Kiitos, kiitos :heart: Ei mennyt juhannukseen asti =)
Maanantaina aamusta kävin vielä neuvolassa ja pikkaisen jomotteli selkää. Neukkutäti vain sanoi, että ei se välttämättä vielä mitään tarkoita. Totesin ihan saman ja varasimme seuraavan käynnin perjantaille =)
Lähdin sitten vielä miehen selkälääkärille "kuskiksi" ja askarteluliikkeeseen nukkekotitarvikkeita hakemaan. Kun on aikaa askarrella vielä pari viikkoa =)
Noh, mies ajoikin itse takaisin, kun säryt voimistuivat.
Iltapäivällä alkoi suppailemaan harvakseltaan. Jossain vaiheessa ne voimistuivat, mutta niiden kanssa pärjäsi kaurapussin kanssa.
Salattujen elämien jälkeen olo oli aika kivulias ja menin saunaan ja suihkuun. Saunassa ei voinut kauaa olla, kun istuminen lauteella supistuksen aikaan oli tosi vaikeaa. Suihkussa oli hyvä olla. Aloin sitten kellottamaan supistuksia ja niitä tuli ensin 7 min välein muutama ja sitten 2-5 min välein. Soitin synnärille ja sanoi, että voin tulla näytille tai odotella kotona.
Sitten ne alkoi olla niin kivuliaita kymmenen aikaan, että sanoin, että lähdetään. Mies pakkasi kiireesti sairaalakassin loppuun, kun en minä ollut ajatellut vielä mihinkään lähteä =)
Automatka oli aika kivulias, kun meiltä synnärille ajaa 45 min. Mutta miehen mielestä näytin ihmeen rauhalliselta koko matkan. Synnärillä tutkittiin ja olin 3 cm auki ja kaula hävinnyt. Menin käyrille ja aika pitkiä suppareita tuli tasaisesti. En muista millä välillä tuli.
Kätilö alkoi täyttämään ammetta ja sitä odotellessa supparit voimistuivat aika paljon. Oksensin kivusta kerran. Menin ammeeseen, mutta en löytänyt sieltä yhtään hyvää asentoa supistusten ajaksi. Kätilö yritti puhua pysymään siellä vielä vähän aikaa ja yritin, mutta sitten luovutin. Tilattiin lääkäri paikalle, että saan epiduraalin.
Sen laittaminen ei ollutkaan niin inhottavaa kuin olin ajatellut ja veivät kivut aika nopeasti pois. Epiduraali laitettiin 2.10 ja torkahtelin siinä hetken aikaa. Sitten kivut palasivat ja mies lähti hakemaan kätilöä. Luultiin, että epiduraali on lopettanut vaikuttamisen. Oli inhottava paineen tunne, ei niinkään supistuskipuja.
Kätilö sanoi, että epiduraali vaikuttaa vielä, mutta että hän veikkaisi että synnytys on käynnistymässä. Ja hän teki sisätutkimuksen ja olin 10 cm auki
Klo oli 3.40.
Kalvot eivät olleet vielä puhjenneet ja kätilö halusi odottaa ne eikä puhkaista. Kivut oli aika kovat ja päätin lähteä pissalle. Siinä pytyllä alkoi jotain roikkumaan jalkojen välistä ja paniikki iski. Se oli kalvopussi (vai mikä lie), joka sieltä lähti tulemaan. Mies talutti minua synnytystuoliin ja matkalla kysyin saanko ponnistaa. Sain luvan, ja kalvopussi pullahti lattialle. Pysyi ehjänä siihen asti kunnes kätilöopiskelija alkoi sitä siivoamaan. Vedet holahti siihen lattialle. Kirkasta oli. En nyt muista pussin nimeä.
Klo 3.50 aloin ponnistamaan ja kivut olit suunnattoman kovat. En ollut tajunnut, että epiduraali ei vaikuta mitään ponnistuskipuihin
Tuntui, että en jaksa ponnistaa ja mitään ei tapahdu ja en niiltä kivuilta voi ponnistaa. Kätilö ja mies kannusti ja ponnistin kuulemma hyvin loppuun asti ja useamman ponnistuksen peräkkäin.
Lopulta klo 5.27 oli tyttö maailmassa :heart: :heart:
Istukan ponnistin n. 10 min päästä. Lähti ihan itsekseen ponnistuttamaan ja tuli aika nätisti pihalle.
Viereiseen saliin tuli siinä sitten toinen synnyttäjä ja kätilö lähti sinne. Osastolta tuli lastenhoitaja meidän kanssa ja yritettiin saada tyttö imemään rintaa yms.
Toinen kätilö tuli ompelemaan minua. Tuli 2. asteen repeämiä ja n. 10 tikkiä. Välilihaa ei jouduttu leikkaamaan.
Menetin aika paljon verta (1400 ml) ja se alkoi tuntumaan. Päässä pyöri ja pyysin, että vauva otetaan paitani alta pois, koska saatan pyörtyä. He lähtivät siitä sitten punnitsemaan yms. ja mies tietenkin mukana.
Osastolle päästessä olo oli ihan ok, mutta vessaan mennessä meinasin pyörtyä. Tiistai-päivä menikin sitten enemmän ja vähemmän nukkuessa ja voimia kootessa. Vessaan tarvitsin taluttajan alkuun ja en saanut nostella vauvaa. Jälkivuotoa oli edelleen niin, että lorahteli siteestä läpi aina noustessa. Illalla olo alkoi olla parempi ja sain jo yksin mennä vessaan.
Imetys lähti ihan kivasti alkuun ja muutenkin ei suurempia ongelmia.
Syödään aika usein ja unet jäävät lyhyeksi. Muuten Nuppu on aika rauhallinen tapaus.
Nyt on rinnat usein niin pinkeänä, että emme meinaa saada ilman rintakumia imetystä onnistumaan. Vauva saa jollain lailla otteen, mutta ei saa pidettyä sitä. Muutaman kerran olen pumpannut rinnat pumpulla ja sitten on onnistunut paremmin. Täytyy siihen kysyä konstia neuvolasta tai jostain alkuviikosta.
Paino lähti jo sairaalassa nousuun, että kyllä siis maitoa saa riittävästi.
Huh, tulipa pitkä kertomus
RockMummylla toivottavasti käynnistys meni hyvin ja onkos täällä sitten vielä joku :wave:
Niiksu aikankin on kirjoitellut aamulla. Onnea ja supistustuulia sinne
