Kiitos tsempeistä! :flower:
Tänään on jo hieman parempi fiilis. Pelottaa edelleen ihan hirveästi, mutta koitan rauhassa odotella sitä kahden viikon päästä olevaa ultraa. Liikuntavimmasta huolimatta koitan höllätä ja ottaa rauhassa. Vuoto ei provosoidu ainakaan joogasta eikä rauhallisesta kävelylenkistä, mutta sen enempää en uskalla tehdä. Nuokin vain olon mukaan. Väsyneenä en sinnittele, vaan jään sitten lepäämään. Päätä koitan pitää sitten kasassa hyvällä musiikilla, rentoutusharjoituksilla ja tv-hömpän seuraamisella neuloessa. Eiköhän sitä noilla keinoilla pari viikkoa sinnittele.
Ravintolasyömistä en minäkään stressaa. Pihvin otan kypsänä tai medium plussana ja tutkin hieman tarkemmin annoksen siällön. Allergioitten ja laktoosiongelman vuoksi joudun joka tapauksessa lisätietoja kysymään, joten samalla voin tarkistaa muut rajoitukset. Harvoin kyllä ravintolassa syödään. Laitetaan välillä hienompi ruoka kotona ja esimerkiksi sen pihvin paistan sitten vaan kypsemmäksi. Pastöroidusta maidosta tehtyä homejuustoa olen vähän maistellut kuumentamatta. Kotimaiset on ihan turvallisiksi todettuja.
Dopplerin hankintaa harkitsin ja selvittelinkin jo missä niitä myydään ja mihin hintaan. Haluaisin sellaisen mitä neuvolassakin käytetään. Päätin kuitenkin olla hankkimatta. Parempi käydä mielenrauha neuvolasta tarvittaessa. En niin paljon luota siihen, että itse äänet aina löytäisin. Voihan olla, että muutan vielä mieleni, jos käytettynä sattuu edullisesti mieleinen vastaan. Olisihan se kiva kotonakin kuunnella.
Jessica1 > Vielä rv7 kohtu ei ole enemmälti kasvanut, kun sikiökin on vielä hyvin pieni, vain 4-8mm. Neuvolasta saadussa kirjasessa lukee, että rv8 kohtu on appelsiinin kokoinen. Hyvin siis mahtuu vielä ainakin häpyluun suojiin eikä vielä pullista masua. Turvotusta saattaa olla sitten sitäkin enemmän.
Tervetuloa uusille! :wave:
Sukupuolesta on ollut puhetta. Kyllä minä vähän tyttöä toivon ja tyttöolokin on, mutta poika on ihan yhtä tervetullut. Esikoisesta oli myös olot ja oikeinhan se meni. Myös ennustuksen mukaan esikoinen meni oikein ja tämän pitäisi olla tyttö. Kunhan nyt lapsi syliin saataisiin elävänä ja mieluiten terveenä, niin olisin onneni kukkuloilla. Ultrassa halutaan tietää, niin kuin muistaakseni aikaisemmin mainitsinkin. Testiä ei kuitenkaan meinata tehdä. Meilläkin on sille rahalle muutakin käyttöä.
Joosukka > Samaistun tuohon tunteeseen. Kun tie on ollut pitkä ja kivinen, ei oikein uskalla ajatella raskauden olevan vihdoin totta ja tällä kertaa päättyvän onnellisesti. Kyllä tässä nöyrästi on ihan varpaillaan ja odottaa ultrakuulumisia. Olen asennoitunut myös huonoihin uutisiin ihan kuten varhaisultrassakin. Vaikka syke näkyi ja se on hyvä merkki, en vielä luota niillä viikoilla (6+0) olevan tae raskauden jatkumisesta. Alkuvuodesta kesken menneessä raskaudessa ei sykettä ehditty nähdä, koska varhaisultra oli ajoitettu varmoille viikoille ja siinä sitten huomattiin jotain todennäköisesti olevan pielessä. Sykettä ei löydetty kontrollissakaan, joten sitten vaan tyhjennyslääkkeitä nassuun. Nyt eletään juurikin niitä samoja aikoja, joten pelkään varmaan senkin takia ihan erityisesti. Tuon seuraavan ultran jälkeen uskallan jo vähän huokaista, jos kaikki on kunnossa. Sittenhän onkin pian jo np-ultra ja päästään selvittämään tilannetta tarkemmin.
Toivotaan parasta eli hyviä ultrauutisia kaikille pinolaisille!
Tuuuli+ > Varhaisultrassa lääkäri teki sisätutkimuksen eli kurkkasi kohdunsuun ja tunnusteli sisäisesti ja ulkoisesti. Sen jälkeen oli ultran vuoro ja se tehtiin emättimen kautta.
Miehen läsnä ollessa tehdyistä ultrauksista sen verran, että emättimen kautta tehtävät tutkimukset eivät ole miehille epämiellyttäviä. Puoliso opastetaan istumaan pään viereen eli muuta ei näy kuin paljaat koukussa olevat jalat. Varmaankin mies on ennenkin nähnyt puolisonsa ilman housuja, joten tutkimuspöydälle kävely ilman pöksyjä tuskin järkyttää.
Lääkäri tutkii ensin ja näyttää sitten monitorilta kuvaa. Kiva siinä on molempien olla katsomassa ja itse ainakin koen tarvitsevani mieheni rinnalleni. Jos tulee huonoja uutisia, olemme toistemme tukena ja hyvät uutiset on ihana jakaa heti siinä samalla hetkellä. Ultrassa mukana oleminen tekee myös raskaudesta todellisemman tuntuista miehelle, joten siinäkin mielessä suosittelen.
Olenkohän kirjoittanut näistä jo aikaisemmin? Jotenkin epätodellinen olo, kun monesti mietin kommentointeja lukiessa, mutta en joka kerralla jääkään kirjoittelemaan. No, ehkä kertaus ei ole pahasta.
macy ja pikkuinen 8+5