S
K
kamomillla
Vieras
Ihanaa Emma! Päivitä pojan tiedot listaan ja kerro toki synnytyksestä, kun vain suinkin ehdit ja jaksat. Paljon paljon onnea!
Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, poika
Lasketut ajat
Kamomillla, 24 v, 1.5.2010, esikoinen, poikalupaus
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas
Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, poika
Lasketut ajat
Kamomillla, 24 v, 1.5.2010, esikoinen, poikalupaus
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas
H
Hilma77 ejk
Vieras
H
HMM83
Vieras
Mielettömän isot onnittelut Emmalle pojasta ja siitä että kaikki meni hyvin! 
Täällä nyt sitten taas odotellaan että kuka poksahtaa seuraavaksi..
-HMM83 ja tiitiäinen 38+6-
Täällä nyt sitten taas odotellaan että kuka poksahtaa seuraavaksi..
-HMM83 ja tiitiäinen 38+6-
S
Sintti.
Vieras
Paljon onnea Emmalle! Hassua, että ketjun synnyttäneet on niitä, joilla oli LA vasta kuun loppupuolella (kuten mullakin, mutta ei taida tulla täältä jakautumisuutisia seuraavaksi). Tosin Brushin tapauksessahan tuo kaksosraskaus vaikutti tietysti. Nyt varmaan kohta alkaa pukata tiuhempaan noita uutisia, kun mennään toukokuun puolelle.
Mä kävin äsken siellä pelkopolilla. Hirveästi apuja en saanut, mutta kirjasivat toiveen tehokkaasta kivunlievityksestä. Kuulemma jopa ponnistusvaiheeseen voisi olla toivoa saada lievitystä (vaikka yleensä sanovat, että ei saa). Lohduttelivat myös, että toinen synnytys on yleensä nopeampi kuin eka. Vauvan painoarvio oli 2,8 kg (kymmenessä päivässä tullut 400 g lisää, joten hiiukan kammottaa, että minkä kokoinen tapaus siellä on kolmen-neljän viikon päästä). Keskivkäyrillä kuulemma kuitenkin edelleen mennään, eli kaipa se kasvu kohta hidastuu. Hassua sinänsä, että nyt kun itselle ei ole juuri tullut ollenkaan painoa melkein kahteen viikkoon (turvotus on kai huipussaan, eikä pysty enää lisääntymään...toivottavasti), vauva on kasvanut noinkin paljon.
Kokeili lääkäri sitten myös lantion kokoa, ja kyllä oli epämiellyttävää! Mutta lantio on kuulemma hyvin tilava, ehkä jopa hieman liiankin laaja (onneksi tässä katsottiin luustoa eikä jenkkakahvojen kokoa, muuten tuo kommentti saattaisi ärsyttää
), koska silloin se ei ohjaa vauvaa tulemaan juuri oikeassa asennossa. Selittäisikö tuo sen, että edellinen tuli vähän otsa edellä (tai lakitarjonnasta lääkäri puhui, ei siis raivotarjonnasta)...
Mutta ei ollut vauva yhtään kiinnittynyt tai laskeutunut, kaikki paikatkin oli hyvin kiinni. Eli ei kuulemma ihan heti ole tulossa.
Vihdoinkin sain veikkauksen sukupuolesta. Vähän oli kuulemma tyttömeininkiä, mutta voi mennä kuulemma metsäänkin veikkaus. Mekkoja kävin silti jo hypistelemässä
Sintti 36+5
Mä kävin äsken siellä pelkopolilla. Hirveästi apuja en saanut, mutta kirjasivat toiveen tehokkaasta kivunlievityksestä. Kuulemma jopa ponnistusvaiheeseen voisi olla toivoa saada lievitystä (vaikka yleensä sanovat, että ei saa). Lohduttelivat myös, että toinen synnytys on yleensä nopeampi kuin eka. Vauvan painoarvio oli 2,8 kg (kymmenessä päivässä tullut 400 g lisää, joten hiiukan kammottaa, että minkä kokoinen tapaus siellä on kolmen-neljän viikon päästä). Keskivkäyrillä kuulemma kuitenkin edelleen mennään, eli kaipa se kasvu kohta hidastuu. Hassua sinänsä, että nyt kun itselle ei ole juuri tullut ollenkaan painoa melkein kahteen viikkoon (turvotus on kai huipussaan, eikä pysty enää lisääntymään...toivottavasti), vauva on kasvanut noinkin paljon.
Kokeili lääkäri sitten myös lantion kokoa, ja kyllä oli epämiellyttävää! Mutta lantio on kuulemma hyvin tilava, ehkä jopa hieman liiankin laaja (onneksi tässä katsottiin luustoa eikä jenkkakahvojen kokoa, muuten tuo kommentti saattaisi ärsyttää
), koska silloin se ei ohjaa vauvaa tulemaan juuri oikeassa asennossa. Selittäisikö tuo sen, että edellinen tuli vähän otsa edellä (tai lakitarjonnasta lääkäri puhui, ei siis raivotarjonnasta)...Mutta ei ollut vauva yhtään kiinnittynyt tai laskeutunut, kaikki paikatkin oli hyvin kiinni. Eli ei kuulemma ihan heti ole tulossa.
Vihdoinkin sain veikkauksen sukupuolesta. Vähän oli kuulemma tyttömeininkiä, mutta voi mennä kuulemma metsäänkin veikkaus. Mekkoja kävin silti jo hypistelemässä
Sintti 36+5
B
Birdie
Vieras
Onnea kukkuramitoin Emmalle! Mukava kuulla että synnytyksestä jäi hyvät fiilikset.
Aika jännää tosiaan kun emme tiedä kuka meistä lähtee synnärille seuraavaksi. Eilen illalla paijailin vauvamasua ja nautin sen liikehdinnästä, tuli vähän haikea olo kun ajattelin etteihän tässä ole kuin runsas viikko tai enintään kaksi aikaa siitä nauttia. Toisaalta heti kun vaivalloisesti nousin ylös ja jouduin köpötellen kävelemään vastakkainen ajatus iski mieleen, en voi odottaa kunnes pääsen taas liikkumaan normaalisti
Toissailtana sain myös oikein ryöpyllisen supistuksia maatessani sängyssä unta odotellessa. Ulkona jyrisi kevään ensimmäinen iso ukonmyrsky ja salamat ja jyrinä vuorotteli supistusten kanssa. Siinä olisi ollut dramaattinen lähtö synnyttymään, mutta onneksi ne laantuivat ennen nukahtamista.
Hilma, itsekin pähkäilin vauvahuoneeseen verhoja kunnes sain äitini lähettämän Marimekon Dombra-kankaan Suomesta. Väri on vaaleanvihreä ja hieman keltainen ja sopii meidän ja vauvojen yhteisen makkarin lämpimän keltaisiin seiniin. Huonekalut ovat lämpimän kirsikanvärisiä ja vihreätä löytyy muustakin sisustuksesta. Koska jaamme huoneen vauvojen kanssa ainakin jonkin aikaa, en halunnut liian lapsentyylisiä verhoja. Onneksi ehdin nyt äitiyslomalla saada nekin ommeltua!
T. Birdie
rv. 36
Aika jännää tosiaan kun emme tiedä kuka meistä lähtee synnärille seuraavaksi. Eilen illalla paijailin vauvamasua ja nautin sen liikehdinnästä, tuli vähän haikea olo kun ajattelin etteihän tässä ole kuin runsas viikko tai enintään kaksi aikaa siitä nauttia. Toisaalta heti kun vaivalloisesti nousin ylös ja jouduin köpötellen kävelemään vastakkainen ajatus iski mieleen, en voi odottaa kunnes pääsen taas liikkumaan normaalisti
Toissailtana sain myös oikein ryöpyllisen supistuksia maatessani sängyssä unta odotellessa. Ulkona jyrisi kevään ensimmäinen iso ukonmyrsky ja salamat ja jyrinä vuorotteli supistusten kanssa. Siinä olisi ollut dramaattinen lähtö synnyttymään, mutta onneksi ne laantuivat ennen nukahtamista.
Hilma, itsekin pähkäilin vauvahuoneeseen verhoja kunnes sain äitini lähettämän Marimekon Dombra-kankaan Suomesta. Väri on vaaleanvihreä ja hieman keltainen ja sopii meidän ja vauvojen yhteisen makkarin lämpimän keltaisiin seiniin. Huonekalut ovat lämpimän kirsikanvärisiä ja vihreätä löytyy muustakin sisustuksesta. Koska jaamme huoneen vauvojen kanssa ainakin jonkin aikaa, en halunnut liian lapsentyylisiä verhoja. Onneksi ehdin nyt äitiyslomalla saada nekin ommeltua!
T. Birdie
rv. 36
J
jo-jo76
Vieras
Vau, onnea Emmalle!
Meillä huomenna neuvola, jännää päästä kuulemaan taas onko vauva kasvanut paljon ja onko laskeutunut.
Odotusajasta pientä yhteenvetoa...
-Alkuajan pahoinvoinnin ja väsymyksen voimakkuus olivat yllätys
-Jätin jumpassa käymisen heti alkuvaiheessa ja se oli virhe, olisi pitänyt vaan jatkaa suuresta väsymyksestä huolimatta. Seuraavassa mahdollisessa raskaudessa muistan tämän
-Odotin pahoja mielialan muutoksia ja itkupotkuraivareita raskauden oireistona mutta olenkin ollut normaalia hyväntuulisempi, sosiaalisempi ja tasaisempi. Etenkin keskiraskaudessa
-Lapsen sukupuolen tietäminen on auttanut raskauden konkretisoinnissa, samoin nimen päättäminen
-Aika tuskin kultaa muistojani raskaudesta. En ole nauttinut ajasta mitenkään erityisesti niinkuin jotkut tuntuvat tekevän
-Painoa on tullut tähän mennessä 16 kg eli pariinkymppiin tullaan pääsemään varmasti laskettuun aikaan mennessä.
-En pelkää itse synnytystä mutta uuden jäsenen tulo perheeseen on pelottava asia
Meillä huomenna neuvola, jännää päästä kuulemaan taas onko vauva kasvanut paljon ja onko laskeutunut.
Odotusajasta pientä yhteenvetoa...
-Alkuajan pahoinvoinnin ja väsymyksen voimakkuus olivat yllätys
-Jätin jumpassa käymisen heti alkuvaiheessa ja se oli virhe, olisi pitänyt vaan jatkaa suuresta väsymyksestä huolimatta. Seuraavassa mahdollisessa raskaudessa muistan tämän
-Odotin pahoja mielialan muutoksia ja itkupotkuraivareita raskauden oireistona mutta olenkin ollut normaalia hyväntuulisempi, sosiaalisempi ja tasaisempi. Etenkin keskiraskaudessa
-Lapsen sukupuolen tietäminen on auttanut raskauden konkretisoinnissa, samoin nimen päättäminen
-Aika tuskin kultaa muistojani raskaudesta. En ole nauttinut ajasta mitenkään erityisesti niinkuin jotkut tuntuvat tekevän
-Painoa on tullut tähän mennessä 16 kg eli pariinkymppiin tullaan pääsemään varmasti laskettuun aikaan mennessä.
-En pelkää itse synnytystä mutta uuden jäsenen tulo perheeseen on pelottava asia
D
Danzee83
Vieras
Jeee! Niin niillä asioilla on vain tapana järjestyä.. Nyt pihalla parkkiruudussa on varsin hyvältä tuntuva huomattavasti uudempi ja vähempi ajetumpi auto, jonka vakuutukset ja rekisteröintikin on ookoo. Mukavaa että ehti tuon asian saada alta pois ennen kuin tässä tuli synnärille lähtö.. Vanhaa autoa pidetään tuossa rinnalla muutamasta käytännön syystä ensi kuun puolille välille saakka, jonka jälkeen koitamma saada sen mahdollisimman nopsaan myytyä ja omista käsistä pois.. Se kun on kuitenkin "turha", koska meille ihan hyvin riittää tuo yksi auto.. Ei sitä ihan ilmaiseksi tietty viitsi antaa eteenpäin (ihan kelpo peli sekin), mutta ei sillä ole tarkoitus rikastuakaan..
Täällä ei ole ollut viime viikon tiistain ja torstain jälkeen ollut napakampia supistuksia tai muitakaan synnytystä ennakoivia oireita.. Ainoastaan vihlaisevia kipuiluja virtsaputken/häpyluun tuntumilla ja unettomuutta.. Ja sitten sellaista tasaista jomottelua.. Huomenna olisi neuvola sitten.. Läheisyyttä ja hellää seksiäkin tekisi mieli, mutta kun miehellä kiire töissä ja jotenkin koko homman kanssa alulle pääsy kun tuntuu niiiiin hankalalta.. Ei oikein tiedä mistä aloittaisi.. Meillähän on ollut koko raskaus melkolailla seksitöntä, kun itselläni ei vain ole tehnyt mieli ja kiireitä on riittänyt.. Välillä ihan ihmettelen, että eikö miestä turhauta?? Kun hänen kroppansahan on ihan normaalitilassa kuitenkin.. Tuntuu kuitenkin, että meillä menee varsin mukavasti vähemmälläkin seksillä.. Joillakinhan raskaus kuulemma vaikuttaa haluihin ihan päin vastoin.. Senkin takia tekisi kai mieli, kun tietää että synnytyksen jälkeen menee tovi väkisinkin ilman ollessa ja paikkojen palautuessa koitoksesta..
Viikon päästä (jollei synnärille lähtö tule ennen sitä) olisi kontrollikäynti tämän kokoarvion puolesta.. Katsovat onko sikiö kasvanut tarpeeksi edellisestä kerrasta ja jos ei ole niin sitten yksi vaihtoehto olisi kuulemma käynnistys.. Saas nähdä miten asiat etenee..
Hoidin tuossa muutaman tunnin yksikseni mieheni siskon 4kk ikäistä vauvaa.. Syötin pullolla, vaihdoin kakkavaippaa, pesin pyllyä, hyssyttelin päiväunille, juttelin jne.. Jo muutaman tunnin aikana minulle tuli jotenkin sellainen olo, että miten tulen moisesta selviämään?? Ei minusta ole kotona yksin päiviä viettämään tuollaisen olennon kanssa, jonka kanssa ei pysty edes keskustelemaan kunnolla.. Kiltti ja helppo vauva oli kyseessä, mutta silti.. Onneksi minulla on samassa tilanteessa olevia kavereita, joiden tykönä voin kylästellä, muuten luulen tulevani hulluksi.. Tämä huomio ei minua yllätä mitenkään, sillä osasin jotain tällaista odottaakin. Minulle on aina ollut tärkeätä toisten ihmisten seura, harrastukset ja en ole koskaan mieltänyt itseäni perinteisellä tavalla äidilliseksi tyypiksi.. Siis sellaiseksi ihmiseksi, joka voisi kuvitella onnellisesti viettävänsä vuosiakin putkeen kotiäitinä.. Jos joku haluaa niin tehdä, niin ei siinä silti mielestäni mitään vikaakaan ole.. Valinnanvapaus on oltava.. Olen sen aiemminkin sanonut, että en odota innolla vauvaperheen arkea, se vain tulee olemaan luonnollinen (rankka) vaihe elämässä, joka sitten helpottaa ja muuttuu ajallaan lapsiperheen arjeksi..
Nyt pitänee suunnata unten maille koittamaan.. Tuo autonvaihto-stressi on vaivannut niin, että ei ole oikein pystynyt nukkumaan ja muutenkin on ollut mielessä monenlaista..
Danzee83 + Itiö rv.37+6
Täällä ei ole ollut viime viikon tiistain ja torstain jälkeen ollut napakampia supistuksia tai muitakaan synnytystä ennakoivia oireita.. Ainoastaan vihlaisevia kipuiluja virtsaputken/häpyluun tuntumilla ja unettomuutta.. Ja sitten sellaista tasaista jomottelua.. Huomenna olisi neuvola sitten.. Läheisyyttä ja hellää seksiäkin tekisi mieli, mutta kun miehellä kiire töissä ja jotenkin koko homman kanssa alulle pääsy kun tuntuu niiiiin hankalalta.. Ei oikein tiedä mistä aloittaisi.. Meillähän on ollut koko raskaus melkolailla seksitöntä, kun itselläni ei vain ole tehnyt mieli ja kiireitä on riittänyt.. Välillä ihan ihmettelen, että eikö miestä turhauta?? Kun hänen kroppansahan on ihan normaalitilassa kuitenkin.. Tuntuu kuitenkin, että meillä menee varsin mukavasti vähemmälläkin seksillä.. Joillakinhan raskaus kuulemma vaikuttaa haluihin ihan päin vastoin.. Senkin takia tekisi kai mieli, kun tietää että synnytyksen jälkeen menee tovi väkisinkin ilman ollessa ja paikkojen palautuessa koitoksesta..
Viikon päästä (jollei synnärille lähtö tule ennen sitä) olisi kontrollikäynti tämän kokoarvion puolesta.. Katsovat onko sikiö kasvanut tarpeeksi edellisestä kerrasta ja jos ei ole niin sitten yksi vaihtoehto olisi kuulemma käynnistys.. Saas nähdä miten asiat etenee..
Hoidin tuossa muutaman tunnin yksikseni mieheni siskon 4kk ikäistä vauvaa.. Syötin pullolla, vaihdoin kakkavaippaa, pesin pyllyä, hyssyttelin päiväunille, juttelin jne.. Jo muutaman tunnin aikana minulle tuli jotenkin sellainen olo, että miten tulen moisesta selviämään?? Ei minusta ole kotona yksin päiviä viettämään tuollaisen olennon kanssa, jonka kanssa ei pysty edes keskustelemaan kunnolla.. Kiltti ja helppo vauva oli kyseessä, mutta silti.. Onneksi minulla on samassa tilanteessa olevia kavereita, joiden tykönä voin kylästellä, muuten luulen tulevani hulluksi.. Tämä huomio ei minua yllätä mitenkään, sillä osasin jotain tällaista odottaakin. Minulle on aina ollut tärkeätä toisten ihmisten seura, harrastukset ja en ole koskaan mieltänyt itseäni perinteisellä tavalla äidilliseksi tyypiksi.. Siis sellaiseksi ihmiseksi, joka voisi kuvitella onnellisesti viettävänsä vuosiakin putkeen kotiäitinä.. Jos joku haluaa niin tehdä, niin ei siinä silti mielestäni mitään vikaakaan ole.. Valinnanvapaus on oltava.. Olen sen aiemminkin sanonut, että en odota innolla vauvaperheen arkea, se vain tulee olemaan luonnollinen (rankka) vaihe elämässä, joka sitten helpottaa ja muuttuu ajallaan lapsiperheen arjeksi..
Nyt pitänee suunnata unten maille koittamaan.. Tuo autonvaihto-stressi on vaivannut niin, että ei ole oikein pystynyt nukkumaan ja muutenkin on ollut mielessä monenlaista..
Danzee83 + Itiö rv.37+6
J
Joonaella81
Vieras
Suunnattomasti onnea Emmalle hienosta rutistuksesta! ja voimia vauva-arkeen=)
Ja Birdie, älä huoli, oma vauva on ihan eri juttu kuin jonkun muun...kyllä sitä kummasti muuntautuu kun vauva syntyy...joko saman tien tai ajan kuluessa. Itsekin mietin, että kuinka osaan rauhoittua ja olla vaan kotosalla, mutta tässä sitä nyt ollaan..kolmatta odotellaan ja en tiedä mitään ihanampaa kuin omat lapset ja perhe=) kyllä sitä silti hyvin ehtii harrastamaan, huolehtimaan itsestään ja jopa käydä välillä tuulettumassakin=) Halit ja voimia loppuodotukseen.
Itselleni kuuluu olosuhteisiin nähden ihan hyvää. Kävelyllä käynti ei oikein enää onnistu, alamasu on tosi arka ja pienenkin lenkin jälkeen ei meinaa enää päästä kävelemään. Nukkuminen sujuu ihan hyvin,kunhan vaan asennon löytää tyynyjen kera. Toisella kyljellä en voi nukkua ollenkaan.
Töissä olen edelleen, koska olen yrittäjä (kauneushoitola), on ihan mukava tehdä hoitoja oman jaksamisen mukaan. Tämän viikon jälkeen sitten aion jäädä lepäilemään ja valmistautumaan synnytykseen.
Auton vaihdoimme tilavampaan ja uudempaan, nyt löytyy jopa ilmastointi=)
Mukavaa jatkoa taas...mennään päivä kerrallaan...minulla lääkäri ensi viikolla,sitten tietää paremmin mitä masuasukille kuuluu.
Auringonpaistetta kaikkien päiviin=)
Joonaella81 35+5
Ja Birdie, älä huoli, oma vauva on ihan eri juttu kuin jonkun muun...kyllä sitä kummasti muuntautuu kun vauva syntyy...joko saman tien tai ajan kuluessa. Itsekin mietin, että kuinka osaan rauhoittua ja olla vaan kotosalla, mutta tässä sitä nyt ollaan..kolmatta odotellaan ja en tiedä mitään ihanampaa kuin omat lapset ja perhe=) kyllä sitä silti hyvin ehtii harrastamaan, huolehtimaan itsestään ja jopa käydä välillä tuulettumassakin=) Halit ja voimia loppuodotukseen.
Itselleni kuuluu olosuhteisiin nähden ihan hyvää. Kävelyllä käynti ei oikein enää onnistu, alamasu on tosi arka ja pienenkin lenkin jälkeen ei meinaa enää päästä kävelemään. Nukkuminen sujuu ihan hyvin,kunhan vaan asennon löytää tyynyjen kera. Toisella kyljellä en voi nukkua ollenkaan.
Töissä olen edelleen, koska olen yrittäjä (kauneushoitola), on ihan mukava tehdä hoitoja oman jaksamisen mukaan. Tämän viikon jälkeen sitten aion jäädä lepäilemään ja valmistautumaan synnytykseen.
Auton vaihdoimme tilavampaan ja uudempaan, nyt löytyy jopa ilmastointi=)
Mukavaa jatkoa taas...mennään päivä kerrallaan...minulla lääkäri ensi viikolla,sitten tietää paremmin mitä masuasukille kuuluu.
Auringonpaistetta kaikkien päiviin=)
Joonaella81 35+5
E
Emma77
Vieras
Kiitos onnitteluista
Voimia tarvitaankin, on alapää ja nännipihat sen verran hajalla. Nukkua oon kuitenkin saanu, kun on vauva vieressä.
Päivitys:
Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4. poika 2700g / 47cm
Lasketut ajat
Kamomillla, 24 v, 1.5.2010, esikoinen, poikalupaus
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas
Lapsivesi meni perjantaiaamuna, pari päivää lepäilin laitoksella kunnes poltot alkoivat lauantai-iltana. Ensin kävelin edestakaisin ja äännehdin kuin heikkopäinen kunnes annettiin lupa mennä synnytysosastolle. Siellä tartuin ilokaasuun ja sen huumaamana pakersin vauvan ulos kolmessa tunnissa.
Nyt vertaistukea odottelemaan imetysasioissa, joissa luulin olevani tekijä. No vauva on eri ja alusta täytyy näköjään alottaa - kunpa sais hänelle pähkäiltyä sellasen imuotteen, että lakkais satuttamasta maitobaariaan.
Voimia tarvitaankin, on alapää ja nännipihat sen verran hajalla. Nukkua oon kuitenkin saanu, kun on vauva vieressä.
Päivitys:
Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4. poika 2700g / 47cm
Lasketut ajat
Kamomillla, 24 v, 1.5.2010, esikoinen, poikalupaus
Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas
Lapsivesi meni perjantaiaamuna, pari päivää lepäilin laitoksella kunnes poltot alkoivat lauantai-iltana. Ensin kävelin edestakaisin ja äännehdin kuin heikkopäinen kunnes annettiin lupa mennä synnytysosastolle. Siellä tartuin ilokaasuun ja sen huumaamana pakersin vauvan ulos kolmessa tunnissa.
Nyt vertaistukea odottelemaan imetysasioissa, joissa luulin olevani tekijä. No vauva on eri ja alusta täytyy näköjään alottaa - kunpa sais hänelle pähkäiltyä sellasen imuotteen, että lakkais satuttamasta maitobaariaan.
S
Sintti.
Vieras
Emma, millä viikoilla sun esikoinen syntyi? Alkoiko sekin synnytys vesien menolla? Mietin vaan tässä, että miten synnytykset suhtautuu toisiinsa. Että syntyikö edelllinenkin ajoissa, vai oliko tämä ihan ylläri? Meillä esikoinen syntyi 39+6, joten olen ajatellut, että toinenkin varmaan menee niille main. Kunhan ei kovin paljoa pidemmäksi menisi.
Tsemppiä siihen imetykseen. Mulla ainakin viimeksi alku oli tuskaa (tietysti oli eka vauvakin), mutta pikku hiljaa alkoi helpottaa. Oletko kokeillut rintakumeja? Mä en viimeksi oikein kokenut niitä omikseni, mutta moni on saanut avun siinä tilanteessa, kun nännit on ihan rikki. Mä ostin nytkin varuiksi rintakumit, jos sattuu tarvimaan.
Onnea vielä uudemman kerran, hienoa, että olet saanut nukuttua. Se on aika luksusta tuossa vaiheessa.
Sintti 36+6
Tsemppiä siihen imetykseen. Mulla ainakin viimeksi alku oli tuskaa (tietysti oli eka vauvakin), mutta pikku hiljaa alkoi helpottaa. Oletko kokeillut rintakumeja? Mä en viimeksi oikein kokenut niitä omikseni, mutta moni on saanut avun siinä tilanteessa, kun nännit on ihan rikki. Mä ostin nytkin varuiksi rintakumit, jos sattuu tarvimaan.
Onnea vielä uudemman kerran, hienoa, että olet saanut nukuttua. Se on aika luksusta tuossa vaiheessa.
Sintti 36+6
E
Emma77
Vieras
Esikko syntyi 11 päivää etuajassa ja sillonkin meni vedet ekaksi.
Suhtaudun itekin varauksella rintakumeihin, eikös sitten pidä kuitenki vauvan opetella se oikea luomuote, jos ei meinaa rintakumeja käyttää aina. Ja eihän mikään ole kumin kanssa sama asia (vaikka monesti noin miljoona kertaa järkevämpää enkä nyt viittaa meidän vauvoihin)
Mulla käy hoitsu näinä ekoina päivinä kotona ja tänpäivänen sano, että ekat pari viikkoo imetys nyt vaan sattuu, piste. No jos sillä selviää niin kyl sen selviää. Tuttu kyllä puhu kohdallaan neljästä viikosta, jonka jälkeen kolmannen lapsen äidin piti kääntyä imetysoppaiden puoleen ennen kuin alko homma toimiin. Mitään ylimäärästä kielijännettä mun vauvalla ei ainakaan kuulemma oo, hyvä niin.
Olen hyväuninen ja vauva viekussa kaikki nukkuu parhaiten.
Lepäilkää te odottajat! Kuuluukohan Brushista jossain vaiheessa viel meijän ketjussa.
Suhtaudun itekin varauksella rintakumeihin, eikös sitten pidä kuitenki vauvan opetella se oikea luomuote, jos ei meinaa rintakumeja käyttää aina. Ja eihän mikään ole kumin kanssa sama asia (vaikka monesti noin miljoona kertaa järkevämpää enkä nyt viittaa meidän vauvoihin)
Mulla käy hoitsu näinä ekoina päivinä kotona ja tänpäivänen sano, että ekat pari viikkoo imetys nyt vaan sattuu, piste. No jos sillä selviää niin kyl sen selviää. Tuttu kyllä puhu kohdallaan neljästä viikosta, jonka jälkeen kolmannen lapsen äidin piti kääntyä imetysoppaiden puoleen ennen kuin alko homma toimiin. Mitään ylimäärästä kielijännettä mun vauvalla ei ainakaan kuulemma oo, hyvä niin.
Olen hyväuninen ja vauva viekussa kaikki nukkuu parhaiten.
Lepäilkää te odottajat! Kuuluukohan Brushista jossain vaiheessa viel meijän ketjussa.
H
Hilma77
Vieras
Onnea Emmalle vauva arkeen! Toivon, että imetys alkaa rullaamaan.
Danzee, hienoa, että on yksi huolen aihe vähemmän. Seksistä omia huomioitani; mulla ei halut oikeastaan ole mitenkään dramaattisesti heilahdelleet raskauden aikana. Toki tässä vaiheessa homma on aika paljon hitaampaa ja vaatii ison tyynyn, ettei maha liiku liikaa
jo-jo, olen myös huomannut olevani jotenkin normaalia hyväntuulisempi. Jollain oudolla tavalla pienet asiat eivät ärsytä ollenkaan niin paljon kuin normaalisti. Itse olen tosi tyytyväinen, että jaksoin viimeiselle kolmannekselle asti käydä jumppailemassa normaalisti. Nyt olen vain crossaillut kotosalla. Uskoisin, että on ainoastaan säännöllisen liikunnan ansiota, että selkäni ja muu kroppani on kestänyt lähes vihoittelematta koko raskauden ajan.
Löysin kauniin raidallisen kankaan lastenhuoneen ikkunaan ja malliksi tulee valelaskosverho. Aika kallis maku mulla vaan on noiden kankaiden suhteen...
Tällaisena sadepäivänä voisi vaikka siivota.
rv 35+6
Danzee, hienoa, että on yksi huolen aihe vähemmän. Seksistä omia huomioitani; mulla ei halut oikeastaan ole mitenkään dramaattisesti heilahdelleet raskauden aikana. Toki tässä vaiheessa homma on aika paljon hitaampaa ja vaatii ison tyynyn, ettei maha liiku liikaa
jo-jo, olen myös huomannut olevani jotenkin normaalia hyväntuulisempi. Jollain oudolla tavalla pienet asiat eivät ärsytä ollenkaan niin paljon kuin normaalisti. Itse olen tosi tyytyväinen, että jaksoin viimeiselle kolmannekselle asti käydä jumppailemassa normaalisti. Nyt olen vain crossaillut kotosalla. Uskoisin, että on ainoastaan säännöllisen liikunnan ansiota, että selkäni ja muu kroppani on kestänyt lähes vihoittelematta koko raskauden ajan.
Löysin kauniin raidallisen kankaan lastenhuoneen ikkunaan ja malliksi tulee valelaskosverho. Aika kallis maku mulla vaan on noiden kankaiden suhteen...
Tällaisena sadepäivänä voisi vaikka siivota.
rv 35+6
K
kamomillla
Vieras
Meillä myös seksi jatkunut suht normaalisti ihan näille päiville asti. Toki on vähentynyt hieman ja muuttunut aika varovaiseksi. (Tuskon toimii meillä yhtenä käynnistävistä ässistä, kun ei ole tähänkään asti mitään saanut aikaiseksi.)
Kävin eilen neuvolassa, meidän piskuinen on 3.4 kiloinen jo. Laskettu aikahan on ylihuomenna, mutta MINKÄÄNLAISIA merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ole. Siis MINKÄÄNLAISIA. Taitaa paukkua oikein kunnolla yli. Olo ei edelleenkään ole mitenkään erityinen tuskainen, mutta jännitän sitä, kasvaako vauva kovasti, jos menee viikollakin yli.
Hah, liikunta jäi myös meikäläisellä ihan kokonaan jo alkuvaiheessa enkä saanut palautettua tilannetta ennalleen missään vaiheessa. Jos joskus olen uudestaan raskaana, saa luvan kyllä olla ihan eri meininki.
Kiva kuulla Emman vauva-arjesta! Tsemppiä muille kovasti
T. Kamomilla ja piskuinen 39+4
Kävin eilen neuvolassa, meidän piskuinen on 3.4 kiloinen jo. Laskettu aikahan on ylihuomenna, mutta MINKÄÄNLAISIA merkkejä synnytyksen alkamisesta ei ole. Siis MINKÄÄNLAISIA. Taitaa paukkua oikein kunnolla yli. Olo ei edelleenkään ole mitenkään erityinen tuskainen, mutta jännitän sitä, kasvaako vauva kovasti, jos menee viikollakin yli.
Hah, liikunta jäi myös meikäläisellä ihan kokonaan jo alkuvaiheessa enkä saanut palautettua tilannetta ennalleen missään vaiheessa. Jos joskus olen uudestaan raskaana, saa luvan kyllä olla ihan eri meininki.
Kiva kuulla Emman vauva-arjesta! Tsemppiä muille kovasti
T. Kamomilla ja piskuinen 39+4
H
heippaaa
Vieras
B
Birdie
Vieras
Hei,
Terveisia sairaalasta! Eilen meille syntyi vappu-vauvat, eli huhtikuun puolella meidankin poitsut paatti tulla. Vauva A painoi 2505 g ja oli 46.5 cm pitka, vauva B oli tasan 3000 g ja 48.5 cm pitka. Raskausviikko oli 36+3.
Synnytys alkoi reippaalla vesien menolla klo 3.30 perjantain vastaisena yona. Torstaina neuvolassa kohdunsuuni oli viela ollut kiinni joten aikamoisena yllatyksena tama tuli. Kaynnistyspaiva oli kuitenkin asetettu ensi viikolle, mutta onneksi valtyttiin talta. Sairaalaan saavuimme n. klo 5.30, ja pojat syntyivat siita 12 tuntia myohemmin, ikaerona 10 minuuttia.
Alkuun supistukset olivat tosi heikkoja mutta olin nopeasti auki 3 cm. Parjasin pitkaan silla etta mieheni hieroi alaselkaani supistusten ajan, valilla kaytin kuumaa lampotyynya. Puolenpaivan maissa paatimme vahan edistaa laakityksella supistuksia, silloin niista tuli paljon rajumpia ja tiheampia. Koska jouduin laitattamaan epiduraalikatetrin varmuuden vuoksi synnytysta varten, paatin samalla ottaa itse laakityksen. Tama tuli hyvaan saumaan silla supistukset olivat melkein jatkuvia tassa vaiheessa. Tarisin myos aivan kamalasti.
Epiduraalin laitto sattui puudutusvaiheessa mutta helpotti nopeasti. Synnytyskin eteni ilman lisatippaa, olin nopeasti 6 cm auki. Supistuksia tuskin tunsi tassa vaiheessa, joten olo oli vahan epatodellinen ja pystyin lepaamaan ja jopa lukemaan lehtea! Neljan viiden maissa alkoi tuntumaan pienta painetta perasuolta kohden. Ykskaks olin 10 cm auki ja vauvan paa oli tulossa. Sirryimme leikkaussaliin ponnistamaan. Pelkasin hieman etta en tuntisi ponnistustarvetta epiduraalin kanssa, mutta siina tapauksessa olisin voinut vahentaa puudutusta. Pystyin kuitenkin ponnistamaan oikeaan kohtaan ja katsoin peilista miten vauvat syntyivat (mita kerkesin ahkymiselta). Ponnistusvaihe oli kokonaisuudessaan todella lyhyt, 25 minuuttia ehka.
Tassa hieman paivitysta. Voimme kaikki hyvin, hieman verensokerit ja lammot ovat heitelleet vauvoilla ja jouduimme antamaan heille lisaruokitusta. Imeminen on pelkkaa harjoitusta viela eika maitoni ole noussut. Pahempia kipuja en ole myoskaan viela kokenut, kiitos hyvan kipulaakityksen ja vain parin tikin.
Oikein hyvaa vappua kaikille!
T. Birdie ja veikat
Tervetuloa myos Heipparallaa ketjuun!
Terveisia sairaalasta! Eilen meille syntyi vappu-vauvat, eli huhtikuun puolella meidankin poitsut paatti tulla. Vauva A painoi 2505 g ja oli 46.5 cm pitka, vauva B oli tasan 3000 g ja 48.5 cm pitka. Raskausviikko oli 36+3.
Synnytys alkoi reippaalla vesien menolla klo 3.30 perjantain vastaisena yona. Torstaina neuvolassa kohdunsuuni oli viela ollut kiinni joten aikamoisena yllatyksena tama tuli. Kaynnistyspaiva oli kuitenkin asetettu ensi viikolle, mutta onneksi valtyttiin talta. Sairaalaan saavuimme n. klo 5.30, ja pojat syntyivat siita 12 tuntia myohemmin, ikaerona 10 minuuttia.
Alkuun supistukset olivat tosi heikkoja mutta olin nopeasti auki 3 cm. Parjasin pitkaan silla etta mieheni hieroi alaselkaani supistusten ajan, valilla kaytin kuumaa lampotyynya. Puolenpaivan maissa paatimme vahan edistaa laakityksella supistuksia, silloin niista tuli paljon rajumpia ja tiheampia. Koska jouduin laitattamaan epiduraalikatetrin varmuuden vuoksi synnytysta varten, paatin samalla ottaa itse laakityksen. Tama tuli hyvaan saumaan silla supistukset olivat melkein jatkuvia tassa vaiheessa. Tarisin myos aivan kamalasti.
Epiduraalin laitto sattui puudutusvaiheessa mutta helpotti nopeasti. Synnytyskin eteni ilman lisatippaa, olin nopeasti 6 cm auki. Supistuksia tuskin tunsi tassa vaiheessa, joten olo oli vahan epatodellinen ja pystyin lepaamaan ja jopa lukemaan lehtea! Neljan viiden maissa alkoi tuntumaan pienta painetta perasuolta kohden. Ykskaks olin 10 cm auki ja vauvan paa oli tulossa. Sirryimme leikkaussaliin ponnistamaan. Pelkasin hieman etta en tuntisi ponnistustarvetta epiduraalin kanssa, mutta siina tapauksessa olisin voinut vahentaa puudutusta. Pystyin kuitenkin ponnistamaan oikeaan kohtaan ja katsoin peilista miten vauvat syntyivat (mita kerkesin ahkymiselta). Ponnistusvaihe oli kokonaisuudessaan todella lyhyt, 25 minuuttia ehka.
Tassa hieman paivitysta. Voimme kaikki hyvin, hieman verensokerit ja lammot ovat heitelleet vauvoilla ja jouduimme antamaan heille lisaruokitusta. Imeminen on pelkkaa harjoitusta viela eika maitoni ole noussut. Pahempia kipuja en ole myoskaan viela kokenut, kiitos hyvan kipulaakityksen ja vain parin tikin.
Oikein hyvaa vappua kaikille!
T. Birdie ja veikat
Tervetuloa myos Heipparallaa ketjuun!
S
-S--
Vieras
Ihanaa kuulla että kaikki on mennyt hyvin. Ovatko pojat identtiset? (En muista onko tästä ollut aiemmin puhetta)
Tosiaankin toi meidän lista alkaa vauvautua tuolta loppupäästä lähtien
Kamomillalla taitaakin olla tänään laskettuaika? Oletteko jo päässeet muuttamaan kotiin?
Itsellä alkoi tänään rv 39 joten viikko laskettuun aikaan.. Minä kyllä ihan hysteerisesti kyttää kaikkia mahdollisia synnytyksen alkamista ennakoivia merkkejä. Perjantaina neuvolassa terkkari arvuutteli että nähdäänköhän enää ensi viikolla, lapsen pää on kuulema jo todella alhaalla, ja sen kyllä kävellessä tuntee! Vointi on kyllä hyvä ja kivuttomia supistuksia tulee lähes jatkuvasti, mutta sellaisia kivuliaampia mitä viime vkonloppuna oli ei ole ollut kuin ihan muutama silloin tällöin. Jotenkin vaan tuskastuttaa tämä odottaminen.
Vahdin eilen pari tuntia ystävän kaksi ja puoli vuotiasta lasta, ja pakko sanoa että nostan todellakin hattua teille joilla on jo lapsia ja odotatte vauvaa, tuo muutama tunti vei kyllä meikäläisestä totaalisesti voimat. Ja lapsen nostelu ja kantelu ison mahan kanssa ei todellakaan ole mitenkään kevyttä. Kun lapsukainen poistui vanhemempiensa mukaan, minä nukuin päikkärit ja vielä niidenkin jälkeen tunsin itseni raihnaiseksi...
Mukavaa vappua kaikille!
-S-- +pikku-pupu rv39
Tosiaankin toi meidän lista alkaa vauvautua tuolta loppupäästä lähtien
Kamomillalla taitaakin olla tänään laskettuaika? Oletteko jo päässeet muuttamaan kotiin?
Itsellä alkoi tänään rv 39 joten viikko laskettuun aikaan.. Minä kyllä ihan hysteerisesti kyttää kaikkia mahdollisia synnytyksen alkamista ennakoivia merkkejä. Perjantaina neuvolassa terkkari arvuutteli että nähdäänköhän enää ensi viikolla, lapsen pää on kuulema jo todella alhaalla, ja sen kyllä kävellessä tuntee! Vointi on kyllä hyvä ja kivuttomia supistuksia tulee lähes jatkuvasti, mutta sellaisia kivuliaampia mitä viime vkonloppuna oli ei ole ollut kuin ihan muutama silloin tällöin. Jotenkin vaan tuskastuttaa tämä odottaminen.
Vahdin eilen pari tuntia ystävän kaksi ja puoli vuotiasta lasta, ja pakko sanoa että nostan todellakin hattua teille joilla on jo lapsia ja odotatte vauvaa, tuo muutama tunti vei kyllä meikäläisestä totaalisesti voimat. Ja lapsen nostelu ja kantelu ison mahan kanssa ei todellakaan ole mitenkään kevyttä. Kun lapsukainen poistui vanhemempiensa mukaan, minä nukuin päikkärit ja vielä niidenkin jälkeen tunsin itseni raihnaiseksi...
Mukavaa vappua kaikille!
-S-- +pikku-pupu rv39
H
HMM83
Vieras
Birdielle valtavan paljon onnea poitsuista!!!
Täällä edelleen vointia seurataan.. Eilen illalla taas jo valmistauduin lähtöön, mutta ohi se sitten meni.
Turvotus on iskenyt jalkoihin tämän viikon aikana.. Näkyy painossa ja siinä että jalat on kuin tukit jos hetken istuu autossa tai seisoo paljon..
Maha on viikon aikana tippunut kokonaan alas ja pienentynyt mielettömästi. Nyt tekee sitä että vetäytyy kivikovaksi jo melko kipeästikin ja pysyy niin parhaillaan useampia tunteja.. Lopulta on kaikki vatsan ja selän alueen lihakset tulessa ja olo mitä kamalin..(vähän kun kunnon juoksulenkin jälkeen). Kuulema se nyt aika väkivalloin työntää pikkuista siellä alaspäin, eli toivoa voisi ettei tässä nyt enää kauaa menis..
Mutta sitähän ei sitten koskaan tiedä.. Laskettuun aikaankin on vielä muutama päivä..
Tässä vaiheessa odottavan aika todella tuntuu aivan mielettömän pitkältä..
Hyviä loppuhetkiä kaikille!
-HMM83 ja tiitiäinen 39+4-
Täällä edelleen vointia seurataan.. Eilen illalla taas jo valmistauduin lähtöön, mutta ohi se sitten meni.
Turvotus on iskenyt jalkoihin tämän viikon aikana.. Näkyy painossa ja siinä että jalat on kuin tukit jos hetken istuu autossa tai seisoo paljon..
Maha on viikon aikana tippunut kokonaan alas ja pienentynyt mielettömästi. Nyt tekee sitä että vetäytyy kivikovaksi jo melko kipeästikin ja pysyy niin parhaillaan useampia tunteja.. Lopulta on kaikki vatsan ja selän alueen lihakset tulessa ja olo mitä kamalin..(vähän kun kunnon juoksulenkin jälkeen). Kuulema se nyt aika väkivalloin työntää pikkuista siellä alaspäin, eli toivoa voisi ettei tässä nyt enää kauaa menis..
Mutta sitähän ei sitten koskaan tiedä.. Laskettuun aikaankin on vielä muutama päivä..
Tässä vaiheessa odottavan aika todella tuntuu aivan mielettömän pitkältä..
Hyviä loppuhetkiä kaikille!
-HMM83 ja tiitiäinen 39+4-
H
Hilma77 ejk
Vieras
Hirmuisesti onnea, Birdie! Aika nopsaan tosiaan sun synnytys alkoi. Hienoa, että voitte kaikki hyvin
K
kamomillla
Vieras
40+2
Yliajalla mennään! Supistuksia nolla, olo erinomainen. Ollaan päästy muuttamaan takaisin kotiin, joka hohtaa remontin jäljiltä uutuuttaan. Vihdoin ja viimein on vauvalle kaikki valmiina pinnasängyistä ja vaunuista lähtien. Nyt tarvittaisiin vain itse vauva. Toivoisin kovasti, että viimeistään ensi viikon alusta syntyisi, vaikka ei tämä yliaika nyt toistaiseksi haittaa, kun voin niin hyvin. Ainoa ärsyttävä asia on öisin kipeytyvät nivuset, jotka herättävät aina, kun käännyn. Onneksi olen saanut nukuttua aina kääntymisten välillä
Vappu meni kotia laittaessa ja ystäviä tavatessa. Eipä ollut ihan niin riehakas meno kuin vuosi sitten!
Birdielle ihan valtavasti onnea vauvoista! Voi, miten ihanaa! Onko vauva-arki kahden pienen kanssa alkanut miten? HMM:lle tsemppiä viimeisiin päiviin.
T. Supistuksia odottava Kamomilla
Yliajalla mennään! Supistuksia nolla, olo erinomainen. Ollaan päästy muuttamaan takaisin kotiin, joka hohtaa remontin jäljiltä uutuuttaan. Vihdoin ja viimein on vauvalle kaikki valmiina pinnasängyistä ja vaunuista lähtien. Nyt tarvittaisiin vain itse vauva. Toivoisin kovasti, että viimeistään ensi viikon alusta syntyisi, vaikka ei tämä yliaika nyt toistaiseksi haittaa, kun voin niin hyvin. Ainoa ärsyttävä asia on öisin kipeytyvät nivuset, jotka herättävät aina, kun käännyn. Onneksi olen saanut nukuttua aina kääntymisten välillä
Vappu meni kotia laittaessa ja ystäviä tavatessa. Eipä ollut ihan niin riehakas meno kuin vuosi sitten!
Birdielle ihan valtavasti onnea vauvoista! Voi, miten ihanaa! Onko vauva-arki kahden pienen kanssa alkanut miten? HMM:lle tsemppiä viimeisiin päiviin.
T. Supistuksia odottava Kamomilla
E
Emma77
Vieras
Onnittelut Birdielle!
Raskaus, joka kestää 38-42 viikkoa on kuulemma normaali. Että siltä pohjalta. Meidän ennenaikaisellahan huomenna olisi tullut tuo 38 viikkoa täyteen, jollei olisi jo irtaantunut minusta kahdeksan päivää sitten.
Raskaus, joka kestää 38-42 viikkoa on kuulemma normaali. Että siltä pohjalta. Meidän ennenaikaisellahan huomenna olisi tullut tuo 38 viikkoa täyteen, jollei olisi jo irtaantunut minusta kahdeksan päivää sitten.
D
Danzee83
Vieras
Yhtenä kappaleena täällä mennään edelleen.. Kärsimättömyys ei silti vaivaa; tidän ettei ole enää pitkä aika, kun synnytys on tosiasia ja sen jälkeen alkaa aivan uusi aika; vauvaperheen arki.. Minulle on ihan sama jos tämä syntyy tänään tai vaikka vasta parin viikon päästä.. Olot kun ovat kuitenkin ihan mukavat ja hirveämpiä vaivojakaan ei ole.. Ei ole turhan tukalaa oloa, liikkuminen onnistuu vielä mielestäni oikein hyvin, närästystäkään ei ole ilmennyt ja nukkuminenkin onnistuu hyvin.. Nukkuma-asennot löytyy helposti ja vessassa ravaaminenkin on tullut jo sellaiseksi rutiiniksi, ettei se haittaa mitään kun ei ole kuitenkaan aamulla mihinkään kiire.. Toista olisi tietty jos kyseessä ei olisi ensimmäinen lapsi.. Todella onnekas tunnen olevani, että olot ovat näin hyvät edelleen.
Tänään kävin pari tuntia hemmoteltavana tuttavani koululla.. Hän opiskelee kampaajaksi ja sinne tarvittiin päänahan hoitoon erilaisia "ongelma-päänahkoja" kuivasta hilseilevään ja rasvaiseen.. Hiusten rasvoittuminen on vaivannut minua aina ja raskauden aikana ongelma on väliaikaisesti (tai ainakin toivon, että on väliaikaista!) hieman vaikeutunut.. Päänahka sai kunnon käsittelyn; hierontaa, lämpöä, naamiota, lisää hierontaa... Aaaah.. Oli kyllä aivan ihanaa.. Päälle päätteeksi sain vaivan palkaksi muutamia matkakokoisia tuotteita kotiin koitettavaksi ja hiuspohja tuntuu aivan ihanan ilmavalta ja puhtaalta..
Mitään "kunnon" ennusmerkkejä / oireita ei mielestäni synnytyksen käynnistymisestä ole ollut.. Jotain silti vartalossani tuntuu tapahtuvan, jonka oletan olevan valmistautumista.. Viime päivinä alavatsalla on tuntunut napakampaa epämukavuutta esim. ylös noustaessa ja kaikenlaisia pieniä hetkellisiä "pistoja" ja vihlaisuja kohdunsuulla.. Myös kuukautiskipumaista jomotusta ja lisääntynyttä paineen tunnetta olen ollut havaitsevinani.. Josko tämä Itiö alkaisi vaikka asettumaan lähtökuoppiinsa? Itiö on liikkunut koko raskauden ajan mielestäni hyvin harvakseltaan ja maltillisesti, mutta viimeisen viikon-kahden aikana on liikkuminenkin lisääntynyt.. Supistuksia tai näitä maagisia limatulppia ei ole näkynyt.. Mieli on yllättävän rauhallinen ja uni tulee hyvin, vaikka nukkumaan mennessä tuleekin mieleen että jokohan tänä yönä tapahtuu jotain..?
Huomenna aamusta suuntaamme mieheni kanssa synnärille kontrolliin. Kun kolmisen viikkoa sittenhän käytiin siellä ylimääräisessä syynissä sen vuoksi, kun neuvola-täti epäili että sikiö olisi liian pieni viikkoihin nähden.. Silloisissa tutkimuksissa tarkastivat, että istukan tai virtausten kanssa ei ole ongelmaa ja kaikki muutenkin ookoo.. Olihan Itiö tosiaan hieman keskivertoa pienempi, mutta eipä tuosta kannattanut kuulemma stressiä ottaa. Huomenna sitten selviää ollaanko siellä kasvettu ja kuinka paljon. Jos kasvua ei ole tapahtunut tarpeeksi on yksi mahdollisuus kuulemma synnytyksen käynnistys..
Huomenna siis jännä päivä ja kello alkaa olla sen verran paljon, että lienee viistainta suunnata nukkumaan..
Tsemppiä kaikille ja onnittelut jo vauvan saaneille!
-Danzee83 + Itiö rv.38+5-
Tänään kävin pari tuntia hemmoteltavana tuttavani koululla.. Hän opiskelee kampaajaksi ja sinne tarvittiin päänahan hoitoon erilaisia "ongelma-päänahkoja" kuivasta hilseilevään ja rasvaiseen.. Hiusten rasvoittuminen on vaivannut minua aina ja raskauden aikana ongelma on väliaikaisesti (tai ainakin toivon, että on väliaikaista!) hieman vaikeutunut.. Päänahka sai kunnon käsittelyn; hierontaa, lämpöä, naamiota, lisää hierontaa... Aaaah.. Oli kyllä aivan ihanaa.. Päälle päätteeksi sain vaivan palkaksi muutamia matkakokoisia tuotteita kotiin koitettavaksi ja hiuspohja tuntuu aivan ihanan ilmavalta ja puhtaalta..
Mitään "kunnon" ennusmerkkejä / oireita ei mielestäni synnytyksen käynnistymisestä ole ollut.. Jotain silti vartalossani tuntuu tapahtuvan, jonka oletan olevan valmistautumista.. Viime päivinä alavatsalla on tuntunut napakampaa epämukavuutta esim. ylös noustaessa ja kaikenlaisia pieniä hetkellisiä "pistoja" ja vihlaisuja kohdunsuulla.. Myös kuukautiskipumaista jomotusta ja lisääntynyttä paineen tunnetta olen ollut havaitsevinani.. Josko tämä Itiö alkaisi vaikka asettumaan lähtökuoppiinsa? Itiö on liikkunut koko raskauden ajan mielestäni hyvin harvakseltaan ja maltillisesti, mutta viimeisen viikon-kahden aikana on liikkuminenkin lisääntynyt.. Supistuksia tai näitä maagisia limatulppia ei ole näkynyt.. Mieli on yllättävän rauhallinen ja uni tulee hyvin, vaikka nukkumaan mennessä tuleekin mieleen että jokohan tänä yönä tapahtuu jotain..?
Huomenna aamusta suuntaamme mieheni kanssa synnärille kontrolliin. Kun kolmisen viikkoa sittenhän käytiin siellä ylimääräisessä syynissä sen vuoksi, kun neuvola-täti epäili että sikiö olisi liian pieni viikkoihin nähden.. Silloisissa tutkimuksissa tarkastivat, että istukan tai virtausten kanssa ei ole ongelmaa ja kaikki muutenkin ookoo.. Olihan Itiö tosiaan hieman keskivertoa pienempi, mutta eipä tuosta kannattanut kuulemma stressiä ottaa. Huomenna sitten selviää ollaanko siellä kasvettu ja kuinka paljon. Jos kasvua ei ole tapahtunut tarpeeksi on yksi mahdollisuus kuulemma synnytyksen käynnistys..
Huomenna siis jännä päivä ja kello alkaa olla sen verran paljon, että lienee viistainta suunnata nukkumaan..
Tsemppiä kaikille ja onnittelut jo vauvan saaneille!
-Danzee83 + Itiö rv.38+5-
B
Birdie
Vieras
Hei,
Kiitos kaikille onnitteluista! Tulimme jo sunnuntaina kotiin koska täällä ollaan normaalisti 48 tuntia sairaalassa alatiesynnytyksen jälkeen. Pojat pääsivät myös mukaan eivätkä joutuneet eritystarkkailuun vaikka hiukan etuaikaisia olivat (kaksosilla pidetään viikkoa 37 täysiaikaisena).
Juuri ennen lähtöä sairaalasta sain onneksi kullanarvoisia ohjeita La Leche-neuvojalta imetykseen, olimme nimittäin jo joutumassa epätoivon valtaan sen kanssa. Ennenaikaisuus meidän vauvoilla näkyi siinä että he imevät aika huonosti, ja mulla sattuu olemaan vähän anatomisesti vaikeat nännit... No, rintakumilla mennään.
Eilen illalla istuin kello kuudesta puoleenyöhön yhteen soittoon vuorotellen vauvoja rinnalla. Eka yö kotona oli myös hyvin rikkonainen ja aamuyöstä otin lopulta viereen sänkyyn vaikka vähän pelkään nukahtaa vauva vieressä. Tänään imetys on ollut jo parempaa ja maito on noussut.
Tsemppiä kaikille jotka odottavat vielä synnytystä! Itsellä enteenä oli todella löysä vatsa viikon ajan ja ennen vesien menoa pari supistusta joihin yhdistyi menkkamainen kipu.
T. Birdie
(jonka mies kiitettävästi siivoaa lastenhoitajien jättämää sotkua ja osti kukkia kotiintulon kunniaksi)
Kiitos kaikille onnitteluista! Tulimme jo sunnuntaina kotiin koska täällä ollaan normaalisti 48 tuntia sairaalassa alatiesynnytyksen jälkeen. Pojat pääsivät myös mukaan eivätkä joutuneet eritystarkkailuun vaikka hiukan etuaikaisia olivat (kaksosilla pidetään viikkoa 37 täysiaikaisena).
Juuri ennen lähtöä sairaalasta sain onneksi kullanarvoisia ohjeita La Leche-neuvojalta imetykseen, olimme nimittäin jo joutumassa epätoivon valtaan sen kanssa. Ennenaikaisuus meidän vauvoilla näkyi siinä että he imevät aika huonosti, ja mulla sattuu olemaan vähän anatomisesti vaikeat nännit... No, rintakumilla mennään.
Eilen illalla istuin kello kuudesta puoleenyöhön yhteen soittoon vuorotellen vauvoja rinnalla. Eka yö kotona oli myös hyvin rikkonainen ja aamuyöstä otin lopulta viereen sänkyyn vaikka vähän pelkään nukahtaa vauva vieressä. Tänään imetys on ollut jo parempaa ja maito on noussut.
Tsemppiä kaikille jotka odottavat vielä synnytystä! Itsellä enteenä oli todella löysä vatsa viikon ajan ja ennen vesien menoa pari supistusta joihin yhdistyi menkkamainen kipu.
T. Birdie
(jonka mies kiitettävästi siivoaa lastenhoitajien jättämää sotkua ja osti kukkia kotiintulon kunniaksi)
Viimeksi muokattu:
S
Sintti.
Vieras
Birdielle oikein paljon onnea ja tsemppiä kaksosten kanssa! Saat kyllä täältä päin täyden kunnioituksen, kun mun mielestä yhdenkin vauvan kanssa oli vaikeaa!
Täältä ei kuulu mitään kummempaa. Labrassa kävin varuilta raskaushepatoosiepäilyn takia (kädet ja jalat kutisseet jonkin verran), mutta normaalit oli arvot onneksi. Kutina johtunee vain turvotuksesta (joka alkaa olla huvittavaa, jos ei olisi niin rasittavaa). Mitään erityisiä merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole. Maha tosin on ollut vaihtelevasti sekaisin jo viikkokausia (menee erityisen sekaisen hedelmistä, ja niitä kun juuri pitäisi syödä ja söisikin ihan mielellään), mutta se ei ilmeisesti tällä kertaa ennusta synnytystä (viimeksi maha meni totaalisen sekaisin kun supistukset alkoivat).
Vähän sellaista ilkeää vihlontaa on alapäässä ollut, normaalien liitoskipujen lisäksi. Toivottavasti kohta alkaa paikat pehmetä. Maha on kyllä tosi ylhäällä vielä, mutta aikaahan mulla on vielä pari viikkoa ennen laskettua aikaa.
Ikkunat olen nyt saanut pestyä, seuraavaksi pitäisi kai alkaa miettiä sen sairaalakassin pakkaamista tai koota pinnasänkyä (tosin mies kyllä ehtii koota sen silloinkin, kun olen sairaalassa vauvan kanssa). Ja miettiä, miten ihmeessä se hoitopöytä saadaan tungettua meidän makkariin...
Täytin äsken synnärille mukaan otettavaa lomaketta. Hätäkastenimet puuttuu vielä. Varsinkin pojan nimi on tosi iso ongelma, joten pidetään peukkuja, että lääkärin tyttöveikkaus osuisi oikeaan. Vaikka kyllä mä pojankin mielelläni otan, kunhan terve olisi.
Pitäisi kai olla hyödyksi ja pestä vessat. Yök.
Sintti 37+5
Täältä ei kuulu mitään kummempaa. Labrassa kävin varuilta raskaushepatoosiepäilyn takia (kädet ja jalat kutisseet jonkin verran), mutta normaalit oli arvot onneksi. Kutina johtunee vain turvotuksesta (joka alkaa olla huvittavaa, jos ei olisi niin rasittavaa). Mitään erityisiä merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei ole. Maha tosin on ollut vaihtelevasti sekaisin jo viikkokausia (menee erityisen sekaisen hedelmistä, ja niitä kun juuri pitäisi syödä ja söisikin ihan mielellään), mutta se ei ilmeisesti tällä kertaa ennusta synnytystä (viimeksi maha meni totaalisen sekaisin kun supistukset alkoivat).
Vähän sellaista ilkeää vihlontaa on alapäässä ollut, normaalien liitoskipujen lisäksi. Toivottavasti kohta alkaa paikat pehmetä. Maha on kyllä tosi ylhäällä vielä, mutta aikaahan mulla on vielä pari viikkoa ennen laskettua aikaa.
Ikkunat olen nyt saanut pestyä, seuraavaksi pitäisi kai alkaa miettiä sen sairaalakassin pakkaamista tai koota pinnasänkyä (tosin mies kyllä ehtii koota sen silloinkin, kun olen sairaalassa vauvan kanssa). Ja miettiä, miten ihmeessä se hoitopöytä saadaan tungettua meidän makkariin...
Täytin äsken synnärille mukaan otettavaa lomaketta. Hätäkastenimet puuttuu vielä. Varsinkin pojan nimi on tosi iso ongelma, joten pidetään peukkuja, että lääkärin tyttöveikkaus osuisi oikeaan. Vaikka kyllä mä pojankin mielelläni otan, kunhan terve olisi.
Pitäisi kai olla hyödyksi ja pestä vessat. Yök.
Sintti 37+5
D
Danzee83
Vieras
Ei tarttenu alkaa käynnistelemään täällä mitään. Tutkivat uudemman kerran tuota, että minkä kokoinen tuo Itiö on ja onko istukka, virtaukset ja kaikki ookoo.. Kaikki ookoo ja Itiö on kasvanut kolmen viikon aikana omalla käyrällään katsoen ihan hyvin. Nyt painoarvio oli n.2900g (rv.38+6), eli pienemmän puoleinen edelleen, mutta kolmessa viikossa tullut painoa lisää 500g. Kyllä siellä siis kasvetaan..
Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli lyhentynyt 2cm:iin ja paikatkin olivat alkaneet kuulemma pehmetä. Lääkäri puhui jotain, että paikat olivat auenneetkin jo sormen verran. Eli kyllä nuo tuntemukset tuolla alakerrassa ovat tosiaankin alkaneet valmistella synnytyksen lähestymistä. Ja edelleen nämä pistelyt ja vihlaisut jatkuvat tasaiseen tahtiin.. Sitä lääkäri ei tietenkään osannut sanoa missä vauhdissa tässä homma etenee (joka raskaus kun on yksilöllinen), mutta mainitsi ettei olisi kovin yllättynyt jos yliajalle mentäisiin. Täällä päin on kuulemma tapana antaa vauvan koosta ja muista tekijöistä riippuen antaa lasketun ajan ylittyä korkeintaan kymmenellä päivällä. Eli kyllä tässä viimeistään 22.5 on muksu ulkopuolella.. Tokihan se saattaa tulla vaikka tunnin päästäkin, mistä tuon tietää..
Nyt suuntaan kotiaskareisiin ja sitten herättämään miehen, joka oli yön töissä ja aamusta sairaalareissulla kanssani. Sen jälkeen ulos kauppareissulle, kun on niin ihana aurinkoinen ilmakin.
-Danzee83 + Itiö rv.38+6-
Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli lyhentynyt 2cm:iin ja paikatkin olivat alkaneet kuulemma pehmetä. Lääkäri puhui jotain, että paikat olivat auenneetkin jo sormen verran. Eli kyllä nuo tuntemukset tuolla alakerrassa ovat tosiaankin alkaneet valmistella synnytyksen lähestymistä. Ja edelleen nämä pistelyt ja vihlaisut jatkuvat tasaiseen tahtiin.. Sitä lääkäri ei tietenkään osannut sanoa missä vauhdissa tässä homma etenee (joka raskaus kun on yksilöllinen), mutta mainitsi ettei olisi kovin yllättynyt jos yliajalle mentäisiin. Täällä päin on kuulemma tapana antaa vauvan koosta ja muista tekijöistä riippuen antaa lasketun ajan ylittyä korkeintaan kymmenellä päivällä. Eli kyllä tässä viimeistään 22.5 on muksu ulkopuolella.. Tokihan se saattaa tulla vaikka tunnin päästäkin, mistä tuon tietää..
Nyt suuntaan kotiaskareisiin ja sitten herättämään miehen, joka oli yön töissä ja aamusta sairaalareissulla kanssani.
Sen jälkeen ulos kauppareissulle, kun on niin ihana aurinkoinen ilmakin.-Danzee83 + Itiö rv.38+6-