Ehkä aiheesta on helpompi keskustella ja löytää samanhenkisiä ihmisiä, jos sille on jokin termi olemassa. Mä en kyllä aio tulevaisuudessa käyttää itsestäni termiä kiintymysvanhempi tai mitään muutakaan nimikettä, jos/kun saan joskus lapsia vaikka saatankin kasvatus/lastenhoitotavoiltani sellaista muistuttaa.
"epäsuorasti kertovat, että vanhemmiksi tultuaan he eivät enää koskaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsiinsa"
-Häh?
Eiköhän nämä vanhemmat opiskele, tee töitä ja tapaa ystäviään yms. ihan yhtä lailla kuin kaikki muutkin vanhemmat. Esim. liinaillessahan muut asiat hoituu tosi kätevästi ja silti lapsen tarpeet tulee huomioitua. Koko elämän ei ole tarkoitus pyöriä lapsen ympärillä, lapsi ei ole maailman napa.
"Ennen vanhaan ripeä tarpeisiin vastaaminen koski vauvaikäisiä, mutta kiintymysvanhemman elämäntehtävä on tyydyttää lastaan niin kauan, kunnes lapsi kyllästyy tissiä tuputtavaan mummoikäiseen äitiinsä tai lähtee kotoaan siviilipalvelukseen"
-En ymmärrä, mihin tämä perustuu. Johan se on monta kertaa jo todettu, ettei isomman lapsen imetys ole lainkaan samanlaista kuin pienen vauvan eikä äidin ole mikään pakko imettää, jos hetki on tavalla tai toisella huono.
"Lapsen tarve on täytettävä välittömästi, ihokontaktissa, kotona, koska lapsen psyyke ei kestä muita lapsia, muita aikuisia, uutta miljöötä, ääniä, kuvia ja valoja"
-Kiintymysvanhemmuudessa juuri korostetaan yhteisöllisyyden tärkeyttä.
Eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Sen sijaan pientä vauvaa ei pitäisi viedä muualle yöhoitoon, eroon äidistään. Se ei tarkoita, ettei lapsi ensimmäisenä ikävuotenaan näkisi muita ihmisiä ollenkaan.
"Jollakin mystisellä logiikalla tällä tavalla kasvatetuista lapsista tulee hienompia ihmisiä kuin niistä, joille ei valehdella vuosikausia, että sinä, mussukkaiseni, olet maailman kuningas, joka saat nukkua, syödä ja valvoa ihan miten ja missä tahdissa haluat"
-Oujee.
Olenkohan mäkin maailman kuningas (tai kuningatar), kun saan ihan itse päättää, milloin/missä tahdissa nukun, syön ja valvon.