Voi ei, kellojen siirto! Enpä ollutkaan vielä tuota ajatellut... Tänään herättii 8.30, ei tullut uni enää. Mä oon toivottoman aamu-uninen, voisin hyvin vetää kymppiin. No mut viel ei sentään ole ollut 6-7 aamuja, oletin, että vauvan kaa joutuu aina heräämään niin aikaisin. Taaperon kans sit varmaan viimeistään.
Meil nyt vähän kriisiä pukkaa. Tai ehkä niitä hampaita sit. Syömiseen pisti eilen stopin melkein kokonaan! Suu niin tiukassa säpissä, että saa käyttää kaikki vippaskonstit. Ennen niin herkku aamu- ja iltapuuro ei mene enää, eikä puhettakaan mistään lihamössöistä. Marja ja hedelmä menee, ja maito tisusta. Syöntisessiot venyneet tuntiin, kun yleensä ahmaisee 10 minuutissa. Vesimukin kanssa jäytää raivokkaasti, samoin purulelujen, kätensä, mun käden. Nyt ei tee mieli kokkailla tolle mitään kalliita luomulihoja, syököön luomupurkkiruokaa tämän kieltäytymisajan... Sen vähän mitä sit syö. Viel ei suussa näy mitään hampaan näköistä.
Ja toinen juttu alkoi eilen kans: isän vierastaminen! Jee... Hirveä poru, kun alkoi tuijottaa iskää pitempään. Ja moneen eri otteeseen. Isi oli vielä kotona koko eilisen ja toissapäivänkin, selkäsairaslomalla, joten ei kyl mikään vieras näky. Ellei sitten pörröinen tukka ollut oudompi kuin ennen... Tai siis tavallaan olihan se vieras näky, että isi oli kotona! Mut ihan kaameeta, jos tää jatkuu! Sitten menee se vähäkin oma aika, ellei isukin kaa tee muuta ku huuda. No, ehkä se oli vaan jotain hetkellistä. Ei tuntunut isistä mukavalta...
Meil nyt vähän kriisiä pukkaa. Tai ehkä niitä hampaita sit. Syömiseen pisti eilen stopin melkein kokonaan! Suu niin tiukassa säpissä, että saa käyttää kaikki vippaskonstit. Ennen niin herkku aamu- ja iltapuuro ei mene enää, eikä puhettakaan mistään lihamössöistä. Marja ja hedelmä menee, ja maito tisusta. Syöntisessiot venyneet tuntiin, kun yleensä ahmaisee 10 minuutissa. Vesimukin kanssa jäytää raivokkaasti, samoin purulelujen, kätensä, mun käden. Nyt ei tee mieli kokkailla tolle mitään kalliita luomulihoja, syököön luomupurkkiruokaa tämän kieltäytymisajan... Sen vähän mitä sit syö. Viel ei suussa näy mitään hampaan näköistä.
Ja toinen juttu alkoi eilen kans: isän vierastaminen! Jee... Hirveä poru, kun alkoi tuijottaa iskää pitempään. Ja moneen eri otteeseen. Isi oli vielä kotona koko eilisen ja toissapäivänkin, selkäsairaslomalla, joten ei kyl mikään vieras näky. Ellei sitten pörröinen tukka ollut oudompi kuin ennen... Tai siis tavallaan olihan se vieras näky, että isi oli kotona! Mut ihan kaameeta, jos tää jatkuu! Sitten menee se vähäkin oma aika, ellei isukin kaa tee muuta ku huuda. No, ehkä se oli vaan jotain hetkellistä. Ei tuntunut isistä mukavalta...