Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Huomasin kirjoittaneeni eilen hiukan hassusti. Kyllähän pienikin lapsi tavallaan tunnistaa väsymyksen, mutta ei osaa ennakoida sen tuloa. Monet pienet lapset riekkuvat ylhäällä kunnes nukahtavat niille sijoilleen - eivät he ilman ohjausta osaa ennen kouluikää hakea iltapalaa, käydä pesulla, vaihtaa yövaatteita jne. ellei aikuinen ole ohjaamassa ja sanoittamassa asiaa.

Jotkut osaavat, toiset eivät. Tässä ketjussa ei kyllä ole ollut puhetta siitä etteikö vanhempi voisi ohjata nukkumistilanteissa, esim. ehdottaa nukkumaanmenoa ja auttaa iltarutiineissa yms. Ainakin itse tarkoitin niin. Mun kummipoika osasi kyllä jo alle 1,5-vuotiaana mennä sänkyynsä, kun alkoi väsyttämään, samoin päiväunille.

 

Miksi sä pidät itsestäänselvyytenä että parivuotias lapsi osaisi puhua? Se kun ei ihan kaikilta suju, valitettavasti.

Tässä on mielensäpahoittajat ry toiminnassa taas Ei, kaikki eivät puhu. Suurin osa puhuu kuitenkin jo jonkun verran ja omani oppi suht aikaisin, omastani siinä lähinnä nyt puhuin. Pahoittelen jos sanavalinta loukkasi sinua. Tunnen muutamiakin lapsia jotka eivät parivuotiaina ole puhuneet ja toisaalta tunnen kuuroja ihmisiä jotka eivät ole suullisesti koskaan sanoneet sanaakaan. Olen siis oikeasti kyllä ihan tietoinen siitä, etteivät kaikki puhu siinä iässä. (Tuki)Viittomat ovat hyvä tuki lapsen kielenkehitykselle, ja myöhään puhuvalle etenkin.

 

Missä asioissa sinulla on lapsenkasvatuksessa parantamisen varaa NinaTT?

 

http://www.hs.fi/elama/Kiintymysh%C3%B6mel%C3%B6t/a1305570592665

 

[QUOTE="vieras";26313510]Missä asioissa sinulla on lapsenkasvatuksessa parantamisen varaa NinaTT?[/QUOTE]

Koska suurin osa lapsenkasvatuksesta on mun mielestä passiivista, hyvänä mallina olemista on mun vaikea sanoa mitä juuri lapsenkasvatuksessa olisi parannettavaa. Lapsen kannalta toki olisi parempi jos esimerkiksi viettäisin vähemmän aikaa tietokoneella, jos asuisimme isommassa porukassa ja jos en olisi krooninen myöhästelijä. Sen ongelman pelkään periyttäväni seuraavalle sukupolvelle, lähteminen on hankalaa, kestää kauan ja kaikki jää aina viime tinkaan!

Joskus on myös tilanteita joissa toivoisin pysyväni paremmin periaatteissani. Heikkoina hetkinä (väsyneenä, stressaantuneena) sitä joskus sortuu tekemään niin kuin ympärilläkin tehdään. Jostain hiipii sellainen pelko, että ehkä pitäisikin tehdä niin kuin muut. Tulokset ovat yleensä surkeita ja se puoli aivoistani joutuu myöntämään tappionsa, mutta sitten menee kauemmin aikaa jälkien korjaamiseen kuin jos olisin toiminut oikein alusta asti. Perus sellaista, että empatian ja keskustelun sijaan sitä sortuu käskemään lasta joka on peloissaan tai jostain muusta syystä kaipaa tukea. Että työntää lapsen tarpeen syrjään koska ei jaksaisi juuri silloin huomata sitä, vaikka oikeasti pääsee helpommalla kun huomaa sen.

Vaikeasti selitetty Mutta koska mun näkökulmasta kasvatus ei ole kikkailua, niin en myöskään osaa sanoa mitään kikkoja joilla voisin omaa vanhemmuuttani parantaa. Parannusehdotukset koskevat lähinnä sitä, minkälainen olen ihmisenä ja miten voisin elää omaa elämääni paremmin.

 

http://www.hs.fi/elama/Kiintymysh%C3%B6mel%C3%B6t/a1305570592665

Tuo kirjoittaja nolaa itsensä. Kirjoittaa aiheesta, jonka on ymmärtänyt aika lailla täysin väärin. Mäkään en ole mikään kiintymysvanhemmuus-ekspertti D), mutta jopa minulla pomppasi moni asia silmään tuosta kirjoituksesta. Ei ymmärrä lainkaan, mistä on kyse.

 

Jo termi "kiintymysvanhemmuus" on hupsu ja sisältää vertailevan arvolatauksen.
On vain vanhemmuutta. Vanhemmuuteen kuuluu kiintymys.
Ja voi tietysti saivarrella ottamalla esiin marginaalin, jossa kiintymyssuhde on häiriintynyt.

Tuo kirjoittaja nolaa itsensä. Kirjoittaa aiheesta, jonka on ymmärtänyt aika lailla täysin väärin. Mäkään en ole mikään kiintymysvanhemmuus-ekspertti D), mutta jopa minulla pomppasi moni asia silmään tuosta kirjoituksesta. Ei ymmärrä lainkaan, mistä on kyse.

 

Jo termi "kiintymysvanhemmuus" on hupsu ja sisältää vertailevan arvolatauksen.
On vain vanhemmuutta. Vanhemmuuteen kuuluu kiintymys.
Ja voi tietysti saivarrella ottamalla esiin marginaalin, jossa kiintymyssuhde on häiriintynyt.

Ehkä aiheesta on helpompi keskustella ja löytää samanhenkisiä ihmisiä, jos sille on jokin termi olemassa. Mä en kyllä aio tulevaisuudessa käyttää itsestäni termiä kiintymysvanhempi tai mitään muutakaan nimikettä, jos/kun saan joskus lapsia vaikka saatankin kasvatus/lastenhoitotavoiltani sellaista muistuttaa.

"epäsuorasti kertovat, että vanhemmiksi tultuaan he eivät enää koskaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsiinsa"

-Häh? Eiköhän nämä vanhemmat opiskele, tee töitä ja tapaa ystäviään yms. ihan yhtä lailla kuin kaikki muutkin vanhemmat. Esim. liinaillessahan muut asiat hoituu tosi kätevästi ja silti lapsen tarpeet tulee huomioitua. Koko elämän ei ole tarkoitus pyöriä lapsen ympärillä, lapsi ei ole maailman napa.

"Ennen vanhaan ripeä tarpeisiin vastaaminen koski vauvaikäisiä, mutta kiintymysvanhemman elämäntehtävä on tyydyttää lastaan niin kauan, kunnes lapsi kyllästyy tissiä tuputtavaan mummoikäiseen äitiinsä tai lähtee kotoaan siviilipalvelukseen"

-En ymmärrä, mihin tämä perustuu. Johan se on monta kertaa jo todettu, ettei isomman lapsen imetys ole lainkaan samanlaista kuin pienen vauvan eikä äidin ole mikään pakko imettää, jos hetki on tavalla tai toisella huono.

"Lapsen tarve on täytettävä välittömästi, ihokontaktissa, kotona, koska lapsen psyyke ei kestä muita lapsia, muita aikuisia, uutta miljöötä, ääniä, kuvia ja valoja"

-Kiintymysvanhemmuudessa juuri korostetaan yhteisöllisyyden tärkeyttä. Eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Sen sijaan pientä vauvaa ei pitäisi viedä muualle yöhoitoon, eroon äidistään. Se ei tarkoita, ettei lapsi ensimmäisenä ikävuotenaan näkisi muita ihmisiä ollenkaan.

"Jollakin mystisellä logiikalla tällä tavalla kasvatetuista lapsista tulee hienompia ihmisiä kuin niistä, joille ei valehdella vuosikausia, että sinä, mussukkaiseni, olet maailman kuningas, joka saat nukkua, syödä ja valvoa ihan miten ja missä tahdissa haluat"

-Oujee. Olenkohan mäkin maailman kuningas (tai kuningatar), kun saan ihan itse päättää, milloin/missä tahdissa nukun, syön ja valvon.

 

"Kiintymyssuhdevanhemmuus" ei perustu mihinkään muuhun, kuin muutaman höyrähtäneen ihmisen käsityksille siitä miten biologiasta saadaan väännettyä moraaliohjeita, eli indoktrinaatiota parhaimmillaan.

Kysyttäessä tieteellistä perustaa väitteille, ei ole saatavilla mitään tietoa mihin nämä ihmiset kasvatustieteellisesti mielipiteensä perustavat. Tämä on sinänsä hyvä taktiikka, koska näiden ihmisten kritisointi on mahdotonta, koska kaikki argumentit jäävät vain "musta tuntuu" tai "sä et tajua mua" linjalle. Ei ole mitään yhteistä teoreettista/tieteellistä faktaa, jota voisi kritisoida, koska "kiintymyssuhde vanhemmuus" ei sellaselle perustu.

Itseään korostavaa hörhäilyä, vailla mitään perustaa. Onneksi muutkin näkee metsän puilta.

 

[QUOTE="vieras";26313801]"Kiintymyssuhdevanhemmuus" ei perustu mihinkään muuhun, kuin muutaman höyrähtäneen ihmisen käsityksille siitä miten biologiasta saadaan väännettyä moraaliohjeita, eli indoktrinaatiota parhaimmillaan.

Kysyttäessä tieteellistä perustaa väitteille, ei ole saatavilla mitään tietoa mihin nämä ihmiset kasvatustieteellisesti mielipiteensä perustavat. Tämä on sinänsä hyvä taktiikka, koska näiden ihmisten kritisointi on mahdotonta, koska kaikki argumentit jäävät vain "musta tuntuu" tai "sä et tajua mua" linjalle. Ei ole mitään yhteistä teoreettista/tieteellistä faktaa, jota voisi kritisoida, koska "kiintymyssuhde vanhemmuus" ei sellaselle perustu.

Itseään korostavaa hörhäilyä, vailla mitään perustaa. Onneksi muutkin näkee metsän puilta.[/QUOTE]

Alfie Kohnin kirjoissa on hyvät lähdeviitteet jos tutkimusta kaipaat. Samoin Searsien kirjallisuus perustuu pitkälti tutkimukseen, vaikka alkusysäys kiintymysvanhemmuudelle tuli henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Hassu juttu muuten: Vaikka puhun kiintymysvanhemmuudesta, en koskaan kutsu itseäni kiintymysvanhemmaksi. En itseasiassa tiedä ketään joka kutsuisi itseään kiintymysvanhemmaksi, vaikka kertoisivat olevansa siitä kiinnostuneita tai toimivansa kiintymusvanhemmuuden hengen mukaisesti. Sen sijaan on näitä Virpi Salmia ja ties keitä jotka kutsuvat muita kiintymysvanhemmiksi. Mielenkiintoista, mitäköhän tuosta voi päätellä.

 

Ehkä aiheesta on helpompi keskustella ja löytää samanhenkisiä ihmisiä, jos sille on jokin termi olemassa. Mä en kyllä aio tulevaisuudessa käyttää itsestäni termiä kiintymysvanhempi tai mitään muutakaan nimikettä, jos/kun saan joskus lapsia vaikka saatankin kasvatus/lastenhoitotavoiltani sellaista muistuttaa.

"epäsuorasti kertovat, että vanhemmiksi tultuaan he eivät enää koskaan voi keskittyä mihinkään muuhun kuin lapsiinsa"

-Häh? Eiköhän nämä vanhemmat opiskele, tee töitä ja tapaa ystäviään yms. ihan yhtä lailla kuin kaikki muutkin vanhemmat. Esim. liinaillessahan muut asiat hoituu tosi kätevästi ja silti lapsen tarpeet tulee huomioitua. Koko elämän ei ole tarkoitus pyöriä lapsen ympärillä, lapsi ei ole maailman napa.

"Ennen vanhaan ripeä tarpeisiin vastaaminen koski vauvaikäisiä, mutta kiintymysvanhemman elämäntehtävä on tyydyttää lastaan niin kauan, kunnes lapsi kyllästyy tissiä tuputtavaan mummoikäiseen äitiinsä tai lähtee kotoaan siviilipalvelukseen"

-En ymmärrä, mihin tämä perustuu. Johan se on monta kertaa jo todettu, ettei isomman lapsen imetys ole lainkaan samanlaista kuin pienen vauvan eikä äidin ole mikään pakko imettää, jos hetki on tavalla tai toisella huono.

"Lapsen tarve on täytettävä välittömästi, ihokontaktissa, kotona, koska lapsen psyyke ei kestä muita lapsia, muita aikuisia, uutta miljöötä, ääniä, kuvia ja valoja"

-Kiintymysvanhemmuudessa juuri korostetaan yhteisöllisyyden tärkeyttä. Eri ikäisten ihmisten kohtaamista. Sen sijaan pientä vauvaa ei pitäisi viedä muualle yöhoitoon, eroon äidistään. Se ei tarkoita, ettei lapsi ensimmäisenä ikävuotenaan näkisi muita ihmisiä ollenkaan.

"Jollakin mystisellä logiikalla tällä tavalla kasvatetuista lapsista tulee hienompia ihmisiä kuin niistä, joille ei valehdella vuosikausia, että sinä, mussukkaiseni, olet maailman kuningas, joka saat nukkua, syödä ja valvoa ihan miten ja missä tahdissa haluat"

-Oujee. Olenkohan mäkin maailman kuningas (tai kuningatar), kun saan ihan itse päättää, milloin/missä tahdissa nukun, syön ja valvon.

Vai olisitko sä kuitenkin aikuinen ihminen jonka kuuluukin kantaa sataprosenttinen vastuu itsestään ja elämästään Mä vaan sanon sen että MEILLÄ,huom,MEILLÄ jos lapset päättäisivät niin päivälepoa ei olisi,illalla mentäisi niin yli sen väsymyksen että ainoa mihin kykenee on hervoton kikatus ja hysteerinen itku. Kuitenkaan ei myönnetä että väsyttää... Ruokaa naposteltaisiin yksi haarukallinen silloin ja toinen tällöin,kolmen lapsen ruokailujen kanssa säätämiseen menisi helposti koko päivä. Tässä nyt vain pari esimerkkiä miksi pidän hyvänä asiana että aikuinen tukee lasta edes jonkinlaiseen elämänrytmiin.

 

Vois nämäkin kiintymysvanhemmat huolehtia ensin lapsen perustarpeista eli hankkia sen lapsen tilanteeseen, jossa lapsella on kokonaisvaltaisesti hyvä olo, ennen kuin aletaan neuvoa muita lasten kasvatuksessa. Itse en noudata mitään kasvatusoppeja, vaan toimin äidinvaistojeni varassa ja joskus ystäviltä/omalta äidiltäni neuvoa kysyen. Siltikin miellän itseni paremmaksi kasvattajaksi kuin esim. tässäkin ketjussa mainittu oppeja noudattava nimimerkki, kun olen antanut lapselleni ehjän kodin, johon kuuluu lisäkseni rakastava isä. Talous on myös turvattu ja elinpiiri sellainen, ettei tarvitse pelätä. Uskon, että lapsellani on kaikki edellytykset kasvaa kunnon ihmiseksi

 

[QUOTE="vieras";26314032]Vai olisitko sä kuitenkin aikuinen ihminen jonka kuuluukin kantaa sataprosenttinen vastuu itsestään ja elämästään Mä vaan sanon sen että MEILLÄ,huom,MEILLÄ jos lapset päättäisivät niin päivälepoa ei olisi,illalla mentäisi niin yli sen väsymyksen että ainoa mihin kykenee on hervoton kikatus ja hysteerinen itku. Kuitenkaan ei myönnetä että väsyttää... Ruokaa naposteltaisiin yksi haarukallinen silloin ja toinen tällöin,kolmen lapsen ruokailujen kanssa säätämiseen menisi helposti koko päivä. Tässä nyt vain pari esimerkkiä miksi pidän hyvänä asiana että aikuinen tukee lasta edes jonkinlaiseen elämänrytmiin.[/QUOTE]

Miten lapsella on silloin 100% vastuu itsestään, jos hän päättää, milloin menee nukkumaan ja kuinka paljon syö? Outoa, että tuolla perusteella on maailman napa, jos edes jossain määrin omaa itsemääräämisoikeuden omaan kehoonsa. Jos on ihan alusta asti toimittu nukkumisen suhteen siten, että lapsi on oppinut menemään nukkumaan, kun väsyttää, ei sen asian kanssa välttämättä tule ongelmia. Aikuisen tehtävä onkin tukea lasta rytmeissä. Tarjota terveellistä ruokaa sopivin väliajoin, rauhoittaa ilta jne.

 

[QUOTE="vieras";26314051]Vois nämäkin kiintymysvanhemmat huolehtia ensin lapsen perustarpeista eli hankkia sen lapsen tilanteeseen, jossa lapsella on kokonaisvaltaisesti hyvä olo, ennen kuin aletaan neuvoa muita lasten kasvatuksessa. Itse en noudata mitään kasvatusoppeja, vaan toimin äidinvaistojeni varassa ja joskus ystäviltä/omalta äidiltäni neuvoa kysyen. Siltikin miellän itseni paremmaksi kasvattajaksi kuin esim. tässäkin ketjussa mainittu oppeja noudattava nimimerkki, kun olen antanut lapselleni ehjän kodin, johon kuuluu lisäkseni rakastava isä. Talous on myös turvattu ja elinpiiri sellainen, ettei tarvitse pelätä. Uskon, että lapsellani on kaikki edellytykset kasvaa kunnon ihmiseksi [/QUOTE]

Niin, siitä kilpailusta...?

 

Miten lapsella on silloin 100% vastuu itsestään, jos hän päättää, milloin menee nukkumaan ja kuinka paljon syö? Outoa, että tuolla perusteella on maailman napa, jos edes jossain määrin omaa itsemääräämisoikeuden omaan kehoonsa. Jos on ihan alusta asti toimittu nukkumisen suhteen siten, että lapsi on oppinut menemään nukkumaan, kun väsyttää, ei sen asian kanssa välttämättä tule ongelmia. Aikuisen tehtävä onkin tukea lasta rytmeissä. Tarjota terveellistä ruokaa sopivin väliajoin, rauhoittaa ilta jne.

Mistä kohtaa sä luit että lapsella ei saisi olla mitään itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa? Ruuan määrästäkään en puhunut mitään Mitäs määräämistä se on että aikuinen sanelee koska syödään? Sitähän meilläkin harrastetaan,tarjoan viisi ateriaa päivässä sopivin välein ja jokainen syö vatsansa täyteen,ihan itse määritellen paljonko se milloinkin on.

Meillä ainakin pienen lapsen muisti on ollut lyhyt. Vaikka edellisenä iltana on juossut pihalla itsensä näännyksiin ja meinannut nukahtaa iltapalapöytään,niin ei se seuraavana päivänä ole enää muistissa pysynyt Meillä on iltarutiinit juuri sen rauhoittumisen tähden ja puoli yhdeksältä viimeistään lapset menevät sänkyyn ilman riitelyä,mutta kuitenkin vanhemman kehoituksesta. Ei mun ole tarvinnut koskaan ketään huudattaa sängyssään tai raahata sinne väkisin,mutta en ole vielä sitäkään päivää nähnyt että lapsi tulisi itse sanomaan illalla että haluaa mennä sänkyyn.

Varsinkin tuo kuusivuotias on siinä iässä että testaa niitä rajojaan ja kokeilee,aika yleinen kommentti on joka asiaan että "vielä yks,vielä kerran",koskipa se sitten karkkia,telkkariohjelmia,ulkoilua (vielä vähän aikaa) tai mitä muuta tahansa. Kuitenkaan ei tarvitse kuin kerran sanoa että ei nyt,sovittiin että tehdään xx tavalla ja lapsi ei ole moksiskaan,sanoo vain että ok. Joten jos jatkuvasti antaa periksi ja joustaa ja venyttää äärimmilleen,niin sitä saa tehdä sitten aina. Mä olen todennut tän meillä toimivaksi malliksi että aikuiset ohjaavat lasta ja kertovat mitä tapahtuu milloinkin. Niissä puitteissa saa lapsikin vaikuttaa asioihin mutta perusrytmiä pitävät yllä vanhemmat.

 

[QUOTE="vieras";26314901]Mistä kohtaa sä luit että lapsella ei saisi olla mitään itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa? Ruuan määrästäkään en puhunut mitään Mitäs määräämistä se on että aikuinen sanelee koska syödään? Sitähän meilläkin harrastetaan,tarjoan viisi ateriaa päivässä sopivin välein ja jokainen syö vatsansa täyteen,ihan itse määritellen paljonko se milloinkin on.

Meillä ainakin pienen lapsen muisti on ollut lyhyt. Vaikka edellisenä iltana on juossut pihalla itsensä näännyksiin ja meinannut nukahtaa iltapalapöytään,niin ei se seuraavana päivänä ole enää muistissa pysynyt Meillä on iltarutiinit juuri sen rauhoittumisen tähden ja puoli yhdeksältä viimeistään lapset menevät sänkyyn ilman riitelyä,mutta kuitenkin vanhemman kehoituksesta. Ei mun ole tarvinnut koskaan ketään huudattaa sängyssään tai raahata sinne väkisin,mutta en ole vielä sitäkään päivää nähnyt että lapsi tulisi itse sanomaan illalla että haluaa mennä sänkyyn.

Varsinkin tuo kuusivuotias on siinä iässä että testaa niitä rajojaan ja kokeilee,aika yleinen kommentti on joka asiaan että "vielä yks,vielä kerran",koskipa se sitten karkkia,telkkariohjelmia,ulkoilua (vielä vähän aikaa) tai mitä muuta tahansa. Kuitenkaan ei tarvitse kuin kerran sanoa että ei nyt,sovittiin että tehdään xx tavalla ja lapsi ei ole moksiskaan,sanoo vain että ok. Joten jos jatkuvasti antaa periksi ja joustaa ja venyttää äärimmilleen,niin sitä saa tehdä sitten aina. Mä olen todennut tän meillä toimivaksi malliksi että aikuiset ohjaavat lasta ja kertovat mitä tapahtuu milloinkin. Niissä puitteissa saa lapsikin vaikuttaa asioihin mutta perusrytmiä pitävät yllä vanhemmat.[/QUOTE]

Niin, kiintymysvanhemmuus-"oppeja" noudattavissakaan perheissä ei lapsi yleensä määrää, milloin äiti/isä alkaa valmistamaan ateriaa. Tosin ruoka-aikojen ei tarvitse olla mitään kellontarkkoja vaan sen mukaan toki, milloin on nälkä. Lapsi saa sitten päättää, paljonko syö tai syökö ollenkaan. Vanhempi enimmäkseen päättää, mitä rahoillaan sinne jääkaappiin hankkii.

Ihan hyvältä tuo nukkumisasiakin teillä kuulostaa. Nukkumaan kehoittamisessa ei ole mitään pahaa. Kunhan nukkumaanmenosta ei aiheudu mitään valtataisteluja niin kaikki on hyvin.

 

Niin, kiintymysvanhemmuus-"oppeja" noudattavissakaan perheissä ei lapsi yleensä määrää, milloin äiti/isä alkaa valmistamaan ateriaa. Tosin ruoka-aikojen ei tarvitse olla mitään kellontarkkoja vaan sen mukaan toki, milloin on nälkä. Lapsi saa sitten päättää, paljonko syö tai syökö ollenkaan. Vanhempi enimmäkseen päättää, mitä rahoillaan sinne jääkaappiin hankkii.

Ihan hyvältä tuo nukkumisasiakin teillä kuulostaa. Nukkumaan kehoittamisessa ei ole mitään pahaa. Kunhan nukkumaanmenosta ei aiheudu mitään valtataisteluja niin kaikki on hyvin.

Koeta sinäkin jo relata, ei sinun mielipiteitä halua kukaan edes kuunnella kun sulla ei sitä omakohtaista kokemusta lapsen kasvatuksesta edes ole. Se, että tarkkailee ympäristöään ja bongailee kohtauksia lapsen kasvatuskeinoista ei kerro yhtään mitään sille tarkkailijalle, jos siis ei tarkkaile sitä menoa 24/7.

Mitä haittaa on siitä, että nukkumaan menossa lapsi hieman protestoi ja vanhemmat silti vievät lapsen sänkyyn? Ei se mikään valtataistelu ole, ethän sinäkään uskonut koko uhmaikä-käsitteeseen muistaakseni. Ihan normaalia protestointia, kun ei vielä älytä omia jaksamisrajojaan (aamulla ylösnousu jne.).

 

No eikös tuo ruokailujuttu ole sitten aika normikauraa..? En ainakaan itse tunne yhtään perhettä jossa toimittaisiin jotenkin tosi radikaalin poikkeavasti. Lapsia ei pakoteta syömään,mutta ruoka-ajat on kunkin perheen rytmin mukaiset. Lähinnä sain just sen kuvan sun tekstistä että lapsi tulee nykimään hihasta vaikka keskellä yötä ja sanoo että mun tekee nyt mieli makkarakeittoa,alas mutsi vääntää

 

Niin, siitä kilpailusta...?

Mitä tarkoitat?

 

[QUOTE="vieras";26315052]No eikös tuo ruokailujuttu ole sitten aika normikauraa..? En ainakaan itse tunne yhtään perhettä jossa toimittaisiin jotenkin tosi radikaalin poikkeavasti. Lapsia ei pakoteta syömään,mutta ruoka-ajat on kunkin perheen rytmin mukaiset. Lähinnä sain just sen kuvan sun tekstistä että lapsi tulee nykimään hihasta vaikka keskellä yötä ja sanoo että mun tekee nyt mieli makkarakeittoa,alas mutsi vääntää [/QUOTE]

Joo ja siis mä kirjoitin tuon aiemman pitkän tekstin johon vastasit,en ole tuo vieras joka käskee relata

 

[QUOTE="vieras";26315052]No eikös tuo ruokailujuttu ole sitten aika normikauraa..? En ainakaan itse tunne yhtään perhettä jossa toimittaisiin jotenkin tosi radikaalin poikkeavasti. Lapsia ei pakoteta syömään,mutta ruoka-ajat on kunkin perheen rytmin mukaiset. Lähinnä sain just sen kuvan sun tekstistä että lapsi tulee nykimään hihasta vaikka keskellä yötä ja sanoo että mun tekee nyt mieli makkarakeittoa,alas mutsi vääntää [/QUOTE]

Onneksi harva nykyään enää pakottaa syömään. Joissain perheissä toki vielä istutetaan lautasen ääressä, jos lapsi ei suostu syömään. Maistamispakko on yleisempää. Yöllä voisin antaa vaikka hedelmän tms, jos nälkä iskisi.

 

[QUOTE="vieras";26315049]Koeta sinäkin jo relata, ei sinun mielipiteitä halua kukaan edes kuunnella kun sulla ei sitä omakohtaista kokemusta lapsen kasvatuksesta edes ole. Se, että tarkkailee ympäristöään ja bongailee kohtauksia lapsen kasvatuskeinoista ei kerro yhtään mitään sille tarkkailijalle, jos siis ei tarkkaile sitä menoa 24/7.

Mitä haittaa on siitä, että nukkumaan menossa lapsi hieman protestoi ja vanhemmat silti vievät lapsen sänkyyn? Ei se mikään valtataistelu ole, ethän sinäkään uskonut koko uhmaikä-käsitteeseen muistaakseni. Ihan normaalia protestointia, kun ei vielä älytä omia jaksamisrajojaan (aamulla ylösnousu jne.).[/QUOTE]

Relata? Mä olen oikein rauhallinen ja hyväntuulinen. Selvästi näyttää kiinnostavan ainakin sinua, kun vastaat viestiini. Nukkumistilanteesta ei mielestäni pitäisi tehdä inhottavaa niin, että lapsi viedään sänkyyn väkisin. Ennemmin pohtisin, miksei lapsi halua mennä nukkumaan, eikö ole vielä väsynyt, pelkääkö nukkumistilannetta (onko esim. liian pieni nukahtamaan yksin) tms. Ei se sänkyyn kantaminen ratkaise itse ongelmaa.

 

Yöllä voisit nousta ja lähteä pilkkomaan jotain hedelmiä keittiöön jotta tahtoikäinen saa massun täyteen ja oppii ettei iltapalaa tartte syödä? Voi kristus. Mitäs sitten kun sulla on neljä pikkuista ja kaikki herättää eri aikaan yöstä kun on nälkä? Mä annan pyydettäessä vettä yöllä, samoin saa veskissä käydä ja kipeiden lasten kanssa joutuu joskus valvomaan ja lääkitsemään yölläkin, mut muuten ei mitään. Olen jopa niin julma että tissimaitotarjoulu öisin loppuu vuoden iässä.

Mä pidän tosi tärkeänä että lapsella on ydinperhe. Äiti ja isä, sisaruksiakin. Eiköhän siinä muutama virhe nollaudu kun lapsella on terve parisuhteen malli eikä yh-vanhempaa.

 

[QUOTE="vieras";26315055]Mitä tarkoitat?[/QUOTE]

Ihmetyttää vaan, kun näitä ns. kiintymysvanhempia syytetään siitä, että luulevat olevansa muita parempia vanhempia ja tekevät vanhemmuudesta kilpailua ja silti tuossakin viestissä joku selitti, miten HÄN on kyllä paljon parempi kasvattaja.

 

Onneksi harva nykyään enää pakottaa syömään. Joissain perheissä toki vielä istutetaan lautasen ääressä, jos lapsi ei suostu syömään. Maistamispakko on yleisempää. Yöllä voisin antaa vaikka hedelmän tms, jos nälkä iskisi.

Ja fysiologisista syistä lapsi ei tarvitse yöllä ruokaa puolen vuoden jälkeen. Eli nälkä ei yöllä kyllä iske, yösyöpöttely on opittu tapa ja sitä ei kannata ylläpitää. Vai ajattelitko sitten yöllä pestä hampaat hedelmän jälkeen? Mihin lopetat yötarjoilun, entä jos vaatii kalasoppaa?