Piän peukut pystyssä, että kaikki on ok. :heart:Lähetteessä jonka lääkäri teki keskussairaalaan luki tuulimuna epäily. Ja mahiksia anto 50-50...
Hysteerisena googletin aiheesta ja onneks on paljon tapauksia, joissa on epäilty tuulimunaa viikolla 7 ja myöhemmin on ollu kaikki okNyt pitää rauhottua ja yrittää odottaa viikko. Mulle se vaan on tuskaa, kun sairastan selkärankareumaa ja joudun olemaan ilman lääkkeitä. Tuntuu turhauttavalta jos kyydissä ei ole ketään, sillä kivut on kamalat...
Odottavan aika on pitkä.. Eikä mun tarkotuksena ole nyt muita "pelotella".. sorry.. Jos siel ei oo ketään, niin sitten se on tarkotettu niin olevan!
Palailen asiaan viikon päästä, mikäli listaan on tulossa muutoksia!
***Toukokuun Toivotut***
- Viestiketjun aloittaja epipremnum
- Ensimmäinen viesti
mymosa
Eka neuvola käynnillä miellä ainakin vain otetaan verikokeet ja täytellään laput. Sitten on lääkärineuvola, jossa ilmeisesti ultrataan. Mulla tuota ei ole, kun kävin ar-ultrassa ja 2vkon päästä onkin jo nt-ultra.
Juuri katoin kaksplussan sivuilta ja joo, joku veritesti ja virtsatesti kuulemma otetaan ja kartoitetaan elämäntapa... Höh. Mä haluaisin nyt vaa sinne ultraan, että tietäisin että olen 100% raskaana.
Ei auta muu kuin odottaa. ><Mikä ultra on ar ja nt? Esikoinen tosiaan kyseessä niin en tiedä näistä asioista mitään. np? ultrasta olen kuullut, mut se ei varmaan ole sama nt-ultran kanssa? Ja oliko np-ultra se, missä katottiin onko lapsella se jokin tauti tms? Aivan uusi maailma uusine tietoineen miulle.
mymosa
NT-ultra on niskaturvotus ultra ja jotkut puhuu ultrasta myös np-ultrana, mutta taitaa kaikki viralliset tahot käyttää tuota NT-ultraa. Ja se on vapaaehtoinen, jossa kartoitetaan juurikin kromosomipoikkeumat.
Ar-ultra on alkuraskauden ultra, joka yleensä tehdään yksityisellä, mutta jotkut kunnat, kuten meillä, tarjoaa tämän mahdollisuuden ihan äitiyspolilla. Kannattaa kysyä, tehdään rv 6+ alkaen.
Ar-ultra on alkuraskauden ultra, joka yleensä tehdään yksityisellä, mutta jotkut kunnat, kuten meillä, tarjoaa tämän mahdollisuuden ihan äitiyspolilla. Kannattaa kysyä, tehdään rv 6+ alkaen.
Moi! Tulin pikaisesti kertomaan, että hengissä ollaan just ja just... Pahoinvointi on vaan pahentunut, oikeesti tää ei oo enää "kivaa"... Eilen oksensin 4 kertaa, tänään VAIN 2, mutta oonkin maannu oikeestaan koko päivän. Nyt illalla olo hieman helpotti, mutta syödä ei oikeestaan tarvi mitään kun kaikki etoo. Mutta pakko on jotain syödä, et on sit mitä oksentaa...:headwall:
Paino on tippunu noin 6kg. Äitiyspolilla sanoivat, että vielä ei oo mitään hätää, että katsotaan koska lähtee nousuun...
Meillä miehen kanssa ikäeroa 7-vuotta, minä nuorempi. Ja kerrostalo kaksiossa asutaan koirien kanssa =) Ajateltiin alkuun olla tässä ja sitten myöhemmin muuttaa isompaan, mieluiten rivariin.
Kävin tosiaan maanantaina äitiyspolilla ja näin taas Tirrin :heart: Sydän löii 170 ja kasvanut oli vajaassa viikossa 7mm =) Synnytyslääkäri vain totesi, että oksentaminen on vaan hyvä merkki, mutta ei tää tosiaan mukavaa oo tässä määrin... Tänään TAAS oksensin autoon, vaatteet ja kaikki sain sotkettua :ashamed:
Nt-ultran varasin 20.10 jolloin olisi 12+0. viikkoa ennen pitää käydä verikokeissa.
Mutta, uskon että tämä vielä helpottaa, joku kaunis päivä! =)
Kiena&Tirri 8+6
Paino on tippunu noin 6kg. Äitiyspolilla sanoivat, että vielä ei oo mitään hätää, että katsotaan koska lähtee nousuun...
Meillä miehen kanssa ikäeroa 7-vuotta, minä nuorempi. Ja kerrostalo kaksiossa asutaan koirien kanssa =) Ajateltiin alkuun olla tässä ja sitten myöhemmin muuttaa isompaan, mieluiten rivariin.
Kävin tosiaan maanantaina äitiyspolilla ja näin taas Tirrin :heart: Sydän löii 170 ja kasvanut oli vajaassa viikossa 7mm =) Synnytyslääkäri vain totesi, että oksentaminen on vaan hyvä merkki, mutta ei tää tosiaan mukavaa oo tässä määrin... Tänään TAAS oksensin autoon, vaatteet ja kaikki sain sotkettua :ashamed:
Nt-ultran varasin 20.10 jolloin olisi 12+0. viikkoa ennen pitää käydä verikokeissa.
Mutta, uskon että tämä vielä helpottaa, joku kaunis päivä! =)
Kiena&Tirri 8+6
Kiitos selvennyksestä.
No ainakin meidän omassa terveyskeskuksessa ei ar-ultraa tehdä. Käyn nytten eka siinä neuvolakäynnillä ja sen jälkeen pitää kattoo miten asian kans edetään. Hitaasti hyvä tulee.
Onkos mymosalla sitten toiveissa number two?
Nonni, kokemusta siis löytyy jo kahdesta entuudestaan.Meillä odotellaan "jo" kolmatta
Tsemppiä kuule siulle, että onnais. ^^
Hei, pitkästä aikaa. Olen harvakseltaan käynyt lueskelemassa täällä kohtalitovereiden kuulumisia ilman suurempaa tarvetta avautua itse mistään, mutta:
Suositus pöntönhalailijoille: apteekista saatavat sea band -rannekkeet ovat olleet minulle pelastus! Jatkuva yrjötys kaikkoaa niillä! Rannekkeita on kaksi, eli ne asennetaan molempiin ranteisiin. Maksavat n. 20 euroa ja ainakin minulle olleet kymmenkertaisesti sen arvoiset.
Toki tehoissa varmaan yksilöllisiä eroja, mutta kannattaa kokeilla.
Näiden kanssa olen jaksanut olla töissä skarppina asiapaavona pätemässä joka päivä.
Hyviä vointeja!
T : Ioni (joka palaa taustalle) tilassa 8+4
Suositus pöntönhalailijoille: apteekista saatavat sea band -rannekkeet ovat olleet minulle pelastus! Jatkuva yrjötys kaikkoaa niillä! Rannekkeita on kaksi, eli ne asennetaan molempiin ranteisiin. Maksavat n. 20 euroa ja ainakin minulle olleet kymmenkertaisesti sen arvoiset.
Toki tehoissa varmaan yksilöllisiä eroja, mutta kannattaa kokeilla.
Näiden kanssa olen jaksanut olla töissä skarppina asiapaavona pätemässä joka päivä.
Hyviä vointeja!
T : Ioni (joka palaa taustalle) tilassa 8+4
Heippa taas!
Tekstiä on tullut hurjasti taas päivässä.
Itsekin olen miettinyt noita ar-ultria sun muita, että kiitos selvennyksestä. Nyt on taas pikkasen fiksumpi!
Hahaa! Liityin eilen teidän pahoinvoivien joukkoon! Aamupalaa syödessä alkoi hiipiä semmoinen etova olo, ja jäi sitten loppu syömättä ja kahvit kokonaan juomatta. Töissäkin etova olo jatkui puoleen päivään asti, jolloin se loppui kuin seinään. Juurikin sellainen krapulainen olo. Aivan kuin olisi juuri syönyt itsensä ähkyyn. Työkaveri sanoi, että muista ottaa välipaloja, mutta ei todellakaan tehnyt mieli. Onneksi ei edes yrittänyt yrjö tulla kylään, ainakaan toistaiseksi *koputtaa puuta*.
Katsotaan miten tänään käy. Ainakin omenan sain äsken syötyä ja kahvi on juuri tässä vieressä hörpittävänä. Voin vain kuvitella teidän oksentelevien oloja. :/ Tsemppiä hirmusesti!
Onko teillä ollut uniongelmia nyt alkuraskauden aikana? Itse nukun todella huonosti öisin, vaikka illalla väsyttäisi kamalasti. Eilenkin olin jo seitsemän aikaan aivan valmis sänkyyn, mutta kuitenkin heräilin pitkin yötä. Ensin yhdentoistamaissa, sitten 2-3 välissä. Aamuyöstä uni sitten tulee hyvin ja väsyttää hirveesti kun pitää nousta. Ainiin, näin muuten unta, että olin jossain juhlissa tms. ja siellä minulle tarjottiin siideri ja join sen. Unohdin kokonaan, että olin raskaana ja tajusin sen juotuani. Olin aivan paniikissa kun sitten muistin asian. Olin ihan varma, että lapselle on käynyt jotain ja se on nyt minun vikani. Noh, onneksi se oli vain unta. Alkoholia ei ole tullut juotua useaan kuukauteen.
Tiedätte varmaan facebookissa kiertävän jutun, kun laitetaan "Olen viikolla (syntymäkuukausi) ja himoitsen (jotain herkkua)"-jutun. Itsehän sitten sorruin myös tekemään sen, ja eräs sukulaiseni tuttu laittoikin seuraavana päivänä kommenttia, että "jos kuulet huhua, että olet raskaana, en myönnä mitään. Minuun upposi eräs asia liiankin hyvin". Asiahan oli sitten mennyt myös porukoilleni, mutta heille oli selitetty, että mikä juttu se on. Siinä sitten totesin, että ei ole ehkä ensimmäinen paikka tuo naamakirja, missä julkaisisin tämmöistä asiaa. Eivät vaan tiedä miten totta se oikeesti olikaan. hih!
Tulipas taas tekstiä sekavasti. Noh, ehkä mä jatkan aamupalailua ja painun sitte töihin. Mukavaa päivää kaikille! :wave:
emily ja vielä "työnimetön" 6+1
Tekstiä on tullut hurjasti taas päivässä.
Itsekin olen miettinyt noita ar-ultria sun muita, että kiitos selvennyksestä. Nyt on taas pikkasen fiksumpi!
Hahaa! Liityin eilen teidän pahoinvoivien joukkoon! Aamupalaa syödessä alkoi hiipiä semmoinen etova olo, ja jäi sitten loppu syömättä ja kahvit kokonaan juomatta. Töissäkin etova olo jatkui puoleen päivään asti, jolloin se loppui kuin seinään. Juurikin sellainen krapulainen olo. Aivan kuin olisi juuri syönyt itsensä ähkyyn. Työkaveri sanoi, että muista ottaa välipaloja, mutta ei todellakaan tehnyt mieli. Onneksi ei edes yrittänyt yrjö tulla kylään, ainakaan toistaiseksi *koputtaa puuta*.
Katsotaan miten tänään käy. Ainakin omenan sain äsken syötyä ja kahvi on juuri tässä vieressä hörpittävänä. Voin vain kuvitella teidän oksentelevien oloja. :/ Tsemppiä hirmusesti!
Onko teillä ollut uniongelmia nyt alkuraskauden aikana? Itse nukun todella huonosti öisin, vaikka illalla väsyttäisi kamalasti. Eilenkin olin jo seitsemän aikaan aivan valmis sänkyyn, mutta kuitenkin heräilin pitkin yötä. Ensin yhdentoistamaissa, sitten 2-3 välissä. Aamuyöstä uni sitten tulee hyvin ja väsyttää hirveesti kun pitää nousta. Ainiin, näin muuten unta, että olin jossain juhlissa tms. ja siellä minulle tarjottiin siideri ja join sen. Unohdin kokonaan, että olin raskaana ja tajusin sen juotuani. Olin aivan paniikissa kun sitten muistin asian. Olin ihan varma, että lapselle on käynyt jotain ja se on nyt minun vikani. Noh, onneksi se oli vain unta. Alkoholia ei ole tullut juotua useaan kuukauteen.
Tiedätte varmaan facebookissa kiertävän jutun, kun laitetaan "Olen viikolla (syntymäkuukausi) ja himoitsen (jotain herkkua)"-jutun. Itsehän sitten sorruin myös tekemään sen, ja eräs sukulaiseni tuttu laittoikin seuraavana päivänä kommenttia, että "jos kuulet huhua, että olet raskaana, en myönnä mitään. Minuun upposi eräs asia liiankin hyvin". Asiahan oli sitten mennyt myös porukoilleni, mutta heille oli selitetty, että mikä juttu se on. Siinä sitten totesin, että ei ole ehkä ensimmäinen paikka tuo naamakirja, missä julkaisisin tämmöistä asiaa. Eivät vaan tiedä miten totta se oikeesti olikaan. hih!
Tulipas taas tekstiä sekavasti. Noh, ehkä mä jatkan aamupalailua ja painun sitte töihin. Mukavaa päivää kaikille! :wave:
emily ja vielä "työnimetön" 6+1
Emily: Täällä iltauninen, yövalvoja ja aamun tyynyhalailija! Eli juurikin illalla nukuttaa, yöllä herään vauvan ähinöihin, eikä uni enään maita. Mutta voi silloin klo:06.00, kun esikko köpöttää huoneestaan äitin ja isin väliin herättämään, kyllä muuten uni maistuis taas!! Muutenkin tää aamustartti hieman hakusessa, kun ei kahvi enään maistu!
Meillä tänään neukkula klo:13 ja jonkin sortin ultrailua sitten. JÄNNITTÄÄ aivan pirusti! Enemmän, kuin esikon ja kakkosen kanssa!:x
Ilmoittenlen sitten lisää. Pirtsakkaa päivää kaikkille muille! =)
Muutenkin tää aamustartti hieman hakusessa, kun ei kahvi enään maistu!Meillä tänään neukkula klo:13 ja jonkin sortin ultrailua sitten. JÄNNITTÄÄ aivan pirusti! Enemmän, kuin esikon ja kakkosen kanssa!:x
Ilmoittenlen sitten lisää. Pirtsakkaa päivää kaikkille muille! =)
Huomenia! =)
Täällä myös valvotaan välillä tunteja aamuyöstä. Nyt tosin alkanut väsy painaa sen verran, että päikkäreistä huolimatta nukahdan jo ennen kymmentä ja enkä enää jää valvomaan yöllä niin usein kuin ennen. Nämä aamut ovat hankalia, kun mitään ei tee mieli syödä, mutta tyhjällä mahalla tulee niin oksettava olo. Keittelenkin nyt aamupalaksi pelkkää spagettia, jos se menisi alas
Mulla on ollut melkoista turvotusta ja varsinkin syömisen jälkeen se jää koko päiväksi. Näyttää maha ihan siltä, kuin olisi pidemmälläkin. Eilen illalla iski sitten mystinen mahakipukohtaus, joka kesti noin puolisen tuntia. Aivan kuin ilmaa olisi ollut väärässä paikassa, alamaha oli enemmän kipeenä, tuli ihan supparit mieleen. Lopulta sitten hellitti. Joskus tuommoista on ollut juuri turvotuksen vuoksi, ilmavaivat ovat melkoiset :x yöks. Onneksi huomena on ultra!
Olen miettinyt jo nyt pääni puhki vaunuasioita, aika ennenaikaista Lähinnä sitä, ottaisiko leveät tuplat vai ne Phil&Tedin peräkkäiset. Saisin Emmaljungan twin ceroxit (ei360) melko edullisesti, joten olisikohan ne hyvät. Ovat vissiin aika leveät
Nyt herkkuaamupalan pariin!
Möppis ja Arhippa 7+
Täällä myös valvotaan välillä tunteja aamuyöstä. Nyt tosin alkanut väsy painaa sen verran, että päikkäreistä huolimatta nukahdan jo ennen kymmentä ja enkä enää jää valvomaan yöllä niin usein kuin ennen. Nämä aamut ovat hankalia, kun mitään ei tee mieli syödä, mutta tyhjällä mahalla tulee niin oksettava olo. Keittelenkin nyt aamupalaksi pelkkää spagettia, jos se menisi alas
Mulla on ollut melkoista turvotusta ja varsinkin syömisen jälkeen se jää koko päiväksi. Näyttää maha ihan siltä, kuin olisi pidemmälläkin. Eilen illalla iski sitten mystinen mahakipukohtaus, joka kesti noin puolisen tuntia. Aivan kuin ilmaa olisi ollut väärässä paikassa, alamaha oli enemmän kipeenä, tuli ihan supparit mieleen. Lopulta sitten hellitti. Joskus tuommoista on ollut juuri turvotuksen vuoksi, ilmavaivat ovat melkoiset :x yöks. Onneksi huomena on ultra!
Olen miettinyt jo nyt pääni puhki vaunuasioita, aika ennenaikaista
Lähinnä sitä, ottaisiko leveät tuplat vai ne Phil&Tedin peräkkäiset. Saisin Emmaljungan twin ceroxit (ei360) melko edullisesti, joten olisikohan ne hyvät. Ovat vissiin aika leveät Nyt herkkuaamupalan pariin!
Möppis ja Arhippa 7+
emily*: Minä näin kanssa viime yönä unta että olin kaverin mökillä ja siellä join yhden siiderin ja poltin tupakan ja sitten sain kauhean paniikin kun tajusin että minähän olen raskaana Olen myös nähnyt paljon outoja ja todella todellisen tuntuisia unia. Yöllä heräilen monta kertaa kun ei oikein kääntyessä löydy hyvää asentoa ja sitten alkaa ahdistaa.
Myös yrjö vieraili meidän perheessä aamulla :S Onneksi koirat voi ottaa töihin mukaan kun en olisi muuten ehtinyt niitä aamulenkillä käyttää kun kyyti tuli kun vielä toivuin vessassa. Täällä sitten pääsi käyttämään ne.
Mites muuten, kuinka monella palstalaisella on koira/koiria? Miten on elämä koiralla muuttunut lapsen myötä ja onko joku jopa luopunut koirastaan lapsen takia? Meillä on vähän jännät paikat kun kumpikaan koira ei hirveästi lapsista välitä ja toinen on todella mustasukkainen meistä. Joten saas nähdä mitä siitä sitten tulee lapsen kanssa. Miten olette muuten opettaneet koirat kävelemään rattaiden kanssa? Minä meinasin aloittaa sitten jo hyvissä ajoin tyhjien rattaiden kanssa ettei sitten lapsen saavuttua olisi siinä ongelmia.
Nyt olisi sitten pari viikkoa ekaan seulalabraan ja siitä sitten vajaan viikon päästä nt-ultra Ihanan jännittävää. Ja kotidobbleri reissaa itellan lajittelukeskuksessa ja toivon että saisin sen vielä tänään illalla haettua kotiin Pääsisi sitten testailemaan ja kuuntelemaan kuuluuko pieni laukka vielä.
Sadettaja* ja möykky 8+6 (huomenna poksuu) ultra-TJ 18
Olen myös nähnyt paljon outoja ja todella todellisen tuntuisia unia. Yöllä heräilen monta kertaa kun ei oikein kääntyessä löydy hyvää asentoa ja sitten alkaa ahdistaa.Myös yrjö vieraili meidän perheessä aamulla :S Onneksi koirat voi ottaa töihin mukaan kun en olisi muuten ehtinyt niitä aamulenkillä käyttää kun kyyti tuli kun vielä toivuin vessassa. Täällä sitten pääsi käyttämään ne.
Mites muuten, kuinka monella palstalaisella on koira/koiria? Miten on elämä koiralla muuttunut lapsen myötä ja onko joku jopa luopunut koirastaan lapsen takia? Meillä on vähän jännät paikat kun kumpikaan koira ei hirveästi lapsista välitä ja toinen on todella mustasukkainen meistä. Joten saas nähdä mitä siitä sitten tulee lapsen kanssa. Miten olette muuten opettaneet koirat kävelemään rattaiden kanssa? Minä meinasin aloittaa sitten jo hyvissä ajoin tyhjien rattaiden kanssa ettei sitten lapsen saavuttua olisi siinä ongelmia.
Nyt olisi sitten pari viikkoa ekaan seulalabraan ja siitä sitten vajaan viikon päästä nt-ultra
Ihanan jännittävää. Ja kotidobbleri reissaa itellan lajittelukeskuksessa ja toivon että saisin sen vielä tänään illalla haettua kotiin Pääsisi sitten testailemaan ja kuuntelemaan kuuluuko pieni laukka vielä.Sadettaja* ja möykky 8+6 (huomenna poksuu
) ultra-TJ 18Haidippiduulle :hug: Tsemppiä, pidetään peukut pystyssä!
Olette niin kovia kirjoittamaan, että eihän tässä meinaa pysyä perässä!
Väsymys saapui tänne. Vaikka viime yönä nukuin pitkät yöunet, niin väsyttää vaan. Tuntuu, että ei jaksaisi tehdä mitään. Teen ajatustyötä, tällä hetkellä artikkelin kirjoitus menossa, mutta ajatukset eivät pysy kasassa. Ensi viikolla pitäisi lähteä seminaarimatkalle, ja muutoinkin joka viikoksi on lokakuussa jotain reissua. Stressaa sekin mitkä siistit vaatteet mahtuvat päälle, kun tuntuu, että turvotusta on sen verran, että jo nyt vaatteet kiristävät.
Pahoinvointiakin on, mutta vielä en ole oksentanut, vaikkakin aika lähellä on ollut. Jotkut hajut etoo ihan kamalasti. Ulkonakin kun kävelen koirankakkaläjän ohi, haistan sen. Enkä normaalisti ole todellakaan näin herkkä! Ja tietokoneen ääressä tulee välillä tosi huono olo. Ja välillä kuulemma muutun ihan kalpeaksi. Ruoka kuitenkin maistuu, paitsi aamulla ja illalla. Painoa on varmaan tullut about kaksi kiloa jo nyt. Esikoisesta mulla ei tullut ihan hirveästi painoa, joten toivotaan että ei nytkään.
Kerrottu ollaan jo aika monille. Tuntuu jotenkin helpommalta kertoa totuus kun ihmettelevät mikä mulla on. Siis lähinnä sellaisille ihmisille joiden tiedän olevan tukenani kaikessa. Nyt mulla on sitten monta vahtijaa, että lepään tarpeeksi
Sukupuolesta Esikoisesta ei otettu selvää. Nyt melkein houkuttaisi, mutta en sitten tiedä... Molemmat ovat yhtä tervetulleita. Esikoinen on poika, joten kaikkea poikatavaraa olisi valmiina.
Tulipa omanapaista tekstiä.
Jaksuja kaikille pahoinvoinnista yms. kärsiville!
Mimilii 5+4
Olette niin kovia kirjoittamaan, että eihän tässä meinaa pysyä perässä!
Väsymys saapui tänne. Vaikka viime yönä nukuin pitkät yöunet, niin väsyttää vaan. Tuntuu, että ei jaksaisi tehdä mitään. Teen ajatustyötä, tällä hetkellä artikkelin kirjoitus menossa, mutta ajatukset eivät pysy kasassa. Ensi viikolla pitäisi lähteä seminaarimatkalle, ja muutoinkin joka viikoksi on lokakuussa jotain reissua. Stressaa sekin mitkä siistit vaatteet mahtuvat päälle, kun tuntuu, että turvotusta on sen verran, että jo nyt vaatteet kiristävät.
Pahoinvointiakin on, mutta vielä en ole oksentanut, vaikkakin aika lähellä on ollut. Jotkut hajut etoo ihan kamalasti. Ulkonakin kun kävelen koirankakkaläjän ohi, haistan sen. Enkä normaalisti ole todellakaan näin herkkä! Ja tietokoneen ääressä tulee välillä tosi huono olo. Ja välillä kuulemma muutun ihan kalpeaksi. Ruoka kuitenkin maistuu, paitsi aamulla ja illalla. Painoa on varmaan tullut about kaksi kiloa jo nyt. Esikoisesta mulla ei tullut ihan hirveästi painoa, joten toivotaan että ei nytkään.
Kerrottu ollaan jo aika monille. Tuntuu jotenkin helpommalta kertoa totuus kun ihmettelevät mikä mulla on. Siis lähinnä sellaisille ihmisille joiden tiedän olevan tukenani kaikessa. Nyt mulla on sitten monta vahtijaa, että lepään tarpeeksi
Sukupuolesta Esikoisesta ei otettu selvää. Nyt melkein houkuttaisi, mutta en sitten tiedä... Molemmat ovat yhtä tervetulleita. Esikoinen on poika, joten kaikkea poikatavaraa olisi valmiina.
Tulipa omanapaista tekstiä.
Jaksuja kaikille pahoinvoinnista yms. kärsiville!
Mimilii 5+4
Haidippiduulle tsemppihali ja muille muuten vaan.
Kuulostaa kyllä ikävältä kun monella on noin kamalaa tuo pahoinvointi. Täällä ei edelleenkään olla oksennettu, etova olo vaihtelee; välillä ei mtn ja toisina päivinä kaikki ällöttää. Mies oli jättänyt jotain vitamiinejään hyllylle pelkästään ja menin sitten avaamaan sen oven ja hyi hitto se haju! Oksennus meinas päästä ja hyi. Oli pakko pistää ovi samantien kiinni, niin heti se iskee. Nyt haistan sen hajun jos edes seison sen oven takana (vaikka se kiinni).. Piti esikoisen vauvakirja sieltä kaapista ottaa, mutta en uskalla etten sitten sen päälle vaan oksenna.. Mies sai jo vihaisen viestin töihin, hiton pahanhajuset vitamiinit...!
En muista olenko tuohon sukupuoli kysymykseen vastannut, mutta aiotaan kyllä kysyä. Esikoisestakin kysyttiin.. Esikoinen on siis poika ja jotenkin sitä poikaa taas toivon. Mutta olo on muuttunut täysin tyttö-oloksi.. mutta molemmat yhtä tervetulleita<3
Ja sitten tuolla oli puhetta "läheisvanhemmuudesta". Meillä on esikoinen nukkunut alusta asti omassa sängyssään ja niin tulee tulevakin kaveri nukkumaan. Esikoinen on ollut myös jo tovin omassa huoneessaan, tämä siksi että herään niin herkästi hänen kaikkiin pieniin uniääntelyihinsä, etten pystynyt ollenkaan nukkumaan. Kuitenkin kuulen viereiseen huoneeseen itkun. Mutta tottakai jos on kipeä ja nyt kun on muutamana yönä nähnyt varmaan painajaisia, niin olen ottanut väliin.
Kuitenkin muuten ollaan menty ihan lapsen ehdoilla; imetyksen suhteen, kiinteitä opeteltiin syömään ihan lapsen ehdoilla, muutenkin päivä rakentuu lapsen ehdoilla. Sylissä ollaan pidetty paljon; silti esikoinen oppi konttaamaan 6kk ja kävelemään 11kk, vaikka kuulinkin kun esikoista paljon sylissä pidin, että eihän se opi ikinä itse liikkumaan...
Esikoinen on nyttenkin kova halimaan ja pussailemaan ja kiipeää itse monesti syliin. Koen, että meillä tälläinen läheisyys on toiminut ja aion samalla lailla toistakin hoitaa; lisäksi opettelen käyttämään kantoliinaa, kun vapaat kädet ovat nyt todennäköisesti enemmän tarpeen. Ehkä meni jo aika aiheen vierestä, hups.. :O
Sadettajalle, meillä ei ole koiraa mutta kissa on.. Mutta uskon, että osittain samat jutut pätee; meilläkin kissa on ihan mun kissa, ja pelkäsinkin että jos käy vauvaan kiinni yms. Sanoinkin ihmisille, että kun tulivat katsomaan vauvaa, että jotenkin kissaa huomioivat ensin, silittävät vaikka. Niin kissa huomaa, ettei tätä ole hylätty. Myös yritin paljon itse silitellä yms. Kissa on kyllä pojan tosi hyvin ottanut, ei ärsyynny vaikka välillä saa vähän kovakourasia silityksiä... Ainoo mitä oli syntymän jälkeen noin 3 ensimmäistä kuukautta, niin nurkkiin kuseskelu. Sillä osoitti mieltään, mutta kun aikaa kulunut niin sekin jäänyt. Koin itse sen tärkeäksi, että sitä lemmikkiä ei unohda niin kyllä sitten sopeutuu.
Rouva Möppiäinen, täällä kanssa pohditaan jo nyt niitä vaunuja! Eilen mies jo turhautu vähän kun niitä pohdin kuulemma jo liikaa eikä olla edes kertaakaan ultrassa käyty :O Noooh, on se hyvä miettiä etukäteen
emily*, näin kanssa esikoisen raskaudessa unia, joissa join. Ne olivat tosi ahdistavia ja ahdistivat vielä pitkälle päivään. :< Tuli jotenkin syyllinen olo vaikkei mitään ollut oikeasti tehnytkään :< Oudoista unista vielä sen verran, että kun kissalla oli silloin tapana nukkua eteisen kaapissa hyllyllä, niin näin muutamaan otteeseen unta, että laitan vauvankin nukkumaan hyllylle samalla lailla... :O
Joo, eiköhän tässä ollut taas aamutilitystä tarpeeksi. Hauskaa torstaita ja viikonloppua kaikille.
helimarja & Mötkylä 6+0 (Jee, uusi viikko<3)
Kuulostaa kyllä ikävältä kun monella on noin kamalaa tuo pahoinvointi. Täällä ei edelleenkään olla oksennettu, etova olo vaihtelee; välillä ei mtn ja toisina päivinä kaikki ällöttää. Mies oli jättänyt jotain vitamiinejään hyllylle pelkästään ja menin sitten avaamaan sen oven ja hyi hitto se haju! Oksennus meinas päästä ja hyi. Oli pakko pistää ovi samantien kiinni, niin heti se iskee. Nyt haistan sen hajun jos edes seison sen oven takana (vaikka se kiinni).. Piti esikoisen vauvakirja sieltä kaapista ottaa, mutta en uskalla etten sitten sen päälle vaan oksenna.. Mies sai jo vihaisen viestin töihin, hiton pahanhajuset vitamiinit...!
En muista olenko tuohon sukupuoli kysymykseen vastannut, mutta aiotaan kyllä kysyä. Esikoisestakin kysyttiin.. Esikoinen on siis poika ja jotenkin sitä poikaa taas toivon. Mutta olo on muuttunut täysin tyttö-oloksi.. mutta molemmat yhtä tervetulleita<3
Ja sitten tuolla oli puhetta "läheisvanhemmuudesta". Meillä on esikoinen nukkunut alusta asti omassa sängyssään ja niin tulee tulevakin kaveri nukkumaan. Esikoinen on ollut myös jo tovin omassa huoneessaan, tämä siksi että herään niin herkästi hänen kaikkiin pieniin uniääntelyihinsä, etten pystynyt ollenkaan nukkumaan. Kuitenkin kuulen viereiseen huoneeseen itkun. Mutta tottakai jos on kipeä ja nyt kun on muutamana yönä nähnyt varmaan painajaisia, niin olen ottanut väliin.
Kuitenkin muuten ollaan menty ihan lapsen ehdoilla; imetyksen suhteen, kiinteitä opeteltiin syömään ihan lapsen ehdoilla, muutenkin päivä rakentuu lapsen ehdoilla. Sylissä ollaan pidetty paljon; silti esikoinen oppi konttaamaan 6kk ja kävelemään 11kk, vaikka kuulinkin kun esikoista paljon sylissä pidin, että eihän se opi ikinä itse liikkumaan...
Esikoinen on nyttenkin kova halimaan ja pussailemaan ja kiipeää itse monesti syliin. Koen, että meillä tälläinen läheisyys on toiminut ja aion samalla lailla toistakin hoitaa; lisäksi opettelen käyttämään kantoliinaa, kun vapaat kädet ovat nyt todennäköisesti enemmän tarpeen.
Ehkä meni jo aika aiheen vierestä, hups.. :O Sadettajalle, meillä ei ole koiraa mutta kissa on.. Mutta uskon, että osittain samat jutut pätee; meilläkin kissa on ihan mun kissa, ja pelkäsinkin että jos käy vauvaan kiinni yms. Sanoinkin ihmisille, että kun tulivat katsomaan vauvaa, että jotenkin kissaa huomioivat ensin, silittävät vaikka. Niin kissa huomaa, ettei tätä ole hylätty. Myös yritin paljon itse silitellä yms. Kissa on kyllä pojan tosi hyvin ottanut, ei ärsyynny vaikka välillä saa vähän kovakourasia silityksiä...
Ainoo mitä oli syntymän jälkeen noin 3 ensimmäistä kuukautta, niin nurkkiin kuseskelu. Sillä osoitti mieltään, mutta kun aikaa kulunut niin sekin jäänyt. Koin itse sen tärkeäksi, että sitä lemmikkiä ei unohda niin kyllä sitten sopeutuu. Rouva Möppiäinen, täällä kanssa pohditaan jo nyt niitä vaunuja! Eilen mies jo turhautu vähän kun niitä pohdin kuulemma jo liikaa eikä olla edes kertaakaan ultrassa käyty :O Noooh, on se hyvä miettiä etukäteen
emily*, näin kanssa esikoisen raskaudessa unia, joissa join. Ne olivat tosi ahdistavia ja ahdistivat vielä pitkälle päivään. :< Tuli jotenkin syyllinen olo vaikkei mitään ollut oikeasti tehnytkään :< Oudoista unista vielä sen verran, että kun kissalla oli silloin tapana nukkua eteisen kaapissa hyllyllä, niin näin muutamaan otteeseen unta, että laitan vauvankin nukkumaan hyllylle samalla lailla... :O
Joo, eiköhän tässä ollut taas aamutilitystä tarpeeksi.
Hauskaa torstaita ja viikonloppua kaikille. helimarja & Mötkylä 6+0 (Jee, uusi viikko<3)
Mä olen varmaan sitten niin poikkeustapaus kun en ole oksentanut laisinkaan, mutta en ole näköjään ainut kerta Helimarja ei ole myöskään oksennellut. Eniten minua vaivaa on toi, että vatsa on sekaisin ja että hengästyn TOD nopeasti. Mulla on huono kunto, mut nyt se vasta huono onkin.... Niin raivostuttavaa.
Mä maltan tuskin odottaa, että pääsis sinne ensimmäiseen ultraan kattomaan onko siellä ketään ja sit mennä yksityiselle ja selvittää kumpi on tulossa. Kummatki halutaa niin pian ku mahdollista niin tietää, kumpi tulee, sillä pojan ja tytön nimi on jo valmiina niin vois sit alkaa sitä jo nimellä kutsumaan, kuha vain tietäis kumpi tulee vai tuleeko kumpaakaan. Vihaan tätä odottelua. ><
Vielä vajaa viikko, että pääsee sinne ekaan neuvolakäynnille. x)
Mä maltan tuskin odottaa, että pääsis sinne ensimmäiseen ultraan kattomaan onko siellä ketään ja sit mennä yksityiselle ja selvittää kumpi on tulossa. Kummatki halutaa niin pian ku mahdollista niin tietää, kumpi tulee, sillä pojan ja tytön nimi on jo valmiina niin vois sit alkaa sitä jo nimellä kutsumaan, kuha vain tietäis kumpi tulee vai tuleeko kumpaakaan.
Vihaan tätä odottelua. ><Vielä vajaa viikko, että pääsee sinne ekaan neuvolakäynnille. x)
Huomenia kaikille :wave:
Varasin yksityiseltä ultra-ajan ja sain sen 11.10. Mietin pitkään että varaanko mutta pakko oli, ajatukset on koko ajan siinä että onko oikeesti raskaana ja onko kaikki hyvin. Oireitakin on niin vähän Kotonakin kiukututtaa kun jännittää. Aattelin vielä kysyä neuvolantädiltä et voisko saada sitä kautta ultran niin voisin perua tuon yksityisen, on kuitenkin melko kallis :|
Koirista Meillä on kaksi koiraa, kooltaan keskikokoisia. Toinen on 7v ja toinen 2,5v. Ja hyvin on varsinkin nuorempi ottanut lapsen vastaan =) Olihan se alkuun koirille hiukan outoa ja varsinkin huomion vähentyminen lapsen tulon myötä. Nuorempi koiramme ja lapsi ovat oikea parivaljakko, poika saa vaikka repiä ikenestä toista eikä koira tee mitään ja on tosi hellyyttävää katsoa kun lapsi menee koiran luo ja halaa :heart: Vanhempi koira ei oikein välitä ja välttelee jos lapsi menee luo. Väillä käy vähän koiria sääliksi kun poika yrittää ajaa kävelykärryllä koirien päälle :O Vaunujen kanssa en pysty viemään kuin yhtä koiraa kerrallaan ja onhan siinä työtä muttakun tottuu niin onnistuu kyllä
Jotain piti vielä laittaa mutta en muista enää
Nyt pitää hipsiä hiustenlaitto puuhiin ennenkuin pikkuherra herää :wave:
Varasin yksityiseltä ultra-ajan ja sain sen 11.10. Mietin pitkään että varaanko mutta pakko oli, ajatukset on koko ajan siinä että onko oikeesti raskaana ja onko kaikki hyvin. Oireitakin on niin vähän
Kotonakin kiukututtaa kun jännittää. Aattelin vielä kysyä neuvolantädiltä et voisko saada sitä kautta ultran niin voisin perua tuon yksityisen, on kuitenkin melko kallis :|Koirista Meillä on kaksi koiraa, kooltaan keskikokoisia. Toinen on 7v ja toinen 2,5v. Ja hyvin on varsinkin nuorempi ottanut lapsen vastaan =) Olihan se alkuun koirille hiukan outoa ja varsinkin huomion vähentyminen lapsen tulon myötä. Nuorempi koiramme ja lapsi ovat oikea parivaljakko, poika saa vaikka repiä ikenestä toista eikä koira tee mitään ja on tosi hellyyttävää katsoa kun lapsi menee koiran luo ja halaa :heart: Vanhempi koira ei oikein välitä ja välttelee jos lapsi menee luo. Väillä käy vähän koiria sääliksi kun poika yrittää ajaa kävelykärryllä koirien päälle :O Vaunujen kanssa en pysty viemään kuin yhtä koiraa kerrallaan ja onhan siinä työtä muttakun tottuu niin onnistuu kyllä
Jotain piti vielä laittaa mutta en muista enää
Nyt pitää hipsiä hiustenlaitto puuhiin ennenkuin pikkuherra herää :wave:
Heippa!
Paljon on tosiaan tekstiä tullu, mukavaa
nukkumisesta mä nukun todella hyvin nyt!! Siis melkein kokonaisia öitä saa vedellä kun tyttö lopetti yösyömiset tosiaan mutta lyhytaikaista taitaa tää onni olla, ainakin viimeeksi nukuin raskauden puolivälistä eteenpäin tosi huonosti.. mut nautitaan nyt
Vaunuja ja muita hankintoja en oo kummemmin miettinyt.
Aika kuluu mielettömän nopeaa, tänään jo 9+2 viikkoja.. kerrottu ei oo vieläkään kenellekään, tekis kyllä mieli, tulis ehkä "todemmaksi" tää raskaus.
On vähän erikoinen fiilis, esikoista odottaessa oli niin täpinössään kaikesta kehon muutoksista, rintojen kasvusta ja muusta. Nyt ei enää samalla tavalla sitä odota niin kovaa..
Mulla on aina vähän ollut heikko itsetunto omasta kropasta, ja on niin outoa kun se oma kroppa ei tunnukaan omalta... :/
Pitää vaan ajatella että muutokset kuuluu asiaan ja keho kyllä palautuu, tai niiden muuttuneiden asioiden kanssa oppii elämään kyllä..
Miehellekin jonkun aikaa synnytyksen jälkeen itkin mun raskausarpia, mahaa, takapuolta, suonikohjuja.. en mä odottanut niin isoa muutosta itseeni. Mä tunsin itseni niin vanhaksi.
Joku voi ajatella että onpa pinnallista, mutta mulle se oli iso juttu.
Nyt mä kyllä tiedän että raskausarvet vaalenee, lenkillä kilot karisee ja kroppa kiinteytyy kyllä.
Kyllä sitä pienen nyytin takia kaiken tämän kestää, tietenkin, mutta miksei voisi helpommalla päästä..
Ja odotan mä kyllä sitä mahaa pieniä potkuja ja möngertämistä. Mutta se maha sais jäädä kyllä sinne synnärille, sitä pullataikinaa en kaipaa.
Pullataikinasta tulikin mieleen että taidan laittaa sämpylätaikinan kohoomaan
Heippa tyypit!
Epi ja paavo 9+2
Paljon on tosiaan tekstiä tullu, mukavaa
nukkumisesta mä nukun todella hyvin nyt!! Siis melkein kokonaisia öitä saa vedellä kun tyttö lopetti yösyömiset tosiaan
mutta lyhytaikaista taitaa tää onni olla, ainakin viimeeksi nukuin raskauden puolivälistä eteenpäin tosi huonosti.. mut nautitaan nyt Vaunuja ja muita hankintoja en oo kummemmin miettinyt.
Aika kuluu mielettömän nopeaa, tänään jo 9+2 viikkoja.. kerrottu ei oo vieläkään kenellekään, tekis kyllä mieli, tulis ehkä "todemmaksi" tää raskaus.
On vähän erikoinen fiilis, esikoista odottaessa oli niin täpinössään kaikesta kehon muutoksista, rintojen kasvusta ja muusta. Nyt ei enää samalla tavalla sitä odota niin kovaa..
Mulla on aina vähän ollut heikko itsetunto omasta kropasta, ja on niin outoa kun se oma kroppa ei tunnukaan omalta... :/
Pitää vaan ajatella että muutokset kuuluu asiaan ja keho kyllä palautuu, tai niiden muuttuneiden asioiden kanssa oppii elämään kyllä..
Miehellekin jonkun aikaa synnytyksen jälkeen itkin mun raskausarpia, mahaa, takapuolta, suonikohjuja.. en mä odottanut niin isoa muutosta itseeni. Mä tunsin itseni niin vanhaksi.
Joku voi ajatella että onpa pinnallista, mutta mulle se oli iso juttu.
Nyt mä kyllä tiedän että raskausarvet vaalenee, lenkillä kilot karisee ja kroppa kiinteytyy kyllä.
Kyllä sitä pienen nyytin takia kaiken tämän kestää, tietenkin, mutta miksei voisi helpommalla päästä..
Ja odotan mä kyllä sitä mahaa
pieniä potkuja ja möngertämistä. Mutta se maha sais jäädä kyllä sinne synnärille, sitä pullataikinaa en kaipaa.Pullataikinasta tulikin mieleen että taidan laittaa sämpylätaikinan kohoomaan
Heippa tyypit!
Epi ja paavo 9+2
Meillä on myös Koira ja 2 kissaa ja ihan ok mennyt esikoisen kanssa. Kissat ei o moksiskaan, toinen jopa tykkää vaavista nyt kun se on jo vähä enemmän "ihmisen" olonen Koira on 7wee oikeen mammanpoika ja todella mustasukkanen vauvasta ja kissoista ja kaikista. Alkuun ei vauva haitannu, mut kun lähti liikeelle ni ei tykkää enää yhtään. Ei siis aiemminkaan ole pienistä lapsista pitänyt. On muutaman kerran murissu vauvalle, ja on pitäny vähän näyttää kaapin paikkaa. Onneks tuo on pieni koira eikä sinänsä vaarallinen mutta ollaan kyllä vähän harkittu tuota koirasta luopumistakin. Ihan koiran itsensäkin takia kun rakastaa huomiota ja kohta sitä saa vielä vähemmän kun kaksi mukulaa pyörii jaloissa ;D
Vaunuista sen verran, oon ollu aika malttamaton ja käyny testiajelee noita tuplia aika paljon ja luulen, et meille on tulossa Carena Swing doublet. Liikkuvuus on hyvä kun on noi kääntyvät etupyörät ja ei oo niin leveet ku esim. emmaljungat ja briot. Mut nää on ihan makuasioita Ja ei olla ajateltu hirveitä summia pistää vaunuihin, kun ei tiiä kauan ne sit on käytössä
Ja manducaa ollaan käytetty jo nyt esikon kans, et sitäki varmaan tulee pikkusen kans käytettyä Joka paikkaan ei kuitenkaan tuplien kans viiti mennä.
Mä en edelleenkään löytäny dopplerilla mitään ääniä. Viikkoja on 8+2 suunnilleen. Alko pelottaa jos muut on löytäny? :O Vai oonko vaan huono ettimään. Ehkä ei pitäs liian aikasin käyä sohimas
Koira on 7wee oikeen mammanpoika ja todella mustasukkanen vauvasta ja kissoista ja kaikista. Alkuun ei vauva haitannu, mut kun lähti liikeelle ni ei tykkää enää yhtään. Ei siis aiemminkaan ole pienistä lapsista pitänyt. On muutaman kerran murissu vauvalle, ja on pitäny vähän näyttää kaapin paikkaa. Onneks tuo on pieni koira eikä sinänsä vaarallinen mutta ollaan kyllä vähän harkittu tuota koirasta luopumistakin. Ihan koiran itsensäkin takia kun rakastaa huomiota ja kohta sitä saa vielä vähemmän kun kaksi mukulaa pyörii jaloissa ;D Vaunuista sen verran, oon ollu aika malttamaton ja käyny testiajelee noita tuplia aika paljon ja luulen, et meille on tulossa Carena Swing doublet. Liikkuvuus on hyvä kun on noi kääntyvät etupyörät ja ei oo niin leveet ku esim. emmaljungat ja briot. Mut nää on ihan makuasioita
Ja ei olla ajateltu hirveitä summia pistää vaunuihin, kun ei tiiä kauan ne sit on käytössä Ja manducaa ollaan käytetty jo nyt esikon kans, et sitäki varmaan tulee pikkusen kans käytettyä
Joka paikkaan ei kuitenkaan tuplien kans viiti mennä. Mä en edelleenkään löytäny dopplerilla mitään ääniä. Viikkoja on 8+2 suunnilleen. Alko pelottaa jos muut on löytäny? :O Vai oonko vaan huono ettimään. Ehkä ei pitäs liian aikasin käyä sohimas
PRKL! Nyt ottaa päähän! Meillähän siis piti tänään olla neuvola klo:13, mutta ei. Kuinkas kävikään, kun olis saanut itseni ja kiukkuiset lapset sinne raahattua (päiväuniaika) ja vaatteet riisuttua, tulee neukkutäti ja ilmoittaa, että aika oli jo eilen!!??! Vaikka selvällä suomenkielellä minulle sanoi päiväksi 29. Mutta ei se mitään, mielellänihän minä vesisateessa huvikseen köpötän eestaas. Ei sitten vaivautunut eilen edes soittamaan, jos meikäläistä siellä kerran odotteli! Uusi aika nyt sitten viikon päästä perjantaina ja samaa epätietoisuutta pitäisi sinne asti sietää. Ei mitään hajua viikoista edelleenkään. Eikä näköjään noihin neuvola-aikoihinkaan voi luottaa. Ottaa päähän ja viduddaa! Ensi viikkoon siis. Voi kun voisi unohtaa olevansa ylipäätään raskaana, niin ei tarviisi miettiä missä mennään.
Ensi viikkoon siis. Voi kun voisi unohtaa olevansa ylipäätään raskaana, niin ei tarviisi miettiä missä mennään.