Alkuperäinen kirjoittaja RockMummy:
Therean, kiitos paljon! :heart: Helpottaa kovasti kuulla että kohtalotovereita on, jotenkin tajuaa että kyllähän se meidänkin vauva sieltä tulee kun se on teillekin tullut kaikkien vaivojen jälkeen... Jaksamista sulle vauvan kanssa, aikas väsyttävää varmasti tuo teidän neitin unirytmi vielä... :hug: Miten sun synnytys sitten lähtikään etenemään tuon harkkarisupistusten jälkeen?
Heidsu, mä luulen että auttaa jos alkaa oikeesti väsymyksestä itkemään siellä ja näyttää tosi väsyneeltä. Mä olin erehtynyt meikkaamaan ja sehän tietenkin sai mut näyttämään ihan pirteältä vaikka kuoren alla oli todellinen hermoraunio...
Ymmärrän niin täysin sun fiilikset, kun ei vaan enää jaksa yksinkertaisesti! Yritä nyt vaatia niitä käynnistämään jos et itse enää jaksa hetkeäkään, se on sun oikeus! Mihin aikaan sulla on se niin voin jännätä sun puolesta? :hug:
RockMummy 41+6
Sinä aamunahan mulla niitä epäsäännöllisiä kipeitä supistuksia alkoi tulee tunnin ajan 2minsan välein( sitä ennen oli aina tulleet monta päivää about 7-15min välein..et tosi harjoitussupistuksia tosiaan...)
..joten viideltä aamulla mentiin sairaalaan, enkä ollut kuin sen 2cm auki ja kanavaakin jäljellä 2,5cm. Tosin uudelleen synnyttäjällä kanava alkaa aukee vaikka olisi jäljellä. anyway.. siellä sitten aamun oli lepäämässä..sain petidiiniä...ja supparit harveni 7min sitä ennen...silti sellaisia ettei saanut nukuttua.
Lääkäri tuli puol 12 sanoo että menet kotiin odottaa...olin vaan että selvä... koko ajan siis tuli epäsäännöllisiä suppareita mitkä sattui alavatsaan. Pääsin kotiin niin alkoi kovenee tuntemukset.. vannoin exällekin joka tuli hakee tyttöjä että en mene muuten sairaalaan ennen kuin pää näkyy.
Ex vaan sanoi että ainahan sä olet ollut jääräpää.
Niitä suppareita vaan tuli ja tuli, en edes kellottanut kun ajattelin että ei tee paljon kipeämpää kuin ne aamullisetkaan niin tuskin ovat NIITÄ. Kärvistelin vaan. Oksensin päivän aikana kerran, todennäköisesti niistä suppareista.
Enkä nyt muista monen aikaan ne on muuttunut 1-2 min väleiksi, kun niitä kellottanut vieläkään, pessimistisenä. Mies sitten alkoi kellottaa kai joskus viiden kuuden maissa. Yritti saada mun äidin kanssa mua lähtee sairaalaan. 19-20 maissa taidettiin olla sairaalassa.
Mut tosiaan, paha sanoa vaikka olen ennestäänkin synnyttänyt...en olis varmaan lähtenyt vieläkään itse jollei olis pakotettu. Että älä heitä toivoasi! Saattaa olla niitä itseään jo.
Jo
Höpöliinin tarina valoi uskoa muhunkin että noinkin pitkälle pääsee "huomaamatta" .
Ja mä olin "vaan" sen 5 cm auki kun menin sairaalaan, vedethän mulla meni melki samantien kun päästiin sinne..olin onneks ehtinyt saada sairaala vaatteet jo päälle. Ei omat vaatteet kastunut.