Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Mä oon sitä mieltä, että tolla kasvatustyylillä se lapsi huomaa, että rikkomalla saa huomiota, joten kannattaa tehdä niin. Toivottavasti kyseessä on varhain empatiaan kykenevä lapsi ja oppii noin. En tiedä. Hienoa tietysti, jos oppii.

Kyllä lapsi näki pahan mieleni ja oli pahoillaan teostaan. Ainakin oli surkean näköinen. Mustasukkaisuus on aika vaikea tunne alle 3-vuotiaalle. Ei hän osannut ilmaista muutoin, että oli turhautunut ja yksinäinen, kun emme ottaneet häntä tarpeeksi huomioon. Olisin voinut vielä vaikka pyytää lapselta anteeksi, että jätimme hänet liiaksi yksin ja kertoa, että hän voi tulla kertomaan pahasta mielestään, ei kannata rikkoa toisen tavaroita, koska siitä tulee paha mieli ja että lapsi ei varmasti haluaisi, että hänenkään tavaroitaan rikotaan. Miksi olisi pitänyt häpeissään olevalle lapselle vielä suuttua ja rankaista?

 

Kas, en muista koskaan joutuneeni tuollaiseen tilanteeseen. Varmaan mä keskustelisin siitä, että olisko niiden mielestä kivaa istua pöydässä, jos mä kokoajan karjuisin niille/jollekin tai tökkisin vieruskaveria tai heittelisin ruokaa lattialle/toisen naamaan. Luultavasti antaisin myös pienen näytteen tällaisesta toiminnasta :xmas: En kyllä myöskään poistaisi lasta pöydästä ja pakottaisi olemaan ilman ruokaa.

Mitä tekisit, jos lapset siitä huolimatta jatkaisivat meuhkaamista? Vaikka olisit selittänyt asian ja antanut näytteenkin vielä. Tää on siis vaan esimerkki kans. Ei tarvii sit luulla, että meillä ruokailut on vaan tappelua ja laisen heittelyä.

 

[QUOTE="ninaTT";26342392]Lasta ei opeteta laskemaan rangaistuksen avulla.

Lapselle ei myöskään voi opettaa empatiaa tai itsehillintää rangaistuksen avulla.

Tai voihan sitä, mutta pitkällä tähtäimellä voi olla järkevämpää opettaa rakentavammalla tavalla.[/QUOTE]

Miten niin ei voi? Millä sä ton perustelet?

 

Mä sanoisin, että argumentoinnissa keskitytään joskus ihan liikaa siihen, aiheutuuko lapselle jostakin _myöhemmin_ elämässään traumoja. Eikö sillä ole merkitystä, miltä lapsesta juuri sillä hetkellä tuntuu? (mikä tosin vaikuttaa tulevaankin) Eikö lapsen itku, hätä, ikävä jne. riitä perusteluksi sen suhteen, että kokee jonkin asian haitallisena?

Niin, tämä muakin kiinnostaisi. Että missä se hätä ja itku näkyvät, joita TT neuvoo välttämään, kun minusta kuulostaa siltä, että täällä syytetään esim. pinnasänkyä lapsen pahasta olosta? Mutta missä on tilanne, jossa Nina TT vastaisi lapsen hätään neuvoillaan??

 

[QUOTE="vieras";26342381]Niin otit. Mutta en ymmärrä, miksi sama homma ei päde lapsiin. Koska monia lasten ongelmia ei voi nopeasti ratkaista, on pakko puuttua käytökseen. Jos lapsen oma empatia ei vielä riitä siihen, ettei esim kiusaa muita, on pakko puuttua käytökseen. Miten siihen puututaan? Samoin kuin aikuistenkin eli annetaan rangaistus.[/QUOTE]

Kotioloissa ei pääasiassa tarvita rangaistuksia. Joskus voi poikkeustapauksessa joutua poistamaan lapsen tilanteesta, mutta se on toisen suojelemista, ei varsinainen rangaistus.

 

Kyllä lapsi näki pahan mieleni ja oli pahoillaan teostaan. Ainakin oli surkean näköinen. Mustasukkaisuus on aika vaikea tunne alle 3-vuotiaalle. Ei hän osannut ilmaista muutoin, että oli turhautunut ja yksinäinen, kun emme ottaneet häntä tarpeeksi huomioon. Olisin voinut vielä vaikka pyytää lapselta anteeksi, että jätimme hänet liiaksi yksin ja kertoa, että hän voi tulla kertomaan pahasta mielestään, ei kannata rikkoa toisen tavaroita, koska siitä tulee paha mieli ja että lapsi ei varmasti haluaisi, että hänenkään tavaroitaan rikotaan. Miksi olisi pitänyt häpeissään olevalle lapselle vielä suuttua ja rankaista?

En sanonutkaan, että häpeissään olevaa lasta pitäisi vielä rankoa. Mitä, jos kyseinen lapsi olisikin vain hymyillyt ja rikkonut lisää tavaraa? Tai rikkonut seuraavalla kyläilykerralla, kun erehdytte juttelemaan aikuisten kesken?

 

Niin... no... Eiköhän aikuiset toivottavasti yleensä ole oppineet jo asioita ja osaavat olla tekemättä väärin. Ja sitten, jos tekevät väärin, seuraa yleensä rangaistus. Toisen tavaran rikkomisesta tahallaan voi seurata rikosoikeudellinen seuraamus, jos ei korvauksista päästä sopimukseen. Toisen ihmisen vahingoittamisestakin seuraa rangaistus.

Miltäköhän siitä uhriksi joutuneesta lapsesta, jota lyödään lapiolla päähän, tuntuu jos tekijälle ei seuraa asiasta mitään muuta, kun pään silittelyä?

Aivan, mutta mun pointtini oli tosiaan siis se, että onko rangaistus oman lasinsa rikkovalle aikuiselle sama kuin oman lasinsa rikkovalle lapselle? Kuten itsekin sanoin, ihanne on tietenkin, että aikuinen olisi jo oppinut olemaan tekemättä näin, koska kehityspsykologisesti hänen tulisi siihen kuitenkin pystyä. Silti kovinkaan moni ei varmaan rankaisisi vaikkapa puolisoaan, sisarustaan, äitiään, isäänsä tms siitä että hän lasin tahallaan rikkoo, vaan ainoa seuraus olisi, että ko. ihminen siivoaisi aiheuttamansa sotkun ja korvaisi lasin. Miksi siis tämä ei voisi olla oikea rangaistus lapselle?

En tiedä oliko kysymyksesi lapsesta, joka joutuu lyömisen uhriksi suunnattu minulle, mutta en tiedä vastausta siihen, koska en ole missään vaiheessa sanonut, että lyjää tulisi silitellä päähän.

 

ninaTT: Millä tasolla olet opiskellut kasvatusta? Sinulla on yksi oma lapsi, mutta mihin muuhun peilaat teesejäsi?

ja ihan asialinjalla ja mielenkiinnosta kysyn.

En ole opiskellut kasvatusta millään tasolla Omaksi ilokseni luen, keskustelen ja kirjoitan.

Kokemusta kuitenkin löytyy muistakin kuin omasta lapsesta: Olen ensimmäistä kertaa hoitanut perheen ulkopuolista lasta palkkaa vastaan 12 vuotta sitten, sen jälkeen ollut useissa työsuhteissa lastenhoitajana, vuosien ajan. Olen asunut muidenkin lasten kanssa kuin omieni ja ollut käytännössä sosiaaliseen vanhempaan verrattavassa asemassa. Teen myös vapaaehtoistyötä lasten parissa, tällä hetkellä vastaanottokeskuksen lastenryhmässä vetäjänä.

 

Kas, en muista koskaan joutuneeni tuollaiseen tilanteeseen. Varmaan mä keskustelisin siitä, että olisko niiden mielestä kivaa istua pöydässä, jos mä kokoajan karjuisin niille/jollekin tai tökkisin vieruskaveria tai heittelisin ruokaa lattialle/toisen naamaan. Luultavasti antaisin myös pienen näytteen tällaisesta toiminnasta :xmas: En kyllä myöskään poistaisi lasta pöydästä ja pakottaisi olemaan ilman ruokaa.

Mä olen käskenyt ruokapöydässä temppuilevan lapsen pois pöydästä siten, että ruokailu on jäänyt kesken. Yleensä on riittänyt perinteinen uhkaus "jos et osaa käyttäytyä ruokapöydässä, voit poistua pöydästä". Mä olen sitä mieltä, että jos lapsi on oikeasti nälkäinen, hän syö eikä temppuile pöydässä. Näin ainakin meillä. Ja kyse on siis terveestä ja tavallisesta lapsesta.

Meillä lapsi on muistaakseni pari kertaa joutunut pois pöydästä kiukuttelun vuoksi, mutta osaapa käyttäytyä niin kotona, ravintolassa, vierailla jne. Koskaan ei ole tahallaan heittänyt ruokaa tms. Pidemmät päivällisetkin sujuvat oikein hyvin, kun pöytätavat on opetettu pienestä pitäen. Mulle ruokapöytä edustaa sellaista rauhoittumisen, yhdessäolon ja kunnioittavan ilmapiirin tilaa, etten siedä siinä temppuilua. Yhtään. Keskustelua, naurua ja liikehdintää toki saa olla, mutta kaikenlainen pelleily saa mun niskavillat pystyyn.

 

Mitä tekisit, jos lapset siitä huolimatta jatkaisivat meuhkaamista? Vaikka olisit selittänyt asian ja antanut näytteenkin vielä. Tää on siis vaan esimerkki kans. Ei tarvii sit luulla, että meillä ruokailut on vaan tappelua ja laisen heittelyä.

Ei ne jatkais :xmas:

No ei, mä ainakin itse menisin pois, ja sanoisin, että en aio tässä metelissä syödä. Siis omassa kodissani, omien lasteni kanssa. Jos olis kyse toisten lapsista, siirtäisin varmaan toisen lapsen kauemmas syömään.

En luule että teillä kaikki ruokailut on vaan tappelua

 

[QUOTE="vieras";26342411]Miten niin ei voi? Millä sä ton perustelet?[/QUOTE]

No voi gyyd, KYLLÄ VOI, mutta kuten viestissäni sanoin, voi pitemmällä tähtäimellä olla järkevämpää toimia toisin. LUE VIESTI ENNEN KU VASTAAT.

 

Mä olen käskenyt ruokapöydässä temppuilevan lapsen pois pöydästä siten, että ruokailu on jäänyt kesken. Yleensä on riittänyt perinteinen uhkaus "jos et osaa käyttäytyä ruokapöydässä, voit poistua pöydästä". Mä olen sitä mieltä, että jos lapsi on oikeasti nälkäinen, hän syö eikä temppuile pöydässä. Näin ainakin meillä. Ja kyse on siis terveestä ja tavallisesta lapsesta.

Meillä lapsi on muistaakseni pari kertaa joutunut pois pöydästä kiukuttelun vuoksi, mutta osaapa käyttäytyä niin kotona, ravintolassa, vierailla jne. Koskaan ei ole tahallaan heittänyt ruokaa tms. Pidemmät päivällisetkin sujuvat oikein hyvin, kun pöytätavat on opetettu pienestä pitäen. Mulle ruokapöytä edustaa sellaista rauhoittumisen, yhdessäolon ja kunnioittavan ilmapiirin tilaa, etten siedä siinä temppuilua. Yhtään. Keskustelua, naurua ja liikehdintää toki saa olla, mutta kaikenlainen pelleily saa mun niskavillat pystyyn.

Totta, silleen mäkin olen kyllä tehnyt, mut lähinnä oon sanonut että "jollei ruoka maistu, voit poistua pöydästä", mut en oo koskaan fyysisesti pakottanut poistumaan. En tiiä mitä tekisin jos lapsi ei suostuisi poistumaan. Yleensä aina ne suostuu kaikkeen mitä mä ehdotan No, telkkaria katsoessa niille joskus tulee riitaa, niin sitten mä yleensä sammutan telkkarin ja sanon, että pidän telkkarin suljettua kunnes olette saaneet rauhassa riideltyä loppuun sakka :xmas:

 

Aivan, mutta mun pointtini oli tosiaan siis se, että onko rangaistus oman lasinsa rikkovalle aikuiselle sama kuin oman lasinsa rikkovalle lapselle? Kuten itsekin sanoin, ihanne on tietenkin, että aikuinen olisi jo oppinut olemaan tekemättä näin, koska kehityspsykologisesti hänen tulisi siihen kuitenkin pystyä. Silti kovinkaan moni ei varmaan rankaisisi vaikkapa puolisoaan, sisarustaan, äitiään, isäänsä tms siitä että hän lasin tahallaan rikkoo, vaan ainoa seuraus olisi, että ko. ihminen siivoaisi aiheuttamansa sotkun ja korvaisi lasin. Miksi siis tämä ei voisi olla oikea rangaistus lapselle?

En tiedä oliko kysymyksesi lapsesta, joka joutuu lyömisen uhriksi suunnattu minulle, mutta en tiedä vastausta siihen, koska en ole missään vaiheessa sanonut, että lyjää tulisi silitellä päähän.

Ok. Voit olla hyvinkin oikeassa, että rangaistuksen olisi hyvä olla suora seuraus teosta. Varsinkin tossa lasijutussa. Pakko myöntää, että välillä sitä haluaa päästä vähän helpommalla ja laittaa vaan lapsi jäähylle. Laiskuutta ehkä. Ei niitä paljon meillä silti käytetä, mutta joskus ei vaan jaksa tehdä muutakaan.

Toi lapiojuttu ei ollut sulle. Rupee jo menemään epäloogiseksi nää mun jutut, kun on niin myöhä.

Ihan näkökulmia avartava ketju.

 

NYT mä olen taas tuhlannut aivan liikaa aikaani ja energiaani tällä palstalla. Kiitos hyvistä keskusteluista (niille jotka sellaista jaksoivat ) ja haistakaa P niille jotka eivät jaksaneet Mulla on pääsykokeet tiistaina ja oli taas tosi fiksu idea mukamas euroviisujen takia valvoa kahteen asti :headwall: että jospas yrittäisin mennä nukkumaan nyt. En aio enää palata tähän ketjuun, että ei tarvii taas ruveta rääkymään vääryttä ja itkemään, että nyt se ei TAASKAAN vastaa mulle. En vastaa ku en lue. Kiitos ja moi moi.

 

[QUOTE="vieras";26341723]Vastaisitko Nina mieltäni askarruttavaan kysymykseen:

Kasvatusfilosofiasi mukaan käsittääkseni lapsesi saa aika pitkälle päättää monista häntä koskevista asioista, kuten syömisestä, nukkumisesta tai pukemisesta.

Miten tähän itsemääräämisoikeutta korostavaan kasvatusfilosofiaasi istuu se, että lapsellasi ei ole minkäänlaista oikeutta määrätä omasta yksityisyydestään, vaan olet valjastanut hänet tämän kasvatuksellisen aatteen mallinukeksi ja puolestapuhujaksi ennen kuin hänellä voi edes olla mitään ymmärrystä asiasta?

Lapsesi tulee olemaan aina *se Evelyn, joka sai tissiä 5-vuotiaaksi*, erästä monista antamistasi lehtijutuista lainatakseni. Varsin suuri osa hänen edesottamuksistaan on dokumentoitu blogissasi yksityiskohtaisesti.

Eikö tyttäresi pitäisi saada itse päättää, mitä materiaalia hänestä levitetään julkisesti netissä (ns. digitaalinen jalanjälki)?[/QUOTE]

Niinpä ja mitä muuta hänelle vielä selviääkään. Polyamor..mikä? Vähänkö mä häpeäisin teininä jos kaverit kaivaisivat äidistäni vastaavaa esille. Vai onko se sellainen kasvatus, että nuori oppii käsittelemään erilaisuutta jo varhain.
Ei varmaan jää paljon vaihtoehtoja....

 

[QUOTE="ninaTT";26342421]No voi gyyd, KYLLÄ VOI, mutta kuten viestissäni sanoin, voi pitemmällä tähtäimellä olla järkevämpää toimia toisin. LUE VIESTI ENNEN KU VASTAAT.[/QUOTE]

No jos se lapsi kerran oppii käyttäytymään, mikä on ongelma?

 

[QUOTE="ninaTT";26342403]Mutta molemmissa tapauksissa kyseessä on oppimiseen liittyvä asia.

Koetko, että lapsi ansaitsee rangaistuksen, että se ei liitykään oppimiseen, vaan kyse on siitä että lapsi ansaitsee rangaistuksen? Koska jos rangaistus olisi vain nopein ja tehokkain keino opettaa lasta (eikä sillä olisi huonoja "sivuvaikutuksia") niin voisi lapsille opettaa matikkaa samoilla periaatteilla.[/QUOTE]

Olen opettaja ja äiti, ja kasvatan sekä opetan, niin pitkälle kuin mahdollista, positiivisen kautta. Paljon lasten kanssa tehdään töitä juuri tuon empatian oppimisen eteen käsittelemällä asiaa tunneilla ja joka kerta jonkun tehdessä ilkeästi toiselle. Joskus kuitenkin on niin, että rangaistuksia on pakko käyttää. Kun joku vaikka toistuvasti vaikkapa tuuppii toista ja asiasta on puhuttu, mietitty miltä toisesta tuntuu, lohduteltu tuupittua välillä jopa yhdessä kiusaajan kanssa ja silti sama touhu jatkuu. Tiedän, että jostain ongelmasta on myös kiusantekijän kohdalla kysymys, mutta aina ei sitä syytä ole helppo selvittää tai syyt ovat niin monimutkaiset, että niitä ei pysty tuosta vaan poistamaan. Tällöin on pakko puuttua itse tekoihin. Neuvo nyt sitten minua, mitä tuollaisissa tilanteissa tulisi tehdä.

Matematiikka, lukeminen jne. ovat asioina aivan erilaisia, koska niiden osaamattomuus ei tosiaan saa muita kärsimään.

 

Ok. Voit olla hyvinkin oikeassa, että rangaistuksen olisi hyvä olla suora seuraus teosta. Varsinkin tossa lasijutussa. Pakko myöntää, että välillä sitä haluaa päästä vähän helpommalla ja laittaa vaan lapsi jäähylle. Laiskuutta ehkä. Ei niitä paljon meillä silti käytetä, mutta joskus ei vaan jaksa tehdä muutakaan.

Toi lapiojuttu ei ollut sulle. Rupee jo menemään epäloogiseksi nää mun jutut, kun on niin myöhä.

Ihan näkökulmia avartava ketju.

:flower: Hienoa, että joku kykenee pohtimaan kriittisesti omia kasvatustapojaan ja myöntämään myös puutteensa muille eikä väitä kiven kovaan, että kaikki käyttämänsä keinot olisivat aina hyviä, parhaita tai rakentavia. Mielestäni se on kypsyyden merkki. Tuo on monesti harvinaista palstalla.

 

Ok. Voit olla hyvinkin oikeassa, että rangaistuksen olisi hyvä olla suora seuraus teosta. Varsinkin tossa lasijutussa. Pakko myöntää, että välillä sitä haluaa päästä vähän helpommalla ja laittaa vaan lapsi jäähylle. Laiskuutta ehkä. Ei niitä paljon meillä silti käytetä, mutta joskus ei vaan jaksa tehdä muutakaan.

Toi lapiojuttu ei ollut sulle. Rupee jo menemään epäloogiseksi nää mun jutut, kun on niin myöhä.

Ihan näkökulmia avartava ketju.

On. Oikein kiva. Mä itse haluan ainakin itseäni, ehkä joskus myös muita, haastaa miettimään lapsenkasvatusmetodeitaan. Miettiä, miksi joku juttu on lapselta kielletty ja miksi ja millaisen rangaistuksen lapsi tilanteesta saa. En mitenkään ajattele, että mä oon täydellinen kasvattaja tai että mun metodini toimisi muillakin, mutta meillä toimii näin tämä Mielestäni monia rakentavia pointteja suuntaan jos toiseenkin tässä ketjussa on tullut, kiitos sinullekin siitä

 

[QUOTE="vieras";26342430]No jos se lapsi kerran oppii käyttäytymään, mikä on ongelma?[/QUOTE]

Ongelma on siinä, että kasvatuksen tärkein päämäärä ei pitäisi olla totteleminen vaan lapsen oman, sisäisen moraalin kehittyminen.

 

Totta, silleen mäkin olen kyllä tehnyt, mut lähinnä oon sanonut että "jollei ruoka maistu, voit poistua pöydästä", mut en oo koskaan fyysisesti pakottanut poistumaan. En tiiä mitä tekisin jos lapsi ei suostuisi poistumaan. Yleensä aina ne suostuu kaikkeen mitä mä ehdotan No, telkkaria katsoessa niille joskus tulee riitaa, niin sitten mä yleensä sammutan telkkarin ja sanon, että pidän telkkarin suljettua kunnes olette saaneet rauhassa riideltyä loppuun sakka :xmas:

Joo, sama homma. En mä ole joutunut ikinä fyysisesti poistamaan lasta pöydästä tai muutenkaan mistään. Aina on viimeistään tiukka sana (äänen korottaminen) tehonnut.

 

Mihin pääsykokeisiin ninaTT menee?

 

Joo, sama homma. En mä ole joutunut ikinä fyysisesti poistamaan lasta pöydästä tai muutenkaan mistään. Aina on viimeistään tiukka sana (äänen korottaminen) tehonnut.

Joo. Ja sit se lapselliseksi heittäytyminen :xmas: tehoo meillä hyvin kun lapset on ihan :O Kerran mä vein tuolit kokonaan pois kun niistä oli aina riitaa. :xmas: Kysyin lapsilta, että onko teidän mielestä rakentava ratkaisu tää tuolien pois vieminen tuomaan meille rauhaa pöytään (kun aina kiisteltiin ennen pöytään menoa siitä kuka istuu missäkin). Ei kuulemma ollut :xmas: sitten alkoivat neuvottelun tielle, mikä munkin mielestä oli kyllä järkevämpää.

 

Ongelma on siinä, että kasvatuksen tärkein päämäärä ei pitäisi olla totteleminen vaan lapsen oman, sisäisen moraalin kehittyminen.

Suurin osa ihmisistä on kasvatettu käyttäen rangaistuksia. Tuon logiikan mukaan ihmisillä pitäisi keskimäärin olla aika huono moraali.

 

[QUOTE="vieras";26342448]Suurin osa ihmisistä on kasvatettu käyttäen rangaistuksia. Tuon logiikan mukaan ihmisillä pitäisi keskimäärin olla aika huono moraali.[/QUOTE]

Niin no, miten sen ottaa. :xmas: Aika huono se monilla onkin...