Tunnetteko itsenne rakastetuksi parisuhteessanne?

[Onnenpirkko]

Olen 37 vuotias nainen ja minulla on ollut kolme tärkeää suhdetta aiemmin ja nyt olen ollut pari vuotta tässä nykyisessä suhteessani. Nyt vasta, kun olen saanut elää tämän kokemuksen, olen huomannut, että en ole koskaan aiemmin tuntenut itseäni näin rakastetuksi. Se havainto suorastaan hämmästytti itseänikin. Onhan nuo entiset parisuhteenikin olleet hyviä ja olen varma, että on niissäkin tunteita ollut myös kumppanillanikin, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässä tunnen itseni syvästi rakastetuksi, joka tulee esiin sanoina ja tekoina jokaisena päivänä. Aiemmin en tiennyt että tämmöinen tunne olisi edes mahdollista, en siis edes odottanut sen enempää ennen.

Olisi mukava kuulla teiltä muilta, että tunnetteko te itsenne rakastetuiksi parisuhteissanne, siis aidosti ja syvällisesti?

 

[myrkkysumakki]

joo

 

[yks tavis]

Kyllä, minulla on rakastava, tunteellinen ja lämminsydäminen mies. Olen elämäni miehen kanssa avioliitossa - enkä haluaisi ikinä ketään toista miehekseni.

 

[Anni62]

Minullakin, mies joka osaa rakastaa ja on aina tukena kun sitä tarvitsen. 25- yhteistä avioliittovuotta ja toivon mukaan monta vielä edessä.

 

[Leena]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

 

[3 vuotta sitten]

Olen 37 vuotias nainen ja minulla on ollut kolme tärkeää suhdetta aiemmin ja nyt olen ollut pari vuotta tässä nykyisessä suhteessani. Nyt vasta, kun olen saanut elää tämän kokemuksen, olen huomannut, että en ole koskaan aiemmin tuntenut itseäni näin rakastetuksi. Se havainto suorastaan hämmästytti itseänikin. Onhan nuo entiset parisuhteenikin olleet hyviä ja olen varma, että on niissäkin tunteita ollut myös kumppanillanikin, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässä tunnen itseni syvästi rakastetuksi, joka tulee esiin sanoina ja tekoina jokaisena päivänä. Aiemmin en tiennyt että tämmöinen tunne olisi edes mahdollista, en siis edes odottanut sen enempää ennen.

Olisi mukava kuulla teiltä muilta, että tunnetteko te itsenne rakastetuiksi parisuhteissanne, siis aidosti ja syvällisesti?

Sama juttu. Minä löysin sen onnen vasta 45-vuotiaana. En todellakaan voinut kuvitella tällaista suhdetta oikeasti olevankaan. Olen aiemmin ollut naimisissa ja lapset on jo isoja, kuvittelin etten ikinä enää ota "ristikseni" miestä. Mutta onneksi se tunki vähän väkisin elämääni.

 

[räähkä]

Mut salasuhteessa KYLLÄ!

 

[sekin koettu]

Salasuhteessahan koetaan paljon muutakin,mutta ei sekään näytä kovin kauaa kestävän.Samaa toistoa siitäkin tulee kun tarpeeksi kauan pitkittää.

 

[tulkinta]

Kyllä on mielenterveyden kanssa ongelmia, jos kykenee tuntemaan rakkautta vain petoksen kautta.

 

[Elli-Noora Lydia]

Kyllä tunnen olevani erittäin rakastettu.
Sama ihana mies on kulkenut vierelläni vuodesta 1977.
Hänen kanssaan toivon saavani viettää aikani elämäni loppuun asti.
Parempaa miestä en tiedä, enkä tarvitse.
Yritän itsekin olla hänelle hyvä, rakastava puoliso.

 

[Elli-Noora Lydia]

Kyllä tunnen olevani erittäin rakastettu.
Sama ihana mies on kulkenut vierelläni vuodesta 1977.
Hänen kanssaan toivon saavani viettää aikani elämäni loppuun asti.
Parempaa miestä en tiedä, enkä tarvitse.
Yritän itsekin olla hänelle hyvä, rakastava puoliso.

 

[ville vallaton ja milla magilla]

olemme kulkeneet yhdessä ja vielä rakastetaan

 

[-69-]

Olemme todellakin olleet avioliitossa vuodesta 69 alkaen, sitä ennen reilun vuosi kihlausaikaa.
Jota edelsi n.vuoden seurustelua..

Mutta mihin ihmeeseen nuo vuodet ovat menneet, kuin huomaamatta.
Sitä en sano etteikö välillä olisi ollut vaikeampiakin aikoja, ainakin sellaista tasapaksua päivästä toiseen menemistä, mutta ei mitään pahempia kriisejä.

Olen sitä mieltä että kyllä luottamus ja toisen kunnioittaminen on niitä eteenpäin vieviä juttuja, monen muun seikan lisäksi.
Olen myös erittäin onnellinen että olen aina voinut luottaa mieheeni varauksetta, ja sittemmin lapsiimme.

Itse en ole ihan "helppo" tapaus, mutta valehtelemaan ja pettämään en ole lähtenyt, en mitenkään voisikaan (no nyt jo suojaa ikä ja ulkomuoto).

Varmasti on parempia miehiä ja naisia, mutta me nyt olemme tässä taivaltaneet suurin piirtein samaan suuntaan ja samaan tahtiin.

 

[Kärsin enkä saa Rakkautta]

Tosi hyvä keskustelun aihe! Mahtava että joku aloitti tämän.
Minä pitkässä suhteessa. Takana elämässä on muutama parisuhde. 1 pitempi ennen nykyistä pitkää suhdettani, ja muutama lyhyempi sinkkuelämän fyysisempi suhde. Elämäni ensirakkaudessa koin aina olevani rakastettu ja pidetty. Nykyisessä koen päinvastoin. Olen itsestäänselvyys miehelleni vaikka olen pari kertaa toden teolla sanonut lähteväni pois tästä. Koska en saa tästä suhteesta yksinkertaisesti irti mitään. Rakkaus puuttuu sekä yhteinen positiivinen eteenpäin meno ja kehittyminen.En kyllä osaa sanoa mitä tekisin. Ehkä lähteminen olisi ratkaisu,mutta monet puhuvat että ei sen kummempaa ole muidenkaan kanssa. Ehkä yritän vaan sisukkaasti elellä tässä ja toivoa että asiat muuttuisivat parempaan.

 

[naapurin tyttö]

Tosi hyvä keskustelun aihe! Mahtava että joku aloitti tämän.
Minä pitkässä suhteessa. Takana elämässä on muutama parisuhde. 1 pitempi ennen nykyistä pitkää suhdettani, ja muutama lyhyempi sinkkuelämän fyysisempi suhde. Elämäni ensirakkaudessa koin aina olevani rakastettu ja pidetty. Nykyisessä koen päinvastoin. Olen itsestäänselvyys miehelleni vaikka olen pari kertaa toden teolla sanonut lähteväni pois tästä. Koska en saa tästä suhteesta yksinkertaisesti irti mitään. Rakkaus puuttuu sekä yhteinen positiivinen eteenpäin meno ja kehittyminen.En kyllä osaa sanoa mitä tekisin. Ehkä lähteminen olisi ratkaisu,mutta monet puhuvat että ei sen kummempaa ole muidenkaan kanssa. Ehkä yritän vaan sisukkaasti elellä tässä ja toivoa että asiat muuttuisivat parempaan.

Juuri samassa tilanteessa olin itse vielä vuosi sitten. Olin miehelle itsestäänselvyys enkä saanut suhteesta mitään irti. En mitään! Silloin minäkin ajattelin että ei se sen kummempaa ole kenenkään muunkaan kanssa. No, en kerennyt kovin pitkään elämään sinkkuna kun sain jo todeta kuinka väärässä olin ollut... Jos suhde tuntuu oikeasti huonolta ja väärältä, eikä sitä voi enää pelastaa puhumalla tms, niin aina on olemassa jotain parempaa. Itse olen ainakin tällä hetkellä onnellinen. Tiedän että tämä on vielä suhteen alkuvaihetta ja ettei vielä voi olla varma tulevaisuudesta, mutta ainakin tämä kaikki on opettanut mulle ettei koskaan kannata jäädä roikkumaan mihinkään huonoon. Parempaa voi saada jos on sen arvoinen. Niinkuin sinäkin varmasti olet!

 

[Näin elämä menee]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

Valitettavasti se tuoreen lemmen roihu kyllä menee ohi ajan mittaan. Huomaa sun jutuistasi, että olet yhä ah niin viattoman rakastunut. Mutta arki tulee ja tilanne tasaantuu ja yhtäkkiä huomaat, että hehkuttamisen tarve loppuu... Tasainen arki on alkanut ja suukot ja halaukset hiipuvat ja loppuvat. Valitettavasti.

 

[myrkkysumakki]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

Valitettavasti se tuoreen lemmen roihu kyllä menee ohi ajan mittaan. Huomaa sun jutuistasi, että olet yhä ah niin viattoman rakastunut. Mutta arki tulee ja tilanne tasaantuu ja yhtäkkiä huomaat, että hehkuttamisen tarve loppuu... Tasainen arki on alkanut ja suukot ja halaukset hiipuvat ja loppuvat. Valitettavasti.

Minulla on aivan erilainen kokemus. Rakastuin kohta 15 vuotta sitten, ja voin sanoa että tunteeni ovat voimakkaammat tänään. Myös suhde (seksiä myöten) on vain parantunut vuosien myötä.

En tajua miksi toimiva suhde rakkaan ihmisen kanssa voisi muuttua pitkästyttäväksi. Sehän on parasta mitä maan päällä on!

 

[sivukommentti]

Minulla yhtä uusi/vanha juttu kuin ap:llä...ja olen onneni kukkuloilla. =) Minä rakastan ja minua rakastetaan...sitä ei sanota välillä päiväkausiin, mutta se ilmenee suukoissa, halauksissa ja toisen huomioimisena niissä arjen pikkuasioissa. =)

Valitettavasti se tuoreen lemmen roihu kyllä menee ohi ajan mittaan. Huomaa sun jutuistasi, että olet yhä ah niin viattoman rakastunut. Mutta arki tulee ja tilanne tasaantuu ja yhtäkkiä huomaat, että hehkuttamisen tarve loppuu... Tasainen arki on alkanut ja suukot ja halaukset hiipuvat ja loppuvat. Valitettavasti.

Niin. Ja juuri siksi siitä tuoreen lemmen roihusta kannattaakin ottaa kaiken irti niin kauan kuin sitä on. Eli plussaa siitä Leenalle. Suhdetta täytyy kuule hoitaa, esimerkiksi vaikka niillä halauksilla, jopa silloin kun se arki tulee vastaan, ettei jonain päivänä joudu huomaamaan että on katkeroitumassa (anteeks jos olen väärässä, mutta sun kirjoituksesi kuulostaa vähän siltä että sä tunnet katkeruutta). Tiedän omasta kokemuksesta sillä olen itse ollut epäonnistuneessa suhteessa, mutta katkeroitumisen tilalle päätin ottaa oppia siitä ettei samat virheet toistuisi uudessa suhteessa.

 

[kuukernuppi]

Ilmeisesti pitäisi, mutta en tunne. Oli aika järkyttävää lukea vastauksianne, sillä minulla on tunne että minä olen aina rakastanut, mutta vastarakkautta olen saanut vain sängyssä. Onko tämä oikein, takana jo kohta 20 yhteistä vuotta.
Sairastin useita vuosia lasten syntymän jälkeen ja koin, etten saanut mieheltäni mitään tukea. Kaikki johti siihen, että kovetin itseni hänen edessään ja löysin onnen omasta itsestäni. Häneltä en sitä enää edes odottanut. Emme ollet samaa mieltä perhettämme koskevista asioista, enkä saanut tukea muihinkaan omiin asioihini. Opin luottamaan vain ystäviini asioissani. Ihan kauheaa lukea tätä omaa tekstiäni teidän kirjoitusten jälkeen. Mutta irtiotto tuntuu silti niin vaikealta kaiken yhteisen elon jälkeen...

 

[Voisitteko antaa esimerkkejä,]

mitä tarkoittaa, että on rakastettu avioliitossaan? Siis miten se ilmenee, kun ollaan oltu naimisissa jo yli 20 v? Sanotaanko ääneen usein 'minä rakastan sinua' tms?Sanokaa, millaista elämä teillä on? Riittääkö, että jaetaan kotityöt ja ollaan päivät siinä yhdessä? Varmaan tämä on kauhean tyhmä kysymys, mutta haluaisin ihan totta kuulla, millaista muilla on perhe-elämä?

 

[yksi vastaus]

Me ollaan oltu yhdessä vasta vähän alle 10 v. mutta vastaan silti kysyvälle, mikä saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi parisuhteessa:

- Mieheni kuuntelee minua aina, kun minulla on asiaa. Ei koskaan mitään "jutellaan vähän myöhemmin, mä teen tätä.." tai "Mä en nyt hei jaksais" - brush offia.
- Mieheni myös puhuu minulle, kertoo jos jokin asia painaa, ja jakaa myös ilonsa. Ei koskaan pura pahaa tuultaan minuun negatiivisella tavalla (enkä minä häneen).
- Mieheni ei arastele hellyydenosoituksia, halataan ja suukotellaan monta kertaa päivässä. Jopa ihan julkisesti
- Mieheni haluaa seksiä kanssani.
- Mieheni luottaa minuun (ja minä häneen).
- Mieheni viihtyy seurassani, arki sujuu ja nauramme paljon yhdessä.
- Mieheni kannustaa minua tärkeissä tavoitteissani (ja minä häntä).
- Mieheni hyväksyy minut hyvine ja huonoine puolineni.

Olen edelleen niin onnellinen ja rakastunut, että en voi kuin toivoa, että osaisin olla edes lähimain yhtä ihana puoliso miehelleni, kuin hän on minulle

 

[esim.]

kysytään: mitä haluat kaupasta? Lämmitänkö saunan sinulle/meille? Onko siinä hyvä istua? Kun käyn hoitamassa asioita niin tarvitsetko jotain? Ai sinulla on päänsärkyä: haen pillerin ... kas noin laittoin lasiin valmiiksi. Laitoin takan päälle ... tuletko paistamaan makkaraa. Laitetaanko kukat ulos yhdessä? Ai sulla on liin vähän päällä .... tule niin lämmitän. Pääsetkö metsässä ojan yli .... ai vaikeaa ... ota kädestäni kiinni niin autan ............ lähdetäänkö yhdessä harrastamaan? lähdetään vaan kiva päivä tiedossa ...........kannathan minua läpi kivisten myrskyjen elämässä loppuun asti ja minä sinua eli toisiamme tukien ja toisemme hyväksyen ...... niinhän me ollaan yhdessä sovittu ........

,,,,,,,,,,,,,, mitä tuohon muuta vielä voisi lisätä ............... jaa kohtahan meistä tulee isovanhempia

 

[Onneksi]

on koettu! Jos en olisi kokenut toisenlaista elämää ja suhdetta sitä ennen, en ehkä olisi ymmärtänyt nauttia tästä näin paljon. Luulisin, että näin kuuluu olla ihan itsestään selvästi. Samoin kuin yksi edeltäjäni, löysin ukkokultani nelivitosena. Parikymmentä vuotta on matkaa takana ja eteenpäin jatketaan.

Ihanaa, kun on ihminen, joka kerää pahimmat kivet polultani. Toivottavasti minä osaan tehdä samoin! Parhaani ainakin yritän.

 

[omat kokemukset..]

Itse olen 27-vuotias ja takana on monta epäonnistunutta suhdetta. Nämä suhteet ovat olleet sellaisia, että minä olen yrittänyt kaikkeni, mutta mies ei ole näyttänyt tunteitaan mitenkään, ja lopulta on myös paljastunut, ettei heidän taholtaan mitään oikeita tunteita ole tainnut ollakaan.
Aina suhde kaatui siihen kun mies jätti, joko siksi koska ei ns. halunnut olla kenenkään kanssa, tai ei tuntunut siltä kuin pitäisi. Ja koskaan vika ei kuulemma ollut minussa.
Silti hetken päästä heillä on jo aina ollut uusi nainen. Siinä sitä on tuntenut sitten itsensä totaalisen mitättömäksi, rumaksi ja ajatellut että mikä on vikana kun ei koskaan kelpaa kellekään kuin parin kuukauden viihdykkeeksi!
Sydän on särkynyt niin monesti, ja olin viime kesänäkin aika pahasti rikki, eräs mies kun teki minulle todella pahasti...

No nyt elokuussa törmäsin ihan sattumalta yhteen mieheen...joka on maailman ihanin! Nyt vasta sen huomaan myös, että hän on eka ihminen ketä oikeasti rakastan, ja kenelle sanon sen niin, että myös tarkoitan.
Hän myös sanoo rakastavansa minua vähän väliä, on hellä ja ihana ja näyttää tunteensa.
Kerrankin on varma tunne, että nyt ollaan vakaalla pohjalla. On puhuttu paljon näistä asioista ja siitä, miten tuntuu siltä, että meillä ei ole edes mitään syytä erota, ja jos toinen jättäisi niin se olisi kamala shokki.
Tuntuu kuin olisimme tunteneet toisemme jo monta vuotta, vaikka takana on vasta 3 kuukautta.
Silti koskaan ei ole tuntunut yhtä hyvältä ja turvalliselta. Ja se tieto siitä,että se toinenkin rakastaa sinua, eikä ole jättämässä, on maailman ihanin tunne!

 

[Leena]

Hei haloo...3 kuukautta on todella todella vähän aikaa.En tahdo maalata piruja seinille, ei suinkaan toivon kaikkea hyvää teille.Mutta olisin aika varovainen vielä.