Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

[QUOTE="ninaTT";26341107]Vieraalta meni pointti ohi viheltäen.[/QUOTE]

Väännäs nyt sit rautalangasta

 

[QUOTE="ninaTT";26341008]Jos eivät ole mielestäsi huonompia kasvattajia niin mikäs tuo edellinen viesti oli? Vihjailit siinä, että olisi jotenkin huvittavaa ajatella, että yksinhuoltaja voisi tietää jotain kasvatusasioista.

Mustavalkoisuudesta en niin tiedä. Mielipiteet (vanhemmuudesta, ihmisyydestä) mulla kulkee kokoajan synkempään suuntaan, vaikken niistä yhtä usein täällä palstalla enää ota matsia ku ennen.

"Meidän" päiväkoti on aivan ihana Tahtoisin, että tämä olisi jokaisen vanhemman ulottuvilla. Päiväkoti on vanhempainyhdistyksen pyörittämä, maks 12 lasta, kolme aikuista (periaatteessa siis ryhmis, mutta vain yli 3-vuotiaille) ja ihana jatkuvuus, lapsi voi aloittaa puistoilusta, siirtyä siitä päiväkotiin ja jatkaa pikkukoululaisena ip-kerhossa.[/QUOTE]

Lähinnä ajoin takaa sitä, että toimintasi ja ajatusmaailmasi poikkeaa päiväkodin systeemeistä. Olen muutosten kannalla päiväkotimaailmassa, monessakin asiassa. Mutta olen hiprakassa, joten en taida itsekkään nyt olla kartalla

 

[QUOTE="vieras";26340977]Uusimmata blogikirjoituksestasi pari kysymystä.

"Heidän isyydestään ei välttämättä ole tietoa, saatetaan ajatella, että lapsella on useita isejä". Onko mielestäsi lapselle hyväksi jos hän ei tiedä biologisia vanhempiaan?

"Aikuisten keskinäisiä suhteita hoidetaan rinnakkaisilla seksisuhteilla ja kukaan ei nuku yksin"
Tarkoitetaanko tuossa pelkkiä seksisuhteita vai rinnakkaisia rakkaussuhteita? Pelkkää paneskelua ristiin rastiin vai polyamoriaa?[/QUOTE]

En jaksa kysyä blogissa

 

Mistä muuten "saa" olla mielipiteitä? Saako mulla olla mielipiteitä parisuhteista (esim. että pettäminen on väärin) vaikken ole ollut parisuhteessa? Entä ihmissuhteista? (joita muuten myös parisuhde ja lapsi-vanhempi-suhde ovat!) Jos on ollut itse joskus lapsi, hoitanut paljon muiden lapsia, opiskelee kasvatustiedettä jne, minkä verran "saa" omata mielipiteitä kasvatuksesta? Saako ylipäänsä ottaa kantaa mihinkään moraalisiin ongelmiin tai asioihin, mistä ei ole kaikenkattavaa kokemusta? =) Kertokaas nyt tälle tietämättömälle lapsettomalle.

Saahan niitä mielipiteitä olla Eri asia varmaan että mistä kannattaa vääntää ja kenen kanssa. Olethan sä nähnyt miehiä kadulla ja varmaan lukentu paljon seksiä koskevia juttuja niin kyllä sä saat vapaasti esittää mielipiteen sille mikä asento on paras. Mutta se taas sit että mihin se perustuu ja onko sillä oikeesti mitään painoarvoa..

 

Mä sanoisin, että argumentoinnissa keskitytään joskus ihan liikaa siihen, aiheutuuko lapselle jostakin _myöhemmin_ elämässään traumoja. Eikö sillä ole merkitystä, miltä lapsesta juuri sillä hetkellä tuntuu? (mikä tosin vaikuttaa tulevaankin) Eikö lapsen itku, hätä, ikävä jne. riitä perusteluksi sen suhteen, että kokee jonkin asian haitallisena?

 

[QUOTE="vieras";26341182]Saahan niitä mielipiteitä olla Eri asia varmaan että mistä kannattaa vääntää ja kenen kanssa. Olethan sä nähnyt miehiä kadulla ja varmaan lukentu paljon seksiä koskevia juttuja niin kyllä sä saat vapaasti esittää mielipiteen sille mikä asento on paras. Mutta se taas sit että mihin se perustuu ja onko sillä oikeesti mitään painoarvoa..[/QUOTE]

No semmosta mä en olekaan koskaan määritellyt. Ymmärtäisin älähdykset, jos mä sanoisin tietäväni, miltä äidinrakkaus tuntuu.

 

Mä sanoisin, että argumentoinnissa keskitytään joskus ihan liikaa siihen, aiheutuuko lapselle jostakin _myöhemmin_ elämässään traumoja. Eikö sillä ole merkitystä, miltä lapsesta juuri sillä hetkellä tuntuu? (mikä tosin vaikuttaa tulevaankin) Eikö lapsen itku, hätä, ikävä jne. riitä perusteluksi sen suhteen, että kokee jonkin asian haitallisena?

Miksi se lapsi tuntisi hätää ja ikävää siellä pinnasängyssä jos nukkuu siellä sikiunessa? Eikö lapsi voi itkeä yksin siinä "perhepedissä" jos aikuinen istuu vaikka paskalla? Jotenkin tuntuu että teille on mahdotonta käsittää se että lapsen voi laittaa sinne sänkyyn nukahtamisen jälkeen ja ottaa pois kun herää. Miksi sitä pitää huudattaa sen enempää kuin lasta joka nukkuu keskellä parisänkyä? Kun ei aikuinen vain VOI olla koko aikaa siinä vauvan vieressä. Ja tadadaa,kaikkia lapsia ei nukuteta huudattamalla. Jotenkin mulla on semmonen kutina perseessä että ne saatanan keksimät pinnat on alunperin tarkoitettu ihan vaan just sitä varten että lapsi ei putoa sieltä sängystä.

 

No semmosta mä en olekaan koskaan määritellyt. Ymmärtäisin älähdykset, jos mä sanoisin tietäväni, miltä äidinrakkaus tuntuu.

Sä sanot tietäväsi mikä on haitaksi muiden lapsille.

 

[QUOTE="ninaTT";26340700]Niin kauan kun ei osaa liikkua niin onkin siinä mielessä ihan sama, että onko lapsi häkissä vai vapaana, paitsi että häkissä harvemmin on yhtä lähellä vanhempiaan kuin jos on perhepedissä.

Lapsen pitäisi omassa tahdissaan saada luopua riippuvaisuudestaan, itsenäistyä omaa tahtiaan. Alkaa syömään kun osaa poimia ruokaa ja laittaa sitä suuhunsä, oli sitten viiden kuukauden tai seitsemän kuukauden ikäinen. Jo vastasyntyneenä osaa suht hyvin määritellä kuinka paljon unta ja ravintoa tarvitsee, aikuinen ei sellaisia päätä.[/QUOTE]

Totta, mutta edelleen aikuisen pitää tarjota näille mahdollisuuksille myös ne rajat, joiden puitteissa taitojen harjoittelu on turvallista ja järkevää. Ruoka-aikoja voi yrittää muokata sen mukaan kun muu perhe syö, ruoaksi tarjotaan lapselle sopivia ruokia, asuin- ja elinympäristöä voi muokata turvallisemmaksi, nukkuma-aikoja voi yrittää järkevöittää jne. Kuulostaahan ihan järjettömältä sekin, että lapsi sidotaan istuimeen tiukoilla vöillä, jolloin rajoitetaan hänen vapauttaan ja aiheutetaan epämiellyttävä tilanne, mutta liikenneturvallisuus kuitenkin menee kai useimmilla luonnollisen vapauden edelle.

 

[QUOTE="vieras";26341269]Sä sanot tietäväsi mikä on haitaksi muiden lapsille.[/QUOTE]

Niin, jotkut asiat ovat haitallisia lähestulkoon kaikille ihmisille.

 

[QUOTE="vieras";26341154]En jaksa kysyä blogissa[/QUOTE]

Miten jaksat täällä kysyä mut et blogissa?

"Heidän isyydestään ei välttämättä ole tietoa, saatetaan ajatella, että lapsella on useita isejä". Onko mielestäsi lapselle hyväksi jos hän ei tiedä biologisia vanhempiaan?

Se riippuu ja roikkuu. Mielestäni isyys on erittäin kulttuurisidonnainen kysymys. En usko, että näissä kulttuureissa (joissa geneettinen isyys on aina epävarmaa) on lapselle mitään haittaa siitä, ettei tiedä kuka hänen biologinen isänsä on. En näe mitään syytä miksi siitä olisi mitään haittaa. Sen sijaan kulttuureissa joissa iseillä on suuri merkitys on myös totta kai isän puuttumisella suuri merkitys.

"Aikuisten keskinäisiä suhteita hoidetaan rinnakkaisilla seksisuhteilla ja kukaan ei nuku yksin"
Tarkoitetaanko tuossa pelkkiä seksisuhteita vai rinnakkaisia rakkaussuhteita? Pelkkää paneskelua ristiin rastiin vai polyamoriaa?

Tämä taas riippuu siitä, että mitä tarkoitetaan rakkaussuhteella ja mitä paneskelulla ristiin rastiin. Länsimaalainen rakkaus-käsitys ei välttämättä sovi kaikkiin kulttuureihin. Toisaalta random paneskelu ympäriinsä on aika mahdotonta yhteisössä, jossa jokainen jäsen tuntee toisensa äärimmäisen hyvin, "deeply and intimately" niin kuin kirjassakin mainittiin. Silloin ei voi olla "yhden yön juttuja" samassa merkityksessä kuin mitä miljoonakaupungissa nimettömän vieraan kanssa.

 

[QUOTE="ninaTT";26341382]Miten jaksat täällä kysyä mut et blogissa?



Se riippuu ja roikkuu. Mielestäni isyys on erittäin kulttuurisidonnainen kysymys. En usko, että näissä kulttuureissa (joissa geneettinen isyys on aina epävarmaa) on lapselle mitään haittaa siitä, ettei tiedä kuka hänen biologinen isänsä on. En näe mitään syytä miksi siitä olisi mitään haittaa. Sen sijaan kulttuureissa joissa iseillä on suuri merkitys on myös totta kai isän puuttumisella suuri merkitys.



Tämä taas riippuu siitä, että mitä tarkoitetaan rakkaussuhteella ja mitä paneskelulla ristiin rastiin. Länsimaalainen rakkaus-käsitys ei välttämättä sovi kaikkiin kulttuureihin. Toisaalta random paneskelu ympäriinsä on aika mahdotonta yhteisössä, jossa jokainen jäsen tuntee toisensa äärimmäisen hyvin, "deeply and intimately" niin kuin kirjassakin mainittiin. Silloin ei voi olla "yhden yön juttuja" samassa merkityksessä kuin mitä miljoonakaupungissa nimettömän vieraan kanssa.[/QUOTE]

Eikö kaikissa kulttuureissa esiinny myös romanttista rakkautta ihmisten välillä?

 

Niin, jotkut asiat ovat haitallisia lähestulkoon kaikille ihmisille.

Kuten pinnasängyssä nukuttaminen? Mitä ovat nuo jotkut asiat?

 

Onko parempi jättää liikkuva vauva yksin parisänkyyn jos vanhemmat ovat toisessa huoneessa?

 

[QUOTE="ninaTT";26341382]Miten jaksat täällä kysyä mut et blogissa?



Se riippuu ja roikkuu. Mielestäni isyys on erittäin kulttuurisidonnainen kysymys. En usko, että näissä kulttuureissa (joissa geneettinen isyys on aina epävarmaa) on lapselle mitään haittaa siitä, ettei tiedä kuka hänen biologinen isänsä on. En näe mitään syytä miksi siitä olisi mitään haittaa. Sen sijaan kulttuureissa joissa iseillä on suuri merkitys on myös totta kai isän puuttumisella suuri merkitys.



Tämä taas riippuu siitä, että mitä tarkoitetaan rakkaussuhteella ja mitä paneskelulla ristiin rastiin. Länsimaalainen rakkaus-käsitys ei välttämättä sovi kaikkiin kulttuureihin. Toisaalta random paneskelu ympäriinsä on aika mahdotonta yhteisössä, jossa jokainen jäsen tuntee toisensa äärimmäisen hyvin, "deeply and intimately" niin kuin kirjassakin mainittiin. Silloin ei voi olla "yhden yön juttuja" samassa merkityksessä kuin mitä miljoonakaupungissa nimettömän vieraan kanssa.[/QUOTE]

Sukurutsariski, jos ei tiedetä biologisia isiä?

 

[QUOTE="vieras";26341443]Eikö kaikissa kulttuureissa esiinny myös romanttista rakkautta ihmisten välillä?[/QUOTE]

No se taas riippuu siitä, että miten määritellään romanttinen rakkaus? Onko se vahvaa kiintymystä? Pitääkö siihen kuulua seksiä? Jos esimerkiksi johonkin kulttuuriin ei kuulu avioliittoa, vaan lapset jäävät siihen perheeseen mihin syntyivätkin ja heillä on mahdollisuus useisiin seksikumppaneihin, niin millä tavalla romanttinen rakkaus esiintyy?

 

[QUOTE="vieras";26341450]Kuten pinnasängyssä nukuttaminen? Mitä ovat nuo jotkut asiat?[/QUOTE]

Mä en uskalla ottaa vahvaa kantaa pinnasängyssä nukuttamiseen. Väittäisin, että siitä on aina _jotain_ haittaa, jos pinnasänky on kaukana vanhempien sängystä. "Jotkut asiat", esim. väkivalta ja mielestäni myös vauvan vieminen päiväkotiin.

 

[QUOTE="vieras";26341475]Sukurutsariski, jos ei tiedetä biologisia isiä?[/QUOTE]

Mutta toisaalta näissä kulttuureissa on vähemmän väkivaltaa, naisten asema on parempi ja miehet osallistuvat enemmän lasten kasvatukseen kuin niissä, joissa bioisän asema on vahva. Ilmeisesti molemmissa systeemeissä on siis etunsa? Näissä kulttuureissa on toki mekanisminsa tuoda uutta geneettistä materiaalia ryhmän keskuuteen. Esimerkiksi avioliiton kautta tai sallimalla naisten seksisuhteet ryhmän ulkopuolisten miesten kanssa.

 

Voi vain sanoa tähän keskusteluun, että ne, jotka vertaavat pinnasängyssä nukuttamista pahoinpitelyyn ja väittävät siitä tulevan traumoja, EIVÄT TIEDÄ MITÄ PAHOINPITELY JA TRAUMAT OIKEADTI OVAT. Itse olen kasvanut perheessä, jossa isä pahoinpteli törkeästi koko lapsuuteni ajan ja olen käynyt vuosien terapiat, joten tiedän mitä TRAUMAT, PAHOINPITELY ja TERAPIAN TARVE oikeasti ovat.

On loukkaavaa käyttää sanoja, joilla on oikeasti iso merkitys, pieniin asioihin keskustelussa, jossa yritetään vain päteä ja todistaa oman mielipiteen paremmuus. Katsokaa vaikka sivistysanakirjasta mitä tarkoittavat. Siltikään tuskin ymmärrätte, mitä oikeat traumat ovat.

Tekisi mieli nauraa, kun puhutaan "pinnasänky" traumoista, jos ihmiset ovat selvinneet oikeista traumoista kuten fyysisestä pahoinpitelystä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, hylkäämisistä ym, niin eiköhän pinnasänky lapsistakin tule normaaleja, terveitä lapsia. Kukaan äiti/isä ei ole täydellinen ja jokainen lapsi saa osansa henkisistä kolhuista, niin se vaan on ja silti tulee tervepäisiä lapsia, kunhan saavat rakkautta ja rajoja.

 

[QUOTE="ninaTT";26341089]Mitä linkkejä? Enkös mä juuri sun kanssa (saattoi olla joku muukin) puhunut siitä, kuinka vaikeata on tehdä jotain tieteellistä tutkimusta aiheesta? Sellaiselle tutkimukselle tuskin löytyy rahoittajaakaan. Tutkimuksen puute itsessään ei kuitenkaan vahvista kummankaan argumenttia.

Minä en ajattele, että jokin asia on hyvä kunnes toisin todistetaan. Ajattelen, että turvallisinta on seurata ihmisen biologista normia kunnes toisin todistetaan. Se biologinen normi on kuitenkin käytännössä testattu ja käytetty, siitä poikkeaminen siis vaatii jotain painavia perusteluja (ja niitäkin on, esimerkiksi hampaiden harjaus).[/QUOTE]

Oli joku muu, jonka kanssa puhuit aiheesta. Siltikään sulla ei ole mitään todisteita siitä, ettei tieteen avulla voitaisi näitä asioita tutkia. Vanhemmuutta ja näkemyksiä siitä tutkitaan aktiivisesti. Harmi vaan, että mikään niistä ei tue sun väitteitäs.

Ja ihan samalla tavalla tytsille voi sanoa, että kerroppa se kiintymyssuhde vanhemmuuden oppiminäkemys tässä, sitä on odoteltu. Ei teillä ole mitään tukea, kun niitä ei täällä pysty esittelemään. Ja joidenkin nimien mainitseminen ei oikeen auta. Tieteessä on tapana kertoa kirjoittaja, julkasu vuosi ja sivu numero jolla asia mainitaan. Ei kenelläkään ole aikaa lukasta tässä keskustelun lomassa niitä teidän gurujen tuotantoja läpi.

 

Voisko nyt joku vastata että onko liikkuvan vauvan parempi olla yksin parisängyssä kuin pinnasängyssä.

 

[QUOTE="ninaTT";26341537]Mutta toisaalta näissä kulttuureissa on vähemmän väkivaltaa, naisten asema on parempi ja miehet osallistuvat enemmän lasten kasvatukseen kuin niissä, joissa bioisän asema on vahva. Ilmeisesti molemmissa systeemeissä on siis etunsa? Näissä kulttuureissa on toki mekanisminsa tuoda uutta geneettistä materiaalia ryhmän keskuuteen. Esimerkiksi avioliiton kautta tai sallimalla naisten seksisuhteet ryhmän ulkopuolisten miesten kanssa.[/QUOTE]

Missä kulttuureissa? Ja mistä löytyy puolueetonta tutkimustietoa, että on vähemmän väkivaltaa ym.

 

[QUOTE="ninaTT";26341486]No se taas riippuu siitä, että miten määritellään romanttinen rakkaus? Onko se vahvaa kiintymystä? Pitääkö siihen kuulua seksiä? Jos esimerkiksi johonkin kulttuuriin ei kuulu avioliittoa, vaan lapset jäävät siihen perheeseen mihin syntyivätkin ja heillä on mahdollisuus useisiin seksikumppaneihin, niin millä tavalla romanttinen rakkaus esiintyy?[/QUOTE]

Romanttinen rakkaus on seksuaalista ja romanttista vetoa ja rakastumista toiseen ihmiseen. Sitähän esiintyy kulttuurista riippumatta. Kaikissa kulttuureissa sitä ei tietenkään toteuteta jos on vaikka määrätyt avioliitot. Isossa yhteisössä on epätodennäköistä ettei joku olisi rakastunut toiseen. Seksiä voi harrastaa ilman tunteitakin. Kaikkihan tietää eron seksin ja rakastelun välillä.

 

[QUOTE="vieras";26341564]Missä kulttuureissa? Ja mistä löytyy puolueetonta tutkimustietoa, että on vähemmän väkivaltaa ym.[/QUOTE]

Mä _en_ ala kaivamaan sitä kirjaa ja oikeita sivuja ja niitä tutkimuksia sulle, ole hyvä ja tee se työ itse jos kiinnostaa. Blogissa kerrottiinkin jo kirja ja sen kirjoittajat, lähdeviitteet löytyy sieltä takaa. On todettu, että yhteisöissä joissa naisilla on suurempi seksuaalinen autonomia, esiintyy vähemmän miesten välisiä konflikteja. Ihan loogista, IMO... Kun naisia ei kohdella kuin esineitä, ei heistä myöskään voi tapella ikään kuin he olisivat esineitä.

 

[QUOTE="vieras";26341546]Oli joku muu, jonka kanssa puhuit aiheesta. Siltikään sulla ei ole mitään todisteita siitä, ettei tieteen avulla voitaisi näitä asioita tutkia. Vanhemmuutta ja näkemyksiä siitä tutkitaan aktiivisesti. Harmi vaan, että mikään niistä ei tue sun väitteitäs.

Ja ihan samalla tavalla tytsille voi sanoa, että kerroppa se kiintymyssuhde vanhemmuuden oppiminäkemys tässä, sitä on odoteltu. Ei teillä ole mitään tukea, kun niitä ei täällä pysty esittelemään. Ja joidenkin nimien mainitseminen ei oikeen auta. Tieteessä on tapana kertoa kirjoittaja, julkasu vuosi ja sivu numero jolla asia mainitaan. Ei kenelläkään ole aikaa lukasta tässä keskustelun lomassa niitä teidän gurujen tuotantoja läpi.[/QUOTE]

Mä EN edelleenkään ole kiintymysvanhempi enkä sen enempää kiintymysvanhemmuusgurukaan.