~~Toukomurut 2014~~

Jahas, jokohan mä nyt uskaltautuisin ilmoittautua eli

Ollakovai...?/39 v./3. lapsi/ la 12.5./PKKS

Keväällä kirjoittelin marraskuisissa, mut vu:ssa vkoilla 7+5 kävi ilmi, et kehitys oli lakannut 6+2 eli siitäpä lääkkeelliseen tyhjennykseen ja suremisen jälkeen uuteen yritykseen. Sain hailakan plussan jo elokuun lopulla, mut viivat oli tasavahvat 4.9.

Eilen 23.9. oli vu, jossa näkyi alkio, joka vastasi vkoja 6+6 (kuukautisista 7+0) ja nyt näkyi myös syke ja muutenkin oli lääkärin mielestä normaali.

En mä vielä hirveesti uskalla iloita, tää on niin alussa vasta, mut huojentunut olen ja varovaisen toiveikas. Jospa sitten np:n jälkeen uskaltaa itselleen antaa luvan riemuita oikein kunnolla -tähän saakka olen kulkenut kaupoissa laput silmillä, etten esim. näe ihania vauvanvaatteita ja höyrähdä niitä ostamaan:D

Palailen kommentoimaan paremmalla aikaa, nyt kutsuu kokous (ei vois kovin paljoo vähempää kiinnostaa..)
 
Ynh onko täällä muilla mahakipuja alamahalla?? Mulla on nyt kolmatta päivää että kipuilee jos vähänki jotain tekee tai vaan jos istuu.. alkuun ei ollut näin. Toisaalta ajattelen positiivisesti, että tuleva vauva sielä kehitty kovaa vauhtia ja siks sattuu, että ei oo ainakaan lopettanut kasvamista. :)

Onkohan tuo varhaisultra pelkkä ultraus vai tehdäänkö sielä muutakin, virkailija ei osannut oikein sanoa.. Mitäs teillä on tehty? :)
 
Tuuli+ - on melkein joka päivä jonkinlaista nipistelyä/vihlontaa alavatsalla, yleensä oikealla puolella.
Välillä myös lievää särkyä kohdun kohdalla ja selässä, vähän niinkuin ovis"kipua".
Minä myös olen ihan tyytyväinen näihin tuntemuksiin, että tietää siellä tapahtuvan ja kasvavan jotain. :) :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Tuuuli+
Taas ihan kamala olo, alakerran wc-pönttö on saanut kyllä viime aikoina runsaasti huomiota. On mulla aikasemmillakin kerroilla ollut huono olo muttei mitään tähän verrattavaa.

Veikkaan että ainakin toinen vauvoista on tyttö, pahoinvoinnista, finneistä ja karvankasvusta päätellen. Ja on kyllä sellanen fiiliskin. Jos vaan molemmat saataisiin pitää loppuun asti.

Ensi maanantaina 30.9. on sitten eka neuvola, np-ultra vissiin sitten muutaman viikon päästä.

Kotidoppleria en aio hankkia, en jotenkin luota niihin laitteisiin. Vaatteita oon keräilly jo jonkun aikaa ja neulonut pieniä vaatteita. Pari kantoliinaakin on jo tarttunut mukaan kirpparilta. Äitiysavustukset aion ottaa rahana, esikoiselle otin pakkauksen ja olin tosi pettynyt sisältöön, niin sen jälkeen olen aina ottanut rahana.


Choco coco & Ihma ja Kumma 8+1
 
Jessica1 näin määki aattelen, on se vaan niin jännää, kun kaikki on niin uutta ja vauva toivottu! :)

Huh, outoa lukea kun toisilla on niin paha olo ja itseä saattaa satunnaisesti ihan vähän ällöttää.. :O Voimia siihen pöntön halailuun! :)

Mulla on kyllä ihan mökkihöperö olo kun nenä on niiiin paljon tarkempi niin vähän väliä on kun vainukoirana, että mikä täää haju nyt on?! :D :D

Niin ja kun kunnolla aivastaa, niin kylläpä muuten sattuu. Maha aivastaa mukana!
 
Viimeksi muokattu:
Heippa kaikille!

Nämä viikot menee aivan uskomattoman hitaasti vai mitä tykkäätte? Miten se loppu muka ikinä tulee kun tuntuu että tää on kestänyt jo vaikka kuinka kauan ja on vasta 7 viikkoa! :D Ihmettelen myös miten pidätän itseni ostamasta aivan sairasta määrää niitä ihania vaatteita tänä aikana. Hmh, näistä puheista jo itsekin huomaan että olen tainnut vihdoin ns hyväksyä tämän raskauden enkä enää koko ajan odota keskenmenoa. Taisi olla suuri merkitys sillä ultralla, suosittelen kyllä!

Tuuuli mulle ainakin molemmilla kerroilla ultrassa tehtiin myös sellainen pikainen alatutkimus ja tunnusteltiin vatsan päältä, taitaa kuulua asiaan sellainen. Tuskin muita mittauksia tms kuitenkaan. :)

Mä sain tänään lääkärin tekstit mun ultrista ja se lähete oli sinne näköjään tehty keskenmenona! Olipa järkytys, mutta onneksi ei ollutkaan. ;) Teapotin sikiö on sentin isompi kuin mun mössykkä oli! Kai ne sitten kasvaa niin nopeaan, sentin viikossa..

Onko muilla ollut vaikeuksia löytää sopivaa ruokaa ravintoloissa tms? Mä en syö lihaa (paitsi luomua joskus) ja nyt sitten ei sovi ne raa'at kalatkaan eikä pastöroimattomat juustot niin sämpylätiskillä on aikas kaponen valikoima! Olinpa taas vaikea asiakas tänään kyselemässä kaikkea "Onko bagelin lohi kypsennettyä?" Ja "Onko mozzarella pastöroitua?" Jne. Olivat vielä ihan ihmeissään, luulisi että odottavia asiakkaita olisi muitakin..

Sukupuolen miettijöille löysin sattumalta tällasen tuotteen

Poika vai tyttö? -kotitesti - RASKAUS - Tyttö vai poika- testit - Hattentatti

Kertoo sukupuolen ton mainoksen mukaan 98% varmuudella jo viikolla 6!! Tuntuu kyllä vähän liian hyvältä ollakseen totta mutta kutkuttelee kyllä! ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Tuuuli+
Mekin käytiin "tutkassa" (loistava vertaus! :D) ja meijän herne oli kanssa sen kokoinen, mitä pitikin ja sydän jumputti :heart:
Tehtiin ihan tutkimus, että kohdunsuu oli kiinni, kohtu oikeen kokonen ja ettei ollu mitään aristusta missään. :)

Meillä on neuvola ens viikolla 3.10 ja NP-ultra 6.11. Ehkä käydään viellä ultrassa tsekkaan, että pysyy vaava mukana :heart:

Kukkurukuu ja herne 6+4
 
  • Tykkää
Reactions: Joosukka
Mä taidan olla ainua joka on melkeinpä raskausoireitoon :D Ainoastaan testi on se, joka on vahvin oire.

Itse en todennäköisesti neuvolalan soittele viellä hetkeen. Ensiksi tulee varmaankin varattua VU:hun aika, nyt kun ukko sai uuden työpaikan, niin kesälomarahat sileiksi ;) No ei vais, mutta ona inakin varaa käydä (vaikak olis muutoinkin, mutta nyt ei kirpaise).

Itellä on jotenkin höntti olo, eikä oikein tunnu siltä, että olisin oikeasti raskaana. Syynä tähän todennäköisesti toukokuussa ilmi tullut keskeytynyt keskenmeno, josta olin autaan tietämätön kuutisen viikkoa. Kasvattelin mahaa, mutta muuta siellä sitten ei enää kasvanutkaan. Joten ehkä siksi "raskausolo" on jossain tipotiessä.

Mua ei juili m,ahasta, mutta painon tunnetta on bvälillä. Ei oikeastaan okseta, kuin ehkä kerta päivään iskee äklö olo hetkeksi. Kaikki maistuu ja mikään ei töki. Eritoten kauppansa tekee karkit, joihin on kunnon himo (ja tänään kuolasin raakoja lihanpaloja, joista olin ruokaa tekemässä :LOL: ). Väsymys on ehkä se oire, joka mulla on ja jyllää valtoimenaan sekä siivousvimma. Mähän olen oikeasti suorastaan allerginen tiskirätille, mopille ja imurille.

Talosta löytyy ihan järkyttävän voimakas tahtonen 2-v, joka on saanut mut miettimään useasti (viime keväänä ja kuumeillessa kesällä), että olenko fiksu ollenkaan kun vielä pitäisi yksi saada. Mutta juurikin tuollaisina kamalina ja ihastuttavina nui lapset onkin niin ihania. Siitäkin huolimatta, että tekis mieli useesti myydä toinen huutonetissä :D

Raskaana oloa en fanita ollenkaan. Ja olenkin luvannut itselleni pyhästi, että hemmottelen itseäni viimeistä lastani odottaessa. En pihistele raskausvaatteissa ja pidän ulkonäön enemmän nättinä kuin lattiamoppina.

Vauvan tavaraa löytyymin jo aikatavalla kaapeista, joten jotain hienosäätöä vain tarttee. Ja kun ollaan kestoileva perhe, niin vaipatkin on jo valmiina :) Niin, ja oma mies jää vanhempain vapaalle jossain vaiheessa, että pääsen tekemään työssäoppimisjaksoni, joka kestää puolisen vuotta. Siis opiskelen tällähtekellä iltakoulussa ja päivisin pyörittelen tätä hullunmyllyä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Tuuuli+
Oi ihana, tutkassa!! :D

Aunilotta mulla tuo sama, kun käy ulkona syömässä, huoh.. Tuntuu ettei mitää uskalla syyä :O Aikamoinen tuo testi, vähän kyllä kutkuttaa! :D

Ihanan paljon hyviä uutisia nyt tässä hetkisitten tullut, jee! :heart:
 
Sisältää ahdistunutta avautumista. Skippaa reilusti ohi, jos ei huvita lukea.

Omanapainen tilannepäivitys: Tunnen tarvetta avautua, sillä alkaa käydä ahdistavaksi. Niin positiivisella ja toiveikkaalla, mutta myös nöyrällä asenteella kuin olenkin, en meinaa millään jaksaa tätä piinaavaa odotusta ylimääräiseen ultraan. Minulla on siis sitä tihkuilevaa vuotoa. Ei hajua, ei kipuja, ei mitään. Tänään on ollut tosi alakuloinen päivä. Surkeus painaa päätä vaikka kuinka yrittäisin pistää vastaan ja raskautta kohtaan tunnen lähinnä epäuskoa. Ruoka ei ole maistunut muutamaan päivään, mutta nälkä kyllä olisi vähän väliä. Karkkia sorruin ostamaan. Tunnesyöjä sisälläni voitti. Ei nostanut fiilistä. Olen koittanut jotain järkevää syödä, mutta jää välipalapainotteiseksi. Ei vaan tee mitään muuta mieli. Aamupala sentään upoaa aikaisempaa monipuolisempana, joten ihan hunningolla en ole.

Oireilua en uskalla edes ruotia. Kyllä se etova olo närästyksineen näyttäytyy välillä, mutta ei entiseen tapaan. Juilintoja on, mutta mietin vähän väliä onko ne hyvä vain huono merkki. Voi kunpa pääsisin neuvolaan kokeilemaan kuuluisiko sydänäänet. Jos kuuluisi, voisin olla levollisin mielin. Jos ei, ei auta muu kuin odotella vielä tilanteen selviämistä. Välillä olen ihan varma, että kesken on mennyt tai menossa. Hirveä hinku olisi liikkumaan, mutta rauhassa pitää kuulemma ottaa. Olen höllännyt, mutta pää ei kestä tätä himmaamista kauaa.

Siinäpä sitä vuodatusta. Olen ainakin päästänyt tunteeni ulos. Jospa tämä tästä nyt lähtisi parempaan suuntaan. Voikaa hyvin!
 
Mercy Gray En tiedä millä viimoilla olet ja koska sulla se ultra oikkein on, mutta toivottelen täältä oikein paljon jaksamista. Ei se mukavaa ole odottaa, kun kroppa antaa hälyytysmerkkejä, mutta ne VOI olla ihan vaarattomiakin ja mistääne i tiedä tai voi sanoa, onko kaikki hyvin vai ei. Ei ihme, että tuntuu, jotta pää hajoilee. Mä pidän sulle peukkuja, että kaikki on kuitenkin hyvin ja vauvalla vahvat sydänäänet ja tiukasti kiinni elämässä sekä kohdussa :) :hug:

Joosukka ja minimuru 5+5
 
kukkurukuu, ihana kuulla uutisesi :)
Sekä kaikille muillekin hyviä uutisia saaneille onnea :flower:

macy graylle haluaisin toivottaa tsemppiä. Itsekin painiskelen samanlaisten tuntemusten kanssa ja senpä takia en ole oikein uskaltanut tänne vielä liittyäkään. Mutta jospa nyt vähän esittelisin itseäkin:

coffeeBreak, 4. lapsi ja LA 7.5. Mulla siis kolme lasta ennestään mutta vain kaksi synnytystä, sillä esikoiset on nyt jo reippaat kuusivuotiaat eskarilaiset :heart:. Jokaista onnistunutta raskautta on edeltänyt keskenmeno. Näin siis nytkin (toiveikkaan positiivisena :) ), keskenmeno tapahtui maaliskuussa. Onnistuneissa raskauksissa ei ole ollut minkään näköistä vuotoa ja siis tuo vuoto nyt jo kolme kertaan meinannut mulla keskenmenoa. No, nyt sitä vuotoa oli sitten taas ja olinkin jo varma km:stä mutta ultrassa viikko sitten kaikki oli kuitenkin hyvin ja murunen vastasi 6+6 kuten pitikin. Oireita kyllä piisaa ja nyt kahteen päivään ei ole ollut vuotoakaan. Mutta silti arveluttaa :/

No päivä kerrallaan eteenpäin ja parasta toivoen. Tämä on muuten Joosukka meilläkin viimeinen kunhan vain saadaan syliin asti. Tuota doppleria meinasin nyt hankkia jos sillä saisi vähän mielenrauhaa.

coffeeBreak ja murunen 7+6
 
Viimeksi muokattu:
Voi Mercy Gray! Tsemppiä kovasti ja jaksamista! Tuskaista odotella, kun on oireita! :( Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin. Pidän peukkuja!

Aunilotta: Ravintolassa syöminen on hankalaa!! Mistään ei oikein varmaksi tiedä, varminta olis syödä kypsää ruokaa, mutta siinäkin voi olla jotain ei-kypsää päällä (esim pastassa parmesan-juustoa). Tajusin yhtenä päivänä töissä syöneeni mascarbone-kakkua, jota ei kai kanssa suositella :/

Joosukka: Oon sun kanssa oireeton! Ei mitään oireita!! Vatsa turvonnut joo, mutta siinä se sitte olikin! Vähän jopa huolestuttaa, kun ei mitään ole, mutta toisaalta mun viikot on vasta niin alulla (5+2), että kai tässä vaiheessa voi olla oireettomana - vai?! VU vasta kahden ja puolen viikon päästä... aika on pitkä odotella :/
 
Cofee Brake Dopleri on meilläkin ostoslistalla, vaikka mies vastustaa, koska painoikoisin kuulema muuten turhaan :D Mutta se tulee hankittua, kun ja jos VU:ssa tulee hyviä uutisia. Kun vaan uskaltaisin sen VU:n edes tilata.. :(
 
Macy voimia sinne, toivotaan että kaikki on paremmin kuin hyvin <3

Poca mä söin kanssa yhdellä yrityskerralla innoissani pastaa ja jäi muuten syömättä loput kun tajusin parmesanin päällä.. Itse oon siis jo yrityskerralla vähän välttänyt vältettäviä ruokia.. :O Krhm... Älkää naurako mulle.

Mullakaan ei kovia oireita oo, nyt taas illasta kun söi isommin niin vähän öklöttää.. ja massu on tuttu ja turvonnut taas :)
 
vähän maalaisjärkeä niihin vältettäviin ruokiin... ...maksa ja maito suoraan lehmästä, sekä raaka kananmuna (esim. kakkutaikina) jäi multa nyt pois, mutta en silti ala ravintolassa panikoimaan vaan syön sen minkä eteeni saan luottaen siihen laatuun ja oikeaan valmistukseen. Jos se ruokamyrkytys napsahtaa omalle kohalle ni se on sit huono säkä... Ehkä typerää, mutta se on mun ja miehen valinta ettei oteta ylimääräistä stressiä ruuasta. Tietysti järkeä käyttäen (jos päässä soi hälytyskellot vaikka ruuan ulkonäön tai hajun takia niin nää kyllä syömättä)

Itkettää, kaikki itkettää, ihanat hormoonit...

hyäkkis ja myrtti 7+1
 
  • Tykkää
Reactions: väpä
poca Mulla on kaikki raskaudet olleet aika vähäoireisia, paitsi no. 3:sesta, jolloin kahvi ei mennyt alas ollenkaan, eli lopetin kahvin juonnin ja suklaa ei maistunut. Nelosesta aloin oksentelemaan vasta isoilla viikoilla :D Eli oireettomuus on ihan täysin normaalia, vaikka siltikin jopa minä panikoin sitä, ettei ole oireita :) Ei taida olla panikoimatonta odottajaa :D

Joosukka ja minimuru 5+6
 
  • Tykkää
Reactions: Poca
Jee, tänään alkoi jo viikko 7! :) Tosi nopeasti mennyt aika. Tulisipa vaan äkkiä se 12 viikkoa täyteen, ettei tarvitse elää pelko persiisssä... :ashamed:

Onko jollain tietoa kohdun kasvuvauhdista alkuraskaudessa?
Netistä en millään löytänyt tietoa, mitä vauhtia kohtu kasvaa.
Tiedän toki, että kasvu ja koko on yksilöllistä, mutta olisi kiva saada jotain suuntaa antavaa tietoa. =)
 
Oireettomuudesta Mulla esikoinen näkyi testissäkin vasta rv5-6 (tosin ilmeisesti oli kiinnittynyt myöhässä), pahoinvoini alkoi vasta joskus rv 10 tienoilla, voi se oireetontakin alku olla.

Ravintolasyömisestä Sielläkin voi tarjoilijalta kysyä mitä ruoka sisältää ja pyytää sen tietyillä rajoituksilla, samoin kuin allergiset tekevät. Kyllä ne voi sen pastan tuoda ilman parmesaaniakin, jollei sitä halua :)
 
Kiitos tsempeistä! :flower:

Tänään on jo hieman parempi fiilis. Pelottaa edelleen ihan hirveästi, mutta koitan rauhassa odotella sitä kahden viikon päästä olevaa ultraa. Liikuntavimmasta huolimatta koitan höllätä ja ottaa rauhassa. Vuoto ei provosoidu ainakaan joogasta eikä rauhallisesta kävelylenkistä, mutta sen enempää en uskalla tehdä. Nuokin vain olon mukaan. Väsyneenä en sinnittele, vaan jään sitten lepäämään. Päätä koitan pitää sitten kasassa hyvällä musiikilla, rentoutusharjoituksilla ja tv-hömpän seuraamisella neuloessa. Eiköhän sitä noilla keinoilla pari viikkoa sinnittele.

Ravintolasyömistä en minäkään stressaa. Pihvin otan kypsänä tai medium plussana ja tutkin hieman tarkemmin annoksen siällön. Allergioitten ja laktoosiongelman vuoksi joudun joka tapauksessa lisätietoja kysymään, joten samalla voin tarkistaa muut rajoitukset. Harvoin kyllä ravintolassa syödään. Laitetaan välillä hienompi ruoka kotona ja esimerkiksi sen pihvin paistan sitten vaan kypsemmäksi. Pastöroidusta maidosta tehtyä homejuustoa olen vähän maistellut kuumentamatta. Kotimaiset on ihan turvallisiksi todettuja.

Dopplerin hankintaa harkitsin ja selvittelinkin jo missä niitä myydään ja mihin hintaan. Haluaisin sellaisen mitä neuvolassakin käytetään. Päätin kuitenkin olla hankkimatta. Parempi käydä mielenrauha neuvolasta tarvittaessa. En niin paljon luota siihen, että itse äänet aina löytäisin. Voihan olla, että muutan vielä mieleni, jos käytettynä sattuu edullisesti mieleinen vastaan. Olisihan se kiva kotonakin kuunnella.

Jessica1 > Vielä rv7 kohtu ei ole enemmälti kasvanut, kun sikiökin on vielä hyvin pieni, vain 4-8mm. Neuvolasta saadussa kirjasessa lukee, että rv8 kohtu on appelsiinin kokoinen. Hyvin siis mahtuu vielä ainakin häpyluun suojiin eikä vielä pullista masua. Turvotusta saattaa olla sitten sitäkin enemmän. :D

Tervetuloa uusille! :wave:

Sukupuolesta on ollut puhetta. Kyllä minä vähän tyttöä toivon ja tyttöolokin on, mutta poika on ihan yhtä tervetullut. Esikoisesta oli myös olot ja oikeinhan se meni. Myös ennustuksen mukaan esikoinen meni oikein ja tämän pitäisi olla tyttö. Kunhan nyt lapsi syliin saataisiin elävänä ja mieluiten terveenä, niin olisin onneni kukkuloilla. Ultrassa halutaan tietää, niin kuin muistaakseni aikaisemmin mainitsinkin. Testiä ei kuitenkaan meinata tehdä. Meilläkin on sille rahalle muutakin käyttöä.

Joosukka > Samaistun tuohon tunteeseen. Kun tie on ollut pitkä ja kivinen, ei oikein uskalla ajatella raskauden olevan vihdoin totta ja tällä kertaa päättyvän onnellisesti. Kyllä tässä nöyrästi on ihan varpaillaan ja odottaa ultrakuulumisia. Olen asennoitunut myös huonoihin uutisiin ihan kuten varhaisultrassakin. Vaikka syke näkyi ja se on hyvä merkki, en vielä luota niillä viikoilla (6+0) olevan tae raskauden jatkumisesta. Alkuvuodesta kesken menneessä raskaudessa ei sykettä ehditty nähdä, koska varhaisultra oli ajoitettu varmoille viikoille ja siinä sitten huomattiin jotain todennäköisesti olevan pielessä. Sykettä ei löydetty kontrollissakaan, joten sitten vaan tyhjennyslääkkeitä nassuun. Nyt eletään juurikin niitä samoja aikoja, joten pelkään varmaan senkin takia ihan erityisesti. Tuon seuraavan ultran jälkeen uskallan jo vähän huokaista, jos kaikki on kunnossa. Sittenhän onkin pian jo np-ultra ja päästään selvittämään tilannetta tarkemmin.

Toivotaan parasta eli hyviä ultrauutisia kaikille pinolaisille!

Tuuuli+ > Varhaisultrassa lääkäri teki sisätutkimuksen eli kurkkasi kohdunsuun ja tunnusteli sisäisesti ja ulkoisesti. Sen jälkeen oli ultran vuoro ja se tehtiin emättimen kautta.

Miehen läsnä ollessa tehdyistä ultrauksista sen verran, että emättimen kautta tehtävät tutkimukset eivät ole miehille epämiellyttäviä. Puoliso opastetaan istumaan pään viereen eli muuta ei näy kuin paljaat koukussa olevat jalat. Varmaankin mies on ennenkin nähnyt puolisonsa ilman housuja, joten tutkimuspöydälle kävely ilman pöksyjä tuskin järkyttää. ;) Lääkäri tutkii ensin ja näyttää sitten monitorilta kuvaa. Kiva siinä on molempien olla katsomassa ja itse ainakin koen tarvitsevani mieheni rinnalleni. Jos tulee huonoja uutisia, olemme toistemme tukena ja hyvät uutiset on ihana jakaa heti siinä samalla hetkellä. Ultrassa mukana oleminen tekee myös raskaudesta todellisemman tuntuista miehelle, joten siinäkin mielessä suosittelen.

Olenkohän kirjoittanut näistä jo aikaisemmin? Jotenkin epätodellinen olo, kun monesti mietin kommentointeja lukiessa, mutta en joka kerralla jääkään kirjoittelemaan. No, ehkä kertaus ei ole pahasta. :D

macy ja pikkuinen 8+5
 
  • Tykkää
Reactions: Tuuuli+ ja Joosukka
Ohhoh, kun oli paljon uutta tekstiä. Esikoisen synttäri hulinoita täällä ollut, niin ei ole melkeen viikkoon kerennyt käymään. Eilen ja tänään koittanut lueskella uudet jutut läpi.

Ei se flunssakaan sitten poistunut, vaikka tuolla aijemmin olin sitä mieltä. Nyt lääkärissä käyty. Antibiotti kuuri, jälkitautiin. Ja saatu erittäin syventävä "oppitunti" raskaus ja lääkkeet/flunssa/kipu/kuume. Hehe.

Ohhoh vielä viikko maltettava, niin pääsee edes ensimmäiselle neuvola käynnille. Siitä parin viikon päästä ainakin toivottavasti ultra. Venähti sen verran pitkälle jo tuo eka neuvolakin. :/

Sukupuolesta on ollut puhetta; kyllä mä tyttöä odottaisin, tuntemuksineni. Toki poika yhtä tervetullut. Mutta olis se kiva saada tyttö, kun poika jo on.
Ja esikoisesta oli kokoajan tunne, että kyllä se poika sieltä tulee. Että jännäillään nyt, pitääkö paikkaansa tuntemukset :)

Joulua joku odotteli, täällä kans! Perinteisesti aina esikoisen synttäreiden jälkeen alkaa joulun odotus! :D Ja tietenkin sitten olisi jo rakenneultratkin käytynä ja yli puolessa välissä odotus <3
 
  • Tykkää
Reactions: Tuuuli+
Tänään tuli dopleri postissa, jota jo vähän kokeilin. Yllätys yllätys, en saanut sydänääniä kuulumaan. Viikot ovat pienet ja ylilääkäri varhaisultrassa sanoi, että kohtu on kallellaan(?), joten ei ihmekään kun ei vauvaa vielä löydy. En ota siitä stressiä... Ainakaan vielä. Jos jollakulla on neuvoja, mistä kohtaa sydänääniä kannattaa etsiä - olisin kovin kiitollinen :)
Elikkä meillä nyt sitten tällainen: Baby Fun kotidoppler - Angelsound Doppler / Angelsounds / Kotidoppler / Babysound Doppler / Syd
Baby fun kotidoppler

Hirmusesti tsemppiä ja voimia kaikille!
Täällä itkuherkkyys puskee päälle koko ajan, niin onnesta kuin surustakin :D Ei sen väliä onko kyseessä tuntemattomat vai tutut, joille sattuu ja tapahtuu. Yhtenä esimerkkinä: Nukuttelin miehen siskon lasta viikonloppuna, vauva on 10kk ikäinen. Sitten kun se nyytti nukahti kainaloon, ni tuli itku kun en raaskinut nousta ylös ja jättää vauvaa nukkumaan. Samalla pelkäsin, että vauva herää heti uudestaan, jos nousen :D Kylläpä säälitti! Mutta jälkikäteen aatellen.... Olinpa taas hupsu :D
 

Yhteistyössä