Menneisyytensä "vääristeleminen"

["Heihei"]

Olen tässä nyt tovin kummastellut muutamia tuntemiani ihmisiä: Heistä jokainen kertoo menneisyydestään asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Esim. henkilö, jonka kanssa olen aina ollut tiiviisti tekemisissä, muuttui aika tavalla kun tapasi nykyisen aviomiehensä. Tervehenkisen miehen myötä hänen elämäänsä alkoi kuulua liikunnallisuutta, "eräilyä" jne., baarit jäivät. Nyt hän kuitenkin saattaa pokkana väittää, ettei ole esim. tupakoinut (on) tai että on aina käyttänyt alkoholia varsin kohtuudella (ei ole). Miehellä näyttää myös olevan vaimostaan kuva ihmisenä, joka on aina harrastanut liikuntaa (ei ole), ja tätä kuvaa vaimo mielellään ylläpitää.

Mitä ihmettä?!?

Kyllä minä ainakin olen paljastanut "nolojakin" juttuja miehelleni, enkä koe tarpeelliseksi vakuutella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Miksi perustaa liitto (ja monien vuosien suhde) edes tuollaisille harmittomille "valheille"?

Tuollaisia samantyppisiä juttuja huomaa välillä muistakin ihmisistä, joiden kanssa on ennen ollut paljon tekemisissä. He saattavat siis "nykyisessä elämässään" kertoa isoistakin asioista aivan toisin kuin itse tiedän tapahtuneen - muillekin kuin puolisoilleen. Osittain kyse on varmasti siitä, että ihmiset kokevat ja muistavat eri asioita ja eritavoin jne., mutta en usko sen selittävän kaikkia juttuja.

Tunnetteko te tällaisia tyyppejä? Tai - mikä kiinnostavampaa - muunteletteko itse menneisyyttänne "tarvittaessa"? Miksi ihmeessä?

 

[maitovara]

En usko, että parisuhde tulee toimimaan pidemmän päälle, jos molemmat eivät voi olla avoimesti omia itsejään.

 

[fifiia]

Tunnen.
En tietoisesti muuntele totuutta, mutta mitään syytä kaikkia asioita ei minulla ole myöskään kaikille ihmisille kertoa. Puolisolta ei myöskään ole itään salattavaa.

 

["..."]

En nyt itsekään ihan kaikkia hölmöilyjä ole miehelle kertonut, nolottaa itseäkin, kun niitä muistelee. Mutta en nyt tuollaisissa lähtisi valehtelmaan. Mitä väliä, onko aikaisemmin polttanut, juonut tai urheillut, jos nyt niitä tekee/ei tee.

 

["Vieras"]

Puolisoltani en salaile mitään menneisyydestäni, puhuttiin kyllä aikoinaan seurusteluaikoina läpi kaikki jutut. Kaikille tuntemilleni ihmisille en kerro kaunistelematonta totuutta menneisyydestäni eikä mielestäni tarvitsekaan, kenenkään. Eihän se niille kuulu. Esimerkiksi äitini ei tiedä kaikista viinakokeiluistani tai nuoruusajan tupakoinnista jne.. En sitä kuitenkaan muuntele vaan jätän tietyt jutut kertomatta

 

[Heihei - ap.]

Juu en minäkään ole sitä mieltä, että kaikki pitäisi kaikille tarkalleen tilittää. Eivät minunkaan vanhempani tiedä kaikkea (sinänsä kesystä) opiskelijaelämästäni, eikä heidän tarvitsekaan. (Heille muuten saattaisin tarvittaessa myös hieman silotella menneisyyttä...)

Ihmettelen vain sitä, että itse otetaan puheeksi yksityiskohtia menneestä, mutta sitten ne ovat rankasti liioiteltuja tai valheellisia/vääristetyjä.

Etenkin tuota miehelleen sepustelijaa tekisi välillä mielii "korjata", mutta eihän se minun asiani ole. Tuntuu vain niin vieraalta, että omalle puolisolleen pitäisi yllä jotain "kulissia". Eihän niillä menneisyyden jutuilla enää ole sinänsä merkitystä, mutta eikö ne juuri siksi voisi kertoa kuten ne ovat.

Tai jättää vaikka mainitsematta - parempi sekin kuin vääristely.

 

[Anatolia]

Mun kaveri/tuttu on miehelleen sanonut, että ennen häntä oli vain yksi mies, jonka kanssa kaverini oli kihloissa, mutta se mies kuoli.

Tarina on osittain totta: hänen kihlattunsa kuoli joskus vuosia sitten.

Mutta kihlattua ennen ja kihlatun jälkeen on miehiä kyllä ollut montakymmentä ellei satoja...ottipa kaveri seksistä rahallisen korvauksenkin joskus.

No, menneet on menneitä ja hän elää nykyään hyvinkin nuhteettomasti, ja valitsi miehen joka on ns. nuhteeton myös, eli tavallaan ymmärrän ettei kerro totuutta. Eikä varmaan tule koskaan jäämään valheesta kiinnikään, kun eivät asu Suomessa ja valonaremmat menneisyyden jutut tapahtui juurikin Suomessa.

 

[Heihei - ap.]

Mun kaveri/tuttu on miehelleen sanonut, että ennen häntä oli vain yksi mies, jonka kanssa kaverini oli kihloissa, mutta se mies kuoli.

Tarina on osittain totta: hänen kihlattunsa kuoli joskus vuosia sitten.

Mutta kihlattua ennen ja kihlatun jälkeen on miehiä kyllä ollut montakymmentä ellei satoja...ottipa kaveri seksistä rahallisen korvauksenkin joskus.

No, menneet on menneitä ja hän elää nykyään hyvinkin nuhteettomasti, ja valitsi miehen joka on ns. nuhteeton myös, eli tavallaan ymmärrän ettei kerro totuutta. Eikä varmaan tule koskaan jäämään valheesta kiinnikään, kun eivät asu Suomessa ja valonaremmat menneisyyden jutut tapahtui juurikin Suomessa.

Jaa-a, no kai tuon voi koettaa ymmärtää, mutta miksi ihmeessä tuossa tilanteessa ei ole voinut "valehdella" edes hieman vähemmän. (Jos sillä nyt on merkitystä.)

Olisi jotenkin ymmärrettävämpää, jos ei olisi maininnut mitään supersiveellistä "vain yksi, kihalttuni" -juttua, vaan olisi jotenkin ympäripyöreästi kertonut joitakin miehiä olleen tj. Eihän niitä lukumääriä ole pakko mainita.

Mutta niin, tuossakin valheessa on ainakin joku "peruste" (ei se sitä kyllä silti oikeuta, mutta selittää). Tuon mainitsemani naisen puoliso taas on itse elänyt kaiketi aika railakastakin opiskelijaelämää - joten miksi jeesustella sellaiselle?

 

["Heihei"]

Olisiko kellään näin illastakaan mitään näkemyksiä?