Toukokuun vauvat 2010

Täältä on luvassa taas kunnon tilitystä...

On ollut hermot pikkusen piukeena taas muutamat viimeiset päivät.

Sain tuossa kuulla että yks mun työkavereista on jauhanu ihan urakalla p'''''a minusta. Oikeasti ihan suunnattoman naurettavia juttuja kuten: Se vahtii ihan hysteerisesti linjojaan, niin se vauva ei varmasti sen takia saa kaikkia ravinteita. (Tämä perustunee siihen raskausdiabetes ruokavalioon joka mulle määrättiin ja siihen etten oo lihonnun 27kg niinku hän itse)
Toisena sitten että: Ei sillä mitään supisteluja ollu kun se jäi sairaslomalle, eihän ensisynnyttäjä ees tiedä mille ne tuntuu. Kunhan vaan ei viittiny enää tehdä töitä.. (Joo ja lääkärihän varmaan määräskin minut lepoon sen takia kun en viittiny tehdä töitä)
Lisäksi kaikkia muita kivoja pikku juttuja ja mustamaalausta. Mä en tajua mitä iloa joku saa tommosesta tyhjänpäiväsestä p´´an puhumisesta, en vaan älyä.
Lisäksi ihana anoppini kävi taas penkomassa laatikot ja kaapit ja jeesustemassa omiaan. AAAARGH!!!!!
Lisäksi vielä nämä jokojoko puhelut ja tekstiviestit, vaikka kaikille on sanottu et ilmotetaan kyllä sitten kun on jotain ilmoitettavaa.

Olenki nyt sitten tämän päivän ollu totaalisesti vastaamatta puhelimeen ja sanoin miehellekin että jos joku soittelee sille niin voi sanoa et en synnytä vielä vaan olen vaan niin vi'''''''tunu ja väsyny ettei huvita puhua kenenkään kanssa.
Osansa tympääntymiseen tuo myös se että olen ollut aikalailla neljän seinän sisällä lukuun ottamatta päivittäisiä kävelylenkkejä, kun mies on kulkenut nyt autolla töihin että pääsee nopeasti kotiin jos tulee lähtö synnyttämään. Yleensä auto on ollut mulla ja mies käyttäny fillaria tai kimppakyytiä.

Huh, tulihan purkaus.

Mukava kuulla että Danzeen pienellä on kaikki niinku pitääkin.

Jokohan HMM on synnyttämässä?

-S--+ pupunen rv39+4

 

Vielä ollaan kasassa ja ihan kotosalla..
Huomenna aamusella taas kontrolliultraan menossa. Saa sitten taas nähdä että mitä sieltä selviää..

-S-- : Ikävää että olet saanut kuulla tuollasta p...aa puhuttavan.. Inhottavaa niitä on kuulla muutenkin ja tässä tilassa sitä nyt tuntuu olevan erityisen herkillä muutenkin. :/
On helppoa sanoa että koita laskea suoraan korvista läpi, mutta sen tekeminen ei niin helppoa olekaan.. :/ Siis lähetän voimahalin ja aimo annoksen zemppiä..

Me käytiin sunnuntaina äitipolin päivystyksessä kun vauveli ei liikkunut koko la-su välisenä yönä, eikä sunnuntai aamupäivän aikana ollenkaan. Ei reagoinut tönimisiinkään, eikä kylmään veteen niin kuin yleensä..
Soitin äitipolille ja kätilö käski mennä näytille ja tarkastivat tilanteen. Pikkuisella onneksi oli kaikki ok, mutta niin tylyä lääkäriä en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Mies ei päässyt ultraan mukaan, vaan tiuskaisi tylysti hänelle ja käännytti ovella ympäri. Miulle ei mitään selittänyt mitä tutki. Teki alatutkimuksen ja ultrasi. Totesi että elossa on ja alkoi tiuskia että mitä mie siellä edes teen.. jne.. Jäi kyllä tosi paha mieli niin omasta kun miehenikin puolesta. Hän kun on ollut koko hankalan raskauden ajan todella upeasti tukena ja rinnalla kaikkialla, niin sitten sysätään mitään selittämättä syrjään..
Neuvolan täti seuraavana päivänä sitten vasta kertoi lääkärin kirjoittaneen että kohtu on jo laskeutunut, kohdunkaula lyhentynyt, pehmeä ja sormelle auki..sitäkään en siis siellä kuullut..
Mutta yritän nyt vaan ajatella että pääasia että kaikki masussa oli ok.. Ja palautetta jätin kyllä..

Mutta nyt siis taas huomisaamua jännitellessä ja odotellessa.. ja tietenkin aikaa tappaessa..

-HMM83 ja tiitiäinen 39+6-

 

Huh, ihan sappi kiehuu teidän puolestanne, -S-- ja HMM83! -S--, tuollaiset työ "kaverit" ovat tosi inhottavia. Ihan kateellisen panettelulta kuulostaa, mutta ymmärrän, että noita on välillä tosi vaikea jättää omaan arvoonsa. Toivon, ettet joudun hänen kanssaan ainakaan jatkuvasti töitä tekemään.

HMM83, empatiakyvyttömät lääkärit ovat kyllä niin p***stä. Jo yksi sellainen voi mustata mielen pitkäksi aikaa. Onneksi vauvalla kaikki hyvin.

(.) Eilen olin synnytystavan arvioinnissa. Lääkäri oli kauhean mukava ja rauhoitteli mua, kun panikoin huonosta painonnousustani. Kun vatsa kasvaa ok, niin kaikki hyvin. Mulla on kohdunsuu jo hieman auki ja kohdunkaula pehminnyt ja lyhentynyt. Vaikka voihan tässä silti vielä mennä vielä viikkoja ennenkuin syntyy. Aika huisaa silti.

Jaksamista kaikille!

rv 36+5

 

Pikainen tilannekatsaus.

Klo. 02:00 vessassa käydessä alkoi tiputella lapsivettä ja tahti on kiihtynyt. Kolmesta eteenpäin on ollut supistuksia säännöllisesti noin viiden minuutin välein..

Liekö tosi kyseessä, mene jä tiedä mutta kyllä tässä pitää ainakin käymään lähteä tuolla synnärin puolella..

Tsemppiä kaikille, ilmoittelen miten kävi..

-Danzee83 + Itiö rv.39+1-

 

Ihanaa Danzee! Tsemppiä ja onnen toivotuksia.

Täällä ei tapahdu MITÄÄN. Voisin juosta maratonin tai hypätä benjin. Turhauttaa, kun jännitys lisääntyy päivä päivältä. Eilen itkeskelin miehelle, että tuntuukohan meidän vauvasta, ettei ole tervetullut, kun se ei halua tulla ulos... Mutta kohtuus kaikessa, eihän tämä ole edes viikkoa myöhässä vielä!

T. Kamomilla, rv 40+4

 

Täällä on niin jännät ajat (ainakin joillain), tsemppiä Danzeelle ja onnentoivotukset Birdielle!

Itselläni ei mitään merkkejä tulevasta synnytyksestä. Kauheat turvotukset vaivaa, viikon sisällä paino noussut 2,2 kg ja tämä siis pelkkää nestettä. Tukisukat ja kaikki mahdollinen käytössä mutta mikään ei auta. Ihan kauhistuttaa katsoa peiliin :/ No onneksi turvotus poistuu helpommin kuin läski (mitä sitäkin saa kyllä poistaa sitten ihan urakalla).

Olen ollut nyt joitain päiviä taas töissä vaikka äitiysloma onkin virallisesti alkanut. Asiakkaat kyllä vähän ihmettelevät mahaani, tänään kerroin eräälle valoja asetellessani ja tikkailla kiipeillessäni ison mahan kanssa että laskettu aika on parin viikon päästä ja hänen ilmeensä oli vähän kauhistuneen näköinen Mutta työskenneltiinhän sitä joskus aikoinaankin ihan synnytykseen asti...!

Vauvan paino oli neuvolalääkärin mukaan vähän alle keskikäyrän ja muutenkin kaikki vaikuttaisi olevan ok. Vauva on kiinnittynyt ja kohdunsuu pehmeä mutta kiinni. Olen tosin käsittänyt että nämä seikat eivät kerro mitään synnytyksen alkamisen ajankohdasta.

Ovatko kaikki saaneet jonkin täytettävän lomakkeen synnytyssairaalaa varten? Mitä kaikkea siinä kysytään? Itselleni ei ole semmoista tarjottu, enkä ole joutunut täyttämään lapselle annettavaa nimeäkään minnekään. Onkohan hoitaja unohtanut (ei olisi ensimmäinen unohtamansa asia, vaikka muuten oikein todella mukava ihminen onkin) vai onko tämä käytäntö vain joillain paikkakunnilla?

-Jo-jo76 & Aaron 37+5

 

Danzeella tuntuu olleen menoa.

Voi Kamomilla, vauvalla on niin mukavat oltavat, että mitä sitä suotta kiirehtimään Tiedän tiedän, turhauttavaa.

Täällä toivon kipeytyneen nännin parantuvan tuollaisilla geelilapuilla. Itkeskellyt olen itsekin iltaisin miehen tultua kotiin ja lasten nukkuessa, kun ei enää oo tarvinnu suorittaa.

Kotityöt kutsuvat ellen sohvalle kellahda vauvan ollessa nyt nokosilla.

 

Danzeen kuulumisia odotellaan, joko siellä on nyytti kainalossa?


Jojo, meillä ainakin annettiin se synnärille täytettävä esitietolomake jo joskus joulun aikoihin.
Mikä sinällään oli kyllä ehkä ihan liian aikaisin, kun itse ainakaan en ollut suonut ajatustakaan koko synnytykselle siinä vaiheessa. Lappuun tuli muistaakseni täyteltyä lähinnä vain tiedot ja mahdolliset hätäkaste asiat.
Paljon hyödyllisempi tuo olisi ollut täyttää vasta vaikka synnytyssalille tutustumisen jälkeen kun oli hieman enemmän tietoa asioista.. Ainakin näin ensisynnyttäjän kannalta.
Nyt olen valistanut sitten miestä, jos en jostain syystä saa itse suutani auki, haluan epiduraalin ja jos välilihaa täytyy leikata tai se repeää, en halua kenenkään opiskelijan sitä kursivan kasaan. Tai oikeastaan en haluaisi opiskelijoita mukaan synnytykseen lainkaan.

Hmm:n lääkäri kuulostaa olleen oikein kunnon idiootti, uskomatonta että tuollaisia edes on.

Itsellä alkaa olla jo lievästi ilmaistuna kärsimättömät fiilikset, joo tiedän kyllä että vauva tulee sitten kun on tullakseen ja ensisynnyttäjillä menee yleensä yli, mutta silti!!
La on huomenna ja tänään on viimeinen sovittu neuvolakäynti, viime viikolla terkka jo arvuutteli että nähdäänkö enää tänään ja pah, sinne on taas väännyttävä.

Voimia kaikille loppumetreille

Malttamaton -S-- rv39+6

 

Danzeelle jaksamista, missä ikinä nyt onkin

Jo-jo, kyllä sun olisi pitänyt jo saada tuo lappu sairaalaa varten. Koska vaikka periaatteessa neuvolatäti voisi sen täyttää, niin ainakin sun täytyy allekirjoittaa se. Muistaakseni siinä lapussa oli normaalit terveydentilaa koskevat kyselyt.

Kamomillalle jaksamista! Niinkuin mun neuvolatäti sanoi "vieläkään ei tiedetä, mikä synnytyksen käynnistää". Eli teissä ei ole mitään vikaa

rv 37+0

 

Huoh, La tuli ja meni.
Imuroin
Pesin ikkunat
Kävin pitkällä lenkillä
Öljysin parveke kaluston
Otin rennosti

Eikä supistuksen supistusta.
Missä ne nyt on kun niitä kaivataan??

Perjantaina neuvolassa varattiin yiaikaiskontrolli ja käynnistysaika 21.5. Sinne on vielä ikuisuus.

"Kärsivällisyyttä" kaikki sanovat, kyllä se tulee kun on tullakseen.
JOO, TIEDÄN. En vain jaksais odottaa..


Vietetään kaikki kuitenkin ihanaa äitienpäivää vaikka ne vauvat meillä joillakin eivät halua vielä näyttäytyä.

-S-- rv40+1

 

Niinhän se tosiaan on, että raskaus on kai virallisesti yliaikainen vasta kun viikot menee yli 42:n. Voin silti kuitenkin hyvin kuvitella, että kun laskettu aika on ohitettu, niin alkaa olla aika kärsimätön olo.

Mä olin viimeksi ihan varma, että yli menee. Ei mitään oireita ollut (no, kivuttomia supistuksia mulla oli silloin aivan älytttömästi, mutta niitä oli kuukausikaupalla) ja viikkoja oli 39+5. No, sitten heräsin illalla kymmeneltä (olin käynyt yhdeksältä nukkumaan), että jotenkin vihlaisi mahasta. Sen jälkeen ei enää nukuttukaan ja ennen puolta päivää esikoinen oli maailmassa. Eli kyllä se voi aika nopeastikin sieltä pullahtaa, ei kaikilla ole ennakoivia oireita.

Nyt mulla on muutamana iltana ollut mahan jomottelua ja tositosi ilkeitä vihlaisuja. En tiedä, saako vauva potkittua johonkin hermoon, mutta tuntuu, että jalat lähtee alta. En nyt vaan osaa tunnistaa, että onko nämä jotain ennakoivia oireita. Olisi kiva, kun jotenkin tunnistaisi, niin saisi mummon ajoissa esikoisvahdiksi. Mutta kyllä meillä nyt on sellainen päivystysrinki, että luulisi jostain apua löytyvän. Toivon kovasti, että synnytys alkaisi lapsivesien menolla, se olisi sellainen selkeä merkki. Supistukset kun saattaa yllättäen loppuakin. (toisaalta sitten jos vedet menee ihan kunnolla vaikka kaupungilla ollessa, niin ei se kauhean houkutteleva ajatus ole sekään)

Tsemppiä kaikille lasketun ajan ohittaneille. Eiköhän täällä kohta ala tapahtua.

Sintti 38+4

 

Poika tuli!

Pikainen päivitys: ihana pienoinen poikalapsi 3390 g / 51 cm syntyi 8.5.2010 klo 01.15, raskausviikkoja oli tasan 41. Synnytys oli pitkä ja kivuliaskin, mutta kaiken kaikkiaan siitä jäi positiivinen kokemus. Vauva on ihmeellinen. Tulen kertomaan tarkemmin, kun ollaan kunnolla kotiuduttu.

Voimia kaikille odottajille ja jaksamista vauvan kanssa jo jakautuneille.
T. Kamomilla-äiti ja poikavauva

 

Onnea Kamomillalle pojasta! Odotan mielenkiinnolla kuulevani kaikilta synnyttäneiltä lisää synnytyksestä ja siitä miten arki on lähtenyt käyntiin.

Kyselin tänään neuvolassa tuosta perustietolomakkeesta ja se on kuulemma mennyt sähköisesti Naistenklinikalle. Se on kuulemma täytetty jo ensimmäisellä käyntikerralla.

Minulla on kanssa ollut välillä ihan sietämätöntä vihlontaa mahassa, luulen kyllä että se liittyy ruoansulatukseen ja siihen kun vauva pyörii ja potkii suolistoja Näin olen sen ainakin analysoinut. En usko että on supistelua mutta en toisaalta tiedä tarkalleen miltä supistelu tuntuu kun en ole sitä kokenut. Yksi kivulias supistus on ollut ja siitä tiesin heti että se on supistus mutta kaikki muu vihlonta ja kipuilu on jäänyt epämääräiseksi. Kivuttomia supistuksiakaan ei ole ollut yhtään. Meinaakohan vauva tulla ikinä ulos? Nyt se kääntänyt kylkeään ja kai noussut takaisin ylöspäin. Noh, onneksi on vielä pari viikkoa laskettuun aikaan, ei tarvitsekaan vielä hätäillä.

Jo-jo76 + Aaron 38+2

 

Paljon, paljon onnea Kamomillalle!

Meillä pojat ovat olleet kotona nyt vähän yli viikon ja äitienpäiväkin tuli vietetettyä vauvanhoidossa, mutta tietysti ehdittiin vähän juhliakin.

Kun pojat pääsivät viikon ikään tuntui että ollaan saavutettu jonkinlainen edistysaskel, varsinkin isompi heistä jaksaa pysyä hiukan pidempiä jaksoja hereillä ja tapitella meitä tiukasti katseellaan. Syömisjaksot ovat myös olleet vähän säännöllisempiä. Kolme viimeistä yötä olen herännyt syöttämään parin, kolmen tunnein välein eikä joka tunti tai jopa jatkuvana soittona niinkuin ennen sitä. Mikä helpotus. Kaikista paras on kun pojat heräävät suurin piirtein samoihin aikoihin.

Pientä takapakkia tuli kun pienempi pojista ei kakannut tai pissannut pariin päivään ja pelkäsimme kuivumista. Käytimme häntä lääkärissä viime viikolla ja taas tänään, ja sinä välisenä aikana kummallakaan vauvalla ei ole paino kummoisesti noussut, muttei myöskään laskenut enempään. Joudun siis taas antamaan korvikettä äidinmaidon lisäksi.

Nyt täytyy rientää, odotellen taas uusia vauvauutisia

T. Birdie
Veikat 11 päivää

Poika tuli!

Pikainen päivitys: ihana pienoinen poikalapsi 3390 g / 51 cm syntyi 8.5.2010 klo 01.15, raskausviikkoja oli tasan 41. Synnytys oli pitkä ja kivuliaskin, mutta kaiken kaikkiaan siitä jäi positiivinen kokemus. Vauva on ihmeellinen. Tulen kertomaan tarkemmin, kun ollaan kunnolla kotiuduttu.

Voimia kaikille odottajille ja jaksamista vauvan kanssa jo jakautuneille.
T. Kamomilla-äiti ja poikavauva

 

Poika syntyi 6.5.2010 klo.20:18. Rv.39+1.

47,5cm / 2745g

Nyt ollaan kotona ja huomenissa tulen kertomaan miten homma meni.

 

Onnea Kamomilla! Onnea myös Danzeelle! Todella hienoa

 

Paljon onnea Kamomilla ja Danzee! Kertokaahan tosiaan tarkemmin kuulumisia, kunhan saatte paremmin kotiuduttua ja hengähdettyä.

Jo-jo, sulla on varmaan samantapaista vihlontaa kuin mulla, ja mun mielestä se ei ole supistelua, vaikka kyllä niitä supistuksiakin tulee. Googletin synnytyksen ennusmerkkejä, ja tuollainen vihlonta voi olla sitä, että paikat pikku hiljaa pehmenee (ja vähän aukeilee). Mutta ne voi aueta yhtä hyvin pari viikkoa tai pari tuntia ennen synnytystä. Mulla myös vauva on alkanut liikkua sillä tavalla, että se tekee oikeasti tosi kipeää, jotenkin kai yrittää työntää itseään suoraksi. Eli osa mun vihlonnoista johtunee siitä.

Loppuviikoksi on luvattu helteitä, joten mä ennustin, että silloin luultavasti ollaan sairaalassa ja katsellaan hienoa keliä ikkunan takaa. Toisaalta ei nyt ihan hirveä helle tämän mahankaan kanssa kauheasti innosta. Vaikka olisihan se kiva, jos ehtisi saada vähän väriä ihoon ennen kuin vauva syntyy. Sitten joutuu kuitenkin nyhjäämään paljon sisällä.

Kuten huomaatte, ei mitään järkevää asiaa, yritän vaan vältellä tiskikoneen tyhjennystä ja muuta hyödyllistä hommaa.

Sintti 38+5

 

Heips,

Vauva on ihana. Syö, nukkuu ja tuhisee eikä paljon muuta sitten teekkään.

Meillä synnytys alkoi to-pe yönä kolmen pintaan supistuksilla, jotka voimistuivat aamua kohden. Joskus kymmenen korvilla alkoi olla jo suht kivuliaita. Makoilin sohvalla ja mies kellotti supistusten välejä ja kestoja sekä kirjasi ne pieneen vihkoon! Meille annetuisssa ohjeissa luki, että sairaalaan kannattaa lähteä supistusten ollessa 5 min välein ja yhden minuutin kestoisia. Pitkään välit pysyttelivät 7 min ja kesto vähän alle minuutissa.

Kahden maissa lähdettiin sairaalaan, vaikka supistusväli oli entisellään. Voin huonosti joka supistuksen kohdalla ja oksensin kaiken nielemäni pois. Mikään nestekään ei pysynyt sisällä ja aloin pelätä, etten jaksaisi synnyttää lainkaan voimien huvetessa. Sairaalassa sain kivunlievitykseen ensin akupunktiota (jännittävä kokemus), sen jälkeen lilluin ammeessa kolmisen tuntia (kuuma vesi lievitti kipuja tehokkaasti) ja viimein jouduin pyytämään epiduraalin.

Poika syntyi lauantai-yönä. Ponnistusvaihe oli nopea ja kivuton, mielestäni helpoin kohta koko synnytyksessä. Synnytystä jouduttiin vauhdittamaan välilihan leikkauksella. Ihana pienokainen nostettiin rinnalle, jossa viettikin seuraavat tunnit ihmetellen ja välillä imien.

Olen toipunut hyvin, tikit vähän särkevät ja vessassa käynti on paikoittain hankalaa, mutta muuten vointi on erinomainen. Maito nousi jo sairaalassa ja imetys on käynnistynyt hienosti.

Nyt vaan kaikille rutkasti voimia viimeisiin odotuspäiviin ja Danzeelle myös onnea pojasta! Toivottavasti vielä jatketaan kokemusten jakamista.

Terkuin,
Kamomilla ja vauva

 

Nonnii.. Nyt kotona ja aikaa naputella koneella..

Synnytyksen kulusta voisin kertoilla seuraavaa.
6.5.2010

-Klo. 02:00 Yöllä vessareissulla akoi tiputella lapsivettä. Melko heti eka kertalaisenakin tajusin, mistä on kyse.. Tiputtelu jatkui ja supisttelevia tuntemuksiakin oli tasaisin väliajoin. Joskaan oikeita supistuksia nuo ei tosiaankaan olleet, sen sain myöhemmin havaita..

-Klo. 05:00 Suunnattiin miehen kanssa sairaalaan. Ensin mentiin sydänkäyrään ja hoitaja tarkasti jollain testiliuskalla, onko valuva neste lapsivettä. Olihan se. Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja siirryin synnytyssaliin pötkölleen. Synnytysvuodeosastolla kun oli ruuhkaa niin, etten sieltä petipaikkaa saanut. Toisaalta oma rauha kelpasi ja laitoin kuuden aikoihin nukkumaan. Mies suuntasi kotiin nukkumaan, kun tiedossa oli ettei hetkessä mitään tapahtuisi ja että mies tarvitsisi leponsa..

-Klo. 12:30 oli levännyt olo. Olin saanut peräruiskeen ja suoli oli tyhjä.. Supistukset eivät olleet alkaneet voimistua tarpeeksi, joten laittoivat minulle antibiootit ja tipan.

-Klo.15:00 supistukset alkoivat olla tooooodella kipeitä. Alkoi jo tuntua, että kontrolli menisi pian supistusten tullessa 2,5 minuutin välein. Luulin, että 5 minuuttia olisi vähintään aikaa välissä, joten tuo että supistuksia voisi tulla useamminkin oli minulle täysi yllätys! Lääkäri pohti seuraavaa kivunlievitystä ja tilasi epiduraalin. Siinä sitten toivoin ettei tarvitsisi odottaa anestesialääkäriä kovin kauaa..

-Klo. 15:55 Epiduraali alkoi vaikuttaa, takana oli vajaa tunti elämäni tuskallisinta aikaa; kipua johon mikään ei vaikuttanut. Epiduraalin jälkeen olo oli kuin olisin ollut taivaassa. Nelisen tuntia sain nauttia tästä, kunnes alkoi tuntua painetta ja kipua. Kipu oli kuitenkin ihan erilaista ja hallittavan tuntuista, toisin kuin ennen epiduraalia.

-Klo.20:10 oli aika alkaa ponnistaa. Minulla oli olo, että kyllä minä tämän hallitsen ja muutenkin yllätyin siitä miten rauhalliseksi tunsin itseni. Kivunlievitys oli siis kohdillaan. Ponnistusvaihe kesti vaivaiset 8 minuuttia, joka oli kätilölle uusi ensisynnyttäjän ennätys edellisen ennätyksen ollessa 12 minuuttia. Kätilö leikkasi välilihaa, mutta siitä huolimatta minulle tuli myös pari nirhaumaa ja sisällekin pieni repeämä. Kätilö tikkasi kaiken kasaan ja sitten synnytys olikin ohi.

Nyt synnytyksestä viitisen päivää ja liikkuminen on suurimmaksi osaksi kivutonta, istuessa tuntuu edelleen epämukavuutta, muta vähemmän kuin etukäteen pelkäsin. Limakalvothan paranevat muutenkin kaikenlaisista haavoista hyvin nopeasti, eikä tuo alapää lienee poikkeus. Vatsakin toimii taas, joka on mahtavaa.. Synnytyksen jälkeen kun ei meinannut lähteä toimimaan ollenkaan, joten eilen aamulla sellaisen supon sain, joka laittoi vatsan taas ruotuun. Peilillä olen mielenkiinnolla hieman alapäätäni vilkuillut ja mielestäni se on tuota leikattua ja tikattua välilihaa lukuunottamatta melkolailla samannäköinen kuin ennenkin. Mustelmaa siellä vielä tietty on, mutta eiköhän siitä vielä ihan kelpo värkki tule.

Rinnanpienennyksen vuoksi päädyin ottamaan maidonnousun estävän lääkkeen ja pulloilla mennään. Mukavaa, kun mieskin pystyy osallistumaan ruokintaan.. Itseasiassa ensimmäiset imaisut poika ottikin mieheni toimiessa ruokkijana. Lääkkeestä huolimatta rinnat ovat oudon tuntuiset, mutta koitan olla välittämättä asiasta ja antaa niiden olla ihan omassa rauhassa ilman mitään stimulointeja.. Mahdollisella seuraavalla kerralla voisin harkita imetyksen koittamista, mutta nyt en jaksa asialla päätäni vaivata varsinkaan kun pullottelu tuntuu sujuvan mukavasti.

Nyt sitten koitetaan kotona pitää alusta asti säännöllistä rytmiä päällä, niin josko sitä sitten pääsisi pitkällä tähtäimellä helpommalla..

Summa summarum: Raskauteni mieltäisin helpoksi ja synnytyskin oli mielestäni normaali/helppo.

Tsemppiä vielä kaikille, joilla vauva sisuksissa. Seurailen ketjua toki jatkossakin.

-Danzee83 + Itiö 5pv.-

 

Paljon onnea Kamomilla ja Danzee! Ihanaa kuulla hyviä uutisia ja mukavia synnytyskokemuksia.

Itselläni alamasua vihloo aika lailla ja nyt eilen ja tänään on limatulppa alannut irtoamaan, joten jänskättää jo melkoisesti. Tänään ajattelin pakata viimein sairaalakassin, olen sitä kaikenlaisilla verukkeilla lykännyt=)

Kyl tää loppuaika onkin niin jännää ja tuskattuttavaa samanaikaisesti. Mutta onneksi se on varmaa ettei yksikään vauva vielä sisälle ole jäänyt...

Jaksamista kaikille ja hyviä ponnistuksia!

Joonaella81 rv 37+4

 

Paljon onnea hyvistä uutisista sekä Kamomillalle, että Danzeelle!
Hienoa että kaikki on mennyt hyvin ja ootte päässyt jo kotiutumaankin ilman ongelmia!

Täällä edelleen yhdessä kasassa päkelletään, ja tuntuu että kaikki jo olemassa olleet oireetkin ovat hävinneet kun tuhka tuuleen..nyt alkaa kyllä jo kärsivällisyys olla toden teolla koetuksilla, etenin kun joka puolelta tulee koko ajan kyselyitä että :"eikö vieläkään".. ja johan tää alkaa fyysisestikin hieman tuskastuttaa kun vauva roikkuu ihan jalkojen välissä ja painoa alkaa olla n 3,8kg..
Jos ei synnytys ala ennen lauantaita, niin sitten taas kontrolloivat ja tarkastavat tilanteen..ja taas odotellaan. Kai ne viikon päästä sen viimeistään sitten käynnistää jos ei muuten ala..
Noh sellasta vuodatusta tällä kertaa..jos sitä vaikka alkais siivoilla..ulkona on niin hieno ilma että saa pyykitkin ulos kuivumaan..

Zemppiä kaikille vielä odotteleville, sekä myös niille jotka jo opettelevat ja viettelevät kotosalla vauva arkea..

-HMM83 ja tiitiäinen 41+0-

 

Onnittelut Kamomilla ja Danzee !
Mukava kuulla synnytyskokemuksia.

Itse vietin viime yön synnärillä, toissa päivänä meni aamusta limatulppa ja iltapäivälä alkoi supistella kevyesti ja sitä jatkui jonnekin yö kahteen saakka jolloi nukahdin, vain herätäkseni kuudelta. Jonkin aikaa valvottuani sain kuitemkin vielä nukuttua muutaman tunnin.
Eilen alkoi sitten supistella jo vähän napakammin ja yhdentoista jälkeen illalla supistuksia tuli jo 6 minuutin välein. Puolenyön jälkeen soittelin synnärille koska supistusten aikana jotain lirahti aina pöksyyn.
Kätilö oli sitä mieltä että parempi tulla käymään näytillä jos on vaikka tihkuvaa lapsivettä.
Kahden jälkeen menimme synnärille ja siellä käyrille joka näytti supistusten tulevan jo kolmen minuutin välein, kohdunsuu väljästi sormelle auki ja kanavaa sentin verran jäljellä.

Kävin suihkussa ja pidin kuumaa jyväpussia alaselällä, onnistuin sitten hetkeksi nukahtamaankin.
Seiskan aikoihin kätilöillä vaihtui vuoro ja uusi kätilö laittoi taas käyrille. Siinä aikanani makoiltuani supistukset hiipuivat kymmeneen minuuttiin ja harvenivat vielä siitäkin.
Itsellä alkoi olla voimat tosi lopussa kahden erittäin vähäunisen yön jälkeen. Joten kun kätilö ehdotti että lähdetäänkö kävelylle hakemaan voimaa suppareihin vai kotiin vielä levähtämään, valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon...

Nyt olen nukkunut lähes koko päivän, supistuksia tulee edelleen n. 10min välein ja alkavat olla ihan kunnolla kipeitä! Kun mies on nukkunut päiväunensa lähdetään käymään siellä kävelyllä, josko se tihentäisi supistuksia ja tässä pääsisi vaikka ennen viikonloppua tositoimiin.

-S--rv40+4

Ai niin ensimmäinen kätilö ehti perua mun yliaikaisajan kun oli sitä mieltä että ilman vauvaa en kotiin lähde.. No se toinen varasi sen uudelleen...

 

Ulkona aivan ihana ilma, mutta ei tuon tirpanan kanssa vielä ulos voi kai lähteä.. Huomenna tulee neuvola-täti kotiin ja tutkitaan vauvaa ja minua..

Tässä muuten vielä muuan juttu, jotka ensikertalaisena tuli synnytyksestä mieleen.. Asioita, joita en tiennyt etukäteen esim:

- Luulin että supistukset tulisivat tiuhimmillaan kerta viidessa minuutissa.. Voi miten väärässä olinkaan.. Ennen epiduraalia supistusten ollessa todella kipeät (kontrollin rajamailla) ne tulivat 2-2,5 minuutin välein.. Ei kukaan tästä varoittanut!

- Liikkuminen.. Minulta leikattiin välilihaa, jonka lisäksi alapäähäni tuli pari pientä "nirhaumaa", kuten kätilö asian ilmaisi.. Tikkejä tuli siis luonnollisesti.. Olin odottanut, että toipuminen ja liikkuminen tällaisen jälkeen olisi ollut huomattavasti tuskaisempaa, kun minua oli siitä "peloteltukin".. Toki tämä on yksilöllistä, mutta ainakin itselläni liikkuminen onnistuu jo varsin normaalisti ja istuminenkin melkein.. Mieheni sisko ei pystynyt liikkumaan (kävelemään) normaalisti kuukauteen.. Tikit kiristävät ja tuntuvat lähinnä epämukavilta, ei niinkään kipeiltä. En minä siti rehki tai mitään, rennosti otan sillä ruumiini on leponsa ansainnut.

- Luulin, että epiduraalin vaikutus lähtisi yhtä nopsaan kun alkoikin.. Kun ponnistusvaihe alkoi ja epiduraalipumppu kytkettiin pois päältä minulle tuli hätä ponnistaa muksu pian maailmaan, ennen kuin puudutus lakkaisi.. Toisaalta hyvä juttu.. Mies mainitsi, että epiduraalia pistettäessä oli kyllä mainittu että puudute lakkaa 3-4 tunnin jälkeen siitä kun se lopetetaan.. Siihen ei auttanut kuin mainita miehelle, että oli siinä tuskissaan supistellessa vähän huono sauma keskittyä kuuntelemaan yhtään mitään yhtään mistään.. Kaikki keskittyminen meni siihen, että keskityin pysymään paikallani pistämisen ajan supistusten kourissa..

Koska poika oli käyrien alapuolella ja pienen puoleinen syntyessään antoivat ne synnäriltä tarkat ohjeet siitä, miten paljon pojalle olisi annettava ruokaa.. Määrät tuntuvat todella huikeilta verrattuna siihen, miten paljon olemme onnsituneet tuota ruokkimaan.. Syö n.80% määrätystä vuorokausimäärästä! Ei vain uppoa enempää!! Olen koittanut järkeillä, ettei lapsi ole kone.. Ei tuolle voi sanella, että "koska neuvoissa sanotaan näin, niin näin paljon sun on pakko syödä".. Säännöllisesti olemme syöttäneet ja lapsi on tyytyväisen oloinen.. Nukkuu ja kakkaakin.. Syödyt määrät vain eivät ole "riittäviä" synnärin antamiin määriin.. Eihän tissin kyljessäkään ole mittaria siitä, miten paljon lapsi ruokaa saa ja äitinikin naureli, että ei sitä ennen osattu tuollaisia ajatella, kun minua pulla ruokki.. Siispä koitan olla ottamatta asiasta stressiä..

Ajattelin mainita tuosta asiasta kuitenkin neuvola-tädille huomenna.. Toivottavasti poika olisi saanut viikon varrella painoa lisää.. Ja toivottavasti tuon saisin siunauksen siihen, että saisin lähteä tuon kanssa pian ulkoilemaankin..

Omasta painosta sen verran, että kävin tänään vaa'alla ekan kerran synnytyksen jälkeen.. Viikko synnytyksestä ja raskauden aikaisista kiloista jäljellä 4kg.. Yhteensä minulle tuli painoa lisää 10kg.. Nyt kun ei turhia lipsu herkuttelemaan, vaan syö monipuolisesti ja terveellisesti kotiruokaa niin luulisi että asettuu melko helposti alkuperäisiin lukemiin melko piankin..

Nyt tuolla kähistään jotain, pitänee lähteä katsomaan onko siellä jokin hätänä..

-Danzee83 + Itiö 7pv-

 

Danzeen innoittamana mietin myös omaa synnytystä ja asioita, jotka tulivat minulle uusina tai yllättävinä:

- Synnytys on kokemuksena jotain ainutlaatuista ja hienoa. Murehdin etukäteen aivan turhaan sitä, kuinka paljon minua sattuu. Kipu kuuluu synnytykseen.

- Luulin, että epiduraalin laittaminen sattuu järkyttävästi selkään. No ei satu. Ainoastaan tipan laittaminen käteen tuntui inhottavalta. Itse epiduraali tuntui taivaalliselta.

- Voin pahoin koko avautumisvaiheen aikana ja ensimmäisten viiden tunnin aikan en juonut tarpeeksi, koska kaikki tuli koko ajan ylös. On ilmeisen tärkeää tankata sekä ruokaa että juomaa, jos vain pystyy. Muuten ei jaksa.

- Jostain syystä luulin, että ponnistusvaihe kestää tuntikausia, niinkuin elokuvissa. Ei kestänyt. Meillä meni 7 minuuttia.

- Luulin myös, että kaikki kivut ja vaivat jäävät synnytyssaliin, mutta myönnettävä se on, olen edelleen puolikuntoinen. Välilihan leikkaushaavaa jomottelee ja kirvelee, vessassa käynti on hankalaa, on ummetusta ja paikoittain olen itkuisa. Kaikki edellä mainitut kestää kuitenkin, ku on niin kovin onnellinen pienestä tyytyväisestä miehestä, joka tuhisee rinnalla.

- Minulla kerrottiin, että rinnat turpoavat maidon noustessa, mutta näistä jalkapalloista ei kukaan varoittanut. Kaikki vaatteet ovat maitotahraisia, lattiat täynnä maitotippoja, välillä vauva vaatteineen on litimärkä rinnoista suihkuavasta maidosta.

Meille tulee myös neuvolan täti tänään käymään. Ulkoilulupaa toivotaan täälläkin, aurinko paistaa niin kauniisti.

Ihanaa viikonloppua kaikille, supistuksia niitä toivoville ja vauvailoa synnyttäneille.
T. Kamomilla ja pikkuinen, tänään 1 vko

 

Syntyneet
Brush LA 20.5.2010, (esikoiset), rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm

Lasketut ajat

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
HMM83, LA .5.5.2010 esikoinen
-S-- 28v LA 8.5.2010, esikoinen, tyttölupaus
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010 esikoinen
Lovisa83 LA 16.5.2010 esikoinen
Sintti 33v. LA 20.5.2010, kakkonen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Tiie 29 v. LA 25.5.2010, esikoinen
Birdie 34v LA 25.5.2010, tuplat (nr. 3 & 4, poikia)
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides
Hilma77, LA 28.5.2010, esikoinen
Joonaella81, LA 28.5.2010 kolmas