No niin, koitanpa ehtiä nyt jonkinlaista kuvausta synnytyksestä raapustamaan.
Eli maanantaiaamuna olin olohuoneen nojatuolissa juomassa aamukahveja ja lasten kanssa katsomassa lastenohjelmia, kun tunsin aivan hailean kuukautiskipuaaltomaisen tuntemuksen ensikerran. Jossain vaiheessa tajusin että niitähän tulee koko ajan, välit oli kuitenkin 15-30min, ja tuntemukset tosi hailakkaita, ja ajattelin niiden olevan vain jotain harjoitussupistuksia jotka kenties pehmittävät ja lyhentävät kohdunkaulaa.
Käytiin lasten kanssa ulkona ja kun laitoin muksut unille puolen päivän jälkeen, niin huomasin jomotusten voimistuneen selvästi, ja että supistuksissa oli selvä aaltomaisuus, se hiljaa hiipien koveni, tuli kivun huippu jossa viivyttiin hetki, ja supistus laantui hitaasti. Ne eivät olleet kuitenkaan kovin kipeitä, joten en osannut edes kuvitella että synnytys oli käynnissä. Siivoilin paikkoja ja purin muuttolaatikoita. Kolmen jälkeen supistuksissa alkoi olla jo terävyyttä, ja mielessä alkoi käydä että pitäisköhän ihan varulta alkaa soitteleen että mitä tehdään jos tulee lähtö. Mies oli töissä, keskellä kiireintä rengassesonkia, mun ja hänen vanhemmat olivat töissä. Onneksi siskoni pääsi tulemaan varulta meille.
Viiden jälkeen soitin äitipolille ja kysyin että mitä pitäisi tehdä, ei ollut mitään vuotoja (ei limoja eikä yhtään mitään !!!!) eikä vesien menoa, vain supistukset joita tuli välillä jo 2min välein, välillä 4min välein. En silti ollut tajunnut että synnytys on oikeasti käynnissä, ja kun äitipolilta sanoivat että kun kolmas lapsi jo tuloillaan niin olisi syytä mennä ainakin käymään.
Soitin äidilleni että heti kun pääsee töistä, niin tulee meille lapsia hoitamaan. Sisko vei minut synnärille, matkalla soitin miehelle ja sanoin etten tiedä yhtään että mitä tässä tapahtuu, niin voisi olla hyvä aika tulla sinne laitokselle. Mies sanoi lähtevänsä heti. Kello seitsemän illalla olimme siskoni kanssa synnärillä, olin jo niin kipeä yhtäkkiä, että en kärsinyt olla käyrälläkään. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olinkin jo 5cm auki, ja kalvorakkula pullotti. Kätilö sanoi että lähtee valmistelemaan synnytyssalia, onneksi mies oli jo tulossa.
Viittä vaille kahdeksan olimme salissa, ja minun oli niin tukala olla, että teki mieli pureskella jo oven kahvoja. Pyysin saada äkkiä jotain kipuun, ja kätilö sanoi että lääkäri on tulossa antamaan kohdunkaulan puudutetta, mutta ensin hänen pitää puhkaista kalvot.
Kalvot puhkaistiin, mutta lääkäriä ei kuulunut. Minulle tuli tarve ponnistaa, ja kätilö sanoi että saan, koska olinkin jo täysin auki. Yhdellä ponnistuksella vauvan pää syntyi, ja samantien koko vauva tuli loiskahtaen pöydälle, kätilö ei arvannut vauvan tulevan niin vauhdilla, eikä meinannut saada edes kiinni.
Täydet 9 pistettä sai poika, painoa siis 3010g ja pituutta 47cm, päänympärys 35cm. Ja syntyi siis rv 36+4.
Kaikki oli oikein hyvin vaikka ennen aikaisena syntyikin. Eilen pääsimme jo kotiin, ja ainoa ongelma tällä hetkellä on NIIN KIPEÄT RINNANPÄÄT että imettäessä näkyy tähtiä ensimmäiset sekunnit. Kaivoin juuri rintakumit kaapista, toivotaan että auttaa.
Palaan taas kun ehdin, voimia masujen kantamiseen kaikille, olinko todella näin ensimmäisten joukossa ketkä synnytti, vaikka mun la oli puolessa kuussa??!! Luulin että täällä olis muitakin synnyttäneitä.
Niin, ja eiköhän olla kaikki tällä odotus-puolella ainakin toukokuun loppuun asti? Jos vaikka sitten siirrytään vauva-puolelle, ja jos on mattimyöhäsiä odottajia, niin he voisivat vaikka kirjoitella siellä?