Halaus ja voimia sinulle Mimmienmamma.
Omaa napaa; itsellä vain tunne vahvistuu, että ei ehkä pieni ole enää hengissä. Olotila on niin tavallinen kuin olla ja voi. Rintojen aristus on vähentymään päin, enää en ole niin väsy mitä alkumetreillä. Alamahakaan ei ole enää liiemmin turvoksissa, alkaa olla melko samanlainen pömppis, mitä oli ennen tätä raskauttakin.
Kiva vain, kun saa tässä vielä sen 11 päivää odotella nt-ultraan ja sitten tietää mikä on totuus tilanteesta.
Jotenkin tekisi mieli heivata esim; koko tervellinen ruokavaliokin romukoppaan. Alkaa taas mättämään ihan mitä mieli tekee. Kun mitä järkeä moista ruokavaliota enää edes jatkaa, jos/kun pieni ei ole enää hengissä.
Mies ei vain edelleenkään ymmärrä näitä ajatuksiani. Hän vain jaksaa olla positiivisella mielellä ja sanoo, että pieni on hengissä + hällä on kaikki hyvin.
Itse taas mietin, kun viime viikon alussa ne 2 yötä nukuin tosi huonosti ja levottomasti, että tapahtuiko silloin pienelle jotain ikävää.
Kurjaa vain, jos nt-ultrassa todetaankin ikävyyksiä ja tuosta jonkin ajan kuluttua on lapsella synttärit, niin kiva alkaa synttäreitä toiselle järkkäämään, kun oma mieli on ihan hajalla ja romuna. Pakkohan ne on tietysti järjestää, ei omaa pahaa oloa saa lapselle kostaa.
Että tämmöinen maanantaina, mieliala ei ole kovin häävi
(
Tupasvilla ja (mutukka) rv.9+4