Kuulostaapa ikävältä, kevlarsoul! Ehkä voisi hieman huomauttaa isovanhemmille heidän käytöksestään. Lapsenlapset eivät ole isovanhempiaan varten vaan päinvastoin!
Meillä molemmat isovanhemmat asuvat pitkän ajomatkan päässä, mun vanhemmat kauimpana, juurikin Jyväskylässä. Me ei olla käyty siellä kertaakaan! Mutta vanhempani ovat käyneet Helsingissä, ja kesällä nähtiin mökeillä. Mun äitini käy aika usein Helsingissä ja hoitaisi mielellään enemmänkin, jos voimat kestäisivät pikkujätkän nostelua ja kanniskelua. Isäni on nähnyt pojan vaan 3 kertaa. Joulukuussa aiotaan junailla Jyväskylään. Autolla ei uskalleta lähteä, kun poju ei niin viihdy. Miehen vanhemmat asuvat 1,5h ajomatkan päässä ja se matka vielä menee. Ne isovanhemmat ovat myös vuorotyössä, joten eivät oikein koskaan pääse Helsinkiin. Siellä käymme aika usein, ja sekä mummu että pappa hoitavat mielellään. Tai no, eivät niin paljon syötä ja vaihda vaippaa, mutta leikittävät ja sylittelevät kyllä.
Olishan se kiva, jos isovanhemmat asuisivat Helsingissä! Ehkä vielä joku päivä, ei ole ihan poissuljettu vaihtoehto kuulemma. Just ollaan mietitty, että pitäis kehitellä jotain videopuheluita mummoloiden suuntaan!
Kävimme sunnuntaina taas kokeilemassa synttärijuhlia, ja huonostihan ne sujuivat. Pääasiassa katseltiin kylppärissä hanasta juoksevaa vettä (ainut, mikä rauhoitti!). Aluksi meni tosi hyvin, kun muut vieraat ei olleet tulleet, mutta sitten kun häly alkoi, ryhdyttiin huutamaan... Pakko oli sitten vaan lähteä, kun ei siitä mitään tullut. Jännä kyllä. Tällä viikolla ollaan oltu vaikka missä, taidenäyttelyissä ja ostoskeskuksissa ja kahviloissa ja pankeissa ja busseissa jne, eikä mitään pelon häivääkään. Toisaalta kotona tuo säikähti leivänpaahtimesta pomppaavaa leipää ja lasinkeräyspussin kolinaa niin, että repesi molemmista itkuun... Hah!
Saas nähdä, kuinka huomenna sujuu leffailu pienen tauon jälkeen!
