Danzee83
No niin kai siinä olisi sitten käynyt, että hukkaan olisi mennyt hyvät stressaukset..
Ensi viikon torstaina meillä olisi ollut synnytystapa-arvio, joka sittne päätettiin suorittaa nyt samalla kun mentiin tuota kokoakin tarkastamaan..
Sairaalassa ottivat sydänkäyrän, joka oli normaali. Ultralla mittasivat ja sisätutkimuksenkin tekivät.. Paikat on vielä hyvin kiinni ja ultran mukaan painoarvio on 2400g ja neuvolan mukaan painoa tällä viikolla pitäisi olla 100-200g enemmän. Jos kasvu jatkuisi normaalisti, niin laskettuna aikana Itiöllä olisi painoa arviolta 3200g. Arvio on arvio, mutta minusta tuo paino kuulosti ainakin ihan mukavalta. Kontrolli olisi 4.5, mikäli ei sitä ennen aleta syntymään. Istukan ja virtausten suhteen kaikki oli kunnossa myös.
Siskolleni on povattu molemmista pojistaan myös aikoinaan hyvinkin pieniä, mutta päälle kolme kiloisia ovat olleet. Itse olen syntyessäni painanut hieman alle 3100g ja täysiaikainen olin.
Kysyivät myös lapsen isän syntymäpainosta. Kaikki mieheni sisarukset ovat olleet syntyessään täysiaikaisia, mutta hyvin pieniä (mieheni syntynyt vk:lla 38 ja painoa ollut 2800g). Koska anoppini on ikänsä ollut alkoholisti ja polttanut tupakkaa ja käyttänyt alkoholia myös raskausaikana niin eihän tuoa voi verrata tai tuosta mitään päätellä.
Muutenkin suhteeni anoppiini on melko mutkikas. Ikänsä on-off-rankkaa-ryyppäämistä harrastaneena hänen terveytensä on nyt viime vuosina mennyt täysin. Enää hänen ei tarvitse enää edes juoda joutuakseen pitemmäksi aikaa sairaalaan: alkoholin käyttö on jättänyt neurologisia ongelmia, korjaamattoman luottamuspulan ja muutenkin kuluttanut kropan lähes loppuun. Hän saa tajuttomuuskohtauksia, hänen käsistään tippuu tavarat, jalat voivat pettää yhtä äkkiä alta jne. Ei ole kaunista katseltavaa, kun naisella ei kuitenkaan ole ikää kuin hieman päälle 50-vuotta, mutta itse on kuoppansa kaivanut. Anoppi on rakentanut päähänsä kuvitelmia siitä, miten hän sitten mummona toimii ja näissä kuvitelmissa ei oteta realiteetteja huomioon ollenkaan. Sitten vihotellaan, manipuloidaan, haukutaan minua miehelleni, kerjätään sääliä jne. kun olen tehnyt selväksi sen, että tällaisesta ihmisestä ei ole lapsenvahdiksi tai että hänen alkoholisminsa on jo vaikuttanut negatiivisesti tarpeeksi monen elämään; minun lasteni elämään se ei tule vaikuttamaan. Minun lapsteni ei tarvitse heti ensimmäisenä ajatella, kun mummo ei vastaa puhelimeen, että nyt se siellä makaa oksennukseensa tukehtuneena kotonaan, kuten hänen omat lapsensa ajattelevat. Lapsen etu tulee ensiksi ja jos tämä tekee minusta v-mäisen ihmisen niin olkoon niin. Anopin ja hänen aikuisten lastensa suhde on niin kieroutunut ja epänormaali, mutta koska kaikki ovat siinä ikänsä niin kiinni olleet, niin eiväthän he sitä itse ole ennen huomanneet.
En edes ala kertoa anopin lukuisista minulle tai miehelleni lähettämistä tekstiviesteistä, joissa hän rypee itsesäälissä omaa surkeaa kohtaloaan murehtien ja minua soimaten, kun samalla yrittää syyllistää ja väännellä kaikkia tosiasioita hänelle mieleisekseen. Tämä ihminen on "elämäntapa uhri", jonka ongelmille löytyy tuhansia syitä, joskaan niistä yksikään ei peilistä. Itse en näitä viestejä enää saa, kun kerran olen hänelle ystävällisesti faktoihin perustuvat mielipiteeni sanonut ja mielestäni se saa riittää ja anopillekin tämän selväksi tein. Olen nähnyt miten tämä kuvio menee; saman asian jauhamista sairaan ihmisen takia ilman, että siitä on mitään hyötyä kenellekään. Siihen en mukaan lähde. Minulla on oma elämä ja tällä hetkellä (ja ilman raskauttakin) tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä.
No se siitä avautumisesta. Lisää piisaisi vaikka kuinka, mutta liekö tuo mitään hyödyttää.
Nyt iltapalaa ja sitten unille.
-Danzee83 + Itiö rv.35+6-
Ensi viikon torstaina meillä olisi ollut synnytystapa-arvio, joka sittne päätettiin suorittaa nyt samalla kun mentiin tuota kokoakin tarkastamaan..
Sairaalassa ottivat sydänkäyrän, joka oli normaali. Ultralla mittasivat ja sisätutkimuksenkin tekivät.. Paikat on vielä hyvin kiinni ja ultran mukaan painoarvio on 2400g ja neuvolan mukaan painoa tällä viikolla pitäisi olla 100-200g enemmän. Jos kasvu jatkuisi normaalisti, niin laskettuna aikana Itiöllä olisi painoa arviolta 3200g. Arvio on arvio, mutta minusta tuo paino kuulosti ainakin ihan mukavalta. Kontrolli olisi 4.5, mikäli ei sitä ennen aleta syntymään. Istukan ja virtausten suhteen kaikki oli kunnossa myös.
Siskolleni on povattu molemmista pojistaan myös aikoinaan hyvinkin pieniä, mutta päälle kolme kiloisia ovat olleet. Itse olen syntyessäni painanut hieman alle 3100g ja täysiaikainen olin.
Kysyivät myös lapsen isän syntymäpainosta. Kaikki mieheni sisarukset ovat olleet syntyessään täysiaikaisia, mutta hyvin pieniä (mieheni syntynyt vk:lla 38 ja painoa ollut 2800g). Koska anoppini on ikänsä ollut alkoholisti ja polttanut tupakkaa ja käyttänyt alkoholia myös raskausaikana niin eihän tuoa voi verrata tai tuosta mitään päätellä.
Muutenkin suhteeni anoppiini on melko mutkikas. Ikänsä on-off-rankkaa-ryyppäämistä harrastaneena hänen terveytensä on nyt viime vuosina mennyt täysin. Enää hänen ei tarvitse enää edes juoda joutuakseen pitemmäksi aikaa sairaalaan: alkoholin käyttö on jättänyt neurologisia ongelmia, korjaamattoman luottamuspulan ja muutenkin kuluttanut kropan lähes loppuun. Hän saa tajuttomuuskohtauksia, hänen käsistään tippuu tavarat, jalat voivat pettää yhtä äkkiä alta jne. Ei ole kaunista katseltavaa, kun naisella ei kuitenkaan ole ikää kuin hieman päälle 50-vuotta, mutta itse on kuoppansa kaivanut. Anoppi on rakentanut päähänsä kuvitelmia siitä, miten hän sitten mummona toimii ja näissä kuvitelmissa ei oteta realiteetteja huomioon ollenkaan. Sitten vihotellaan, manipuloidaan, haukutaan minua miehelleni, kerjätään sääliä jne. kun olen tehnyt selväksi sen, että tällaisesta ihmisestä ei ole lapsenvahdiksi tai että hänen alkoholisminsa on jo vaikuttanut negatiivisesti tarpeeksi monen elämään; minun lasteni elämään se ei tule vaikuttamaan. Minun lapsteni ei tarvitse heti ensimmäisenä ajatella, kun mummo ei vastaa puhelimeen, että nyt se siellä makaa oksennukseensa tukehtuneena kotonaan, kuten hänen omat lapsensa ajattelevat. Lapsen etu tulee ensiksi ja jos tämä tekee minusta v-mäisen ihmisen niin olkoon niin. Anopin ja hänen aikuisten lastensa suhde on niin kieroutunut ja epänormaali, mutta koska kaikki ovat siinä ikänsä niin kiinni olleet, niin eiväthän he sitä itse ole ennen huomanneet.
En edes ala kertoa anopin lukuisista minulle tai miehelleni lähettämistä tekstiviesteistä, joissa hän rypee itsesäälissä omaa surkeaa kohtaloaan murehtien ja minua soimaten, kun samalla yrittää syyllistää ja väännellä kaikkia tosiasioita hänelle mieleisekseen. Tämä ihminen on "elämäntapa uhri", jonka ongelmille löytyy tuhansia syitä, joskaan niistä yksikään ei peilistä. Itse en näitä viestejä enää saa, kun kerran olen hänelle ystävällisesti faktoihin perustuvat mielipiteeni sanonut ja mielestäni se saa riittää ja anopillekin tämän selväksi tein. Olen nähnyt miten tämä kuvio menee; saman asian jauhamista sairaan ihmisen takia ilman, että siitä on mitään hyötyä kenellekään. Siihen en mukaan lähde. Minulla on oma elämä ja tällä hetkellä (ja ilman raskauttakin) tärkeämpiäkin asioita, joihin keskittyä.
No se siitä avautumisesta. Lisää piisaisi vaikka kuinka, mutta liekö tuo mitään hyödyttää.
Nyt iltapalaa ja sitten unille.
-Danzee83 + Itiö rv.35+6-
