Tulipas nukuttua pitkasta aikaa hyvin. Kaksi kertaa kavin vessassa, siina kaikki. Edellisena yona kun herasin ihan ensimmaiseen oikeasti kipeaan supistukseen joka kesti viela niin kauan, etta luulin lahdon jo koittavan niin vahan pelkasin (ja toivoin...) etta jotain olisi tana yona tapahtunut. Mita viela. Ma kylla uskon noihin assiin ja ahkerointeihin; mulla on aina vilkkaan paivan jalkeen oisin supistuksia ja lepopaivien jalkeen ei. Eihan ne supparitkaan valttamatta mitaan aikaan saa, mutta kylla monella sitten taas saavat, toivottavasti kuulun siihen joukkoon.
Ma olen valikoivasti
taikauskoinen. Tuollaiset isommat asiat kuin elama ja kuolema tuskin mun sangynpetauksistani riippuvat, mutta en uskalla pedata vauvan sankya viela kun mulla on kuitenkin niin huono tuuri etta jos petaan nyt niin vauva tulee vasta 4 viikon paasta. Jos jatan nyt kaikki valmistelut niin ehka se tulee jo tanaan, ihan piruuttaan
. Turvaistuimen saa mies kylla hakea autoon jo tanaan, vaikka samasta syysta en haluaisi. Kuitenkin aika todennakoista etta mennaan yhdessa sairalaan ja tullaan kaikki yhdessa pois eli ei ehdi kayda kotoa mitaan hakemassa; ei valttamatta kivaa lahtea tuonne varastolle sita istuinta kaivamaan vaikka keskella yota kun pitaisi keskittya oleelliseen...
Anopeista. Mulla ihana anoppi ja oikein mielellaan saa tulla vauvaa katsomaan. Mutta. Asuu niin kaukana, etta en tieda saako sita taalta haadettya yoksi omaan kotiinsa. Vaikka on kuinka mukava niin en tanne kaksioon kylla haluaisi ketaan tuohon olohuoneeseen tielle kun vauva muutaman paivan ikainen. Viela kun on tuo kuorsaava mies, mihin me vauvan kanssa mennaan evakkoon jos sohva on varattu? No ehka se ymmartaa. Tai ehka evakkotarvetta ei tule.
Siksakilla pelottavan kuuloisia paineita. Mullahan on ollut koko raskauden paineet korkeat (tai 'korkeat' jotain 130/80) jostain syysta ja siita jatkuvasti saanut kuulla palautetta. Uskon oikein vahvasti siihen, etta kun niista tarpeeksi kauan kuulee niin nousee paineet ihan pelkasta mittausajatuksestakin. Tottakai ihan selvaa, etta sulla on siella ihan oikeasti alkavan myrkytyksen oireita, mutta pointtina siis, etta saattaa hyvin olla etta se kotona olo auttaa vaikka ei fyysisesti saisikaan niin hyvin levata kuin sairaalassa. Ja siltahan se tuosta sun aamumittauksesta paatellen kuulostakin
.
Ma taalla lukenut ihan huuli pyoreana teidan
kotiutumisvaatesuunnitelmia. Onhan siella viela vahan kylmempi kuin taalla, mutta onkohan mulla tuolle sitten ihan liian heppoiset vermeet suunnitteilla? Ajattelin laittaa bodyn, sukkiset ja puuvillahatun (ja puuvillatumput jos raapii) ja lisaksi ottaa tuon vauvapeiton. Jos sataa tai on muuten viielampi niin mummun neuloma villatakki ehka viela tuohon. Miettinyt tuota, kun yksi kerros pitaisi olla enemman kuin itsella ja itse tarkenen tuolla ihan farkuissa ja trikoopaidassa. Ja ei meillakaan tosiaan ole kuin puolisen tuntia autossa istumista, etta eihan se vauva ulkona ehdi oikein ollakaan (ja ne hetket kun on, on lampimassa sylissa).
Raivoamisesta. Taalla ei sita normaalia enempaa havaittavissa, mutta kamalan itkuherkka olen. Oikea raukka. Eilen aloin itkea, kun mies ilmoitti vievansa auton pesuun. Tuli vaan niin surullinen olo kun sehan on sitten poissa kokonaiset puoli tuntia... Mies kattoi pitkaan ja lupasi vieda auton pesuun vasta tanaan
.
Tunnin paasta pitaisi taas raahautua tuonne laakarille. Jo valmiiksi hirvittaa, kauankohan saan talla kerralla kayttaa laakarin arvokasta aikaa? 3 min? Jos nyt ei mitaan kummallista loydy, (lahinna pissasta kun ei ne mitaan muuta tarkista kuin sen ja sydanaanet ja tuohan liikkuu kuin vieteri etta luulen kylla etta sydankin lyo...) niin seuraava aika menee sitten varmaan vasta pari paivaa lasketun jalkeen kun aika kerran kahdessa viikossa. Kunpa jaisi viimeiseksi visiitiksi!
No juu, suihkuun voisi raahautua ja yrittaa tuon pissanaytteen ottaa. Joka kerta kamala missio kun putki on niin kapea ja maha on tiella niin en yhtaan nae mihin tahdata
.
Maya ja poika 38+2