Olenko hullu?

[todella hämmentynyt]

Olen 24v nainen. Olen seurustellut nyt 10kk itseäni 1,5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen onnellinen tavalla, jota en kuvitellut olevan olemassakaan.

Aiemmin olen seurustelut muutaman kerran, pisimmillään 3vuotta. Olin myös kihloissa ja silloisessa suhteessani kihlaus oli sitoumus, joka senastisen ajatteluni mukaan olisi ollut pisimmälle viety sitoumuksen osoitus, aikomusta mennä naimisiin kyseisen tyypin kanssa ei ollut. Tai korkeintaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. No, totesin, että monista syistä johtuen en sitten kuitenkaan voinut nähdä itseäni elämässä tämän kyseisen ihmisen kanssa lopun ikääni, ja ero tuli. Asia oli järki- ja tunnepäätös eikä mitään ole jäänyt hampaankoloon.

Olen ajatellut, että en välttämättä mene ikinä naimisiin, korkeintaan jossain maistraatissa, sitten jos joskus tulee lapsia (silloin uskoin että tuskin tulee). Kunnes nyt ilmeisesti olen seonnut:

Olimme kesän alussa muutamissa poikaystäväni ystävien häissä. Sinällään häät eivät minusta olleet mitenkään ihmeelliset, ihan ok mutta en usko että niillä on vaikutusta tähän "sekoamiseeni"... Mutta...

Olen löytänyt itseni selaamassa hääsivustoja, miettimässä millaisen hääpuvun haluaisin, missä KIRKOSSA (!?!) haluaisin mennä naimisiin, ja ennenkaikkea miten edullisesti pystyisin kontakteillani ja kekseliäisyydelläni järjestämään mieleni ihanat häät.. Päässäni on kehittynyt visio häiden yksinkertaisesta omannäköisestäni koristelusta, tarjottavista ruoista, olen valmiiksi jo miettinyt ketkä lähipiiristäni mahdollisesti avustaisivat missäkin häihin liittyvissä jutuissa jne...

En ole tätä "hullutusta" kertonut miehelleni. En halua säikyttää Vai pitäisikö? On hän joskus sanonut että "saattaisi jopa haluta mennä joskus kanssani naimisiin"..Onko tämä merkki jostain muustakin kuin että olen sekoamassa? Olen mielestäni ihan fiksu, korkeakoulututkintokin melkein hyppysissä, työssäkäyvä ja useinmiten kiireistä elämää viettävä nuori nainen. Enkä ihan teinikään enää. Ei siis pitäisi olla kyse siitä että "täytän" elämääni suunnittelemalla häitä. Kaikenlisäksi tuntuu, että en tässä vöyhötyksessä ole edes kadottanut sitä pohjimmaista sanomaa, eli rakkautta, ja sitä miksi ihmiset haluaa naimisiin. Haluan kaikkea sitä! Minusta tuntuu, että mieheni ei hääasioita ole pohtinut (ei kai kukaan 10kk:n tuntemisen jälkeen, yhdessä tosin asutaan jo) Olenko ihan höpö? (en käytä huumeita tms xD ) En jaksaisi odottaa kosintaa...

 

[yölukija]

Mikset kerro miehellesi mitä ajattelet ? Mitä voit menettää jos kerrot mitä haluat/toivot? Ehkä miehesi on hääasioita miettinyt mutta hän taas ei uskalla kertoa ne sinulle. Eli ehkä olette molemat samassa veneessä siinä suhteessa. Ainakin et ole ollenkaan höpö kun näitä asioita pohdit.

 

[nainut ja eronnut täti]

Voisiko olla niin että olet hullaantunut hääjuhliin; kaikkeen siihen romantiikkaan, luksukseen, kauneuteen ja tunnelmaan? Onhan se häätapahtuma kirkkovihkimisineen aikaslailla tunteita herättävää. Ja nythän on paljon näitä hääohjelmiakin telkkareissa ja lehdet pursuavat tätä teemaa. Ihmekös tuo jos nuori nainen vähän moiseen hullaantuu?!

Olisko siitä apua, jos pohtisit kumminkin sitä kumppaniasi ja elämää hänen kanssa vaikkapa 20 vuoden kuluttua? Tai vaikkapa miettisit että mitä olisi pieni, vaatimaton siviilivihkiminen? Josko sitä kautta tavoittaisit sen oikean idean? Jos edelleen sanot: jes, niin sitten vaan sulholle puhumaan...

 

[esteri-asteri]

Kannattaa tosiaan miettiä, että onko kyse todella nyt pelkästään sitoutumisenhalusta vaiko tosiaan häähulluudesta. Eikä paljon kannata noita häitäkään yksin etukäteen suunnitella, kun miehelläkin voi olla juhlien suhteen mielipiteitä ;D

 

[yölukija]

Sitoutumisenhalusta vaiko häähulluudesta, molemmat yhtä hulluja mutta niin mukavia.

 

[oh ei....]

Olen 24v nainen. Olen seurustellut nyt 10kk itseäni 1,5 vuotta vanhemman miehen kanssa. "

onx tuo jokin kauhea ikäero?

hei,se on sulle liian vanha.

ja hey : taidat haluta vain sen valkoisen hääpuvun päälles tuonko takia naimisiin?

naimisin menon jälkeen tulee ero.

siis ei kannata ikinä naimisiin mennä ja ei varsinkaan vain sen hääpuvun takia.

 

[awiossa]

Siis kyllä kannattaa mennä naimisiin vaikka vaan hääpuvun takia, jos kuitenkin pitää tosiasiat mielessä ja kertoo sen myös puolisolleen. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka puoliso osoittautuisikin mukavaksi jonka kanssa se 20 vuotta menee ihan liidellessä

 

[pendeloija]

Siis kyllä kannattaa mennä naimisiin vaikka vaan hääpuvun takia, jos kuitenkin pitää tosiasiat mielessä ja kertoo sen myös puolisolleen. Eikä sitä koskaan tiedä vaikka puoliso osoittautuisikin mukavaksi jonka kanssa se 20 vuotta menee ihan liidellessä

Luin ap:n viestin ja olen erittäin helpottunut. Hulluutta on monenlaista. Äitivainaa sanoi, että 99 eri sorttia ja se viimeinen on kärryhullu.

Ap:n taudinkuva ei ole vakavaa. Siitä parantuu menemällä hienosti kirkossa naimisiin.
Vastaanottoajan saa varattua seurakunnan kirkkoherranvirastosta.

Hoitoon kuuluu keskustelu vihkipapin kanssa. Tukiryhmän voi perustaa parhaista ystävistä.
He ovat tukena, kun tarvitsee apua käytännön järjestelyihin.

Jossakin lehdessä morsian vietiin hääsaunaan. Se tietää onnea avioliitossa.
Minäkin otin aikoinaan vastaanvantyyppisen hoidon. En enää muista hoidon nimeä.
Siinä istuttiin löydyssä iso takiaisen lehti pefffan alla. Jalat olivat soikossa, joka oli täynnä yrttejä. Nyt muistankin. Hoidon nimi oli yrttisauna.

 

[avossa]

Siis Ei kannattaa mennä naimisiin vaan hääpuvun takia! Kyllä pitäisi olla jotain vahvempaa kriteeriä kun että saa sen hääpuvun päälle.

 

[myös höhlä]

Ap:lle! Jotenkin tunnen itseni olevan samassa veneessä kanssasi. Et ole ainakaan minun mielestäni höpsähtänyt ja jos olet niin sitten olen minäkin. Niin se vaan menee, kun sellaisen ihmisen löytää, niin sitten sattuu ja tapahtuu tuollakin rintamalla.

Meillä on takana jo aika paljon pitempi seurustelu kuin teillä. Mutta sehän ei ole tärkeä osa tässä asiassa. Minä kerroinnoista ajatuksistani ja sen jälkeen ei ole kyllä ollut hyvä mieli. Tunnen itseni nyt vähän tyhmäksi ja lapselliseksi kun menin sanomaan mitään ja tulkitsin toisen sanomisia ja toimia niiiin väärin. Minä oikeastaan odotin jo sormusta kun tulkitsin, että mieskin on jo sitä mieltä. Mutta ei. Tuntuu niin tyhmältä kun tulkintani oli niin pielessä.

Mutta...ei siitäkään tule mitään jos vaan pelaa varman päälle eikä uskalla kysyä hankalia kysymyksiä. Ei sekään ole mitään viisasta, että ei laita itseään peliin vaikka ei varmaa vastausta tiedä. Kyllä minun mielestäni sinun kannattaa kertoa ja kysyä mielipidettä. Vaikka vastaus mieheltäsi olisi mikä, niin sehän voi selkiinnyttää vain molempien ajatuksia ja mistä sitä tietää vaikka...