää, mutta se kohdistuu täysin lapsiin. Pitkät työpäivät molemmilla, ja sitten sen jälkeen pidetään huushollia yllä, katsotaan telkkaria ja mennään nukkumaan. "Älä kuvittelekaan mitään" oli vakiovastaus silloin kun vielä yritin jotain lähestymistä. Enkä mä nyt puhu mistään ugrilaisesta kopeloinnista saunan jälkeen, vaan tässä on yritetty keskustelua ja halaamista, pussaamista ja puhumista. Turhaan. Poskelle suikattu suukko on parasta mitä voin odottaa nykyisin.

Nyt kaikki on vain lasten ehdoilla, Ja ei siinä mitään, mä tekisin mitä vaan lasteni takia ja oon tehnytkin pitkän aikaa. Vaikka itse sanonkin mä olen hemmetin hyvä isä, ja vaimo on hemmetin hyvä äiti. Mä vaan haluaisin olla rakastettu myös miehenä enkä vaan isänä.

 

[Tuttua.]

Lähipiirissämme on pari Opettajan miehen kuvaamaa parisuhdemallia.
Olen seurannut elämäänsä orastavista seukkaamisista aina tähän päivään asti, kun lapsia on siunaantunut 2-5 ja vanhemmat lapsista lähestyvät murrosikää.
Molemmissa perheissä valtasuhde on alusta asti ollut rouvapainotteinen, eli kapellimestarina on rouvat häärineet suht suvereenisti.
Olen hämmästellyt näitä miehiä lakkaamatta; miksi he ovat alistuneet tällaiseen?
Onko syynä kotoa opittu parisuhdemalli vai mitä nää ukot tällaisesta suhteesta saavat?
Rouvat komentelevat miehiään estoitta ja täysin julkisesti ja naisporukoissa naureskelevat äijiensä edesottamuksille.
Ja tietysti miehelleni ja minulle... Me kun julkisesti näytämme hellyyttä toisillemme lähes kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeenkin.
En voisi ikinä komennella miestäni tai nälviä hänelle, luontoni ei siihen taivu, eikä mieheni sitä kyllä sietäisikään.
Varmasti meitä pidetään astetta yksinkertaisimpina ihmisinä, emmehän ole akateemisesti sivistyneitä tuttavaperheemme despootti-rouvien tapaan, mutta parisuhteemme on balanssissa ja mieheni saa saunailloissa usein kuulla, kuinka onnellinen hän onkaan.

 

[meillä ei _ikinä_]

Rouvat komentelevat miehiään estoitta ja täysin julkisesti ja naisporukoissa naureskelevat äijiensä edesottamuksille.

Tätä mä en kans tajua. Uskomattoman vastenmielistä tehdä rakastetustaan naurunalainen toisten silmissä. Tietysti aivan yhtä vastenmielistä, jos sen tekee mies vaimolleen.